Olen tapaillut puolisen vuotta miestä joka on 23v ja asuu kotona, hän käy ammattikorkeakoulua. Itse olen 22v nainen joka on asunut omillaan ja ollut töissä 19-vuotiaasta asti. Meillä on miehen kanssa erittäin mukavaa ja mies on järkevä, vaikka välillä antautuu liian helposti opiskelijapoikien villiin maailmaan :D. Hän on ollut luonnollisesti kesätöissä. Koulun ohella ei ole koskaan ollut töissä. Ja asuu tosiaan kotona eikä maksa vuokraa eikä muutakaan.. ja bensat menee vanhempien piikkiin. Olen vain jonkin aikaa jo miettinyt, että mikä tämä tulevaisuuden näkymä sitten meillä mahdollisesti on. Itse kuitenkin olen ihmisenä sellainen, joka haluaa pärjätä itse enkä halua kenenkään maksavan esim. bensoja puolestani.
Hänellä on kouluja jäljellä vielä muutama vuosi ja saattaa hyvinkin asua valmistumiseen asti kotona. Jos olemme vielä yhdessä silloin, on mahdollinen yhteenmuutto edessä. tai sitten ei.
Mutta olen vain hirväesti pohtinut, että kun tunnen itseni välillä vanhaksi hänen seurassaa tai oikeastaan hänet nuoreksi, vaikka on minua kuitenkin vanhempi, liekö tuo työ/opiskeluhomma syynä. Meillä synkkaa, ok. Mutta pelkään lähinnä tätä taloudellista puolta, että miten käy jos hän hyppää vanhempiensa hoivasta "omaan hoivaani". Eli minäkö opetan hänelle rahankäytön? Hän ei kotitöitäkään ilmeisesti tee kovinkaan paljon. Ja asia mikä mua häiritsee, että hänellä on rahaa enemmän kuin minulla, joka ei minua häiritse, koska onhan hän tottakai saanut säästettyä kotona, ja itsehän olen töissä koko ajan, joten ei mullakaan rahahuolia ole. Mutta se, että ei ole kovinkaan usein mulle mitään tarjonnut, ei edes 1.50€ kahvia :D eikö sekin jo kerro jotain? Välillä maksaa vuokraamamme leffan tms. Mutta itse olen tottunut tarjoamaan tietyissä tilanteissa, mutta en halua hänen puolestaan maksaa, kun ei tee sitä mullekaan. Että tässä vain pohdin taas typeriä asioita. Mies on ihana ja huomaavainen ja muuta. Mutta jotenkin työssäkäyvänä ihmisenä tulee pohdittua näitä elämän perus edellytyksiä.
Mutta en ota tästä stressiä vaan katson mihin homma etenee. Tottakai kaikki tälläiset seikat saa korjattua ;) jokainen meistä oppii kun opettaa. Mutta joskus vain pohdin tätä tilannetta ja haluaisin nyt kuulla, onko muilla samanlaisia kokemuksia.
Hänellä on kouluja jäljellä vielä muutama vuosi ja saattaa hyvinkin asua valmistumiseen asti kotona. Jos olemme vielä yhdessä silloin, on mahdollinen yhteenmuutto edessä. tai sitten ei.
Mutta olen vain hirväesti pohtinut, että kun tunnen itseni välillä vanhaksi hänen seurassaa tai oikeastaan hänet nuoreksi, vaikka on minua kuitenkin vanhempi, liekö tuo työ/opiskeluhomma syynä. Meillä synkkaa, ok. Mutta pelkään lähinnä tätä taloudellista puolta, että miten käy jos hän hyppää vanhempiensa hoivasta "omaan hoivaani". Eli minäkö opetan hänelle rahankäytön? Hän ei kotitöitäkään ilmeisesti tee kovinkaan paljon. Ja asia mikä mua häiritsee, että hänellä on rahaa enemmän kuin minulla, joka ei minua häiritse, koska onhan hän tottakai saanut säästettyä kotona, ja itsehän olen töissä koko ajan, joten ei mullakaan rahahuolia ole. Mutta se, että ei ole kovinkaan usein mulle mitään tarjonnut, ei edes 1.50€ kahvia :D eikö sekin jo kerro jotain? Välillä maksaa vuokraamamme leffan tms. Mutta itse olen tottunut tarjoamaan tietyissä tilanteissa, mutta en halua hänen puolestaan maksaa, kun ei tee sitä mullekaan. Että tässä vain pohdin taas typeriä asioita. Mies on ihana ja huomaavainen ja muuta. Mutta jotenkin työssäkäyvänä ihmisenä tulee pohdittua näitä elämän perus edellytyksiä.
Mutta en ota tästä stressiä vaan katson mihin homma etenee. Tottakai kaikki tälläiset seikat saa korjattua ;) jokainen meistä oppii kun opettaa. Mutta joskus vain pohdin tätä tilannetta ja haluaisin nyt kuulla, onko muilla samanlaisia kokemuksia.
Vastaukset 15
Vanhimmat
No eiköhän mies mene sitten töihin kun on valmistunut. Turha tuosta asiasta on vielä murehtia.
tiedän sen kyllä :D tuppaa vain ajatukset välillä juosta pitkin seiniä
En mäkään vielä asu omillani vaikka oon 24v. Olen myös työtön. En kuitenkaan ole tarkoituksella työtön vaan haen töitä aktiivisesti. Joskin mun on sanottava se että kaikkea työtä en suostu tekemään.
Syy miks en asu vielä omillani on hyvinkin yksinkertainen tai no on siinä kakskin syytä. Ensimmäiseks asun pk-seudulla mistä kaupungin vuokraamia asuntoja ei saa kovinkaan helpolla tälläinen työtön poikamies joka hakee yksin asuntoa. Yksityisten vuokraamat asunnot on taas liian kalliita työttömälle. Toisekseen mä haluun säästää rahaa tulevaisuutta varten ja tää on paras keino.
Mut joo. Sanon yhen asian koskien sun huoltas yhteenmuuttoa kohtaan. Älkää muuttako yhteen ennen kuin tää mies osoittaa että hänkin haluaa huolehtia taloudestanne.
Oudointa on, jos mies ei tarjoa mitään.
Itse pyysin erästä naista kahville, mutta hän antoi pakit. Myöhemmin nainen kertoi, että oli pahoittanut mielensä tekemästäni aloitteestani. Minä ostin naiselle anteeksipyyntönä 50 euron lahjan, kun aloitteeni oli saanut hänet harmistumaan.
Näin meillä.
On selvää, että mies on velkaa naiselle, jos nainen antaa pakit ja pahoittaa mielensä aloitteesta.
Koska sinä sait viimeksi 50 euron arvoisen lahjan poikakaveriltasi?
Minkä arvoisen lahjan annat niille naisille, joiden mielen pahoitat antamalla heille pakit? Koska pakkien saaminen on naiselle paljon nöyryyttävämpää kuin niiden antaminen, hyvityslahjan tulee olla kalliimpi. Sata euroa lienee ehdoton minimi anteeksipyynnöksi tuossa tilanteessa.
täytyi taas trollin tullla asialliseenkin ketjuun paskomaan.
Tulevaisuudessa sinä maksat miehen kulut. Itse asuin 26 vuotiaaksi kotona just rahan takia. Ensin opiskelin, kävin armeijan ja sitten menin töihin ja säästin paljon rahaa koska ei tarvinnut vuokraa maksaa. Tienasin noin 3200 kuussa
Sitten kun työt loppui niin muutin omilleni ja nykyään olen 33 v työtön ja saan rahaa vanhemmiltani tonnin kuussa käteen koska ne luulee että ei mulla ole rahaa ja haluavat että pärjään ja että saan ostettua kunnon vaatteita. Työkkärin tai kelan rahoilla ei paljon ostella meinaan.
joo ja ymmärrän todella hyvin, miksi asutaan vielä tuossa iässä kotona. Muutama kaverikin asuu kotona ja opiskelee. Eikä se opiskelu itsessään ole mulle tässä se "ongelma". Lähinnä vaan se huoli, että miten tuo mies osaa hommat ilman vanhempiaan. Ja kun se ei iesus osaa edes tarjota kahvia!! :D miehet se kuuluu välillä teidän tehtäviin, ja jos nainen on järkevä, niin hänkin tarjoaa myös tottakai. Mutta mies, tarjoa ensin!
vai 50euron lahjakortti pakeista... mulle riittää kyllä vain kahvin tarjoaminen :D
Todellakin, nyt on keskustelun paikka rahasta ja muustakin. Sun pitää sanoa sille miehelle, että toivot sen myös tarjoavan sulle välillä.
Ja yleensäkin keskustella taloudenhoidosta.
Omillaan pärjääminen on hieno asia. Tosin jos se on jokin itseisarvo, niin etenkin naisena kannataa säästää kiiruusti, että saa esimerkiksi äitiyslomalla maksettua kaikki omansa ja puolet lapsen kuluista...
Maksaako se isä sitten palkkaa lasten hoidosta, korvausta tulojen menetyksestä ja korvaa päivähoitomaksujen säästön vai?
Että jospa se mies sitten maksaisi palkkaa työstä minkä se nainen äitiyslomalla tekee sen miehenkin lasta varten ja ne kulut sekä tulon menetykset eläkettä myöten, mitä kotiin jäävä nainen menettää sekä tietenkin, ottaen huomioon mitä päivähoito maksaa, niin en mä nyt tiedä... Tarviiko sen naisen niin kovin säästää siitä hyvästä että saa kantaa 9 kk miehen lasta, synnyttää ja hoitaa sen pienenä.
Että siitä hyvästä sen pitäisi vielä maksaa ja maksaa lapsenkin kulut puoliksi? Ja sitäkö se isyys on, että maksaa puolet lapsen kuluista. Joo, sen lapsenhan voi vaikka heittää peltoon kasvamaan eikö totta.
Kannattaisi naisen miettiä aikalailla etukäteen kenelle menee sen lapsen vääntämään.
Että kyllä se nainen ihan ne kulunsa maksaa ja pärjää, ei se mies mikään vi*un hyväntekijä ole, se maksaa tasan siitä, mitä ihan itse on tehnyt: usein on aika paljon tekopuuhasta nauttinutkin, että senkin se siitä hyvästä saa.
Pitäskö sille vielä maksaa siitä tai "ei ole itsenäinen"?
Aika paksua, mitä jos se mies siinä tapauksessa tuolla vertauksella tekisi vaan ne lapset ihan omillaan pärjäten, yksin, ihan miehenä?
Aika epäonnistunut vertaus?
Äitiysloman kesto on loppujen lopuksi vain noin neljä kuukautta, että ei se nyt niin mahdottomia säästöjä vaadi, ja äitiysrahan tarkoitushan on nimenomaan kompensoida tulonmenetystä. Tärkeämpää minusta olisi tienata mahdollisimman hyvin ennen äitiyslomalle jäämistä, jotta saisi hyvää äityspäivärahaa.
Mies? Ja ikää vaivaiset 23 vuotta. Hah hah :D
Omillaan asuminen ei takaa että saa pimppiä.