ja lisätään siihen vielä termit ujohko ja varsin hiljainen, niin resepti miehen karkoittamiseen alkaa olla siinä.
Olen ilmeisesti tuomittu ikisinkuksi, kun en sattunut saamaan hauskaa, ulospäinsuuntautunutta, puheliasta ja tunteellista luonnetta itselleni synnyinlahjaksi.
Miten on mahdollista, että kaikki miehet haluavat ilmeisesti itselleen täsmälleen samanlaisen naisen; täysin riippumatta siitä millaisia he itse ovat ?
Olen ilmeisesti tuomittu ikisinkuksi, kun en sattunut saamaan hauskaa, ulospäinsuuntautunutta, puheliasta ja tunteellista luonnetta itselleni synnyinlahjaksi.
Miten on mahdollista, että kaikki miehet haluavat ilmeisesti itselleen täsmälleen samanlaisen naisen; täysin riippumatta siitä millaisia he itse ovat ?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei rauhallinen ja fiksusti käyttäytyvä mieskään kelpaa naisille. Mulle kelpais kuvailemasi nainen mutta itse en kelpaa
Olen myös huomannut että naiset haluaa täsmälleen samanlaisia hulttio miehiä jotka riehuu ja huutaa kylillä yö myöhään.
Helposti lähestyttävyys on se juttu. Ei rauhallisuus, järkevyys, ujohko ole huonoja ominaisuuksia, mutta puhumattomuus ja tuppimaisuus on - sellainen "kysy minulta niin minä vastaan"tyyli harvempaan ihmiseen puree.
Hmm, tuossa voi olla tietysti jotain...
Olen vaan aina olluty jotenkin huono tällaisessa small talkissa/tutustumisjuttelussa. Ja aina mietin, että mitä voin sanoa ja kysyä. Siis siihen tyyliin, että voinko kysyä "mitä teet työksesi ?" vai vaikuttaako se liian uteliaalta.
Itsehän en loukkaannu siitä, jos joku mies minulta kysyy asioita , johon en halua vastata. En vastaa, mutta ei se minulle mikään ehdoton miehenkarkoitin ole. Valitettavasti vain moni tuntuu ottavan väärän kysymyksen väärällä hetkellä huomattavasti vakavampana virheenä....
Hiljaisuudessa on ongelmana ennenkaikkea se, että toinen ei voi tietää onko kyse siitä ettei kiinnosta ja seura on vastenmielistä vai pelkästään ujoudesta tai siitä ettei juttu lähde luistamaan. Mielestäni voisi ihan hyvin sanoa vaikka, että olisi kiva jutella, mutta ei oikein keksi aihetta tjsp.
Työn kyseleminen on aika perusjuttuja, mutta aina olisi suotavaa osata sitten keskutella tai esittää jatkokysymyksiä siitä vastauksesta ja kertoa myös jotain itsestään. Sellainen revolverihaastattelutaktiikka ei ole oikein hyvä. Jos tulee vain kysymys toisensa perään, on fiilis toiselle helposti kuin jossain työhaastattelussa.
kyse ei ole kelpaamisesta, vaan siitä että todennäköisyytesi saada mies pienenee aina, kun jätät aloitteen tekemättä....itse miehenä olen sellainen, että en tykkää yhtään tyrkyttää itseäni, niin jää aina aloitteet itse tekemättä. Ja tiedät kyllä mitä se tietää kohdallani naisen saannin kannalta...
naisille tehdään useammin aloitteita ja täten sinullakin on kuitenkin paremmat mahdollisuudet saada parisuhde kuin minulla
Merkillinen ajatus sinulla. En minä ainakaan tunne tyrkyttäväni itseäni toiselle, jos menen hänelle juttelemaan, se on vaan kiinnostusta toista kohtaan, eikä sen tarvitse olla molemminpuolista. Toinen voi olla hyvinkin otettu siitä, että huomioit häntä vaikka hän ei sinusta olisikaan kiinnostunut. Minusta on itsekästä ajattelua tuollainen, että on tyrkyttämässä itseään ja vain odottaa, että toinenkin olisi yhtä kiinnostunut...eihän se niin mene.
Kiinnostuksensa voi ja saa näyttää siinäkin tapauksessa, että tyyppi ei romanttisessa mielessä ole sinusta kiinnostunut. Se nostaa vastapuolenkin itsetuntoa, jos huomioi häntä. Jokainen odottaa että meidät huomataan ja joku on kiinnostunut meistä. Eihän kukaan täällä uskaltaisi puhua ja kohdata toista ihmistä laisinkaan, jos kokisi kaiken yhteyden oton olevan aina negatiivista tyrkkyajattelua.
Pois tuollainen asenne ja ottamaan kontaktia jokaiseen, joka kolahtaa..ei siinä mitään häviä.
teen kyllä tavallisia keskustelun aloituksia, mutta ei niistä mitään ole kostunut, kun en ole kehdannut koskaan mitään ehdotella.
No jaa, kelpaako toinen ei-nyt-joka-tilanteessa-niin ujohko ja varsin hiljainen ? Ongelma taitaa olla siinä, että tilanteet jossa voisi kohdata sopivia kumppaniehdokkaita ovat vähäiset, eikä sitä viitsisi olla liian tyrkky ja mennä tuntemattomille naisille juttelemaan.
Itse tykkäisin vähän hiljaisemmasta naisesta joka ei olis koko aikaa suu auki. Itse kyllä puhun ja kysyn jos haluan tutustua naiseen ja ei haittaa jos nainen kysyy minulta kun se kysyminen just osoittaa että haluaa tutustua.
Taitaa ap olla sellainen 30 yh-kurppa. Sori ei mikään ihme muuta sua enää toukasta perhoseksi ;)
30 kyllä, en ole yh, ja kurppuudestani en osaa sanoa
entä nyt ?
Mistäpäin Suomea oot?
Huono provo. Naiset kelpaa aina mutta miehet ei. Nainen tekee valinnan ja miehen osa on odottaa että nainen kiinnostuu. Jos mies sais valita naisen niin ei olisi sinkkuja lainkaan.
"Jos mies sais valita naisen niin ei olisi sinkkuja lainkaan."
Epäilenpä, että jos otettaisiin sata miestä ja sata naista ja sanottaisiin miehille, että he voivat valita niiden naisten joukosta omansa, niin aika monet miehet valitsisivat samat, tietyt naiset, ja vastaavasti osaa naisista ei valitsisi kukaan.
Ja sama kävisi toisinpäin. Entä sitten? Pahintahan on seksi jossa toinen on täysin kylmä. Pelkkä suoritus jossa molemmat vaivaantuneet
Vastasin vain väitteeseen, että "jos mies sais valita naisen niin ei olisi sinkkuja lainkaan". En tarkoittanut, ettei itse kukin saisi valita juuri sitä, jonka haluaa.
Rakkautta ei ole kaikille jaossa ja sanonta "kaikille on joku" vois tunkea pyllyyn.
Kyllä minä tykkäisin.
Taas joku nainen itkee kun ei saa miestä. Pöh. Rohkeasti vaan johonkin vaikka tuttuun lähiräkälään. Kyllä sut sieltä pokataan. Jos naisella ulkonäkö edes kohtuu kunnossa niin ei oo vaikeuksia saada miesseuraa.
Näin se on. Meet lähi juottolaan ja joku mies varmaan tulee iskemään.
Onko sulla ystäviä, kavereita, sukulaisia puhemieheksi? Vai innostaako edes ajatus, että joku "parittaisi" sinua? Luulen, että olen aika tavalla kaltaisesi ja tottunut, että kaverit kauppaavat minua miehille selittäen, että:"Se on niin ujo, ettei se itse saa tehtyä aloitteita." :)
Olen törmännyt useasti siihen, että ihmiset luulevat, että olen ylpeä, koska olen ujo ja hiljainen. Se on oikeastaan kamalinta, mitä ihmiset voivat minusta luulla ja siksi olen yrittänyt edes vähän tulla kuorestani. Ei kannata jäädä ujoutensa vangiksi. Joinain päivinä voi vaikka jättää "vanhan minänsä" kotiin ja kuvitella olevansa uudesti syntynyt sosiaaliseksi tyypiksi...
Oletko liian rauhallinen ja liian järkevä paneskeluun? Jos olet, niin en voi auttaa.
Kiinnostutko itse enemmän sosiaalisista, puheliasta ja avoimista miehsitä, vaan itsesi kaltaisista? Onhan se selvää että saman tyyppiset ihmiset sopivat paremmin toisilleen kuin ihan vastakohdat. Et luultavasti olisi sopiva puoliso sellaiselle äärimmäisen avoimelle ja sosiaaliselle miehelle.
Minua itseäni hiljaisuus tai pieni estyneisyys ei haittaa, kunhan nainen ei ole samanlainen myös makuuhuoneen puolella. Olen itse sekisn suhteen vapaamielinen ja kiihkeä, joten joku lähtetyssaarnaajaa lauantaisin -nainen on plääääh.
"Kiinnostutko itse enemmän sosiaalisista, puheliasta ja avoimista miehsitä, vaan itsesi kaltaisista? Onhan se selvää että saman tyyppiset ihmiset sopivat paremmin toisilleen kuin ihan vastakohdat. Et luultavasti olisi sopiva puoliso sellaiselle äärimmäisen avoimelle ja sosiaaliselle miehelle. "
Tuota on vaikea sanoa, sillä minulla on jonkinlainen outo taipumus muuttua seuran mukaan. Eli puheliaan ihmisen seurassa olen itsekin puheliaampi, mutta jos se seurakin on kovin hiljaista, en osaa lähteä itse juttelemaan aktiivisesti.
Ja paljon riippuu myös siitä, että koenko, että se kuunteleva henkilö on oikeasti kiinnostunut siitä mitä sanon, vai yrittääkö hän salassa peitellä haukotuksiaan.