Muutama kuukausi sitten olin suhteessa jossa toinen osapuoli jahkaili suhteemme virallistamisessa. Itse olin korvian myöten rakastunut ja tuntui todella pahalta kun toinen ei tiennyt mitä halusi, jälkeenpäin ajateltuna tein ehkä elämäni isoimman virheen kun sekaannuin kyseiseen ihmiseen, jolla meiän suhteen alkaessa oli pari kuukautta sitten takana todella likaisesti päättynyt parisuhde. Kyllä tyhmemmänkin olisi pitänyt tajuta, että sellaisen eron jälkeen ottaa aikansa kunnes on valmis uuteen vakavaan parisuhteeseen. Muttakun minäkin valitettavasti kuulun siihen naiskategoriaan, joka ihastuksissaan kuvitteli voivansa parantavansa miehen haavat ja koska olen vedenkestävä romantikko uskoin kaiken päättyvän hyvin, vitut. Rikoin vain itseni entistä enemmän kun lopulta toinen osapuoli alkoi muutaman kuukauden tapailun jälkeen ilmaisemaan, että nyt pitäisi ottaa takapakkia ja minähän auliisti tyydyin vain siihen mitä oli tarjolla. Tuossa kohtaa olisi pitänyt ymmärtää jo nostaa kytkintä ja pelastaa itsensä hukkuvasta laivasta. Kuukauden jaksoin sitä epätietosta jahkailua kunnes mitta sitten tuli täyteen ja oli niin sietämätön olo itsensä kanssa, kun päivät kuluivat päänsisäisten dialogien kanssa "Miksi en riitä, mikä minussa on vikana, miksi minulle käy aina näin, koska saisin olla oikeasti onnellinen?"
Kun pistin suhteen jäihin, minulle kerrottiin että olen yhä tärkeä, hän välittää minusta todella paljon, ei taho menettää elämästään..toivoo saavansa asiansa kuntoon jotta voisi tulevaisuu dessa olla kanssani, koska ei kuulemma ikinä ole ollut muka niin onnellinen kuin minun kanssani.
Aloin vain tässä miettimään, että minkä takia hänen oli pakko antaa noita katteettomia toivon rippeitä, joissa yhä 3 kuukauden jälkeen roikun ja teen vain hallaa itseleni?! Hyvät ihmiset, jos eroatte, älkää sanoko noita edellä mainittuja sanoja kumppannillenne, minä olen hukannut 3 kuukautta elämästäni noiden asioiden pyöriessä mielessäni ja jossitellessa. En ole uskaltanu liikkua elämässä eteenpäin, koska pelkään, että jos löydän jotain uutta, niin tuo mies keksiikin haluavansa sitten minut elämäänsä takaisin. Vaikka tuskinpa tuo tulee koskaan tapahtumaan.
Tällä hetkellä pelkään vain etten ikinä koe samanlaista tunnetta kuin hänen kanssaan, nykyään menee jo paremmin ja olen tottunut sinkkuuteen, mutta kotiin tullessa mielen valtaa suuri murhe ja ikävä ja ajatukset jotka alkaa virkkeellä "Entä jos.."
Eniten vituttaa mahdollisen elämänkumppanin menetyksen lisäksi, että tuntuu että menetin hyvän ystävän..ystävän jonka kanssa oli niin samalla aaltopituudella.. Oli vaan pakko avautua jonnekin, olkaa siis ihmiset sen verran kilttejä erotilanteissa, ettette anna mitään turhia toivon rippeitä :) Eron syitä ei tarvitse kaunistella, luopukaa jo niistä kliseisistä "It's not you - It's me" variaatioista
Kun pistin suhteen jäihin, minulle kerrottiin että olen yhä tärkeä, hän välittää minusta todella paljon, ei taho menettää elämästään..toivoo saavansa asiansa kuntoon jotta voisi tulevaisuu dessa olla kanssani, koska ei kuulemma ikinä ole ollut muka niin onnellinen kuin minun kanssani.
Aloin vain tässä miettimään, että minkä takia hänen oli pakko antaa noita katteettomia toivon rippeitä, joissa yhä 3 kuukauden jälkeen roikun ja teen vain hallaa itseleni?! Hyvät ihmiset, jos eroatte, älkää sanoko noita edellä mainittuja sanoja kumppannillenne, minä olen hukannut 3 kuukautta elämästäni noiden asioiden pyöriessä mielessäni ja jossitellessa. En ole uskaltanu liikkua elämässä eteenpäin, koska pelkään, että jos löydän jotain uutta, niin tuo mies keksiikin haluavansa sitten minut elämäänsä takaisin. Vaikka tuskinpa tuo tulee koskaan tapahtumaan.
Tällä hetkellä pelkään vain etten ikinä koe samanlaista tunnetta kuin hänen kanssaan, nykyään menee jo paremmin ja olen tottunut sinkkuuteen, mutta kotiin tullessa mielen valtaa suuri murhe ja ikävä ja ajatukset jotka alkaa virkkeellä "Entä jos.."
Eniten vituttaa mahdollisen elämänkumppanin menetyksen lisäksi, että tuntuu että menetin hyvän ystävän..ystävän jonka kanssa oli niin samalla aaltopituudella.. Oli vaan pakko avautua jonnekin, olkaa siis ihmiset sen verran kilttejä erotilanteissa, ettette anna mitään turhia toivon rippeitä :) Eron syitä ei tarvitse kaunistella, luopukaa jo niistä kliseisistä "It's not you - It's me" variaatioista
Vastaukset 4
Vanhimmat
Niin einuo fraasit ole reiluja jos kyse on vain siitä että haluaa nussia muita ja mahdollisesti mitävielä, palata menneeseen, vaikka sinä olisit ollut tarjolla, ?:(
mies nyt eivaan tätä tajua että syy on "en voi vittu mitenkään sitoutua sinuun" eikä mikään noista muista, olis voinu jättää sanomatta mut haluaa että itket perään, älä tee niin vaan mene eteenpäin
Mieheen ei kannata rakastua kuukaudessa koska ei siinä ajassa edes voi tuntea toista hyvin vielä. Puoli vuottakin on lyhyt aika rakastumiseen joten miksi naisilla on aina niin kiire.
Eikö vois tutustua rauhassa ja katsoa minkälainen toinen on. Toisella voi olla muita juttuja kesken ja kaikkee. Jos mies kertoo kuukauden jälkeen että olet sen elämän rakkaus niin pitäis kyllä vähän alkaa epäillä.
Monet antaa kaikkee lupauksia heti ja sitten naiset uskoo kaiken ja sitten tuleekin pettymys koska oli kiire rakastua.
Voikun tunnetiloja voisikin kontrolloida tai säädellä ja tuo "korvia myöten rakastunut" oli lähinnä kielikuva, vaikka omat tunteet roihusivatkin aika nopeasti... Sitäpaitsi ihmiset tuntevat hyvin erilailla, joillakin tunteet syttyvät nollasta sataan valonopeudella, toisilla ne kypsyttelevät pitempään. Ja tuosta katsoa rauhassa, olen samaa mieltä, ymmärrät varmaan silti että jos suhteen alussa luodaan varjoja suhteen ylle, niin epävarma ihminen ei pysty olemaan rauhassa. Myönnän kyllä että ajoin itse itseni nurkkaan, kun aiemmat huonot kokemukset pyörivät mielessä, mutta onneksi tästäkin pystyy ottamaan opikseen.
Mutta miksi antaa sitten niitä lupauksia jos ei niitä pidäkään?
Postaukseni pointti kuitenkin oli, että miksi erotessa jättää toinen itkemään perään tuollaisilla sanoilla, joiden perimmäinen tarkoitus miehen mielestä varmaan oli vaan "kaunistella" ero.
Ihan pelkkä "Meidän juttu nyt ei valitettavasti toimi, olen pahoillani" olisi riittänyt.
Jo tietäisin miten muut miehet ajattelee niin kertoisibn sulle.