mistä puhutte puolisoidenne kanssa?

Me käydään ylensä joka päivä kävelyllä tai lenkillä töistä tultuamme. Kun ei ole netti tai telkkari häiritsemässä, keksii monenmoista tarinantynkää. Mitä kummallekin on päivän aikana tapahtunut, mitä maailmalla on tapahtunut, netistä on saattanut löytyä joku mielenkiintoinen keskustelun aihe, mitä näemme ympärillämme, kuten vaikkapa vastaantuleva koira tai mielenosoitus. Mitä aiomme syödä, mitä teemme seuraavana päivänä jne... Lisäksi näitä ikusuusaiheita, kuten vaikkapa sää, musiikki, urheilu. Pari tuntia kuluu rupatellessa niitä näitä helposti.

Sanonpahan kuitenkin, että jos meidän pitäisi tehdä sama sohvalla toisiamme silmiin tuijottaen niin mykiksi muuttuisimme.

Siis KAMALA minkälainen liitto teillä!!!???
Meillä ei kyllä ikinä pohdita ja pähkäillä puheenaiheita, puhutaan kun puhutaan ja saatetaan olla hiljaa!
Joskus minä istun keittiössä yksin ja teen sanaristikoita, mies olkkarissa telkkarinääressä. Ja viihdytään ja on kotoisaa. Joskus käydään yhdessä lenkillä. Käydään erilaisissa tapahtumissa. Kesällä rannalla. matkustellaa. Ollaan yhdessä ja erikseen ystävien kanssa... vaikka mitä!
On teillä tyhjä elämä ei muuta voi sanoa! Miksi oikeastaan olette edes menneet yhteen?

Siis miksi ette edes sano huomenta, moikka, moi, hyvää yötä...? Outoa, todella outoa! Eikö teitä kiinnosta yhtään mitä toiselle kuuluu, miten päivä mennyt... Mä tulisin kyllä hulluksi :)

Kyllä kannattaisi miettiä hyvin rauhassa nyt että haluatko oikeasti elää tuollaisessa suhteessa... Minulle mieheni on rakastaja ja paras ystävä...
Tuskin kumpikaan teistä on onnellinen suhteessanne.. :(

Aihe saattaa olla paikallaan koska miesten puhumattomuus puhuttaa mutta avaus on muotoiltu pelkistetyn provosoivaksi.
Ei tollasta ookkaa!

Mutta vakavasti ottaen puhumme suunnilleen kaikesta.
Aamulehden sisällöstä, tapahtumista, uutisista.
Kummankin sen päivän suunnitelmista.
Kaikkea tyhjänpäiväistä.
Kotiin palattuamme aamupäivän kokemuksista hopeahapsien tai kutomisklubin tapahtumista ja kuntosalikuulumisista.
Lasten olemisista.
Lähitulevaisuudessa tiedossa olevista tekemisistä.
Tv-ohjelmista ja uutisista.
Politiikasta ja kotimaan ja EU:n taloudesta.
Omasta ja kaverin olotilasta.
Jne. Jne. Jne. Kaikkea mahdollista.

Nyt, seuratessamme olumpialaisia, joudun joskus kädenlikkeellä vaientamaan vaimoni jolla on taipumus selostaa selostajan päälle kisaa ja ajoittain on jaksoja jolloin haluaisin kuulla myös tv-toimittajan kommentit.

Olen ihmetellyt termiä "mykkäkoulu"! Muistiani pinnistäen saatan saada mieleeni joskus vallinneen, ehkä puolen tunnin puhumattoman jakson.
Puhumme sen mitä mielessä on.

No ei tule ainakaan riitaa kun ette puhu mistään.

En voisi kerta kaikkiaan olla miehen kanssa, jonka kanssa ei voisi jutella. Miehen pitää olla seksikumppani ja ystävä!!!

Juttelen miehen kanssa:
- päivän politiikasta
- mitä syödään
-kaupassa käydessä mietitään ruokajuttuja ja vertaillaan tuotteita (jos on aikaa eikä ole kiire)
- mietitään että mitä tehdään viikonloppuna
- jutellaan tulevista menoista (synttärit, kaverikutsut, mökkireissut)
- tulevat hankinnat. Mihin säästetään seuraavaksi? Mitä remontoidaan seuraavaksi?
- keitä kutsuttaisi kylään seuraavaksi
- milloin siivotaan ja jaksetaanko esim. pestä ikkunoita tai lattiaa vai siirretäänkö myöhäisempään ajanjaksoon
- kerron oma-aloitteisesti, jos olen ostamassa verhoja tai muuta vähän arvokkaampaa hankintaa. Yleensä alle 50 euron hankinnoista en mainitse
- näytän uusimmat vaateostokset ja kysyn mieheltä mielipidettä, että tykkääkö
- katsotaan netistä tulevat ohjelmat ja luetaan toinen toisellemme leffa-arvosteluita. Yritämme viikonloppuna katsoa aina yhden leffan yhdessä
- puhutaan Putouksesta, Voicesta yms. sarjoista, joita seuraamme
- jutellaan jonkun verran kaveristamme esim. jos joku on eronnut tai jos tuntuu siltä, että pariskunnalla on jotain outoja ongelmia
- jos parisuhteessa on ongelmia, niin yritetään jutella ne selväksi. Ongelmia tulee yleensä, jos on liian kiire ja tuntuu, että kotityöt jakaantuu epätasaisesti. Mies saattaa myös jämähtää omiin työjuttuihinsa, jolloin otan asian esille, että kaipaan enemmän hellyttä ja huomioimista.

Meillä on juteltavaa vaikka kuinka. Toisaalta meillä kummallakin on paljon asioita, joista juttelemme vain omien samaa sukupuolta olevien kavereittemme kanssa. Naispuolisten kavereitteni kanssa juttelen sisustamisesta, meikeistä, muodista, lastenvaateista ja lasten kasvatuksesta jne. Mies taas juttelee omien kavereittensa kanssa urheilusta (erityisesti lätkä ja futis), käy heidän kanssa pelaamassa sählyä, juttelevat yhteisistä kavereistaan jne.

Kerropa nyt sitten, miksi aloit tuohon liittoon, ja vielä tärkeämpää MIKSI JATKAT SITÄ!!!!????

Tässä eräs mies laittaa lusikkansa soppaan...

En voisi elää suhteessa, jossa nainen ei ole paras ystäväni, tärkein ja ensisijaisin keskustelukumppanini ja se, jonka kanssa jaan kaikki ajatukseni.

Aloittajasta tulee tunne, että mies ei halua oikeastaan olla suhteessa mutta pysyy siinä ajoittaisen läheisyydenkaipuun vuoksi tai koska niin on tapana.

Ja mistäkö meillä keskustellaan?

Päivän uutisaiheista, taiteesta, politiikasta, filosofisista kysymyksistä, ruokakaupassa käymisestä, seksistä, kahvista, elokuvista, musiikista, ihmisistä - aivan kaikesta mitä ihminen sattuu ajattelemaan. Joskus emme puhu mitään, ei kaikkea aikaa tarvitse täyttää puheella.

Mutta kyllä keskusteleminen on niin tärkeä osa minun elämääni, että en voi oikein edes kuvitella sellaisia suhteita, joissa istutaan tuppisuina eikä keksitä omalle kumppanille mitään sanottavaa. Minusta tärkein ja ajankohtaisin aihe, josta aloittajan olisi syytä puhua miehensä kanssa on se, miksi heidän on niin vaikea puhua toisilleen.