Ikäluokassani 22-27 v pariutumisikäiset naiset hipoo täydellisyyttä. Miehenä ihailen heidän iloisuuttaan, sosiaalisia taitoja, fiksuja tulevaisuuden suunnitelmia, kauniita vartaloita ja tyylikästä pukeutumista. Kaupungit on puolillaan unelmien tyttöystäviä. Mikä estää unelman muodostumisen todeksi, on se pieni mutta ratkaiseva suomalaisnaisten ominaisvika. Syvällä aivojen lokeroissa on yksi sarake varattuna valikoivalle tutustumiselle. On/off -kytkin, joka säätelee naista olemasta läsnä tai pelkkää ilmaa, sen mukaan onko mies aktiivinen egotyrkky vai tavallinen suomalaismies.
Suomalaismiehenä voin menettää tavallisuuteni tekeytymällä ylisosiaaliseksi, ottamalla näyttävät tatuoinnit ja alkamalla heittää juttua legendaarisista baarireissuista. Siinä on vain yksi ongelma, en enää ole oma itseni. Toisaalta harva parisuhteessa oleva mies on. Sillä suhteeseen pääsy vaatii tosielämästä poikkeavien ihanteiden täyttämistä. Sen verran olen minäkin seurustellut että tuo fakta tuli opittua.
Suomalaismiehenä voin menettää tavallisuuteni tekeytymällä ylisosiaaliseksi, ottamalla näyttävät tatuoinnit ja alkamalla heittää juttua legendaarisista baarireissuista. Siinä on vain yksi ongelma, en enää ole oma itseni. Toisaalta harva parisuhteessa oleva mies on. Sillä suhteeseen pääsy vaatii tosielämästä poikkeavien ihanteiden täyttämistä. Sen verran olen minäkin seurustellut että tuo fakta tuli opittua.
Vastaukset 30
Vanhimmat
95% tuon ikäisistä kiinnostavista tapauksista ovat varattuja ja ovat olleet sitä heti opiskelujen alettua. Ensimmäinen tai toinen pitkäaikainen ja todennäköisesti pysyvä poikaystävä menossa. Tämä on katkeraa kalkkia meille kolmekymppisille, jotka ovat parantaneet elämäänsä vasta myöhemmin. Tsäänssit laatuun meni vuosia sitten.
Mutta; miksi hitossa mm. netin deittipalstat on puolillaan sexyjä ja mukavia 22-27 v yksinhuoltajia? Jos minä olisin saanut heistä kenet tahansa lapsettomana sinkkuna, me oltaisiin nyt onnellinen perhe eikä kummankaan tarvisi epätoivoisesti etsiskellä kumppania!
Vaikea kuvitella yksinhuoltajaa minun kannaltani kiinnostavaksi ihmiseksi. Lisääntyminen ihmisen kanssa, josta ei ole täysin varma on aika iso indikaattori ihmisen puutteellisesta kyvystä suunnitella elämää. Ehkä sen voisi laskea nuoruuden mokaksi, mutta minulla on kyllä kavereina monia, jotka ovat pariutuneet kaksikymppisinä ja ovat 10 vuoden jälkeen yhdessä ja vasta nyt alkavat lisääntyä. Siis juuri niin kuin harkitsevat, eli mielenkiintoiset ihmiset tekevät.
Sanoit tuossa aiemmin, että "olet parantanut elämää vasta myöhemmin". Eikö se ole myös "aika iso indikaattori ihmisen puutteellisesta kyvystä suunnitella elämää"? Kannattaako vaatia asioita, joita ei itsekään täytä.
Minun ongelmani on se, että tulen fundamentalistiuskovaisesta perheestä, jossa ei osoitettu rakkautta tai minkäänlaista kiinnostusta lapsien tarpeita kohtaan. Aika huonot lähtökohdat siis aloittaa toimiva elämä, mutta olen kuin olenkin siinä nyt myöhästyneesti onnistunut. Harkitsevainen ja järkevä olen aina ollut.
Toki minusta saisi edelleen varmaan emotionaalisesti melko haastavan kumppanin, koska lapsuutta ei voi pyyhkiä kokonaan millään pois. Olen kuitenkin ehdottoman rehellinen, vahvat periaatteet omistava ja itsenäinen, mutta sitoutumishaluinen ihminen.
Entä jos kaveri tarkoitti oman elämänsä parantamisella tahtoa pysyvään parisuhteeseen ja naisen arvostamista? Näin ainakin minä olen kehittynyt vuosien varrella, joskaan se ei ole naisen saantia parantanut (nuorena se on vitsa väännettävä eli parikymppisenä olisi meikäläisenkin tarvinnut päästä ahkerasti paneskelemaan, niin olisin tänä päivänä onnellisesti suhteessa).
Varmasti myös näillä, jotka ovat tuupanneet vaavin parikymppisenä tai jopa teininä, löytyy omasta taustasta jokin syy, miksi elämänhallinta on ollut kadoksissa (sikäli kun vauvan tekemistä parikymppisenä voi yleensä minään elämänhallinnan puutteena pitää).
Luuletko ettei ihmiset eroa kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen?
Kyllä, se syy on kiimavittu.
Kuulun mainitsemaasi ikäluokkaan, olen sinkku ja tunnen monia tähän ikäluokkaan kuuluvia sinkkunaisia. Meitä yhdistää se, että emme innostu noista "aktiivisista egotyrkyistä" mutta emme tapaa "tavallisia suomalaismiehiä" juuri missään. Opiskellaan tai työskennellään naisvaltaisilla aloilla, baareissa harvoin käydään ja harrastuksetkaan eivät ole mitään supersosiaalisia niin kuin suomalaisilla harvemmin on.
Oman arvioni mukaan emme myöskään ole mitään rumiluksia vaan aivan nättejä suomalaisnaisia, tyylikkäitä, siistejä, silti persoonallisia.
Samoin tässä tuntuu, että oman ihanneikäluokan (minulle n. 25-30) miehet ovat joko varattuja tai sitten kiinnostusta parisuhteeseen ei edes ole vaan haetaan vain pinnallisia seksisuhteita. Uskon, että kunnollisia sinkkumiehiäkin vielä on, mutta emme kohtaa missään. Tai sitten he eivät oikeasti olekaan kiinnostuneita kaltaisistani naisista, vaan etsivät sittenkin jotain malliluokan kaunotarta.
mikä on tämä mystinen taruolento nimeltään "Tavallinen suomalaismies"?
Onko se konservatiivisesti pukeutuva, perusduunissa käyvä,kohtuullisesti juova,
perusjamppa?
Ehkäpä tuo "kunnollinen" olisi ollut parempi termi, vaikkei sekään nyt mikään täydellisen kuvaava... käytin ap:n asettamia termejä, jotka oli ilmeisesti tarkoitettu vastakohdiksi:
Aktiivinen egotyrkky vs. tavallinen suomalaismies
jolloin tavallinen suomalaismies on sellainen mies joka on oma itsensä, eikä vedä mitään kovin suurta roolia tutustuessaan muihin ihmisiin.
Minulle tässä "tavallinen" tai "kunnollinen" ei tarkoita sitä, että mies on tylsä, ettei saa olla mitään persoonallista. Enemmänkin sitä, ettei tarvitse olla mitään superhienoa ja äärimmäisen erikoista ollakseen kiinnostava.
Olet täysin pihalla.. ei mitään hyötyä tässä alkaa edes opastamaan, missä kaikessa elät harhamaailmassa, se kun olisi loputon suo.
Terveisin 32v akateeminen, menestynyt mies
Valitettavasti on oltava vähän tyly ja todettava sinulle -n22v- että kyllä se kohtaamisongelma johtuu teistä naisista. Sanoit ettette käy paljon baareissa. No, siellä ne nuoret miehet odottelevat. Tuskin teillä on profiileja nettitreffien puolella? Useimmilla seuraa hakevilla miehillä sekin löytyy ja sitä käytetään aktiivisesti.
Kyllä se pallo nyt vaan on teillä vaikka ette sitä haluaisikaan uskoa. Vaikeaksi asian voi tehdä ainoastaan totaalinen flegmaattisuus.
Pakko kysyy ihan mielenkiinnosta että minkä takia sun ikähaitaris on 25-30v? Oot ite vasta 22v niin mikä niissä sun ikäisissä on vikana? Ei tuo kolme vuotta tuo vielä mitään eroa enää tuossa iässä.
-M-, totta tuokin, mutta en toisaalta usko, että kohtaisin baarissa muita kuin baarissa viihtyviä miehiä. Enkä minä viihdy baareissa, joten miten viihtyisin baarissa viihtyvän miehen kanssa, tai miten sellainen minun kanssani viihtyisi?
Muutamalla ystävälläni on nettitreffiprofiili ja ovat treffeillä sitä kautta käyneetkin. Minulla ei ole, en oikein luota noin kaavamaiseen seuranhakuun, vaikka joiillekin se ehkä sopii.
Oman kokemukseni mukaan kyllä tuo kolmekin vuotta jo jotain tekee, mutta kyllä ennemmin sieltä ikähaitarini loppupäästä miehet kiinnostavat. Tuo on kuitenkin vain "ihanneikäluokka" joka tapauksessa, ainahan se lopulta tapauskohtaista on. Keskimäärin kiinnostavimpia ovat olleet ehkä sellaiset 28-vuotiaat. Useimmiten varattuja tosin.
Miehillä on kumppanin löytäminen yleensä aika paljon vaikeampaa kuin teillä naisilla joten kaikki keinot on syytä käyttää. Tästä syystä siellä baareissa on paljon niitäkin miehiä jotka eivät ole ajatelleet viettää siellä loppuelämäänsä. Ainakin itse nuorempana tuli käytyä yöelämässä ihan vain sillä ajatuksella että "jospa tänään..." ja tuskin olen ainoa.
Tavallinen suomalainen mies on sellainen, joka:
- opiskelee tai on työssä tai jos on työttömänä, niin hänellä on aktiivinen ote työnhakuun. On tavoitteita tulevaisuudelle
- on ehkä aluksi ujo ja hiljainen, mutta kun häneen tutustuu, niin hän osaa puhua, osaa ottaa toiset huomioon ja hänellä on pitkäjännitteisyyttä edes jossain määrin.
- ei vedä kaatokännejä, vaan ottaa kotona saunaoluet tai baarissa muutaman bissen humaltumatta kuitenkaan konttauskuntoon
- osaa sanoa "minä rakastan sinua" ja osaa sanoa, jos joku asia harmittaa. Jos ei vielä osaa puhua tunteistaan, niin ainakin tekee töitä sen eteen, että oppisi puhumaan niistä.
- on selkärankaa eikä lipsu koko ajan baariin tai jonkun kivemman asian perässä. Osaa sitoutua parisuhteeseen, työhön, ystävyyssuhteisiin jne
- pukeutuu tavanomaisesti, ei ole trendien perässä juoksija, kuuntelee tyttöystävänsä mielipiteitä pukeutumisesta, mutta kuitenkin itse viime kädessä päättää pukeutumisensa
- noudattaa ainakin jossain määrin "koti, uskonto ja isänmaa" -kolminaisuutta esim. viihtyy hyvin kotona ja on valmis pitämään kodin siistinä kuten on tyttöystävän kanssa yhdessä sovittu, kuuluu ehkä kirkkoon (tapauskovainen) ja kokee Suomen parhaimpana paikkana maailmassa
- yrittää olla ennakkoluuloton, on hyväsydäminen, pitää lapsista ja lemmikeistä
- suhtautuu omaan terveyteensä ainakin jossain määrin kunnioittavasti eli huolehtii hammashygieniasta, ei kammoa lääkäreitä, kiinnittää huomiota painoonsa ja syömäänsä ruokaan ainakin jonkin verran
- on huumorintajuinen. Ei ole ylipessimistinen, vaan ainakin jossain määrin osaa etsiä asioista hyviäkin puolia
- hänellä on asioita, joista innostuu ja on kiinnostunut. Nämä asiat voi olla ihan hyvin esim. lätkää, Formulaa, kalastamista, mökkeilyä, saunomista, postimerkkeilyä tms.
- on heteroseksuaali. Pitää seksistä, mutta ei ole kuitenkaan seksiaddikti, joka pettää ja harrastaa K-18 viihdettä jatkuvasti
- noudattaa lakia ja arvomaailma on keskiverto. Ei ole ääriliikkeiden kannattaja
- arvostaa tavallista suomalaista naista. Uskoo rakkauteen ja siihen, että paras parisuhde on rakkaussuhde, jossa ollaan ystäviä ja seksikumppaneita.
- ymmärtää, että parisuhteessa on erilaisia jaksoja, jolloin esim. seksin määrä vaihtelee. Osaa puhua, jos joku asia harmittaa. Ymmärtää myös sen, että iän myötä kummankin osapuolen ulkonäkö vanhenee. Osaa sitoutua parisuhteeseen.
- on tavallinen ja kunnollinen sanojen hienoimmissa merkityksissä
- ulkonäöltään tavallinen kaikin puolin
Tuommoisia yllämainittuja asioita voisi kuulua sellaiselle miehelle, jota voisi kutsua ihan tavalliseksi suomalaiseksi mieheksi. Tällainen suomalainen mies on parasta, mitä maailmasta voi löytyä
Kuvailit juuri minut. Olisi vielä pari ässää mitä hihasta heittää;)
Sitten heräsit ja annoit panomiehen höylätä niin että kiimanesteet vaan litisi:)
HIRVEETÄ TUUBAA!! Jos todella etsisit tuollaista miestä, niin tapaisit sellaisia joka päivä vähintään viisi. Jätit sanomatta että etsit tavallista selvästi paremmannäköistä, kohtalaisen kunnianhimoista ja hyvin menestyvää ja sosiaaliselta statukseltaan melko korkealla olevaa suomalaista miestä. Tämmöisiä ei olekaan enää joka oksalla ja juuri siksi et heitä löydä!
"ja arvomaailma on keskiverto"
:D Suurelta osin luettelit hyviä ominaisuuksia, mutta minun mielestäni vaadit liian hajutonta ja mautonta miestä. Mutta itsehän sen tiedät, millaisen miehen haluat.
Tuli listaasi lukiessa vain sellainen vaikutelma, että haluat miehen, joka täyttää yhteiskunnan ja valtakulttuurin standardit, jota ei tarvitse hävetä esim. sukulaisille tai työtovereille esiteltäessä.
Sinusta voi tuntua, että etsimällä miehessä kaikin puolin noin "tavallisia" ominaisuuksia, miesehdokkaat eivät kokisi vaatimustasoasi pelottavan korkeaksi, mutta huomautan, että monet miehet saattavatkin pelästyä, jos vaistoavat sinun tyytyvän vain tarpeeksi säädylliseen yksilöön, sopivasti keskivertoon. Jokaisessa ihmisessä on outoutta, särmiä, vajavaisuutta, aggressioita ja ns. pimeä puoli.
Entäs jos se nainenkin on ihan keskivertonainen ilman mitään sen ihmeempiä erikoisuuksia? Eiköhän tuo listaus tavallisesta suomalaisesta miehestä ole suuntaa-antava, sillä voi olla, että mies harrastaa jotakin erikoisempaa esim. kasvattaa chilejä, kuvailee perhosia, bongaa myrskypilviä tai vaikka toimii tukihenkilönä isättömän perheen lapselle. Miehellä saattaa olla jotakin keskiverrosta poikkeavampaa arvomaailmaa esimerkiksi on aktiivisesti mukana kunnallispolitiikassa jonkun pienen puolueen toiminnassa.
Kyse ei välttämättä ole "tyytymisestä", vaan siitä, että se keskiverto on hyvä ja riittävä sellaisenaan. Ei kaikki naiset halua ylivertaista "Alex Stubbia", joka on erinomainen monella rintamalla ja on aktiivinen vaikuttaja monella saralla. Moni tavallinen nainen voi arvostaa ihan aidosti vaikkapa talonrakentajana työskentelevää miestä, vaikkei hänellä olekaan edes ylioppilastutkintoa eikä hän harrasta muuta lukemista kuin sarjakuvien lukua. Yhteinen tekeminenkin voi olla esim. ruoanlaittoa ja leffojen katselua sekä ystäväperheiden tapaamista.
Totta kai jokainen on ainutlaatuinen yksilö ja jokaisessa on erikoispiirteitä, jotka tekevät meistä kustakin uniikkeja. Ihmisillä on kuitenkin tapana lokeroida ihmisiä ja ainakin minulle tavallinen mies olisi kaikista parasta.
Lisätään vielä siihen, että se mikä tekee kuvatusta miehestä todella epätavallisen on, ettei hänellä ole yhtään huonoa puolta. Todellisessa maailmassa ihmisillä on aina myös niitä ei-toivottuja puolia.
Eikö kirkkoon kuuluminen ja tapauskovaisuus muka ole huono puoli? Uskominen olemattomiin on psykoottisuutta, sitä vain harvoin ilmaistaan esim. "yliluonnollisina harhoina" tai "harhaluuloina korkeampien voimien olemassaolemisesta".
Mä oon lähes ton kaltainen joskin mä oon ateisti.
Tuo listaushan vain antoi viitteitä siitä, millaisia olisi ihan tavallisen suomalaisen miehen hyvät puolet. Jokaisessa meissä on niitä huonoja puolia. Omista parisuhteistani voisin luetella seuraavia huonoja puolia, jos siis välttämättä haluat niistä esimerkkejä:
* Kova piereskelemään. Mies väitti, että hänellä ei ole laktoosi-intoleranssia, mutta kun vaihdoin (salaa) ruoanlaitossa käytetyt maitotuotteet laktoosittomiin tai maidottomiin, niin vaiva väheni
* Ei osaa keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan (putkiaivot)
* Ei muista ikinä vanhempiensa syntymäpäiviä, äitienpäiviä jne, vaan minä huolehdin heille lahjojen ostamisesta
* Laiska lähtemään minnekään, vaan minä jouduin puoliväkisin raahaamaan hänet esim. kaveripariskunnan luokse illanviettoon, vaikka sitten kotiin saavuttua kumpikin totesi, että miten kivaa oli. Tämä toistui joka kerta, että mies valitti, kun pitää taas lähteä (= ehkä kerran kuukaudessa)
* Vilkuili salaa kauniita naisia, vaikka motkotin, että kun hän on minun seurassa, niin toisia naisia ei katsella. Tämän hän tajusi vasta, kun malliksi näytin, että miltä hänestä tuntuisi, kun minä kaula pitkällä tuijottaisin komeita nuoria miehiä
Esimerkit ovat siis sellaisia pieniä negatiivisia juttuja. En viitsi tarkemmin kertoa esimerkkejä, koska tiedän, että yksi X-mieheni joskus käy tuolla chätissä. Näissä miehissä oli valtava määrä ihania asioita, mutta totta kai oli inhimillisiä asioita, joita pitää sietää, pitää tehdä kompromisseja tai ainakin keskustella niistä.
Näistä omista parisuhteistani yksi kaatui välimatkaan (etäsuhde), yksi kyllästymiseen ja erilleen kasvamiseen sekä yksi siihen että olimme liian erilaisia arvoiltamme.
"aktiivinen egotyrkky vai tavallinen suomalaismies."
Väitän, että noiden sijaan merkityksellistä on se, onko mies (suomalaisen) maskuliinisen normatiivin purematta niellyt vai omilla aivoillaan ajatteleva mies-persoona. Maskuliiniseen hegemoniaan pyrkivä mies on tälläkin palstalla kertonut, ettei hän panosta ulkonäköönsä, puhuu naisista, homoista, ulkomaalaisista etc kuin toisen lajin edustajista, pitää ihan kohtuullisena kerta-annoksena miehelle kuutta olutta, käyttää kirjoituksessaan (teoissaan irl?) aggressivia ilmaisuja ja suoranaista väkivallan ihannointia, ei arvosta sosiaalisuutta vaan puhumattomuutta jne.
"Tavallinen suomalainen mies" pelkää siis, ettei saa hyväksyntää muiden suomalaisten miesten taholta, ja siksi aivottomana seuraa kaikkea, mitä normatiivinen maskuliinisuus pitää sisällään. Muille niiden piirteiden arvostus voi näyttäytyä suoranaisena luolamiesmäisyytenä, jopa pelottavana.
"Perinteisiin maskuliinisiin arvoihin mukautuneiden miesasiakkaiden psykoterapiassa olisikin perusteltua käsitellä myös miehenä olemiseen liittyviä oletuksia ja uskomuksia (Good ym. 2005). Maskuliinisuuteen liittyvien, usein luonnonmukaisina pidettyjen odotusten purkaminen voi tehdä mahdolliseksi miehen yksilöllisiä tarpeita ja elämänpäämääriä paremmin palvelevan miehisyyden rakentamisen. "
Suomalainen tavallinen mies on ätmi, joka antaa naisen määritellä miehuutensa;) Siksi panoringeissä on tungossa.
Ehkä käsität termin "ihan tavallinen suomalainen mies" vähän eri tavalla kuin naiset.