Hei! Olen siis nuori nainen. Minulla oli pitkään paras ystävä, jolle pystyin puhumaan kaiken, ja vielä enemmänkin. Hän kuitenkin alkoi seurustelemaan veljeni kanssa (osaksi silloin vielä toivoin sitä) pari vuotta sitten, ja jotenkin silloin jo välimme kylmenivät. Hänestä tuli välinpitämätön minua kohtaan. Minä elin silloin vaikeaa aikaa, ja olin tietenkin hänen onnestaan kateellinen. Ja hän tiesi sen. Alkoi jopa välillä ikäänkuin alistamaan asiasta. Jatkoin kuitenkin ystävyyttä. Sitten hän sai veljeni kanssa lapsen ja meni naimisiin. Sitten alkoi se kilpailu, mikä ei ollut kyllä minusta tarpeellista, eikä varsinkaan kivaa. Hän ja veljeni alkoivat kiusaamaan minua kun en kumppania löytänyt ja he ehtivät kaiken ensin. Se sattui ja sattuu vieläkin kun muistelee. Sitten löysinkin sattuman kautta itselleni miehen, ja nyt odotamme lasta. Kuullessaan tästä tämä entinen paras ystäväni haukkui minut. Hän sanoi, ettei minusta VOI tulla hyvää äitiä, koska minulla ei ole paljoa rahaa säästössä. Ja hän tietää mielestään lastenkasvatuksesta kaiken, kun hänen ensimmäinen lapsensa oli myös ensimmäinen jota hän oli koskaan hoitanut. Minä sentään olen hoitanut pikkusisaruksiani ja kummilapsiani heidän vauvaiässä, ja oppinut sitä kautta. Ja minusta lasta ei kasvateta rahalla vaan rakkaudella. Tästä naisesta tuli joku ihan toinen. Tuli ilkeä. Hän jaksaa minua haukkua ja arvostella. Hän laukoo kaikenlaisia ilkeitä asioita muka varoituksina. Hänestä ja veljestäni on muutenkin tullut minua kohtaan etäisiä. He jaksavat muistuttaa että he ehtivät kaiken ensin. He sanovat, että kun minä tulen vasta toisena, niin ketään ei enää kiinnosta. Tänään yritin ystävälleni jutella, niin hän veti herneet nenään jostain ihan turhasta ja aloitti mykkäkoulun. Veljeni ei edes ikinä vastaa minulle mitään. He haluavat vain haukkua, ja tottakai se sattuu. Mitä voin tehdä?
Tuntuu pahalta. Oliko ystävyys nyt tässä?
Sattuu
4229
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ystävyys oli siinä. Veljesi ja hänen ex-ystävä vaimonsa käyttäytyvät todella huonosti, hae uusia ystäviä ja koita pitää etäisyyttä ilkimöihin. Ei ole pakko antaa itseään loukata.
Kyllä. Älä anna arvostella itseäsi ja elämäsi valintoja . Ne asiat ei muille kuulu. Ota askeleita eri suuntaan, vielä löydät oikean,aidon ystävän kuka on sinun arvoisesi. Tsemppiä!
Huh! Hulluja ovat!
Elämä ja lastenkasvatus ei ole mikään kilpailu. Paitsi tietenkin narsisteille ja muutenkin häiriintyneille ihmisille. Lue tietoa narsisteista, sillä sellaisilta nuo tyypit kuulostavat.
Itse pitäisin tyypille vihaisen puhuttelun hänen käytöksestään ja siitä, miten sinun elämäsi valintoineen ei heille millään muotoa kuulu. Ja lopettaisin tyystin yhteydenpidon. Tuollaiset tuppaavat vain pahenemaan ajan myötä. Frendistä tuli frenemy. Tai ihan täys Enemy.
Tuon selvemmin EI VOI ilmoittaa että "ole hyvä, jätä meidät jo rauhaan!"
Miksi et edes tämän kerran tottelisi heitä, siis veljesi vaimoa ja perhettään.
Anna heille tilaisuus rakentaa haluamanlaisensa perhe ilman sinua. Vain jätä heidät jo rauhaan. JOS sieltä otetaan yhteyttä, voit aina valitella kiireita parilla sanalla ja " ehkä joskus toiste". Ei muuta.
Luo itsellesi kaunis ja hyvä elämä omien rakkaittesi kanssa. HE tarvitsevat sinua ja sinä heitä. Paljon enemmän kuin veljesi perhe. Ilman mitään mutkun mutkun mutkuja. Sinulle on annettu niin paljon kaunista ja hyvää, ARVOSTA sitä ja jätä saasta rauhaan.
Miksi edes menisit tokkimään heitä kun jo vuoren varmasti tiedät saavasi lokaa niskaansi sieltä?!!