Avoliittoon liian aikaisin?

Miksi hosua? Sinuna en noin äkkiä muuttaisi yhteen, tuskin vielä tunnette toisianne kunnolla...

On virhe, älä tee sitä, jatka tapailua, älä osta sikaa säkissä, et tiedä millaiseksi unelmamiehesi muuttuu samankaton alla ellei nyt pyri hurmaamaan sinulta jalkoja alta.Et voi tehdä mitään jos et miehelle riitä, anna miehen nyt yrittää hurmata sinut, tiedät mitä saat yhteisestä elämästä jos ei osaa eikä halua sitä tehdä, tsemppaat nyt vain itseäsi ja pidät itseäsi arvokkaana ja jos mies ei sitä tajua tai ei tiedä haluaako edetä suhteessa, saat kyllät toisen, vaikutat rohkealta naiselta ja huom!omatkin tunteesi saattavat hiipua jo ennenkuin miehellä värähtää

Teette todella väärin jos muutatte noin pian saman katon alle!

Anna ihmeessä miehelle tutustua sinuun paremmin ennenkuin raahaat hänet asuntoosi! Tai päinvastoin, käytä aikaa itse tutustuaksesi kunnolla mieheen - kumpikin omien kattojenne alla. Muista aina "oma tupa, oma lupa"

Teidän ystävyytenne ei lainkaan kärsi, päinvastoin!, kun saatte olla rauhassa ystäviä ja sitten ajan kanssa oppia tuntemaan toisenne. Alle vuoden tuntemisen jälkeen ei kannata edes haaveilla yhteen muuttoa.

Nyt te olette vasta orastavan ystävyyden alulla!!!

Kiitos vastauksista. Niin se taitaa olla, että pitää pitää pää kylmänä, jotta voisi rakentaa jotain parempaa kuin hetken huumaa :) Täytyy kanavoida omat tunteet muuhun yhteiseen kivaan (tutustumiseen) kuin heti yhteiselämän aloittamiseen. Jotenkin vaan innostuin niin nopeasti, kun ei ole kukaan tuntunut näin hyvältä, mutta sitä suuremmalla syyllä pitää vaalia sitä hyvää etenemällä rauhallisesti. Mukava kun kerroitte mielipiteitänne. :)

"Alle vuoden tuntemisen jälkeen ei kannata edes haaveilla yhteen muuttoa."


Uskallan olla asiasta erimieltä. Tapasin avopuolisoni n. 10kk sitten. Pyörimme hyvin tiiviisti yhdessä koko tämän ajan, useanpia päiviä viikossa ja joskus saatoin olla viikonkin hänen asunnollaan putkeen, toisinaan enemmänkin. Muutimme yhteen joitain viikkoja sitten ja tunnen sisimmässäni että meillä asiat on hyvin, päämäärä tulevaisuudessa on sama ja kieltämättä myös päätökseen vaikutti se, että tiesin miehen haluavan minut tänne ei ollut mitään järkeä maksaa kahden asunnon kuluja kun toista käytettiin alle 5% koko ajasta kun olemme tunteneet (Muutin samoihin aikoihin paikkakunnalle kun tutustuimme)

Mutta pointina nyt ei kuitenkaan ole, että yhteenmuutto olisi välttämättä se juttu jota juuri sinun pitäisi tehdä. Suosittelen tutustumaan paremmin omaan kumppaniin, koska virheen tekeminen nyt voi myöhemmin harmittaa.

Eli sanoisin yleisellä tasolla, ettei alle vuoden tuntemisella yhteenmuuttaminen kaikkien kohdalla ole virhe ( Voin sanoa myös esimerkiksi äitini ja isäpuoleni, he ovat olleet naimisissa nyt 7vuotta ja asuneet samaisen ajan samankaton alla.. Alle vuoden /itseasiassa 7kk:n, tuntemisella....) Joten kyllä tuo missä vaiheessa mikäkin kannattaa pitää ajatella henkilökohtaisesti jokaisen suhteen kohdalla. Jos suhteenne ei tunnu tiiviiltä, kannattaa sille antaa viellä aikaa ja katsella mitä tapahtuu :3

Eiköhän jokaisen suhde oli yksilöllinen.. Edellisessä suhteessani seurustelin 10 erittäin pitkää vuotta emmekä saaneet mitään aikaiseksi, edes yhteenmuuttoa. Miehelle kun ei tuntunut mikään kelpaavan. Kesän alussa noin vuosi erostani tapasin aivan valtavan ihanan miehen :) Olimme ensin jutelleet täällä noin kuukauden-pari ja heinäkuussa aloimme seurustelemaan. Nyt olemme asuneet yhteisessä asunnossa pian kaksi kuukautta ja menee loistavasti. Sisimmässäni tunnen, että tässä on sitä jotain. Minusta tuntuu niinkuin olisin tuntenut hänet aina.
Joten neuvona antaisin että kuuntele itseäsi ja sydäntäsi, kyllä sen tiedät onko oikea aika yhteenmuutolle vai ei. Ei se seurusteluaika kerro loppujen lopuksi yhtään mitään. Onnea :)

Kuule kukaan täällä (eikä missään muuallakaan) voi neuvoa sinua paremmin kuin sinä itse. Jos sinusta tuntuu ettei muutto ole vielä hyvä idea niin älä muuta - so simple. Ethän täällä moista edes pohtisi, jos olisit satavarma. Parempi nyt vaan katsoa kuin katua ja ruikuttaa sitten puolenvuoden päästä täällä ettei olisikaan kannattanut muuttaa yhteen. Kerkeät ihan varmasti asumaan jonkun kanssa yhdessä elämäsi aikana ihan kyllästymiseen asti. Jos pari vuotta siitä menee ilman niin tuskin tuo hallaa tekee kellekään.

Mitä väliä mitä mies tuntee sä vastaat omista tunteistasi ja elät niien mukaan et voi mitään jos takkiin tulee, et myöskään vastaa yksin koko teidän parisuhteesta. Ei kukaan voi sanoa mikä on oikea aika , esimerkkejä löytyy varmaan kaikista tapauksista pilvin pimein. Yhtälailla miehes voi olla suhun tosi tosi rakastunut mutta ei osaa näyttää sitä. Relax ja nauti itsekkäästi nyt hetkestä mä neuvoisin. Et voi muuta. Älä siis itseäsi turhaan syytä.

Itse muutin avopuolisoni kanssa saman katon alle n. 6kk:n seurustelun jälkeen ja nyt olemme asuneet yhdessä 6 vuotta. Alusta asti olemme olleet erottamattomat :) Toki tuohon viiteen vuoteen on mahtunut ylä- ja alamäkiä (kuten varmasti jokaisessa pitkässä suhteessa?), mutta kaikesta selviää, kun osaa keskustella asioista ja kuunnella toista. Neuvoni on: Tehkää niin kuin sydän sanoo..

Alle puoli vuotta.... tottakai sanoo vielä sen mitä haluat. Kaksi ekaa vuotta menee helposti vielä myydessä. Joten ihan hyvä, että muutatte yhteen, kotioloissa ne muutkin piirteet tulee helpommin esiin.

Tärkeintä on muistaa pitää backup valmiina. Tarkoitan, että voit sitten tilanteen niin tulessa lähteä pois suhteesta helpommin. Siitä syystä ehdottomasti vuokralle, miehen nimi soppariin -sä maksat hälle puolet. Ja muutenkin kannattaa nyt jonkun verran katsoa, ettei tuhlaa toiseen liikaa, mikä sitten parin vuoden päästä näyttää miinussaldolta.

Tiedän että tätä on karua lukea suhteen tuossa vaiheessa. Mutta kerron sen nyt, kun itselleni olisi saanut myös joku paukuttaa tämän päähän silloin kun muka-rakastuin.

Ei mun mielestä ole liian aikaista muuttaa yhteen JOS on varma päätöksestään ja sitä oikeasti haluaa. Tekstistä jotenkin huokuu läpi myös aloittajan oma epävarmuus koko asiaan. Miksi epäilee kumppaniaan ja hänen tunteitaan, vaikka toinen on kieltänyt olevansa epävarma?

itse muutin avomieheni kanssa yhteen 3kk seurustelun jälkeen (tosin johtui siitä, että mies osti talon, jota piti remontoida, niin muutti vuokrakämpästään minun luokse), eikä se tuntunut yhtään väärältä. Tällä hetkellä ollaan menossa naimisiin.

ei ole sun ongelma et vastaa toisen tunteista :)

totuushan on että kaikki tekee omat päätökset, mutta jos toinen painostaa ei todellakaan kannata. itselläni olo että mua vietiin kun "pässiä narussa", tavaroita/vaatteita jätettiin alusta asti tänne, rauhoittelu yritykset päätyi lauseeseen "ota tai jätä " ei väimuotoa. silloin jo tuli mieleen että toinen haluaa nopean yhteen muuton, liian nopean.välillä jo silloin oli tunne että mua viedään enkä kerkeä edes vikisemään. mihin päädyin? kyselemään itseltäni aina vaan useammin: onko parempi kuitenki taivasalla kun tossun alla..

Seksi tekee avoliitosta syntiliiton jos sellaista erehtyy harrastamaan.

Mielestäni ei ole mitään universaalia oikeaa aikaa muuttaa yhteen, mutta sen täytyy molemmista tuntua oikealta. Joissain suhteissa vaan natsaa nopeasti, ja monta tällaista tuntemaani tapausta on osoittautunut niiiksi kestävimmiksi suhteiksi. Mutta kyllähän joukkoon mahtuu myös niitä liian impulsiivisia tapauksia, joissa suhteen nopea eteneminen paljastuu jälkikäteen suureksi virheeksi.

En olisi ikinä uskonut, että minulle voi käydä näin, mutta muutin mieheni kanssa yhteen alle puolen vuoden seurustelun jälkeen. Mies joutui olosuhteiden pakosta punkkaamaan täällä pari viikkoa (sai töitä paikkakunnallani eikä ollut vielä asuntoa) ja se sujui niin hyvin, että alkoi tuntua älyttömältä, että hän muuttaisi pois. Ensimmäiset 4kk on ollut ihanaa aikaa, nautimme suunnattomasti yhteisestä arjestamme. Kaikki on ollut hirveän helppoa, meillä ei ole ollut oikeastaan mitään konflikteja ja suhde tuntuu valtavan hyvältä ja mutkattomalta. Voihan olla, että tämä paljastuu vielä alkuhuumaksi ja valtavaksi virheeksi, mutta aika näyttää. Mutta mitä siitä? Ei yhteenmuutto ole mitään peruuttamatonta, jos homma alkaa mennä perseelleen niin mies voi aina muuttaa pois.

On se kyllä tosiaan suhteesta kiinni se yhteenmuutto. Tietenkin rakastuneena haluaisi viettää mahdollisimman paljon aikaan sen henkilön kanssa kuin mahdollista niin ajattelin sinulle nyt antaa esimerkkejä ajateltavaksi kun monien mielestä noin aikanen yhteenmuutto voisi koitua virheeksi.

Ensinnäkin jos sinun miehesi antaa sinulle ymmärtää että hän on täysin varma asiasta että hän on sitä mieltä että teidän on aika ottaa uusi askel elämässänne ja muuttaa yhteen niin mikä siinä voisi olla pielessä?

Toiseksi niin sanotun rakkauden alkuhuumassa kaikki voi näyttää todella ruusuiselta ja kauniilta mutta sitten iskee se todellisuus. Miehesi voi olla esimerkiksi sottapytty (ei siivoa jälkiään, heittää sukat lattialle jne) tai jotain muuta jota et ole aikasemmin huomannut niin tulee esille. Kummiskin yhteiselon aikana niin sanottu "todellinen nahka paljastuu." Se miten sinä tulet suhtautumaan siihen millaiseksi miehesi tulee alkuhuuman (jos tulee) muuttumaan on se monestikkin ratkaiseva tekijä. Sinun kannattaa sen takia olla valmis siihen että unelmien miehesi ei saatakkaan olla niin täydellinen kuin luuletkaan ;)

Kolmanneksi sinun tulee olla varma että pystyt olemaan oma itsesi kun olet kotona hänen ollessaan paikalla. Monesti kuullut miähiltä läppää sen suhteen että naiset ei aina näytäkkään niin hyviltä kuin ne antaa luulla. Minullakin on noin 3/7 päivää lökäripäiviä ja muutenkin mässyttelen silloin enemmän kuin laki sallii. Meikkiä en käytä muuta kuin juhlissa. Jos miehellesi ei tule uutena asiana se että sä et joka päivä käytäkkään timmejä farkkuja, korkokenkiä, ja sun hiukset ja meikit olekkaan aina tiptop kunnossa vaan on sullakin niitä päiviä kun löysät vaatteet on ne oikeat niin kyllä hän on valmis sitten näkemään oikean itsesi :)

Varmaan viimeiseksi voin sanoa että ole valmis myös tekemään itsellesi ja että antamaan hänelle omaa aikaa. Jos rupee näyttämään siltä että sama naama alkaa kyllästyttämään niin eiköhän päivä kavereiden seurassa saa teidän yhteiselonne taas hyväksi.

Omasta kokemuksesta voin nyt sanoa että avopuolisoni kanssa muutimme yhteen noin 3 vuoden kaukosuhteen jälkeen ja ollaan nyt puoli vuotta yhdessä asuttu niin voin sanoa että noi ja muutamat muut asiat ovat sellaisia joihin en ole itsekkään vielä täysin tottunut :) mutta tunnetusti yhdessä asuminen on se ratkaiseva piste kun tietää että onko se ihminen se "oikea" jos se ei onnistu nyt niin ei se tule onnistumaan myöhemminkään.
Paras neuvo mitä voin antaa on se että jos se siltä tuntuu niin voitte ainakin kokeilla niin että vaikka viikon kaksi asutte yhdessä ja jos se tuntuu oikealta niin silloin kannattaa suunnitella muuttoa :) anteeksi näin hirveän pitkästä tekstistä ja onnea sulle siihen mitä sitten päätättekin tehdä !

muutimme 2kk seurustelun jälkeen yhteen ja mies muutti vielä vanhempien luonta suoraan luokseni. Nyt yhdessä oloa on jo vuosia takana, mutta kaikki oli alusta lähtien helppoa. Edellisen miehen kanssa en olisi voinut haaveillakaan yhteen muutosta, koska se ei tuntunut silloin ajankohtaiselle, vaikka seurustelimme muutaman vuoden tiiviisti. Eli täysin on suhdekohtainen asia koska on oikea aika muuttaa yhteen. Tämän nykyisen kanssa en koskaan ole yrittänyt olla parempi, kauniimpi ja fiksumpi kuin todellisuudessa olen, edellisen kanssa tein sen virheen.

Olipa ilahduttavaa lukea ajatuksia herättäviä kommenttaja ja tsemppauksia. Ilahduttavan moni kertoi mieliptieensä tai jakoi oman tarinansa. :) Meillä kävi niin, että kun minä rupesin jarruttelemaan niin hän kertoi tosi avoimesti, mitä tuntee ja että haluaa juuri minun kanssa elää ja rakentaa arkea. Nyt asumme yhdessä ja olen ollut tosi onnellinen. Arki on arkea ja arjessa on joskus kiire, väsymys, stressi yms. mutta kaiken sen olen just hänen kanssa halunnut jakaa. Toki tiedostan, että näin nopeassa toiminnassa on aina riskinsä, mutta se riski on ollut sen arvoista, mitä olen saanut. Jos asiat menevät pieleen niin en osaa tätä ratkaisua silti katua, koska joskus elämässä sitä haluaa ja ehkä pitääkin tarttua hetkeen ja olla hieman kreisi. En ole koskaan tuntenut ketään kohtaan näin suurta tunnetta ja varmuutta, vaikka pitemmissäkin suhteissa olen ollut. Toivomme molemmat, että tämä kestää ja siksi teemme arjessa töitä sen eteen.

Tosi mukava on ollut lukea muiden kokemuksia ja mielipiteitä. Kiitos kaikille, jotka jaksoitte vastata ja jakaa ajatuksianne. :) Ja hyvää juhannuksen jatkoa!