Elikkäs olen pienen tytön yksinhuoltaja äiti. Tämä siksi että tulin lyhyessä suhteessa vahingossa raskaaksi. Mies epävirallisesti asui kanssani ja kun positiivinen testi tuli tehtyä, niin mies antoi kaksi vaihtoehtoa hän tai abortti.. Noh, eipä ollut vaikea sitä päätöstä tehdä ja mies siitä sitten häipyi.
Ei tälläkään hetkellää halua lapsen kanssa tekemisssä olla (mun kylläkin haluisi, mutta eipä varmasti kenellekkään tule epäselväksi että valitsin taas mielummin lapseni kuin miehen) En ole koskaan nähnyt lapseni isän äitiä (lapsen vaari on ties missä ei ole paljon sitäkään kuulemma näkynyt) koska ex miehelläni ja hänellä on niin huonot välit, joskus he soittelevat mutta harvemmin. Tieto tästä syntyneestä lapsesta saavutti sitten tämän isoäidin kun tyttö oli 2kuukautta vanha. Puhelimessa puhuttiin (ex mies hälle soitti ja pakotti mutkin puhumaan) Itkuksihan se meni ja kovasti tämä isoäiti vakuutteli että tulee tapamaan lapsenlastaan ja haluaa tutustua häneen yms..
Noh, eipä ole vielä tänäkään päivänä tullut. Ymmärrän kyllä että jos yhtäkkiä tulee tieto syntyneestä lapsenlapsesta, niin kyllähän se järkyttäisi varmaan itsekutakin. Hän sanoikin että kokoaa itsensä ja sitten ottaa muhun yhteyttä, ainut vaan että tässä on kulunut jo se reippaasti yli puolivuotta. Jotenkin sitä vaan jatkuvasti toivoo että hän ottaisi yhteyttä, vaikka tyttärelläni on aivan mahtavat isovanhemmat mun puolelta ja rakastava suku tätä kautta, niin haluaisin tietysti että sieltä toisestakin suvusta tulisi läheisiä ja rakkaita ihmisiä.
Tähän väliin haluan sanoa kun joku varmasti tästä huomatuttaa että oma oli valinta yms. Niin tietysti oli, en sano sitä ja pärjäämme loistavasti ilman tätä isovanhempaa kyse ei ole siitä. Itse tuon tunnekylmän miehen valitsin lapselleni isäksi, totta sekin. Päätin kantaa vastuuni siitä että tulin vahingossa raskaaksi ja pärjään lapsen kanssa loistavasti. PIdin lapsen tietäen että isä ei ole koskaan elämässä eikä sitämyötä hänen sukukaan, mutta asiat kuitenkin muuttui kun lapsen isä on halunnut lasta joitakin kertoja tavata ja äidillensä päätti lapsesta kertoa.
Lähinnä se mitä tällä kirjoituksella haen on se, että pitäisikö tässä itse tehdä se aloite? Voisiko tämä isoäiti olla vielä sen verran järkyttynyt kaikesta vai pitäiskö tässä todeta että eipä ihmetytä miksi poika on tuollainen kun äitikin on samanlainen! Ei ole pitkää aikaa kun lapsen isältä kyselin että miksi hänen äitinsä ei ole yhteyttä ottanut, niin vastaukseksi tuli että "häntä ei kiinnosta kuin oma itsensä ja siskon lapset" (miehen siskon siis) Exä on myöskin sanonut että äiti on häneen pettynyt, niin sen takia ei tämä lapsi kiinnosta.. Voiko asia olla näin? Voiko joku aikuinen ihminen todella kostaa omalle lapsenlapselleen sen että on pettynyt omaan poikaansa?! En ymmärrä.
En minä tosiaan tätä ihmistä kaipaa, mutta uskoisin että tämä lapsi tulee joskus kaipaamaan ja ihmettelemään että miksi mummukin hylkäsi. En halua että tämä isoäiti ottaisi yhteyttä sen takia että saadaan lisää lahjoja tai ilmainen lapsenhoitaja, en todellakaan! Itse lapselleni vaatteet, lelut yms tavarat hankin ja lapsenhoitajaa en tarvitse.
Osaisiko joku viisaampi (ehkä samassa tilanteessa ollut isovanhempi) kertoa mitä minun pitäisi tehdä. Otanko itse nyt vielä yhteyttä vai annanko olla ja totetan että ainakin sillon kerran yritin ja kerroin että mulle saa soittaa ja tulla lasta katsomaan kun siltä tuntuu.
Ja jos sitten ihan asiallisia vastauksia saisin, niin olisin kiitollinen.
Isovanhempien mielipiteitä kaivataan
12
318
Vastaukset
- mummuksi
Tiedätkö, mitä lapsesi isänäidille kuuluu? Hänhän saattaa olla sairas tai vaikka kuollut. Hän on ehkä kadottanut puhelinnumerosi tai sitten ei uskalla soittaa sinulle. Ehä hänkin on odottanut puoli vuotta sinun yhteydenottoasi.
Sinuna minä lähettäisin hänelle lapsen kuvan vaikka puhelimella. Nythän on ystävänpäivä, vielä ehtii!
Hän ilahtuu takuulla, ellei ole niin vakavasti sairas, ettei pysty enää iloitsemaan mistään.- Mitä tehdä?
On aivan varmasti hengissä ja terve. Ainakin kun viimeksi olen hänestä exältä kysynyt ja siitä on aikaa kuukauden verran. Jos sen jälkeen on sairastunut niin siitä huolimatta hänellä on ollut aikaa niin monta kuukautta ottaa yhteyttä.
Olen monesti miettinyt sitä että laittaisin tekstarin, mutta en vain pysty. En halua missään nimessä saada samanlaista "ei kiinnosta" asennetta kuin lapsen isältä. Sattuu jo tarpeeksi kun tietää että isä suorastaan inhoaa omaa lastaan ja tämä jotenkin kaunistellen pitää tulevaisuudessa lapselle kertoa, niin mua pelottaa ihan hirveästi että tuolla isoäidilläkin sitten on samanlainen kanta, en vain halua kuulla sitä! Mielummin sitten arvuuttelen kuin saan kuulla kuinka paska ihminen olen ollut kun lapsen pidin, tätä kuuntelen joka kerta kun exää nään.
Itsehän olin sen puhelun aikana hyvinkin rauhallinen kun olin jo joskus miettinyt valmiiksi mitä sanon, isoäidille se oli tilanne joka tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Itse sanoin että haluan hänen olevan tytön elämässä mutta koska toisella osapuolella oli vähintäänkin shokki tila menossa niin en vain voi uskoa (ainakaan enää) mihinkään mitä hän sanoi. Haluan usko että hän kokoaa itseään ja ottaa yhteyttä kun pystyy, mutta siitä tosiaan on jo niin monta kuukautta aikaa, että en enää vain jaksa uskoa siihen.
Jos mulle olisi ihan sama että onko hän tekemisissä lapsen kanssa, niin varmasti voisinkin soittaa hänelle ja kysästä että mitä meinaa.. Mutta koska tiedän että se sattui minuun paljon (sen takia että tiedän sen tulevan sattumaan lapseeni joskus) niin en vaan pysty ottamaan riskiä että häntä ei kiinnosta. Merkit kylläkin nyt viittaa hyvinkin siihen että hän ei aijo koskaan tulla tapaamaan lapsenlastaan - mummuksi
Mitä tehdä? kirjoitti:
On aivan varmasti hengissä ja terve. Ainakin kun viimeksi olen hänestä exältä kysynyt ja siitä on aikaa kuukauden verran. Jos sen jälkeen on sairastunut niin siitä huolimatta hänellä on ollut aikaa niin monta kuukautta ottaa yhteyttä.
Olen monesti miettinyt sitä että laittaisin tekstarin, mutta en vain pysty. En halua missään nimessä saada samanlaista "ei kiinnosta" asennetta kuin lapsen isältä. Sattuu jo tarpeeksi kun tietää että isä suorastaan inhoaa omaa lastaan ja tämä jotenkin kaunistellen pitää tulevaisuudessa lapselle kertoa, niin mua pelottaa ihan hirveästi että tuolla isoäidilläkin sitten on samanlainen kanta, en vain halua kuulla sitä! Mielummin sitten arvuuttelen kuin saan kuulla kuinka paska ihminen olen ollut kun lapsen pidin, tätä kuuntelen joka kerta kun exää nään.
Itsehän olin sen puhelun aikana hyvinkin rauhallinen kun olin jo joskus miettinyt valmiiksi mitä sanon, isoäidille se oli tilanne joka tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Itse sanoin että haluan hänen olevan tytön elämässä mutta koska toisella osapuolella oli vähintäänkin shokki tila menossa niin en vain voi uskoa (ainakaan enää) mihinkään mitä hän sanoi. Haluan usko että hän kokoaa itseään ja ottaa yhteyttä kun pystyy, mutta siitä tosiaan on jo niin monta kuukautta aikaa, että en enää vain jaksa uskoa siihen.
Jos mulle olisi ihan sama että onko hän tekemisissä lapsen kanssa, niin varmasti voisinkin soittaa hänelle ja kysästä että mitä meinaa.. Mutta koska tiedän että se sattui minuun paljon (sen takia että tiedän sen tulevan sattumaan lapseeni joskus) niin en vaan pysty ottamaan riskiä että häntä ei kiinnosta. Merkit kylläkin nyt viittaa hyvinkin siihen että hän ei aijo koskaan tulla tapaamaan lapsenlastaanEi kannata yrittää arvailla ja tulkita noinkin tuntemattoman ihmisen ajatuksia ja motiiveja. Eikä kolmannen henkilön eli lapsesi isän puheisiin kannata kritiikittömästi uskoa.
Kun asia kerran vaivaa sinua - ja muutenkin, muun muassa lapsesi takia - on mielestäni sinun syytä ottaa yhteyttä isoäitiin. Jos jäät odottelemaan yhteydenottoa häneltä, voi odotuksesta muodostua pitkä. - Anna olla
Mitä tehdä? kirjoitti:
On aivan varmasti hengissä ja terve. Ainakin kun viimeksi olen hänestä exältä kysynyt ja siitä on aikaa kuukauden verran. Jos sen jälkeen on sairastunut niin siitä huolimatta hänellä on ollut aikaa niin monta kuukautta ottaa yhteyttä.
Olen monesti miettinyt sitä että laittaisin tekstarin, mutta en vain pysty. En halua missään nimessä saada samanlaista "ei kiinnosta" asennetta kuin lapsen isältä. Sattuu jo tarpeeksi kun tietää että isä suorastaan inhoaa omaa lastaan ja tämä jotenkin kaunistellen pitää tulevaisuudessa lapselle kertoa, niin mua pelottaa ihan hirveästi että tuolla isoäidilläkin sitten on samanlainen kanta, en vain halua kuulla sitä! Mielummin sitten arvuuttelen kuin saan kuulla kuinka paska ihminen olen ollut kun lapsen pidin, tätä kuuntelen joka kerta kun exää nään.
Itsehän olin sen puhelun aikana hyvinkin rauhallinen kun olin jo joskus miettinyt valmiiksi mitä sanon, isoäidille se oli tilanne joka tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Itse sanoin että haluan hänen olevan tytön elämässä mutta koska toisella osapuolella oli vähintäänkin shokki tila menossa niin en vain voi uskoa (ainakaan enää) mihinkään mitä hän sanoi. Haluan usko että hän kokoaa itseään ja ottaa yhteyttä kun pystyy, mutta siitä tosiaan on jo niin monta kuukautta aikaa, että en enää vain jaksa uskoa siihen.
Jos mulle olisi ihan sama että onko hän tekemisissä lapsen kanssa, niin varmasti voisinkin soittaa hänelle ja kysästä että mitä meinaa.. Mutta koska tiedän että se sattui minuun paljon (sen takia että tiedän sen tulevan sattumaan lapseeni joskus) niin en vaan pysty ottamaan riskiä että häntä ei kiinnosta. Merkit kylläkin nyt viittaa hyvinkin siihen että hän ei aijo koskaan tulla tapaamaan lapsenlastaanMiksi haluat sen isoäidin lapsellesi, kun ei isääkään ole. Samaa sukua.
Unohda molemmat.
Suurin osa aviottomista ja hylätyistä lapsista on ilman isoäitiä ja hyvin ovat selviytyneet.
Kai se isän ikävä isompi on. - äläpäs nyt!
Anna olla kirjoitti:
Miksi haluat sen isoäidin lapsellesi, kun ei isääkään ole. Samaa sukua.
Unohda molemmat.
Suurin osa aviottomista ja hylätyistä lapsista on ilman isoäitiä ja hyvin ovat selviytyneet.
Kai se isän ikävä isompi on.Kyllä monet lapset on tekemisissä isovanhempien kanssa, vaikka ei isänsä kanssa olisikaan.
Mutta tässätilanteesaa mummokin on varmasti samanlainen kuin tuo isä, jokuhan sen isänkin on kasvattanut! Sen suhteen komppaan sinua
- Isosydäminen isoäiti
Ei ole omaa kokemusta tuollaisesta mutta olen isoäiti. Minä aristaisin ottaa sinuun yhteyttä, mutta odottaisin että tulisi lyhyt kortti lapsen kuvan kanssa. Siinä voisi lukea: Hei Tässä kuva lapsenlapsestasi. Voit tulla katsomaan häntä, jos haluat. Terveisin.. ja puhelinnro.
Sitten sinä olisit tehnyt sen mikä pikkuisesti kannalta on oikein ja kypsästi tehty. Muori sitten tekee kuinka tahtoo, päätös on hänen.
Sanoit että tuntuu vaikealta, siihen en osaa samaistua kun en tunnetta tiedä.- piikalikk
no, laita tekstari että tuleppa kahville ässänbaariin nii jutellaan, samalla näät lapsenlapsesi. Ei sun tartte ystävä olla sen naisen kanssa. Voihan jotain syttyä mummon ja lapsen välille.
Mummo saattaa pelätä että arvostelet lapsen isää tms, ei voi tietää, mutta laita kutsu ja pidä "isä" ulkona keskustelusta kokonaan! Puhut vaan vauvasta.
- tulosta ja lähetä
Lähetä hänelle nämä kirjoitukset! Näkeepähän mitä mieltä sinä olet. Tietysti saattaa suuttua että olet asioita netissä käsitellyt, mutta eihän tässä nimiä mainita. Tai sitten laitat tekstarin.. Tai ihan annat olla siihen asti että lapsesi voi sitten soittaa hänelle kun kehitysaste sen sallii
- alkuperäinen..
Ajattelin nyt tulla kertomaan miten kävi, kun sen saattaa joitain vastanneita kiinnostaa. Laitoin viime torstaina tekstarin tälle isoäidille jossa kysyin että haluaisiko tulla katsomaan lasta ja että voidaan mennä johonkin neutraaliin ja rauhalliseen paikkaan ettei tarvitse kotiini tulla. Vastausta ei ole tähän mennessä tullut. Puhelimessani on välitystieto palvelu käytössä ja ilmoitus tuli heti että "toimitettu" voin siis varmasti todeta että olenpahan kaiken tehnyt ja nyt pallo on siellä päässä.
- Kaukomummo
Teit oikein.
Tilanne on niin arka, että ko. isoäiti voi katua sanomisiaan. Joku on voinut pelotella häntä uskottelemalla, että kyseessä onkin erehdys, eikä hän olekaan oikea isoäiti.
Tai sitten lapsen isä ei halua yhteydenpitoanne.
Nämä siis pelkkiä arvailuja. Nyt isoäiti miettii ja punnitsee asioita mielessään.
Anna ajan kulua.
Mutta joskus voit lähettää hänelle kirjekortin, jossa on lapsen valokuva mukana.
Muutaman kuukauden kuluttua lapsesi on hurmaavimmillaan. Silloin kuvakin vie sydämen!
- älä huoli
Älä suotta mieti asiaa niin paljon. Jos isoäiti haluaa, hän voi itse ottaa sinuun yhteyttä. Nyt kun olet tarjonnut tapaamista, jätä seuraava siirto hänelle ja jos ei mitään kuulu, unohda hänet. Sinun ei tarvitse olla se joka on aloitteellinen, ja te voitte elellä lapsen kanssa yhtä hyvin ilman tätä vastahakoista isoäitiä. On hyvin tavallista että sekä isä että isän suku ovat poissaolevia.
Minä en koskaan nähnyt eronnutta isoisääni, vaikka tiesin että hän on jossakin uuden perheensä kanssa ja hänestä välillä kerrottiin ja puhuttiin lapsuusperheessäni. En kuitenkaan koskaan ole surrut tai pohtinut asiaa, vaan otin sen lapsen tapaan luonnollisena tosiasiana kun aikuisetkaan eivät asiaa voivotelleet. Paljon riippuu siitä kuinka aikuinen suhtautuu ja kertoo poissaolevasta henkilöstä. Jos itse puhut hylkäämisestä, lapsikin tuntee olevansa hylätty, ei muuten. - ei väkisin
häntä ei kiinnosta isoäitinä oleminen lapsellesi. Unohda koko juttu, ja keskity lapseei ja siihen mitä sinulla on. Onhan lapsella sinun vanhempasi ja sukusi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta781795Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181679- 161494
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee12118450+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191173Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61172hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121126Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291121Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää61099Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71094