Ihania on - ja hirviöitä!

Minulla on mukavat appivanhemmat. Anoppi on täällä kirosana mutta ei minulle. Hän on hyvin auttavainen mutta osaa antaa myös tilaa. Hän ymmärtää minua hyvin ja varmasti välittääkin minusta kuin tyttärestään. Kunnioitan häntä ja puolisoaan kovasti. Yhdessä asiassa vuosien varrella meillä on ollut riitaa, mutta kun puhuttiin ja pyydettiin anteeksi, ei siihen ole enää palattu. Upea nainen! Appiukko taas on sellainen herttainen harmiton pappa :)

Minulla on joskus ollut myös hirviöappi, joten tiedän, että sellainenkin voi olla totta ja silloin ei auta vaikka olisi itse kuinka kultainen ja kiltti. Itselleni on ollut suuri merkitys myös sillä, miten puoliso suhtautui. Lopulta hirviöappea hirveämmäksi muodostui ns. rakastava mies, joka salli kaiken, ei koskaan puolustanut minua eikä pyrkinytkään ratkaisemaan tilannetta. Hirviön kanssa elettiin siinä perheessä silmät korvat ja suu sulkien ja itsensä pelastaen.

Oikeastaan siis huono appivanhempisuhde = huono parisuhde. Koska jos puoliso rakastaa sinua oikeasti, hän suojelee sinua tarvittaessa ihan ketä tahansa vastaan.