Minulla on iso ongelma se että olen tullut todella pinnaliseksi..olen sairaaloisen tarkka omasta kuin muidenkin ulkonäöstä ja se alkaa olla jo stressaavaa!! Olen seurustellut n. vuoden poikaystäväni kanssa ja hän on mitä ihanin ihminen luonteeltaan mutta hän ei vaan tyydytä minua ulkonäöllisesti!! Se vaivaa minua tosi paljon hän on kyllä ihan ok mutta ei semmoinen kun minä haluaisin!! En voi seurustella hänen kanssaan koska hän ei vaan jollain lailla iske minuun mutta mitä minä sanon hänelle.. että eron syy on hänen ulkonäkönsä??
ulkonäkö kaiken a ja o??
pinnallinen
91288
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sano mikä muu syy tahansa, mutta ei tuo. Sano vaikka, että tahdot olla yksin ja mietiskellä asioita. Etsit itseäsi. Saattaa pitää jopa paikkansa.
Kuka on täydellinen? Ei kukaan.
Jos et halua olla hänen kanssaan,niin kannattaa tehdä asialle jotakin. Voit sanoa suoraan ettet ole tyytyväinen hänen ulkonäköönsä, ja että sinulle ulkonäkö on kaiken a ja o, että olet sillä tavalla pinnallinen ihminen. Ihmiset on erilaisia. Vaikken välitäkkään omasta ulkonäöstäni pahemmin, pystyn silti hyväksymään ja sietämään ihmisiä, joille ulkonäkö on kaikki kaikessa. Hyvää jatkoa ja hyvännäkösiä kavereita sulle!
ymmärrät olla viisas, ja aloitat seurustelun vasta kun olet varma että kumppanin ulkonäkö riittää!
Itselläni on myös kausia jolloin avomieheni ulkonäkö ei viehätä minua yhtään, melkeinpä päinvastoin... Mieheni on oikeasti keskimääräistä komeampi, (osaan arvioida asioita myös objektiivisesti, ja mieheni saamaa huomiota ei voi olla huomaamatta), mutta välillä hän näyttää minun silmissäni erittäin epäkiinnostavalta.
Ensin tutustuessamme, hän oli mielestäni maailman komein. Hän meistä kahdesta voisi varmasti tehdä mallin töitä, jos vaan treenaisi vielä lisää. Eli mieheni meistä kahdesta on jopa ehkä se paremman näköinen.
Välillä kuitenkin hän näyttää taas erittäin puoleensa vetävältä, mikä on kyllä yleensä suoraan verranollista siihen, mitkä vaattet on päällä, ja miten hiukset ovat.
Eli, johtopäätökset. Vaatteet tekevät miehen. Samoin hiukset. Passitat miehesi vaatekauppaan ja hyvälle parturille, tähän kyllä kuluu rahaa, mutta tulokset ovat näkyvät. Säännöllisellä kuntosalilla käynnillä on myös suuria vaikutuksia koko olemukseen. (Ryhtiä ja kävelyä myöten,itsetunnosta puhumattakaan). Siitä saa samalla myös yhteisen harrastuksen.
Mieheni näyttää yleisesti ottaen puoleensa vetävältä silloin ,kun mikään muu ei hierrä välejämme. Eli kannattaa nyt ensin miettiä, että mikä siellä henkisellä puolella mättää,se on todennäköisempi syy siihen, että miehesi ei näytä hyvältä silmissäsi.
Minä ainakin yritän vaan sietää näitä omia hulluuskohtauksiani mieheni ulkonäön suhteen. Kyllä minuakin kieltämättä vaivaa jo nyt, että miehelleni tulee todennäköisesti kalju kun hän vanhenee ja kaksoisleuka jos hän lihoo. Mutta nämä "ongelmat" ovat vain minun omaa hulluuttani ja kypsymättömyyttäni. Jalat pysyy maan pinnalla kun ajattelen omia tulevia roikkuvia rintojani ja megaselluliittejä. Enkä minä nyttenkään kuitenkaan mikään maailman kaunein nainen ole.
Kyllähän kauneus on kivaa, mutta se muuttaa kuitenkin muotoaan.
Tuon juttusi pelasti .. "Mutta nämä "ongelmat" ovat vain minun omaa hulluuttani ja kypsymättömyyttäni." .. on sinulla sentään toivoa, kun tuon ymmärrät. Elämä opettaa nöyräksi
ajan myötä, sitä rupeaa arvostamaan sisäistä kauneutta ja toisen luonteenpiirteitä. Siinä vaiheessa kaljut ja kaksoisleuat naurattavat vaan :) Itsestään huolehtiminen on eri asia ..
Yritin kirjoittaa siihen malliin, että tajuan kyllä itsekin kuinka typerää ja hullua on tuijottaa vain ulkokuorta. Ja,että jos on joku ongelma asian suhteen, niin se on lähinnä omassa päässäni... En vaan ehkä osannut ehkä ilmaista sitä riittävän selkeästi.
Ja painottaisin vielä sitä seikkaa, että jos toisen ulkonäkö alkaa omasta mielestä olla vastenmielinen, on suhteessa joku pielessä henkisellä puolella. (Ainakin omassa suhteessani tämä on suoraa korrelaatiota).
Eli elän toivossa,että nimenomaan saan nämä hulluuteni kuriin ja kehityn ihmisenä toivon mukaan parempaan suuntaan.
Olet oikeassa, noinkin se on, että, jos toisen ulkoinen olemus rupeaa ärsyttämään tai olemaan vastenmielinen, jokin on suhteessa pielessä.
Sitä etsii vikaa toisesta, komeakin tulee rumaksi :) .. tiedän kokemuksesta..
Mulla on sama juttu...olen seurustellut 1,5v ja alussa mieheni oli mielestäni ihan hyvännäköinen ja hyvän tyylinen. Ei nyt mikään mallipoika, mutta kuitenkin hyvännäköinen. Sitten kuitenkin ajan myötä on jotenkin alkanut tökkimään. Hän on luonteeltaan ihan perfect ja välittää minusta todella paljon, en varmasti tulisi moista kultakimpaletta löytämään mistään muualta, mutta tuo ulkonäkö on alkanut vaivaamaan. Toisinaan on päiviä milloin hän näyttääkin taas ihan hyvältä, mutta sitten taas yhtäkkiä huomaan ajattelevani ihan toisin..
Itse olen "hyvännäköinen" ja mieheni joskus on sanonutkin ettei olisi uskonut että minun näköiseni nainen kiinnostuisi hänestä. Nyt tuntuu pahalta huomata, että itsekin ajattelen välillä noin..!!
Olen yrittänyt päästä tuosta ajatuksesta eroon ja keskittyä olennaiseen eli siihen itse suhteeseen ja häneen ihmisenä, ´ja olen myös ajatellut että onhan niitä tuhansia muitakin joilla on ihan "samaa tasoa" oleva tavallisen näköinen mies mutta silti niillä menee hyvin.
Jotenkin vaan tökkii silti..
Välillä tuntuu että sillä onkin huono ryhti ja välillä näyttää että länkisääret ja joskus taas ..vaikka mitä.
Vaatteet auttaa kyllä aika paljon, mutta mieheni ei ole kiinnostunut ostamaan uusia vaatteita, joten...Hän näyttäisi sata kertaa paremmalta jo pelkästään jos vaihtaisi toisenlaisiin housuihin eikä pitäisi aina leviksiä (ei sentään 501 mallia...!!).
Huomaan olevani aivan naurettava ja turhamainen, ja en nyt mikään malli ole kuitenkaan itsekään, mutta..
En tiedä mitä teen. En aio nyt erota ainakaan vaan katson jospa tässä aikuistuisin vielä (olen sentään 23 jo..) ettei tarvitsisi jälkeen päin katua.
Tuntuu vaan, että kun kävelee kadulla niin kaikkien muiden miehet on hyvännäköisiä paitsi minun..tosin voi olla että jos saisin jonkun niistä, niin pian sekään ei olisi enää hyvännäköinen, mutta...
MITÄ TEEN???
lähimpään leikkikouluun oppilaiksi.