Heippa, mitä mieltä olette asiasta.
Mulla on ystävä? jonka olen tuntenut ala-asteelta saakka. Sitten lukion jälkeen erottiin kun lähdettiin omille tahoillemme opiskelemaan. Nyt ollaan taas tavattu kymmenen vuoden jälkeen.
Ongelma on se, että olemme ystäviä, mutta minkälaisia? Kirjekavereita?
Olen sanonut monesti, että haluaisin nähdä mutta tuntuu että se on kaverilleni niin vaikeeta? Ainakun ollaan sovittu päivä, niin päivää ennen hän kirjoittaa tai soittaa ja keksii tekosyitä miksei mukamas voi nähdä. En mielestäni ole mikään vaikea ystävä? En kyylää, en kysy intiimeitä perheasioita. Haluaisin vain olla kaveri, käydä lenkillä ja viettää mukavaa aikaa vaikka käyden kirpputoreilla.
Nyt on saanut lapsen, minulla on jo ennestään kolme.
Nyt hän on vielä hankalampi, ei lähde minnekään neljän seinän sisältä. Välttelee sosiaalisia tilanteita, tuskin käy kaupassa. Käy vain vauvan kanssa yksin vaunulenkeillä ja neuvolassa ja mies tekee kauppareissut.
Eilen kysyin ihan muuten vaan, että miten vauva on kasvanut, että vähän vain tietäisin minkäkokoinen hän olisi tai minkäkokoisia vaatteita käyttää. Siihen kaverini vain sanoi, ettei halua kertoa. Mitä? Kerran aikaisemmin muistan, että sanoi, ettei halua vertailla vauvoja. Mutta kysyin vain muuten vain, en vertaillakseni.
Sitten hän kertoo, ettei halua lapsilleen mitään elektroniikkaa, ei puhelimia, ei tv:tä, ei tietokonetta. Ne tuhoavat lapsen omaa mielikuvitusta...
Miten tällaisen kaverin kanssa voi olla tai puhua, kun kaikki tuntuu olevan pahasta...:(
Olen jo harkinnut, että annan asian olla ja lopetan pikkuhiljaa koko kaveruuden, koska en tiedä miten päin tulisi olla ja mitä milloinkin saa puhua tai tehdä.
Haluaisin ystävän jossa on VÄREJÄ ja räväkkyyttä!! jos ymmärrätte mitä tarkoitan..
Mulla on ystävä? jonka olen tuntenut ala-asteelta saakka. Sitten lukion jälkeen erottiin kun lähdettiin omille tahoillemme opiskelemaan. Nyt ollaan taas tavattu kymmenen vuoden jälkeen.
Ongelma on se, että olemme ystäviä, mutta minkälaisia? Kirjekavereita?
Olen sanonut monesti, että haluaisin nähdä mutta tuntuu että se on kaverilleni niin vaikeeta? Ainakun ollaan sovittu päivä, niin päivää ennen hän kirjoittaa tai soittaa ja keksii tekosyitä miksei mukamas voi nähdä. En mielestäni ole mikään vaikea ystävä? En kyylää, en kysy intiimeitä perheasioita. Haluaisin vain olla kaveri, käydä lenkillä ja viettää mukavaa aikaa vaikka käyden kirpputoreilla.
Nyt on saanut lapsen, minulla on jo ennestään kolme.
Nyt hän on vielä hankalampi, ei lähde minnekään neljän seinän sisältä. Välttelee sosiaalisia tilanteita, tuskin käy kaupassa. Käy vain vauvan kanssa yksin vaunulenkeillä ja neuvolassa ja mies tekee kauppareissut.
Eilen kysyin ihan muuten vaan, että miten vauva on kasvanut, että vähän vain tietäisin minkäkokoinen hän olisi tai minkäkokoisia vaatteita käyttää. Siihen kaverini vain sanoi, ettei halua kertoa. Mitä? Kerran aikaisemmin muistan, että sanoi, ettei halua vertailla vauvoja. Mutta kysyin vain muuten vain, en vertaillakseni.
Sitten hän kertoo, ettei halua lapsilleen mitään elektroniikkaa, ei puhelimia, ei tv:tä, ei tietokonetta. Ne tuhoavat lapsen omaa mielikuvitusta...
Miten tällaisen kaverin kanssa voi olla tai puhua, kun kaikki tuntuu olevan pahasta...:(
Olen jo harkinnut, että annan asian olla ja lopetan pikkuhiljaa koko kaveruuden, koska en tiedä miten päin tulisi olla ja mitä milloinkin saa puhua tai tehdä.
Haluaisin ystävän jossa on VÄREJÄ ja räväkkyyttä!! jos ymmärrätte mitä tarkoitan..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Taitaa mielenterveys järkkyä ystävälläsi. Minäkin haluan ystävän, jonka kanssa juoda teetä iltähämärässä. Nykyään minulla on myös hyvin omituinen ystävä... Koitetaan kestää.