Olen jonkin aikaa seurannut näitä keskusteluja ja
tuntuu siltä, että aivan liian monella ihmisellä
on asiat parisuhteessa enemmän tai vähemmän
huonosti. Kuka pettää, kuka tulee petetyksi,
toiset epäilevät toista kaikesta jne. Aika
masentavaa itseasiassa.
Siksi päätinkin kirjoittaa hieman omasta
suhteestani. Olin nimittäin itsekin aiemmin
suhteessa jossa oikein mikään ei toiminut,
molemmat epäilivät jne. Pettämistä ei kuitenkaan
tapahtunut. Vaikka pahalta silloin tuntuikin,
tein ainoan oikean ratkaisun ja lopetin
monivuotisen kärsimyksen molempien osalta ja ns.
pistin poikki.
Vähän tuon jälkeen tapasin aivan uskomattoman
ihanan Naisen, nykyisen tyttöystäväni. Hänen
taustansa on uskomattoman samanlainen kuin minun,
joten ymmärrämme molemmat hyvin, mitä toinen on
aiemmin joutunut kokemaan.
Suhteemme toimii erinomaisesti, voimme puhua
aivan kaikesta toisillemme. Jos toista joku asia
harmittaa, siitä puhutaan yhdessä ja kas kummaa,
asiat selviävät. Jos toiselle tulee mieleen
jotain uutta jota haluaisi kokeilla esim.
erotiikan puolella, niin molemmat voivat vapaasti
ehdottaa ja jos kumpaakin miellyttää niin ei kun
kokeilemaan jos taas ei niin sittenkin asia on
ok, se vaan jää tekemättä.
Näytämme tunteitamme toisillemme avoimesti, niin
kotona kuin julkisella paikallakin. Ostan välillä
hänelle pieniä lahjoja, en siksi, että tuntisin
sen velvollisuudekseni vaan siksi, että haluan
tehdä niin. Ja hän taas yllättää minut välillä
esim. herkullisella illallisella tms.
Luotamme molemmat toisiimme 110%. Joskus tietysti
riitelemme, mutta siinäkin on se hyvä puoli, että
riidan jälkeen voimme keskustella riidan syystä
rakentavasti ja sen jälkeen se asia ei enää
vaivaa.
Enempää en voisi Naiselta ja suhteelta toivoa :-)
tuntuu siltä, että aivan liian monella ihmisellä
on asiat parisuhteessa enemmän tai vähemmän
huonosti. Kuka pettää, kuka tulee petetyksi,
toiset epäilevät toista kaikesta jne. Aika
masentavaa itseasiassa.
Siksi päätinkin kirjoittaa hieman omasta
suhteestani. Olin nimittäin itsekin aiemmin
suhteessa jossa oikein mikään ei toiminut,
molemmat epäilivät jne. Pettämistä ei kuitenkaan
tapahtunut. Vaikka pahalta silloin tuntuikin,
tein ainoan oikean ratkaisun ja lopetin
monivuotisen kärsimyksen molempien osalta ja ns.
pistin poikki.
Vähän tuon jälkeen tapasin aivan uskomattoman
ihanan Naisen, nykyisen tyttöystäväni. Hänen
taustansa on uskomattoman samanlainen kuin minun,
joten ymmärrämme molemmat hyvin, mitä toinen on
aiemmin joutunut kokemaan.
Suhteemme toimii erinomaisesti, voimme puhua
aivan kaikesta toisillemme. Jos toista joku asia
harmittaa, siitä puhutaan yhdessä ja kas kummaa,
asiat selviävät. Jos toiselle tulee mieleen
jotain uutta jota haluaisi kokeilla esim.
erotiikan puolella, niin molemmat voivat vapaasti
ehdottaa ja jos kumpaakin miellyttää niin ei kun
kokeilemaan jos taas ei niin sittenkin asia on
ok, se vaan jää tekemättä.
Näytämme tunteitamme toisillemme avoimesti, niin
kotona kuin julkisella paikallakin. Ostan välillä
hänelle pieniä lahjoja, en siksi, että tuntisin
sen velvollisuudekseni vaan siksi, että haluan
tehdä niin. Ja hän taas yllättää minut välillä
esim. herkullisella illallisella tms.
Luotamme molemmat toisiimme 110%. Joskus tietysti
riitelemme, mutta siinäkin on se hyvä puoli, että
riidan jälkeen voimme keskustella riidan syystä
rakentavasti ja sen jälkeen se asia ei enää
vaivaa.
Enempää en voisi Naiselta ja suhteelta toivoa :-)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kiva kuulla tälläisestäkin suhteesta!Olen naisena
huomannut,kun näitä palstoja/chatissä pyörii,niin
vika tuntuu olevan siinä että:
kun kotona alkaa asiat menemään huonosti,niin
lähdetään vieraisiin...Kun nimenomaan pitäisi
panostaa sinne kotiin ja PUHUMALLA KAIKKI asiat
selviää,jos vain rakkautta riittää.
Hyvää jatkoa sulle.
Upeaa kuultavaa!
Olen aivan vast'ikään tehnyt saman, vaikean
ratkaisun kuin sinä aiemmassa suhteessasi: olimme
ajautuneet aikalailla umpikujaan, ja vihdoin minä
olin se, joka uskalsi ottaa askelen eteenpäin.
Pahalta se tuntui ja kuristaa vieläkin, mutta
jaksan uskoa, että edessä on parempia aikoja -
yksin eläen ja/tai jonkun toisen kanssa jaettuja.
On hienoa kuulla, ettei ihmissuhderintamalla
tarvitse heittää toivoaan kokonaan, vaan
onnellisiakin tarinoita on! Maailma on sittenkin
kaunis paikka...
harvoin varmaan tänne kirjottaa jos ei oo mitään
ongelmia!!!!
Olen aivan vakuuttunut siitä, että vaikka kuinka
tänne kirjoittaisi omista vaikeuksistaan (vaikka
saadakseen neuvoa tai opetellakseen puhumaan
vaikeuksista) on jokaisen kohdalla myös asioita
jotka on hyvin. Se, että puhuu tai kirjoittaa
vaikeuksistaan tai asioista yleensäkin, ei
tarkoita sitä, ettei näe mitään hyvää.
Jos köllöttelee höyhenpatjalla syömässä
kermavaahtoa ja kirjoittaa, että syön tässä
kermavaahtoa taas, ei ole pelkoa
kasvamisestakaan. Ei maailmalta kannata sulkea
silmiään silloinkaan, kun itse on onnellinen.
Toisaalta sinä nyt olet vielä niin nuorikin, että
kaikenlaista hyvää ja joskus valitettavasti
huonoakin tulee vastaan. Ja elämä kantaa.
onnea teille!
minäkin olen hyvin hyvin onnellinen! minulla on
mies jolle voin kertoa kaiken ja joka voi kertoa
minulle kaiken! meillä se on taas niinpäin että
hän valmistaa meille ihanaa ruokaa ja minä
lahjon=) mä oon harrastukseni vuoksi aika
kiireinen, joten hän joskus yllättää
kynttiläillallisella=)
ja riidat... niitähän on. pieniä, joskus suuria.
mutta se sovinto=)=)=)....
Vastauksista ei voi päätellä kuinka kauan on oltu
yhdessä tähän mennessä, kun suhde tuntuu vielä
hyvältä. On aika suuri merkitys sillä,onko ollut
yhdessä 2 vuotta ja tuntuu suurenmoiselta vai 20
vuotta, ja tuntuu edelleen suurenmoiselta.
Jälkimmäisen painoarvo on minun silmissä kymmeniä
kertoja suurempi. Itse kun olen ollut 15 vuotta,
ja tuntuu edelleen hyvältä. Vaikeuksia on ollut,
ja niitä on kaikilla, mutta ne on ja menee.
Siitä huolimatta maailma ei ole mikään hieno
paikka, kuten joku totesi. Ei todellakaan.
"Kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä
ja muista mikä rauha onkaan hiljaisuudessa.
Pysyttele hyvissä väleissä kaikkien kanssa
niin pitkään kuin se alistumatta on mahdollista.
Puhu totuudesta hiljaa ja selkeästi
ja kuuntele toisia, sillä kaikilla on tarinansa.
[...]
Ole oma itsesi, äläkä pelkää olla hellä.
Älä suhtaudu kyynisesti rakkauteen, sillä kaiken
arkipäiväisen roudan keskeltä se nousee kuin ruoho
- tuoreena joka kevät.
Ole sovussa luojasi kanssa, millaiseksi hänet
sitten kuvitteletkin.
Ole sovussa sielusi kanssa, olkoot ponnistelusi
ja toiveesi mitkä tahansa.
Maailmassa on paljon epäoikeudenmukaisuutta,
petosta, riistoa ja särkyneitä sydämiä,
mutta se on sittenkin Kaunis Maailma."
- - ainakin, jos haluaa uskoa sen kauneuteen ja
pyrkii aina etsimään kaunista sen kaiken rumuuden
keskeltä.
sanoo aiemmin pessimistinä ja kyynikkona tunnettu
Neiti 28 ;o)
Mitä merkitystä sillä on kauanko onnelliset parit
ovat olleet yhdessä. Ainakin minun
kokemuksieni/kuulemieni juttujen perusteella
pettämistä, valehtelua, keskustelun puutetta jne.
tapahtuu ihan yhtälailla sekä "tuoreissa", että
pitkään kestäneissä suhteissa.
Hyvä, että jotkut ovat onnellisia!
Avioliitossa ja kai muussakin parisuhteessa on
tietyt vaiheet. Ensimmäinen 2 vuotta menee vaikka
käsillä seisten, eihän silloin jalat ole
välttämättä maassa edes käyneet. Jos on 20 vuotta
ollut yhdessä, siitä 18 vuotta jalat maassa, ja
jos liitto on edelleen onnellinen, luulisin että
sillä on väliä.