Naiset/mieht kertokaa mielipiteitä/kokemuksia 27v miehelle?

Olen ollut 6 vuotta yhdessä nykyisen avopuolisoni kanssa. Välillämme on vallinnut suuri rakkaus ja lämpö siitäkin huolimatta että olemme käyneet välillä todella pohjalla ja melkein erokin on tullut kyseeseen. Kaikesta on selvitty ja hyvin on mennyt. Kuukausi sitten puolisoni lähti kahden kuukauden matkalle kehitysmaahan tekemään vapaaehtoistyötä sekä samalla suorittamaan kouluunsa liittyviä juttuja. Alku meni hyvin ja ikävä on täällä päässä ollut järkyttävä, kuin myös puolisollani. Viikko sitten jo kuitenkin aistin että kaikki ei ole hyvin. Kommunikoimme viestein netin välityksellä ja viestit alkoivat olemaan todella vähäsanaisia jne. Kysyin pari päivää sitten että onko jokin hätänä. Puolisoni vastasi että on, ei kuulemma tunne kuin aiemmin tunsi. Ikävä on kotiin minun ja koirien luo mutta "ei enää sillä lailla kun aluksi". Koitin selittää hänelle ja itselleni että ympäristö missä puolisoni on, muuttaa varmasti suhtautumista asioihin. Eikö kuitenkin ole normaalia että ikäväkin jossain vaiheessa helpottaa? Varsinkin siellä päässä missä ollaan täysin vieraassa ympäristössä ja tekemistä riittää. Hänen mielestään on vaikea nähdä enää meidän yhteistä tulevaisuutta. Seuraavaksi kysyin että onko joku toinen, johon en ole saanut muuta vastausta kuin "älä jaksa" tai "kyse on meistä, ei muista". Tämä mielestäni kertoo että joku kolmas on kuvioissa. Suhteemme oli hyvin vakaalla pohjalla ennen hänen lähtöään, siksi on niin vaikea ymmärtää tapahtunutta ja se särkee sydämeni. Voisiko palstaa lukevat naiset ottaa kantaa, mitä avokkini mielessä mahdollisesti liikkuu? En saa mitään järkevää vastausta ja hän on yrittänyt kertoa että ei ole kolmatta ihmistä, mutta ei tosin ole kieltänytkään asiaa. Hän on sitä mieltä että "puhutaan sitten kun tulen suomeen". Mutta tämä poika reppana hajoaa täällä ihan palasiksi ennen sitä. Ja miehet jos löytyy samoja kokemuksia niin kertokaa? Ei kiitos typeriä vastauksia jos yhtään välitätte kanssaeläjistänne.