Itsellä kuluu livessäkin (koulu, työpaikka, harrastus tms) ainakin kuukausi ennen kuin joku uusi nainen alkaa mahdollisesti oikeasti kiinnostaa. Toki tiedän yleensä hyvin nopeasti kenestä tulen pitämään, mutta varsinainen kiinnostus herää vasta ajan kanssa.
Ihan hirveää jos pitäisi istua jossain kahvilla ihmisen kanssa, jonka kanssa on vaihtanut muutaman viestin. Vieläpä ehkä sellainen ajatus takaraivossa että hommasta pitäisi kehittyä jotain.
No ihmisiä on erilaisia. Kunhan ajattelin tulla tänne kertomaan etten voi ymmärtää teitä!
Ihan hirveää jos pitäisi istua jossain kahvilla ihmisen kanssa, jonka kanssa on vaihtanut muutaman viestin. Vieläpä ehkä sellainen ajatus takaraivossa että hommasta pitäisi kehittyä jotain.
No ihmisiä on erilaisia. Kunhan ajattelin tulla tänne kertomaan etten voi ymmärtää teitä!
Vastaukset 23
Vanhimmat
Melkoinen jahkaaja, se sinäkin olet. Ensin menee "ainakin kuukausi", ennen
mahdollista kiinnostusta, mutta tiedät kuitenkin jo hyvin nopeasti,
kenestä pidät.
Mies tietää heti ketä pitää viehättävänä, mutta vaatii aikaa jotta mikään ´juttu´ alkaisi kiinnostamaan. Ymmärrätkö?
Ja juuri tämä onkin se ongelma nettideittailussa.
Itse valitettavasti syyllistyn siihen, että tiedän minäkin naisena heti ensimmäisien minuuttien aikana, viehättääkö toinen tarpeeksi. En tietenkään tiedä kiinnostaako toinen pitkällä tähtäimellä tarpeeksi,
... mutta se ensitapaamisesta syntynyt kipinä saa minut halukkaaksi panostamaan toiseen tutustumiseen:
Eli nähdä toisen kanssa enemmän kuin sen kerran viikko/2 viikossa, olla muutenkin yhteydessä, edes sen pari viestiä vuorokauden aikana.
Tässä on ero useimpien naisten ja miesten välillä;
Jos mies ei kerta heti tiedä "onko jutussa tarpeeks", hän ei kykene aktiivisesti ottamaan asiasta selvää.
Nainen taas on valmis vähän jopa uhraamaan muista menoistaan tämän suht tuntemattoman ihmisen takia, jotta voisi nähä "onko jutussa tarpeeksi".
Minulla kävi nyt niin, että tapasin kivan oloisen miehen, jäin siihen käsitykseen, että häntäkin kiinnostaa. Ainakin koko ilta vietettiin yhdessä ja ennakkoon oli kertonut, että jos ei kiinnosta, hän kyllä kertoo asiasta tapaamisen alkuvaiheessa.
Yhteydenpito kuitenkin kuivui heti seuraavasta päivästä alkaen lähes olemattomaan. (ja ei, emme harrastaneet seksiä ekatreffeillä)
Kysyin pari päivää myöhemmmin, että mikä meininki, hän vastasi "mä mietin vielä".
En voi naisena, enkä verrattaen omaan tyyliini toimia, ymmärtää tuota vastausta kuin sellaisena, että kiinnostusta ei ollut tarpeeksi.
Joten ikäänkuin laitoin pisteen koko hommalle. Ehkä se oli sitten tyhmästi tehty, mutta en minä ainakaan jaksa alkaa odottelemaan, onko sitä kiinnostusta vai ei, kun oon sitä mieltä, että jos On, ei tarvitse kuukautta aikaa miettiä onko tarpeeksi.
"
Ihan hirveää jos pitäisi istua jossain kahvilla ihmisen kanssa, jonka kanssa on vaihtanut muutaman viestin.
"
OLEN IHAN SAMA MIELTÄ, todella urppo jos vain "muutamia viestejä" vaihdat sitten piinat itseäsi läpi kaffedeitillä jonkun ventovieran kans koska et ole tutustunut kunnollaan.... ihmisiä on erilaisia menetelmiä tutustua ihmisiin, joten etten voi ymmärtää sinua(!).
Totta. Ei olisi kovinkaan mukavaa istua kahvilla ihmisen kanssa, jonka kanssa on vaihtanut muutaman viestin, ajatellen, että siitä pitäisi vielä kehkeytyä jotain.
Sen sijaan, se, että istuu kahvilla ihmisen kanssa, jonka kanssa on vaihtanut vaikkapa kymmenen pitkää viestiä, ja tiedostaa, että tässä voisi olla ihminen, johon haluan tutustua enemmänkin, kaikessa rauhassa, ja nyt siihen on tilaisuus - se on oikeinkin mukavaa ja vaivannäön arvoista :)
Täysin samaa mieltä. Mulle parasta olisi jos ihan ystävystyisi ensin,tuntemattomat on niin..tuntuu hullulta jos pitäisi tosiaan muutaman viestin tai jopa ihan tapaamisen jälkeen tietää haluaako toista enemmän,tottakai sä tiedät melko nopeasti kiinnostaako toinen,mutta se syvempi kiinnostus. Kyllä siihen tarvitsee enemmän aikaa,harmi vaan että tässä maailmassa kaikilla on niin kiire..liukuhihnalta porukkaa,kenenkään ei tutustuta oikeasti ja mennään "mä luulen,ehkä?" pohjalta..Sitten kun toinen haluaa tutustua rauhassa,ajan kanssa,toinen ettii jo muita koska KIIRE,eikä osaa keskittyä hetkeen.
Mutta olipa kyseessä muutama viesti tai kymmenen viestiä, niin toiminta on jotenkin ällöttävän tavoitteellista.
Riippunee ihmisestä. Omalla kohdallani jokainen netin kautta alkanut tutustuminen on antoisaa myös tutustumisena, ja vaikka jutut eivät johtaisikaan edes ystävyyteen, niin aina oppii jotain uutta itsestään tai ihmisistä ja elämästä yleensä.
Käyttää puhelinta. Mitä järkeä on mennä treffeille pelkän viestittelyn pohjalta.
Itse olen antanut oman numeroni jos en ekassa, niin jo seuraavassa viestissä ja jos nainen ei ole halunnut soittaa tai antaa omaansa, niin se on sit siinä.
Itse en lähde treffeille ennenkuin olen jutellut toisen kanssa puhelimessa edes muutaman kerran.Siinä saa jo ihan toisenlaisen kuvasta henkilöstä jota on menossa tapaamaan. Kyllä siinä jutellessa jo saa hyvän kuvan toisesta, että millainen hän on ihmisenä.
En ole milloinkaan pyytänyt naiselta kuvaa ennen treffejä, mutta joku on itse halunnut kuvansa antaa ja silloin olen myös omani lähettänyt.
Itse haluan tutustua ja ihastua naiseen omana itsenään, en hänen kuvaansa tai ulkokuoreensa.
Olen usein saanut kokea sen, että mitä " kauniimpi" kuori se "rumempi" sisus.
Jos joillekkin parisuhteessa on tärkeintä ulkonäkö ja se että kaverit ovat kateellisia siitä kun sinulla on niin kaunis / komea kumppani, niin siitä vaan.
Ei missään tavassa tutustua ole vain hyviä tai vain huonoja puolia, ja taitavasti perustellen sanoja kääntelemällä saa minkä tahansa väylän vaikuttamaan huonolta. Paras käyttää sitä kanavaa joka tuntuu itselleen hyvältä ja luontevalta. Se, että ei ymmärrä sellaista tapaa tutustua joka ei itsellä toimi, kertoo ihmisestä jotakin. Ymmärtääkö sitten paljon muutakaan erilaisuutta...
Niiin, olen kyllä ap:n kanssa samaa mieltä asiasta, että mitenkä kenestäkään voi ylipäätään kiinnostua jonkun tekstin perusteella, ainakaan kovin nopeasti. Eriasia on jos skypettaa vaikka puolikin vuotta, hahmottuu toisesta jonkinlainen mielikuva, jonka perusteella ehkä kiinnostua.
Mutta, nettideitissä, ei onnistu ikinä. Itselläni kun on tullut näitä neitejä kohdalle, jotka kirjoittelevat vaikka muutaman päivän ja kun kysyy kuvaa niin takaisin ilmoitetaan yksi oikoisesti, että ei ole ollut tapana lähettää. Itse ilmoitan takaisin että minulla ei ole taas tapana tavata ketään näkemättä kuvaa. Tässä kohdassa tuleekin yleensä "morot" taikka ei mitään vastausta.
Itselleni se on ihan se ja sama jos ei ymmärrä pointtia, että vaikka ihminen ei ole pinnallinen, on tiettyjä asioita mitkä vain iskee ja mitkä ei iske.Tämä ei tarkoita, että pitäisi olla mikään erityisen kaunis tai seksikäs, vaan se mistä itse tykkää toisessa sukupuolessa.Itselläni se on hymy, iloiset silmät ja ihan normaali ulkonäkö. Toisekseen, jos katson kuvallisiakin profiileja, katson noita samoja asioita ja rankaan osan pois esim. "Justiinamaisuuden" takia, joten miksi tekisin toisin jos jollain ei vain satu olemaan kuvaa profiilissa.
Itse kyllä ymmärrän noitakin naisia, jotka antavat jutun loppua tuolla tavalla. Itselläni ei ole noin kiire saada kuvaa, vaan voin viestitellä vaikka viikonkin ennen kuin otan kuvaa edes puheeksi. Kaikille ei ole helppoa lähettää kuvaa tuntemattomalle, ja joskus luottamuksen voittaminen vaatii enemmän kuin pari päivää tai pari viestiä. En pidä uskallusta tässä asiassa kovin olennaisena parisuhdekriteerinä.
Kyse ei ole siitä, etteikö ulkonäöllä olisi väliä, vaan siitä, että kuvalla ei ole niin paljoa väliä. Keskiverto nettideittikuva ei lopulta kerro kovinkaan paljoa siitä, kolahtaako toisen ulkonäkö livenä.
Sanot, että haluat nähdä hymyn ja iloiset silmät. Oletko varma, että naisella, jonka kuvassa ei sellaisia ole, ei oikeasti ole sitä, mitä haluat? Nettideitissä käytetyt kuvat ovat harvoin kovin ajatuksella otettuja, ja siksi ne eivät välttämättä anna oikeinta kuvaa siitä ihmisestä, jota ne esittävät.
Itse katson kuvassa lähinnä tyyliä. Esimerkiksi raskaasti meikattu naama tai muuten vahvasti keinotekoinen olemus tappavat kiinnostuksen, sillä etsin naista, joka viihtyy suht luonnollisen näköisenä.
En silti sano, etteikö kuvalla olisi mitään merkitystä. Toki niitäkin tapauksia on, joissa naama ei vaan kerta kaikkiaan miellytä riittävästi. Kuitenkin omalta kohdaltani sanoisin, että kuvan ei tarvitse herättää kiinnostusta, vaan enemmänkin kuvan pitää olla tappamatta sitä.
Ketjussa on mennyt pointtini vähän ohitse...ylipäätään se että pitää keskustella jostain ihmeellisestä kuvien lähettelystä ja hienoista/huonoista kuvista ja kuvien lähettämisen uskalluksesta on jotenkin sairasta. Ettekö näe mitään ihmeellistä tässä keskustelussa mitä palstalla käydään?
Kerro toki, mikä oli pointtisi, jos koet sen menneen ohi. Itse ymmärsin sinun toteavan, että et ymmärrä nettideittaajia ja nettideittailua, ja vastasin kertomalla, miten näkemyksemme nettideittailusta eroavat, toivoen, että se auttaisi sinua ymmärtämään. Vastauksessani saattoi tosin olla jonkin verran sarkasmia, joten ehkä oma pointtini hukkui siihen...
On harmillista, että ihmiset eivät löydä toisiaan. En kuitenkaan näe näissä keskusteluissa mitään sairasta tai edes ihmeellistä. Aivan samalla tavalla voitaisiin keskustella siitäkin, miten seuranhaku vaikkapa baarissa tai lavatansseissa toimii. Niissäkin on varmasti omat erityispiirteensä, joita voi analysoida, ja joiden ymmärtäminen parantaa mahdollisuuksia onnistua. Itselläni tosin ei olisi niihin keskusteluihin paljoakaan sanottavaa, sillä omakohtainen kokemus on osoittanut, että saan kumppaninetsintään käyttämästäni ajasta eniten irti nettideitissä.
Seuranhaku baarista on ihan yhtä nihkeää.
Haluan tutustua luonnollisesti ihmisiin, katsella rauhassa ympärilleni ja ottaa kontaktia myös pienin askelin.
Onhan se nyt ihan sairasta, jos joutuu alkaa miettimään millaisen tekstin itsestään kirjoittaisi, jotta joku random ihminen kiinnostuisi.
No onhan nettideittailu tietysti aika keinotekoista, mutta entä jos niitä luonnollisia mahdollisuuksia ei juurikaan ole?
Esim. itse teen tällä hetkellä töitä kotona, enkä ole työni puolesta kontaktissa yhteenkään miespuoliseen henkilöön. Harrastukseni ovat sellaisia, että puuhailen yksinäni tai sitten porukasta 99% on naisia.
Ystäväpiirini on suht kiinteä eikä kovin laaja. Jos joskus harvoin johonkin illanistujaisiin joku uusi tyyppi sattuu ilmaantumaan, niin mitä todennäköisimmin mies on joko varattu tai todella epäkiinnostava. Näin ainakin tähän asti.
Baareissa en tykkää käydä, en lavatansseissa liioin. Keikoilla tai festreillakin hyvin harvoin. Kirjastossa, teatterissa, taidenäyttelyssä, metsäpolulla tai ruokakaupassa ei hirveästi kontakteja Suomessa luoda - eikä varsinkaan tutustuta ja "katsella rauhassa ymprilleen."
Missähän sitä miesten "katselua rauhassa" voisi harrastaa? Istua puiston penkillä illat pitkät ja pällistellä ympärillä olevia miehiä? :D
Vai onko sulla parempia ehdotuksia?
Mitä olisit tehnyt ennen vuotta 1995 (tai vielä myöhemminkin, siis ennen nettiä)?
Ehkäpä olisin laittanut seuranhakuilmoituksen johonkin lehteen. :)
" Itse kyllä ymmärrän noitakin naisia, jotka antavat jutun loppua tuolla tavalla. Itselläni ei ole noin kiire saada kuvaa, vaan voin viestitellä vaikka viikonkin ennen kuin otan kuvaa edes puheeksi. "
Niin, no periaatteessa, ei minullakaan mikään kiire sitä kuvaa ole saada, mutta käytäntö on kohdallani osoittanut faktan, että jolleii voi 3-5 päivän viestittelyn jälkeen lähettää kuvaa, ei sitä todennäköisesti saa ikinä. Ja toisekseen, jos minulla on julkisesti pärstä näytillä niin miksi toinen ei voisi laittaa meiliin, linkin johonkin galleriaan tai, jututstella skypessä pienen hetken kuva näytillä.
" Sanot, että haluat nähdä hymyn ja iloiset silmät. Oletko varma, että naisella, jonka kuvassa ei sellaisia ole, ei oikeasti ole sitä, mitä haluat? Nettideitissä käytetyt kuvat ovat harvoin kovin ajatuksella otettuja, ja siksi ne eivät välttämättä anna oikeinta kuvaa siitä ihmisestä, jota ne esittävät. "
Niin, uskallan väittää, että 85% tulkinnoistani menee oikein.Itse kun luen aina ensinmäisenä profiilintekstin, mitä on sanottavana.Se kertoo jo paljon.Siihen kun yhdistät kuvan, niin oikean suuntainen ihmiskategoria varmasti löytyy.Lisäksi ihmiset jotka hymyilevät mielellään, ovat ystävällisiä, kilttejä yms. näyttävät sen kuvassa (tai se vain näkyy ). Ja tuo on ihan höpö puhetta, että kuvat olisi ohimennen roiskittuja. Monella on ihan ajan kanssa otettuja kuvia, jos ovat tosissaan asian kanssa.
Kirjoittamalla itseasiassa ihmisen voi oppia tuntemaan paremmin kuin livenä, koska kirjoittaessa ihminen on avoimempi.
Mikset ole avoin livessä?
pidä mielipiteesi ja kaikki muutkin peesaajat. Itse olen tavannut
hyvinkin mielenkiintoisia henkilöitä, vaikkei olla kirjoiteltu kymmeniä
viestejä ennen treffejä.
Jos on muutenkin hissukka, joka ei saa avattua suutansa, kuin kahvia
juodessa, niin ei siinä mikään aika ja viestien määrä ratkaise,
eikä tapaako netissä, vai kaupankassalla.
Kyllä senkin huomaa melko pian, onko sitä vetoa toiseen, ei se
muuksi muutu ajan myötä.
Tietenkin mielenkiintoisia ihmisiä voi tavata vaikka kauppajonossa. Mutta kuitenkin on ilmiselvää miksi yleensä vaikka kirjekaverit ovat läheisempiä kuin kahvihuonekaverit, vaikkei olisikaan mikään hissukka.