Takana parinkymmenen vuoden liitto. Kolme nyt jo aikuista lasta.Päädyin eroon, koska mies oli minulle paras ystävä. miehelleni olin se oikea, itse en koskaan kokenut vastaavia tunteita. En tiedä olisiko pitänyt jäädä liittoon teeskentelemään ja uskottavaa toiselle kaiken olevan hyvin. Olenko itsekäs narsisti?
Minulla oli hyvä mies mutta en rakastanut häntä
antsgu
352738
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
kuulostat siltä.. Miksi ylipäätänsä aloit alunperin suhteeseen jos et tuntenut samoin... Loukkasit toista tarkoituksella.
Hyötyäkseen miehestä tietysti.
Höh. Ja sitten toisaalla todetaan, että vastuuntuntoinen aikuinen pitää perheen koossa ja työntää henk koht tunteensa sivuun laittaen muiden edun omansa edelle. Aloittajahan on tehnyt juuri niin: lapset on kasvatettu aikuisiksi.
Olisiko hänen pitänyt erota jo vaikkapa 15 vuotta sitten lasten ollessa pieniä?
Ja sitten... Olisiko hänen pitänyt jatkaa liittoaan edelleen, valehdellen itselleen ja puolisolle, että tässä on nyt kaikki hyvin? Minusta aloittaja on toiminut suoraselkäisesti: ollut lapsilleen äiti ja säilyttänyt ehjän kodin. Nyt on todennut tosiasiat ja eronnut, kuitenkin olisi ollut helppoa jäädä tuttuun ja turvalliseen... Olisiko hänen oikeasti pitänyt pysyä puolisonsa kanssa yhdessä tukahduttaen omat tunteensa? En minä ainakaan haluaisi elämäni iltapuolella kuulla, että puoliso on ollut kanssani vain velvollisuudentunnosta!
Niin kuin tuolla yksi jo sanoikin, olisi ajatellut ajoissa ja jättänyt menemättä naimisiin jos ei rakastanut. Miksi aiheuttaa toiselle eron tuskaa tässä vaiheess? Olisi hänkin voinut saada puolison joka olisi rakastanut häntä.
Montako vuotta nämä "paremmat ihmiset", viisaat kommentoijat ovat olleet naimisissa, montako lasta kasvattaneet vauvasta teiniksi?
Vastauksen voin arvata. Parhaita avioliittotietäjiä tuntuvat olevan sinkut.
Ero on rehellisyyttä, ja rehellisyys voi joskus satuttaakin, mutta siitä selviää.
tyypillinen hyväksi käyttäjä. Ei voi kun ihmetellä tuollaista touhua.
Teeskentelemään liittoon ei olisi kannattanut jäädä.
Kuinka moni avioituessaan ns. oikeasti rakastaa kumppaniaan? En usko, että monillakaan tunne on valtavan syvä. Mutta tarvitseeko olla? Elämässä tarvitsee kumppanin ihan jotta elämä olisi mukavampaa, lasten tekemiseen, taloudellisista syistä jne. Tärkeää on kuitenkin tarkkaan pohtia, pystyykö olemaan hyvä kumppani valitsemalleen ihmiselle. Olen ehkä tullut hieman kyyniseksi..
Taloudellisista syistä valittu kumppani, on lyhytnäköistä.
"talvisia mietteitä" Miten joku voi ajatella noin? Todella itsekästä, ja suorastaan tyhmää (ei voi olla kaikki kotona) tai sitten yksinkertaisesti olet vain narsistinen luonne. Jos sinä et tarvitse rakkautta, anna toiselle osapuolelle se mahdollisuus, aidon rakkauden mahdollisuus, äläkä huijaa oman edun tavoittelussasi. Minä en tiedä ketään, kuka ei olisi mennyt rakkaudesta naimisiin. Ja olen ollut aika monissa häissä tässä vuosien varrella. "elämä olisi mukavampaa" SINULLA, muista viis.
Toivottavasti olet saanut elämässäsi kaiken takaisin, jota olet kylvänyt. Lapset kasvaneet rakkaudettomassa liitossa! Luuletko tosiaan, että lapset eivät ole sitä tunteneet omissa sydämissään. Lapset ei ole tyhmiä. Minkälaisen mallin olet antanut äitinä, puolisona!! Hallelujaa, meitä on monenlaisia, ja niin kuin jo viittasin, uskon, että karman laki on koetellut sinua, ja hyvä niin.
Hyvä saa hyvää ja paha palkkansa!
Onpas negatiivisuutta tihkuva ketju. Toivottavasti jokainen kommentoija omaa elämäänsä katsoessaan pystyy havaitsemaan onnellisia ihmisiä, sujuvaa vuorovaikutusta, pitkiä rakkaudentäyteisiä liittoja. Pidetäänpä pieni galluppikierros, kertokaa jokainen kommentoija oman elämänne menestystarina.
Elämä ei ole oikeasti noin mustavalkoista. Jokaisessa ihmisessä on hyvää ja pahaa. Ihmiset muuttuvat, heidän tarpeensa sen mukana. Jos rakastaa tänään, ei välttämättä rakasta huomenna, ainakaan samalla tavalla - tai sitten ei ollenkaan. Monet erehtyvät myös luulemaan rakkaudeksi merkkejä ja asioita, jotka eivät olekaan rakkautta, vaan aivan jotain muuta. Ihminen on erehtyväinen.
No ohhoh. Johan myrkyllisen tekstin väänsit. Jotain rajaa hei. Jos sinä olet tyytymätön elämääsi, niin toisten ei tarvitse olla.
Tiedät itsekin ettet ole narsisti. Ehkä terveesti itsekäs.
Joo, on tosiaan terveesti itsekästä viedä toiselta kaksi vuosikymmentä ja sit kertoa, ettet ole koskaan ollut SE vaikka tiedän sun tuntevan musta niin. Tuolla yhdellä lauseella kutakuinkin uudelleenkirjoittaa toisen silmiin kaiken yhteisestä historiasta.
Ap:lle sanoisin, että noin tulee varmasti käymään minullekin. Olen rakastanut miestäni aikanaan, ainakin itse uskoin niin. Ehkä jopa enemmän kuin hän minua. Tahtoa riitti tiettyyn pisteeseen asti, välillä enemmän, välillä vähemmän. Mutta nyt en enää jaksa tahtoa ja yrittää. Lapset ovat kasvaneet, suhde on arjen pyörityksessä muuttunut kaveruudeksi minun puoleltani. Ei ole enää sellaisia tunteita. Olen muutenkin ajatellut, että varmasti moni haluaa biologisen kellon tikittäessä löytää kunnollisen miehen johon HALUAA rakastua juuri sillä hetkellä. Ei se tosiaan aina mitään tajunnan räjäyttävää ole, mutta tyydyttää kumpaakin siinä elämäntilanteessa. Toivon että nyt tunnet olosi tasapainoiseksi ja löydät onnellisia hetkiä, myös ilman miestä.
" moni haluaa biologisen kellon tikittäessä löytää kunnollisen miehen johon HALUAA rakastua juuri sillä hetkellä"
Kyllä näin on.
Minä etsin naista 35vuotiaaksi saakka ennen kuin kukaan suostui hyväksymään minut miehekseen. Olin töissä miesvaltaisella alalla, ei yhtään naista koskaan työpaikalla, olen huono supliikissa, en osaa tanssia enkä tykkää käydä baareissa. Jäin aina rannalle ja muut vei naiset nenäni edestä.
Sitten 35 vuotiaana otin hänet, ainoan joka minut kelpuutti, vaikka en rakasta häntä, mutta kun ketään muuta en saanut. Halusin kuitenkin aina että minulla on lapsia, nyt on, myös talo ja yms. Oli pakko tyytyä siihen mitä saa.
Miehellä se on usein näin, kun naisia on niin paljon vähemmän kuin miehiä.Ei voi valita sitä mitä rakastaa.
(naisia on enemmän vain yli 55 vuotiaissa, nuoremmissa miehiä paljon enemmän)
Hei
Eikö sitä muka jälkeenpäinkään tiedä, tekikö oikein. Oletko onnellinen? Eikö se kerro ratkaisusi oikeellisuudesta ja virheellisyydestä?
Uskon ja toivon että ex löytää oman onnensa. Älä suotta häntä murehdi, hän ei ehkä uskaltanut lähteä, vaikka olisi pitänyt.
Itse lähdin kun mies ei rakastanut. Itse rakastan vieläkin, mutta se ei jämäytä minua kokemasta hienoa uutta suhdetta ja elämästä hyvin monipuolista ja rikasta elämää. Vaikka rakastaa niin kannattaa lähteä, siinä pitkässä avioliitossa olisin nuutunut rakkauden, seksin ja hyvänä pitämisen puutteeseen. Mitään katkeruutta ei ole, toivon että ex löysi ihmisen jota kykenee rakastamaan. Minä toivon tämän oman elämän jatkuvan näin.
"Itse lähdin kun mies ei rakastanut"
Meiläkin vaimo luuli samoin. Oli väärässä, vain kommunikaatio-ongelma.
Toivottavasti et ole exäni. Kun talo oli jo tavaroista tyhjentynyt. hän kysyi: Miten näin kävi? Kerroin että rakkauden puutteesta. Hän sanoi minun olleen väärässä - ajattele yli 20 vuotta.
Kylläpä on taas tuomitsevaa ja negatiivista besserwisseriä liikkeellä.
Jokaisella meillähän on vaan se yksi elämä ja kyllä se kannattaa elää siten, että on rehellinen ennenkaikkea itselleen. Itsekästä tai ei, mutta niin se vaan on. Ei sitä naimisiin mennessään voi varmasti tietää miten elämä tulee menemään ja joskus vaan tunteet kuolevat tai elämä ajaa muuten erilleen. Jos siinä vaiheessa olo on paha, niin miksi ihmeessä pitäisi uhrautua?? Tuskin kukaan meistä tosiaan haluaa, että kumppani on yhdessä vain koska ei halua satuttaa toista.
Yrittää pitää tietenkin ja kommunikaatio-ongelmia ratkaista, mutta vaikea sitä on itseään pakottaa rakastamaan. Ja sitten se suuri rakkaus voikin yhtäkkiä tulla kuin salamana kirkkaalta taivaalta, kuten itselleni kävi.
En olisi ikinä voinut kuvitella rakastuvani niin kokonaisvaltaisesti ja löytäväni sielunkumppanini nelikymppisenä. En voinut kieltää tunteitani vaikka mitä olisin tehnyt.
"Tuskin kukaan meistä tosiaan haluaa, että kumppani on yhdessä vain koska ei halua satuttaa toista. "
Juuri näin. En ymmärrä miksi jotkut haluaisivat olla puolisonsa kanssa yhdessä vaikka väkisin.
et voisi paremmin kuvailla asioita jotka on myös käymässä toteen kohdallani.pitkä suhde on matkan päässä,on todellakin vain yksi elämä,enkä itsekään olisi voinut kuvitella,en ikinä että näin voi käydä yli 50 kymppisenä.joka solullani kaipaan hänen luokse,samoin hän,pian pääsenkin.en itse edes yritä kieltää tunteitani,enkä siihen pystyisikään.näin se elämä voi viedä mennessään.
Ihan normaalia tehdä niin kuin parhaaksi katsoo. Kun liitto ei mielestäsi vastannut tarkoitustaan, niin ero on paikallaan.
En ole suhteessani ollut epärehellinen. Mieheni on alusta asti tiennyt, etten rakasta häntä niin kuin hän minua. Hän halusi silti minut. En ole rahasta ollut suhteessa , tienaan puolet enemmän kuin mieheni. Tuttuun ja turvalliseen on helppo jämähtää. Uskollista ja hyvää miestä on järjetöntä jättää, jos järjellä ajattelee. Mutta tunteille ei voi mitään. Haluan joskus rakastua oikeasti. Tapahtuuko sitä, en tiedä. Jos jään suhteeseen, ei varmasti tapahdu.
Mee nyt hyvä ihminen pian takaisin, jos vaikka se exmiehesi vielä huolisi sinut. Sanot miehen olleen parhaan ystäväsi? Ei ystävää hylätä noin.
NOUDATA TARKASTI SÄÄNTÖJA - JOS FUSKAAT, TÄMÄ EI TOIMI
JA TOIVOT ETTÄ ET OLISI KOSKAAN TEHNYT SITÄ!!!
Vain 3 minuuttia ja tulet
hämmästymään! Henkilö, joka lähetti minulle tämän
kertoi,että hänen
toiveensa toteutui jo 10 minuutin kuluttua. MUTTA ÄLÄ
FUSKAA!!!
Älä lue etukäteen, noudata vain sääntöjä järjestyksessä.
Ota esille kynä ja paperia:
Kun sinua pyydetään valitsemaan nimi,
valitse sellaisten henkilöiden nimiä, jota oikeasti tunnet
ja laita mitä tulee ensimmäisenä mieleen!
1. Kirjoita ensin numerot 1-11 allekkain.
2. Kirjoita numeroiden 1 ja 2 viereen ihan mitkä
tahansa luvut mitä päähän pälkähtää.
3. Kirjoita numeroiden 3 ja 7 viereen kahden
vastakkaisen sukupuolen henkilön nimeä.
4. Kirjoita numeroiden 4, 5 ja 6 viereen kenen tahansa
nimet(esim.ystävät, perhe jne.).
5. Kirjoita neljän musiikkikappaleen nimet numeroiden
8, 9,10 ja 11viereen.
6. Ja nyt, toivo jotain.
Tulokset tulossa!
Tässä avain tähän kaikkeen:
1. Sinun pitää kertoa tästä viestistä niin monelle
henkilölle kuin kohdassa 2 lukee.
2. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 3, on se jota
rakastat.
3. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 7 on joku josta
pidät kovasti mutta et
oikein ota hänestä selvää
4. Se kenestä välität eniten on kohdassa 4.
5. Henkilö, jonka nimi on kohdassa 5 tuntee sinut
erittäin hyvin.
6. Henkilö, jonka nimi on kohdassa! 6 tuo sinulle
onnea.
7. Kohdan 8 melodia kuuluu yhteen kohdan 3 henkilön
kanssa.
8. Kohdan 9 melodia taas on henkilölle kohdassa 7.
9. Melodia kohdassa 10 kertoo luonteestasi ja
ajatuksistasi.
10. Ja kohdan 11 melodia on se joka kertoo asenteestasi
elämään.
Lähetä tämä viesti eteenpäin 10 henkilölle tunnin
kuluessa siitä, kun
olet sen itse lukenut. Silloin toiveesi toteutuu. Ellet
lähetä käy päinvastoin kuin mitä toivoit.
Erittäin merkillistä,
mutta se tuntuu
toimivan!!!
Tyypillinen hyväksikäyttäjä.
Niinpä. Näitä tarinoita on tämä maa pullollaan, etsitään se kunnonllinen mies elättämään ja kasvattamaan lapset, että itse päästään helpolla. Kunhan aika on oikea, eli muksut aikuisia otetaan ero. Näinhän tämä menee ns kunnon tapausten kohdalla. Toivottavasti aloittajan mies ei ole tunteitaan tuhlannut aloittajaan, vaan tajunnut kupletin juonen ja pettänyt minkä ehtii. Minä ainakin olisin tehnyt niin. Aloittajaa voisi kutsua rumastikin, mutten viitsi.
Tämä aloitus on malliesimerkki siitä miksi naisten kanssa kannattaa varoa ja valita kumppaninsa huolella. Naimakaupat ovat sananmukaisesti kauppoja.
Parisuhde on muutakin kuin kunnollisuutta ja vastuiden jakamista. Se on myös matka elämään yhdessä, joka joiltakin tuppaa unohtumaan. Vaikka olisikin ollut suhteen alussa rakastunut ja ihastunut ei onni aina kanna jos toinen on tylsä ja liian kunnollinen ihminen, joka ei osaa koskaan tehdä irtiottoa arjesta. Itse olisin halunnut miehen joka on kunnolinen normaali ihminen, mutta joka kuitenkin osaa joskus tehdä jotakin hauskaa kuten käydä yhdessä jossain pikku reissuilla tai elokuvissa tms. Vaan eipä miestä kiinosta tehdä enää mitään kanssani ja tässä pitäs hänestä jaksaa innostua kun vain sohvalla istuu? Entä elämä...siis haloo se jää elämättä tätä menoa. Sitten minua moittii kun haluaisin erota ja nähdä muutakin kuin sen televison ruudun ja hänen paskaiset sukkansa.
Et ole itsekäs. Minäkin elän ns. kaveriliitossa. Mies tunnusti vasta vihdoinkin ettei hänelle ole tunteita minua kohtaan. Olen sen aina tiennytkin kun on yrittänyt minua muuttaa ihmisenä kaikki nämä vuodet ja on ollut sellainen tunne etten kelpaa hänelle. Silti hän haluaa minun kanssani jakaa elämän, koska siivoan sotkut, pesen pyykit jne. En ymmärrä. Ehkä mies pelkää muutosta ja niin mukavuuden haluinen, ettei haluaisi vaihtaa asuntoa pienempään eli taloudelliset syyt painaa myös. Tiedän, että minä olen se jonka täytyy ne ratkaisevat askeleet ottaa. Mies ei sitä tee, koska eihän hällä ole tässä mitään hävittävää. On myöntänyt, että minulle ero olisi hyvä ratkaisu, mutta osaa syylistää sitten heti perään kuinka itsekäs olisin jos lähtisin. Sillä hänen olisi kuulemma tosi vaikea löytää uutta akkaa (tarkoittaa sellaista joka ei juo jne). Välillä olen ollut ihan sekaisin siitä kuka tässä on se itsekäs. Miehellä ei tunteita, ei osoita hellyyttä eikä läheisyyttä. Kukkia sanoo tuovansa vain silloin jos kokee, että olen ne jotekin erikseen ansainnut. Normaalia elämää ihmisiä olemme molemmat. Raittiitta ja vastuullisia, järkeviä jne. mutta tunteet puuttuvat ja elämä on arkista aherrusta pienine iloineen ja suruineen. Meneehän se näinkin jonkun aikaa, mutta kyllä elämässä pitäisi olla muutakin jaettavaa kuin vastuut. Ei ole itsekästä haluta toisen ihmisen läheisyyttä.
Kun ap löytää huonon miehen, jota hän rakastaa aivan älyttömästi, silloin hän ymmärtää, mikä harvinainen, arvokas elämänlahja hyvä mies ja kumppani on naiselle tässä julmassa maailmassa on.
mies huitas kädella ja sano, en ole koskaan sinua rakastanut edes ja siihen loppu 30 vuotinen avioliittomme, ja kuin usein käy, taustalla salarakas...