Mistä johtuu että naisen ainoa tapa kommunikoida on huutaminen, äyskiminen ja suuttuminen. 13 vuotta naimisissa ja kaikki nämä vuodet asia on jatkunut samanlaisena. Itse en käytä alkohoolia, en tupakoi, en käy vieraissa, pyrin tekemään mahdollisimman paljon kotitöitä. Kuukaudessa on vain neljä viisipäivää kun asiat on kunnossa ja silloin naidaan jatkuvasti, mutta taas tämän jälkeen on kolme - neljäviikkoa pelkkää helvettiä. Tuntuu että hän kääntää kaikki asiat sellaisiksi että löytää nistä riidan aihetta. Olisi varmaankin parempi kun en puhuisi hänelle mitään niin ei hänkään näkisi kaikessa aina nekatiivista. Olen usein sanonut hänelle että yritetään keskustella rauhassa mutta sehän vaan lisää vettä myllyssä. Lapsetkin ovat jo oppineet että Äiti on aina vihainen. Olisiko ero jo vihdoinkin parempi kuin jatkaa tätä. Olen päättänyt että ennen en ainakaan eroa kun lapset ovat vielä pieniä.
Aina huutaa ja on vihainen
Väsynyt
236574
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kokeileppa että et puhu vaimoles muutamaan päivään mitään, ja voisit sen rakastelunkin jättää muutaman kerran väliin. Jospa se panis miettimään missä on vika ja pikkuhiljaa alkas meneen ihteensäkin.
sä oot liian tylsä, vedä viinaa ja röökiä, käy huorissa, juo sohvalla kaljaa, älä tee kotitöitä, juot vaan kaljaa, kyllä se vaimo siitä havahtuu...
kun suostut sietämään niitä loputtomiin. Ulkopuolinen ammattiapu on tarpeen - sen jälkeen vaimosi ei voi syyllistää sinua.
Ilmeisestikään vaimosi kärsii siitä ettet ole arvostettava ja näyttää sen selvästi. Suhteenne ei ole tasapainoinen ja oirehtimista ilmenee. Lasten vuoksi koita tehdä asialle jotain, niiden mielenterveys nyt ja myöhemmin aikuisena on riippuvainen teidän välisestä suhteesta. Lääkitys äidille ei välttämättä ole hyvä ratkaisu, niissä on aina sivuvaikutuksia. Kokeilkaa mieluummin jotain terapiaa. Vaimosi on erittäin suurella todennäköisyydellä vastahakoinen muuttumaan, mutta mikäli lapset ja sinä olette hänelle tärkeitä, se voi olla ainoa keino mikä tuottaa parhaimman lopputuloksen.
Minäkin sain lapseni vastaavankaltaisen miehen kanssa. Hän nyt ei tosin "aina huutanut", mutta yleisfiilis oli se, että koskaan ei ollut mitään hyvää, rauhaa.
Olen itse kasvanut onnellisen lapsuuden, enkä osannut varoa ko. kalaista ihmistä. En tiennyt, kuinka se kuluttaa.
Vaimosi ei muutu, hän kuuluu siihen suupielet alaspäin rätkyttävään kastiin. Toivon, että hän ei saa sinulta vietyä elämisenvoimaa. Jos eroat, kannattaa se ehkä tehdä jo ennen vanhuutta.
Mun äitini on ollut tuollainen aina. Olen itsekin jo keski-ikäinen nainen. Tee siitä loppu, keskustele asiasta ja sano, että et aio sietää sellaista kohtelua enää kotona. Minä olen aina ihmetellyt, miksi isäni ei ole meidän kaikkien, lastenkin, puolesta aikanaan sanonut, että "suu kiinni" :) Siitä tulee tapa, luultavasti vaimosi ei tajua sitä, miltä se toisista tuntuu. Se on lapsillekin paha juttu..
Tee asialle jotain äläkä odota, että lapset kasvavat.. hekin kärsivät siitä ! Äiti on silti äiti ja tärkeä heille, mutta ehkä äitikin tajuaa jotain, kun joku uskaltaa sanoa siitä suoraan.
Tässä on kyllä hyvä kommentti! Voin vielä tukea omakohtaisella kokemuksella. Olin tuo hiljainen hyssyttelijä tuollaisessa suhteessa ja se ei ajan kanssa todellakaan mene ohi. Ja omalla kohdalla vastaus oli ero. Ainut mikä on, että lapset ovat suuren osan nyt ajasta tuon äkäilevän äitin kanssa, mutta toisaalta heillä on edes mahdollisuus olla nyt muunlaisessakin kodissa hetki, jossa ei kokoajan kiukutella.
Kissa pöydälle ja kovat piippuun buddy o ball! :D
hommaamaan hormonikierukka. Jos se ei auta, niin vaihda naista.
Heh.. ei hormoneita voi sentään ihan kaikesta syyttää. Tuollainen ei missään nimessä sellaisesta johdu. Jotain muuta pahaa oloa se on ! Eikä ihmistä noin vaan vaihdeta..
kommunikoimasta muulloin kuin rauhan vallitessa. Tarvittaessa poistu paikalta, jos haluaa huutaa, niin huutakoon yksinään. Ei ihmisen tarvitse kotonaan olla mikään täysipäiväinen asennevammaterapeutti.
Voisiko vaimollasi olla harvinaisen vaikea PMS (Pre-Menstrual Syndrome)? "Normaali" PMS ilmenee siten, että naisella on muutama huono päivä kuukautiskierron lopussa ennen kuukautisen alkamista, jolloin mikään ei ole hyvin ja koko maailma on täynnä vihollisia. PMS:n aikana nainen saattaa olla erittäin agressiivinen ja vihamielinen kaikkia ja kaikkea kohtaan.
Jos PMS on erittäin vaikea, se kestääkin viikkoja eikä päiviä ja ajoittuu siten että ainoastaan kuukautiskierron keskivaiheelle (ovulaation aikaan) jää muutama "hyvä" päivä. Näinä "hyvinä" päivinä seksikin maistuu, muutoin ehkä ei lainkaan. Kuukautiskierron loppuvaihe on aina se vaikein aika. Jotkut kierrot voivat olla vaikeampia, toiset helpompia.
Jos pystyt havaitsemaan selvän yhteyden vaimosi agressiivisen käyttäytymisen ja hänen kuukautiskiertonsa välillä, on kyse PMS:stä.
PMS:n tarkkoja syitä ei tiedetä, eikä siihen tunneta mitään varmasti toimivia hoitoja. Netti on tosin pullollaan tietoa PMS:stä, ja erilaisia hoitoja tarjotaan paljon, osa netissä olevasta tiedosta on selvää hömppää, mutta löytyy sieltä asiaakin.
Suomalaisessa lääketietessä PMS:ää ei ole kunnolla tutkittu eikä käsitelty, eikä hoitoa saa Suomessa muuta kuin muutamalta asiaan perehtyneeltä erikoislääkäriltä.
Olet oikeassa pms voi olla vaikeakin, mutta tuossahan on kyse paljon muustakin. Itselläni on ollut pms-oireita, välillä vaikeitakin. Mutta niiden kanssa on tultava toimeen, ei niiden takia normaali ihminen pilaa toisten arkielämää.
Sitä lähtee hakemaan apua, koska itselläkin on niin vaikea olla. En usko tuollaiseen kokoaikaiseen pms-oireistoon, kyllä siinä on muutakin. Kuten aiemmin joku sanoi, hormoneita ei voi kaikesta rumasta käyttäymisestä syyttää.
Ihmisellä on paha olla ja hän katsoo oikeudekseen jakaa sen pahan olonsa muidenkin kanssa, ymmärrettävää, mutta terrorisointi on eri asia. Hoitoon, ja jos siltä tuntuu, sen voi aloittaa sitten vaikka gynegologilta.
Mitä siinä tekee. Jos toisella on tapa huutaa niin se huutaa. Ja miten sen sais loppuun. Käske sen vaikka lähtee vähän huilaan jonnekin viikonlopuksi tai edes illaksi niin saatte olla lasten kans rauhassa. Tuollainen huutaja haluaa jotenkin hallita sillä huudolla. Ja tollanen ihminen taitaa olla myös sitämieltä ettei muut tule toimeen ilman häntä, liian varma omasta korvaamattomuudestaan äitinä ja naisena. Sano sille että te pärjäätte ihan hyvin ilman senkin jatkuvaa kontrollointia. Ja sano sille ettei se tee sääntöjä teidän elämään vaan te yhdessä päätätte ne. Ota osaa kaikkeen päätöksentekoon mitä teillä on perheessä. Ole reilusti erimieltä ja sano että vaadit kompromissia. Kysy siltä että mistä se on saanut päähänsä että hänellä on oikeus sanella elämisen säännöt.
Sano sille, että sen huutaminen antaa lapsille aika oudon kuvan ihmisten välisestä kanssa käymisestä ja että olet miettinyt että olisiko hänen parempi asua yksin niin nämä kaikki ongelmat joita hänellä on ja joihin mitä ilmeisimmin te muut olette syyllisiä poistuisivat hänen elämästään. Kysy kumpikohan tääsä ois vahvoilla jos lasten huoltajuudesta ja asuinpaikasta eronaikana (kuvitteelinen) ruettas keskusteleen. Sinähän tietysti ottaisit esille vaimosi äkkipikasuuden ja jatkuvan huutamisen ja keskustelutaidottomuuden.
Tollanen nainen pitää itseään niin maailman napana ettei se edes tajua. Muissa on aina vika. Hän on täydellinen. Oletko kysynyt rakastaako hän vielä sinua. Olisiko hänen esimerkiksi parempi ottaa perheestä aikalisä ja mennä vähän muualle miettiin asioita ja mitä oikeen elämältä haluaa jos te tunnutte taakalta.
Tässä ihan muutaman vinkki
niin tuo rakastelu. Jätäppä se tosiaan väliin. Vähän epävarmuutta vaimon pääkoppaan. Jos se tekee aloitteen sano että olet niin väsynyt ette jaksa tms.
Elä ole heti valmis ja aina vailla. Jos hän vaikka niin ajattelisi.
Joku tarjosi PMS-oireyhtymää ja voi olla, että sillä on jotakin tekemistä asian kanssa. Jokatapauksessa hänellä on paha olla ja joku ongelma on varmasti taustalla. Selvitä mikä se on mikä naistasi hiertää. Mitä hän ajattelee, mitä toivoo, minkä kokee ongelmaksi..
Kannattaa ottaa asia puheeksi. Etenkin tuo jatkuva aggresio. Vaimollasi ei ole hyvä olla ja kun hänellä ei ole hyvä olla, ei kenelläkään muullakaan perheessä ole. Ei tuota tarvitse sietää loputtomasti, ota asia rohkeasti puheeksi ja kerro suoraan mitä ajattelet tilanteesta. Jos keskustelun avaaminen ja sen jatkaminen ei tilanteeseen auta suosittelen ulkopuolisiin tahoihin turvautumista esim. pariterapia.
Viimeisenä vaihtoehtona vasta asumusero ja varsinainen ero.
Itse kärsin pms-oireista pitkään, vasta hormoonikierukan laitto noin 4v. sitten tasasi hormoonitoimintaa niin paljon, että tänä päivänä en suuremmin enää kuohahtele. Ymmärsin ja kärsin itsekin siitä, että olin kiukkunen ja ärtynyt mitä pienimmästäkin asiasta reilu viikon ennen kuukautisia. Mieheni oli todella väsynyt, samoin lapset ihmeissään "mikä äidillä taas on?"
Lähesty häntä silloin kun hänellä on hyvä hetki ja ota asiat rohkeasti puheeksi.
Tää on hyvä,et ota asia puheeksi kun on hyvä hetkimilloinhan se olisheh hee
Olikohan se Anna Perho joka sanoi että PMS:ssä nainen näkee elämänsä selvimmin. Ja silloin myöskin tekee päätöksiä että elämän on muututtava.
Naisesi huolellisesti ja harkiten tekee sinusta ja lapsistasi pelkääviä, arkoja ja hermoheikkoja loosereita.
Onko tuo se tulevaisuus jonka haluat lapsillesi? He tulevat olemaan taakka sekä sinulle että koko yhteiskunnalle kun sinä sallit naisesi raiskaavan heidän kauniin ja puhtaan sielunelämän.
sinun hyväksyä naisen käytös EI EI EI!!!! ole oikein! Sinun on saatava se loppumaan. Ellei vakava käsky auta, on parempi että otat lapset itsellesi ja hankkiudut tuosta hirviöstä eroon.
Sinun VELVOLLISUUTESI on luoda lapsillesi rauhallinen ja rakastava ilmapiiri jossa he voivat varttua tasapainoisiksi ja tuottaviksi yhteiskunnan jäseniksi!
Tuo hirviö on saanut jo aivan liian paljon pahaa aikaan. Miksi annat sen jatkua???!!!!
Nimenomaan tuollainen räksytys ei tule loppumaan. Naisten tekemä henkinen väkivalta on aihe mistä vaietaan? Miksi heidän annetaan pilata monen ihmisen elämä räksytyksellään. Ällöttävä lukea perheväkivallasta jossa puhutaan pelkästään miehistä.
Veljeni on naimisissa samanlaisen naisen kanssa, huutaa/raivoaa päivittäin kotona veljelleni ja lapsilleen. Ainoa syy jonka tähän keksin on se, että hänen kotikasvatus on aikanaan ollut samanlaista, eli asiat menevät muka huutamalla paremmin perille eikä normaalilla keskustelulla ole mitään sijaa.
Ei sellaista ihmistä voi muuttaa jos ei hän itse halua muuttua. Pelkään kovasti että veljen lapset tulevat jatkamaan tätä kasvatusmallia.
Vaikka aloittajan viestistä on aikaa jo vaikka kuinka kauan,niin vastaan silti.Vaimolla saattaa olla ahdistusta,masennusta,stressi,hormonit sekaisin tai näitä kaikkia tai sitten hänen mielestänsä parisuhteessa kaikki ei ole hyvin.Vaimo saattaa olla vain luonteeltaan sellainen.
Ei tuota pidä hyväksyä, mutta ehkä ainoa ratkaisu ei ole ero. Oletko miettinyt, miltä vaimostasi tuntuu? Jokin on hullusti hänen mielessään. Olisiko lievä masennus? Uupumusta? Huolia joita et tiedä tai ymmärrä?
Mitä jos yrittäisit hyvänä päivänä puhua asiasta. Tai jos pelkäät että puhuessa valitset väärät sanat, niin kirjoita kirje. Kysy miksi naisellasi on niin paha olla???? Se on kuitenkin syy hänen käytökseen. Ehdota joko ammattilaista hänelle tai teille yhdessä keskusteluavuksi. Tällainen ongelma voi olla voitettavissa!
Jotkut ihmiset on selittelyjen mestareita ja syitä löytyy aina. Voi, voi, ymmärrys loppuu jokaisella aikanaan.
Ala itkemään. Jos vaimollasi on sydän hän herkiää ajattelemaan asioita