Kateellinen ihminen on ruma ja epäluotettava, mutta entäpä kateellinen ystävä, jolle ystävyys ei sitä vertaa merkitse, ettei pysty katetuttaan tällaisen asian takia nielemään....(???)
Olin viettämässä iltaa ystäväni luona. Juotiin muutamat lasillset. Juteltiin ystäväni uudesta deittituttavuudesta, josta olin todella iloinen hänen puolestaan, varsinkin kun viim. deitit olivat olleet ikäviä... Kuuntelin häntä, kannustin häntä rohkeasti tutustumaan ja olin fiiliksissä mukana, että "miten jännittävää ja ihanaa aikaa jne."
Itse olen elänyt avoliitossa viimeiset kolme vuotta. Valitan harvoin suhteestani kenellekään ja sisimmässäni olenkin todella onnellinen ja elämä sellaista tasapainoista, vaikka ei missään nimessä täydellistä unelmaa. Viime aikoina minua kuitenkin on harmittanut seksin vähyys mieheni puolelta ja sen tuoma epävarmuus omaa ulkonäköäni kohtaan jne. Ystävän silmissä olen ollut ilmeisesti kuitenkin jotenkin ihailtava ja "kaikki menee hyvin" -ihminen.
Nyt kuitenkin surkuttelin tätä asiaa kun oli erityisesti vaivannut sinä päivänä ja kerroin olevani epävarma lösähtäneestä ulkonäöstäni kun millään ei tunnu olevan väliä miehelleni kuitenkaan (seksiä ei kuitenkaan) jne. Ystäväni kuitenkin sanoi rohkaisevia lauseita, että olet nuori jne. ja älä huoli ja muuta. (Olen ystävääni muutaman vuoden vanhempi).
Laittauduimme uloslähtemistä varten yhdessä ja olin todella tyytymätön ulkonäkööni. Olen käynyt harovin ulkona viime aikoina ja vaatteeni eivät olleet ihan ajan tasalla ja olin todella epävarma myös laittamattomista hiuksistani, tyvikasvua jne. Kaveri innostui kuitenkin ottamaan kuvia minusta ja muutaman yheitskuvankin. Muutamissa kuvissa en näyttänyt mielestäni miltään, mutta muutaman kuvan nähdessäni jotenkin piristyin ja helpotuin kun kasvoni kuitenkin sädehtivät onnellisina ja hymyni on valttia, näytinpä muissa kuvissa miltä vain. Olin myös innoissani, että saimme muistoksi yhteisiä kuvia ystäväni kanssa, kun illanvietotkin on suht harvinaisia. Kaverini sanoi, että "vau, miten sun silmät sädehtii ja hampaat on niin täydelliset jne." Noh tietysti pyysin lähetettävän kuvia itselleni yhteisestä illasta. Haluan kuvia, joissa olen iloinen ja joissa olen minulle tärkeiden ihmisten kanssa, joista olen myös ylpeä ja onnellinen.
Olin kuitenkin ihan tyrmistynyt, kun seuraavana päivänä baari-iltamme jälkeen sain ainoastaan kuvat, joissa en todellakaan sädehdi vaan vain olen enkä hymyile avoimesti. Laittoi vielä loppuun, että tässä nyt illan kuvat - aivan kuin olisi kaikki kuvat lähettänyt. Ei lähettänyt niitä onnellisen näkösiä kuvia, joissa silmät sädehtivät ja hampaat näkyvät hymyillessä. Myös yhteiskuvista jätti ne kuvat pois, joissa olin itsenikin mielestä nätti ja hymyilevä!
Minulle tuli todella ällöttävä olo. Kuinka lapsellinen kaverini voi olla, että sensuroi kauniimmat kuvat juuri pois ja vielä kun näki sen ulkonäköhäpeän, jota kävin illalla läpi. Siis mitä ihmettä???? Nauttiiko hän kun minullakin on joku asia huonosti ja näytän epävarmuuttani, ulkonäkökriisiä?? Tietää, että juuri tällä hetkellä ei urasektorillakaan kadehdittavan hyvin mene todellakaan. Minussa ei ole mitään kadehdittavaa ainakaan tällä hetkellä, mutta kostaako jotain omaa pahaa oloaan minuun? Kadehti minua opiskeluaikoina (vaistosin kyllä vaikka toinen yhteinen ystävämme sanoi, että etkö huomaa, miten katsoo ja kuittailee) Sanoi myös aikoinaan, että ei olisi uskonut, että alan hänen ystäväkseen ja ajatteli minusta, että mistäköhän tuo on tullut jne.... mikä helvetin ajatusmaailma tuo on ??? Ja tässäkö joku kiitos, kun todella olen hänen ystävä ollut silloinkin kun toinen ystävämme veti välit juuri sen nalkuttavan ja kadehtivan asenteen vuoksi?
Mitä mieltä olette? Minulla on loukattu olo vaikka vain kyse kuvista, mutta illan kokonaisuus huomioiden ja han periaatteesta. Itse olisin lähettänyt kaikki kuvat ja varsinkin ne, joista toinen olisi sanonut, että "näytänpä mä kuitenkin ihan iloiselta, että mikä helpotus kun ei olekaan niin paha jne".
Voi hohhoijaa. Toisaalta ajattelen vaan, että tulipa asian vanha laita taas esiin ja enpä uskoudu epävarmuuksistani taas niin helposti. Aion vlijellä jenkkihymyäni joka helvetin kuvaan ja ärsyttää ihan tahallaan... Itse en häntä kohtaan aio olla ilkeä. SIihen en alennu, mutta sen varmistan, että aion loistaa itseäni vuoksi ja kaivaa ylös itseni tästäkin kuopasta nenä pystyssä uraa ja ulkonäkö myöden. Voi, että jotkut voivat olla likaisia ajatuksiltaan......omille ystävilleen vielä...
Olin viettämässä iltaa ystäväni luona. Juotiin muutamat lasillset. Juteltiin ystäväni uudesta deittituttavuudesta, josta olin todella iloinen hänen puolestaan, varsinkin kun viim. deitit olivat olleet ikäviä... Kuuntelin häntä, kannustin häntä rohkeasti tutustumaan ja olin fiiliksissä mukana, että "miten jännittävää ja ihanaa aikaa jne."
Itse olen elänyt avoliitossa viimeiset kolme vuotta. Valitan harvoin suhteestani kenellekään ja sisimmässäni olenkin todella onnellinen ja elämä sellaista tasapainoista, vaikka ei missään nimessä täydellistä unelmaa. Viime aikoina minua kuitenkin on harmittanut seksin vähyys mieheni puolelta ja sen tuoma epävarmuus omaa ulkonäköäni kohtaan jne. Ystävän silmissä olen ollut ilmeisesti kuitenkin jotenkin ihailtava ja "kaikki menee hyvin" -ihminen.
Nyt kuitenkin surkuttelin tätä asiaa kun oli erityisesti vaivannut sinä päivänä ja kerroin olevani epävarma lösähtäneestä ulkonäöstäni kun millään ei tunnu olevan väliä miehelleni kuitenkaan (seksiä ei kuitenkaan) jne. Ystäväni kuitenkin sanoi rohkaisevia lauseita, että olet nuori jne. ja älä huoli ja muuta. (Olen ystävääni muutaman vuoden vanhempi).
Laittauduimme uloslähtemistä varten yhdessä ja olin todella tyytymätön ulkonäkööni. Olen käynyt harovin ulkona viime aikoina ja vaatteeni eivät olleet ihan ajan tasalla ja olin todella epävarma myös laittamattomista hiuksistani, tyvikasvua jne. Kaveri innostui kuitenkin ottamaan kuvia minusta ja muutaman yheitskuvankin. Muutamissa kuvissa en näyttänyt mielestäni miltään, mutta muutaman kuvan nähdessäni jotenkin piristyin ja helpotuin kun kasvoni kuitenkin sädehtivät onnellisina ja hymyni on valttia, näytinpä muissa kuvissa miltä vain. Olin myös innoissani, että saimme muistoksi yhteisiä kuvia ystäväni kanssa, kun illanvietotkin on suht harvinaisia. Kaverini sanoi, että "vau, miten sun silmät sädehtii ja hampaat on niin täydelliset jne." Noh tietysti pyysin lähetettävän kuvia itselleni yhteisestä illasta. Haluan kuvia, joissa olen iloinen ja joissa olen minulle tärkeiden ihmisten kanssa, joista olen myös ylpeä ja onnellinen.
Olin kuitenkin ihan tyrmistynyt, kun seuraavana päivänä baari-iltamme jälkeen sain ainoastaan kuvat, joissa en todellakaan sädehdi vaan vain olen enkä hymyile avoimesti. Laittoi vielä loppuun, että tässä nyt illan kuvat - aivan kuin olisi kaikki kuvat lähettänyt. Ei lähettänyt niitä onnellisen näkösiä kuvia, joissa silmät sädehtivät ja hampaat näkyvät hymyillessä. Myös yhteiskuvista jätti ne kuvat pois, joissa olin itsenikin mielestä nätti ja hymyilevä!
Minulle tuli todella ällöttävä olo. Kuinka lapsellinen kaverini voi olla, että sensuroi kauniimmat kuvat juuri pois ja vielä kun näki sen ulkonäköhäpeän, jota kävin illalla läpi. Siis mitä ihmettä???? Nauttiiko hän kun minullakin on joku asia huonosti ja näytän epävarmuuttani, ulkonäkökriisiä?? Tietää, että juuri tällä hetkellä ei urasektorillakaan kadehdittavan hyvin mene todellakaan. Minussa ei ole mitään kadehdittavaa ainakaan tällä hetkellä, mutta kostaako jotain omaa pahaa oloaan minuun? Kadehti minua opiskeluaikoina (vaistosin kyllä vaikka toinen yhteinen ystävämme sanoi, että etkö huomaa, miten katsoo ja kuittailee) Sanoi myös aikoinaan, että ei olisi uskonut, että alan hänen ystäväkseen ja ajatteli minusta, että mistäköhän tuo on tullut jne.... mikä helvetin ajatusmaailma tuo on ??? Ja tässäkö joku kiitos, kun todella olen hänen ystävä ollut silloinkin kun toinen ystävämme veti välit juuri sen nalkuttavan ja kadehtivan asenteen vuoksi?
Mitä mieltä olette? Minulla on loukattu olo vaikka vain kyse kuvista, mutta illan kokonaisuus huomioiden ja han periaatteesta. Itse olisin lähettänyt kaikki kuvat ja varsinkin ne, joista toinen olisi sanonut, että "näytänpä mä kuitenkin ihan iloiselta, että mikä helpotus kun ei olekaan niin paha jne".
Voi hohhoijaa. Toisaalta ajattelen vaan, että tulipa asian vanha laita taas esiin ja enpä uskoudu epävarmuuksistani taas niin helposti. Aion vlijellä jenkkihymyäni joka helvetin kuvaan ja ärsyttää ihan tahallaan... Itse en häntä kohtaan aio olla ilkeä. SIihen en alennu, mutta sen varmistan, että aion loistaa itseäni vuoksi ja kaivaa ylös itseni tästäkin kuopasta nenä pystyssä uraa ja ulkonäkö myöden. Voi, että jotkut voivat olla likaisia ajatuksiltaan......omille ystävilleen vielä...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi elämä. Lue tuo vielä kerran ihan ajatuksen kanssa. Onko kaikki ok? Luulen, että sun mielikuvitusmaailma estää sua nyt elämästä. Tuntuu ihan käsittämättömältä tuon tekstin jälkeen ajatella että olet jo aikuinen.
Kateus on kuvottavaa, muuttaa ihailun pahantahtoisuudeksi. Mun aviomiehen yksi kaveri oli kateellista tyyppiä. Se katseli kateelisena, kun aviomieheni oli tavannut minut ja kuinka asuntoni johon aviomieheni muutti oli suuri ja pihallinen hyvässä lähiössä. Sen vaimo on kamalan ruma, mun ulkonäöstä miehet pitää jne. Se oli tylsä tyyppi ja mun aviomies on aina jo nuorena ollut sellanen tosi suosittu ja cooli. Ei kyllä kukaan muu ole koskaan sanonut meistä kummastakaan, et oltais jotenkin häiriintyneitä ja tiedän faktana, ettei olla vaan hyviä ihmisiä ja mukavia ja sit se sai päähänsä, et me ollaan jotain nqrsisteja ja pisti välit poikki, ei se meitä haitannut, kun sen kateellinen olemus oli niin tylsää katottavaa, en mä kyllä sitä ehtinyt tuntea ja mieheni on maailman mukavin, sit mun paras tyttöystävä (joka kuoli ilman löydettyä syytä vähän myöhemmin), ihmetteli, et miten se voi pitää miestäni narsistina, kun tuntee tämän, se ymmärsi, et musta kun ei tunne voi luulla, kun tuntemattomia voi nyt vaan luulla. Mä en ole ollut ala-asteen jälkeen kellekään kateellinen ja mieheni ei tietääkseni edes silloin.
Aloittajalle. Neuvoisin etsimään tuoreempia tuttavuuksia ja ala pistämään tätä ilkeilijää taka-alalle. Tee juuri niin kuin ajattelitkin, loista ja naura paljon hänen seurassaan. Itse olen jo parhaat päiväni nähnyt, mutta silloin ennen käänsin päät ja sain monet kateellisiksi eli tiedän tunteesi. Olet nyt surustellut pari vuotta, et koko ikääsi. Pitäisikö miettiä, josko nykyinen kumppanisi ei olekaan sinulle se oikea? Nuo sinun ongelmasi ovat vähän sellaisia, etteivät ne parane tulevaisuudessakaan. Panosta itseesi ja mieti mitä uutta elämä voisikaan antaa.
Mulla oli myös eräs ns. ystävä ala-asteelta asti. En tiedä mikä ihme hänellä oli mua vastaan, mutta aina kuittaili ilkeään sävyyn ja vain minulle. Oli mustasukkainen jos piti jakaa jotain minun kanssa tms. Haukkui /vähätteli ulkonäköäni, vaatteitani, antamiani synttärilahjoja yms. Teki sitä vielä todellaavoimesti, muutkin huomasivat sen.
Ei oltukaan sitten yläasteella kuin harvemmin tekemisissä, mutta lukion jälkeen aloin olemaan taas enemmän hänen ja muiden lapsuuden kaverieni kanssa. Alkuun kaikki menikin paremmin, mutta huomasin pian, että sama alkoi taas.
Muutin omaan asuntoon ja hän halusi tulla muutaman muun kanssa käymään, kutsuivat itse itsensä. Tulivat arvostelemaan ja haukkumaan vain mun asuntoa, huomasin heti. Äiti oli teettänyt mulle muutamasta valokuvasta suurennokset ja laitattanut kehyksiin. Tämä pahin kettuilija sitten katsoi kuvia ja kysyi miksi olen laittanut nuo kuvat seinälle, eikö ole vähän itserakasta. Siis mitä? Olin kuvissa siskoni ja ystävieni kanssa, onnellinen ja kuvat oli onnistuneet. Lahja äidiltä.
No, menin käymään hänen ja avomiehensä luona. Menin suoraan töistä, nälkä oli kauhea, joten kysyin olisiko hänellä mitään välipalaa, jotta en pyörtyisi. Hän kaivoi jonkun pienen jutun pakkasesta, en muista oliko pulla vai leipä vai mikä, mutta otin sen kiitollisena vastaan. Hän oli sitten kaikille kertonut, että menin hänen luokseen syömään jääkaapin tyhjäksi.... Vielä kerran menin kylään hänen luokseen ja vein viiniä tuliaisina. Ilmeisesti se ei miellyttänyt häntä, mutta hän otti sen kuitenkin vastaan. Sitten miesystävänsä tuli siihen naureskelemaan, että eihän ****** edes juo viiniä.... Siinä vaiheessa mulla jotenkin napsahti, enkä ole sen koommin ollut yhteydessä.