Taustaa,
Olemme vaimoni kanssa pitäneet kimppaa 8 vuotta joista muutaman vuoden naimisissakin. Rakastan (?) vaimoani, tai ainakin välitän suuresti.
Seksi oli suhteen alussa melkoista ja sitä oli paljon, sittemmin kai luonnollisesti kerrat harveni ja aktit "tylsistyi". Avioon menon jälkeen seksiä ensimmäisen vuoden aikana 5 kertaa, seuraavana 3 (jolloin myös esikoisemme sai alkunsa), sitten seksi loppui raskauden vuoksi kokonaan ja nyt vuoden 2012 marraskuun jälkeen seksiä on ollut 3 kertaa joista en ole edes juuri enää jaksanut nauttia. Tiedän että seksi ei ole parisuhteessa se tärkein asia mutta silti sitä kaipaisin.
Tiedän toki syynkin varmasti seksin vähyyteen vaikuttaa kokoaikainen jännittynyt tunnetila kotona ja riitely.
Tähän päivään: Vaimollani diagnosoitiin raskauden jälkeinen masennus -> No tämä ei helopta jännittynyttä, seksitöntä ja riitaisaa tilannetta kotona.
Olin koko kesän kotona vaimon ja lapsen kanssa ja olen myös pitänyt isyysvapaat. Olen unohtanut kaverini ja ollut vain perheeni kanssa kaiken sen ajan mitä töiltäni jää yli, valonut yöt lapsen kanssa töissä käydessäni, jotta vaimoni parantuisi ja saisin lapselleni ehjän ja onnellisen perheen. Itse en tällä hetkellä todellakaan tiedä mikä olisi itselleni, vaimolleni tai lapselleni parhaaksi. Onko se ero vai väkisin yrittäminen. Itse olen tunnistanut itsestäni jo muutamia masennuksen merkkejä mutta kun en haluaisi erota , koska pelkään menettäväni lapseni , joka on minulle maailman tärkein asia! samalla koen tuottavani pettymyksen vanhemmilleni jos eroan vaimostani.
Muistan ajan jolloin olimme vaimoni kanssa onnellisia ja vietimme aikaa yhdessä. Suunnittelimme myös raskausaikana miten onnellisia tulemme olemaan lapsen kanssa ja mitä kaikkea teemme perheenä yms.
Raskausajan seksittömyys oli minulle ok asia, koska vaimoni oli todella pahoinvoiva ja kipeä lähes koko raskauden.
Vastatkaa asiallisia vastauksia kiitos, tarvitsen muiden neuvoja.
Olemme vaimoni kanssa pitäneet kimppaa 8 vuotta joista muutaman vuoden naimisissakin. Rakastan (?) vaimoani, tai ainakin välitän suuresti.
Seksi oli suhteen alussa melkoista ja sitä oli paljon, sittemmin kai luonnollisesti kerrat harveni ja aktit "tylsistyi". Avioon menon jälkeen seksiä ensimmäisen vuoden aikana 5 kertaa, seuraavana 3 (jolloin myös esikoisemme sai alkunsa), sitten seksi loppui raskauden vuoksi kokonaan ja nyt vuoden 2012 marraskuun jälkeen seksiä on ollut 3 kertaa joista en ole edes juuri enää jaksanut nauttia. Tiedän että seksi ei ole parisuhteessa se tärkein asia mutta silti sitä kaipaisin.
Tiedän toki syynkin varmasti seksin vähyyteen vaikuttaa kokoaikainen jännittynyt tunnetila kotona ja riitely.
Tähän päivään: Vaimollani diagnosoitiin raskauden jälkeinen masennus -> No tämä ei helopta jännittynyttä, seksitöntä ja riitaisaa tilannetta kotona.
Olin koko kesän kotona vaimon ja lapsen kanssa ja olen myös pitänyt isyysvapaat. Olen unohtanut kaverini ja ollut vain perheeni kanssa kaiken sen ajan mitä töiltäni jää yli, valonut yöt lapsen kanssa töissä käydessäni, jotta vaimoni parantuisi ja saisin lapselleni ehjän ja onnellisen perheen. Itse en tällä hetkellä todellakaan tiedä mikä olisi itselleni, vaimolleni tai lapselleni parhaaksi. Onko se ero vai väkisin yrittäminen. Itse olen tunnistanut itsestäni jo muutamia masennuksen merkkejä mutta kun en haluaisi erota , koska pelkään menettäväni lapseni , joka on minulle maailman tärkein asia! samalla koen tuottavani pettymyksen vanhemmilleni jos eroan vaimostani.
Muistan ajan jolloin olimme vaimoni kanssa onnellisia ja vietimme aikaa yhdessä. Suunnittelimme myös raskausaikana miten onnellisia tulemme olemaan lapsen kanssa ja mitä kaikkea teemme perheenä yms.
Raskausajan seksittömyys oli minulle ok asia, koska vaimoni oli todella pahoinvoiva ja kipeä lähes koko raskauden.
Vastatkaa asiallisia vastauksia kiitos, tarvitsen muiden neuvoja.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ompa kinkkisen oloinen tilanne!:(
Vaimosi masennus ei varmaan yhtään helpota tilannetta.
Mielestäni seksi on todella tärkeä osa parisuhdetta ja sitä pitäisi olla kyllä ainakin kerran viikossa. Tokihan siihen turtuu ka alkaa tuntua "aina samalta".
Siksi onkin tärkeää pitää huoli siitä että seksi on tarpeeksi vaihtelevaa. Eri asentoja, paikkoja, tuhmia puheita ehkä roolileikkejä?
Minulla ja miehelläni oli "kuiva kausi" ja muutenkin meni huonommin. Lapsen syntymän jälkeen. Olin myös masentunut enkä pitänyt itseäni seksikkäänä enää joten en luonnollisesti halunnut seksiä. Huomasin kuitenkin että mitä kauemmin ollaan ilman seksiä niin sitä pahemmaksi tilanne muuttui.
Yritin siis kaikkeni ja pyrin uudestaan olemaan aktiivinen ja tilanne helpottua. Myös osittain sen takia että mieheni alkoi kehua seksikkääksi jne joten sain itsevarmuuden takaisin. Muistathan sinä tarpeeksi kehua vaimoasi?
Jotenkin sitä aina toivoo muiden puolesta että saisivat asiat sovittua ettei tarvitsisi erota!:(
Mielestäni on väärinkin luovuttaa kun on hankala vaihe parisuhteessa, se tietysti eriasia jos rakkautta ei ole enään jäljellä ?
Ehkä teidän pitäisi nyt ottaa vähän vuorotellen omaa aikaa, nähdä kavereita jne...
Tsemppiä, toivottavasti saatte asiat selvitettyä eikä tarvitsisi erota.
Toki se vaatii molempien kovan panostuksen!
Niin ja lisään vielä että sen lisäksi että ottaisitte omaa aikaa niin oletteko päässet vaimon kanssa myös viettämään aikaa ilman sitä lasta?
Helposti sitä äitinä tavallaan "hukkuu" siihen äitiyteen ja unohtaa sen oman itsensä minkä vuoksi miehestä koko vaimo voi tuntua vieraalta...
Meillä tilanne helpottui myös kun osasin vähän päästää "lapsesta irti" eli hän oli silloin tällöin mummollaan yötä että saimme miehen kanssa tehtyä kaksistaan jotain kivaa!!
Kerran lähdimme baariin ja leikittiin ettemme tunne toisiamme ja mieheni tuli "iskemään minut" se oli aika piristävää;)
Sain jopa "vietyä" miehen kotiini, missä olikin kuumat oltavat...
Onhan se seksi tärkeä osa tervettä parisuhdetta, tosiaan, muttei ehkä tärkein.
Kyllästyin itse vain "vonkaamaan" (kuten vaimoni asian ilmaisee) kun kerta toisensa jälkeen ehdotuksille ei saanut mitään vastakaikua. Olen kokeillut ehdotella saunassa, autossa, yllättäen keittiössä, kesällä lenkkipolulla, oikeastaan joka paikassa jossa itse kehtaisin. Meidän "kuiva kausi" alkoi jo ennen avioliittoa mutta häiden jälkeen alkoi sitten todella kuiva kausi. Vaimoni on ilmaissut kyllä ettei tunne itseään seksikkääksi koska on hieman ylipainoinen (oli jo ennen raskautta),mutta olen yrittänyt kertoa hänelle että pidän pyöreämmistä naisista, tämäkään ei ole hänen seksuaalisuuden tuntoaan nostattanut. Olen myös miettinyt että eikö vaimoni syty enää minusta ja kaipaisiko hän ehkä toista miestä mukaan mutta ei kehtaa myöntää sitä.
Olen lisäksi yrittänyt saada häntä kertomaan fantasiansa minulle kertomalla omat fantasiani hänelle, jolloin hän sanoi että jos haluan alkaa näitä toteuttamaan saan etsiä jonkun uuden kumppanin. Uusien asentojen ja seksilelujen käyttöäkin olen yrittänyt, mutta kun ei seksissä niinä harvoina kertoina käy kun se yksi asento. Ehdottelen aina kun "vonkaukseni" tuottaa tulosta ettö kokeiltaisiin jotakin uutta ja piiiiiiitkää esileikkiä, tuloksetta.
Vaimoni ei yleensä halua käydä missään ja kun ehdotan että mentäisiin vaikka ravintolaan tai kaverille iltaa istumaan niin ei kiinnosta tai jaksa :/ Mummolassa lapsemme on melko useinkin yötä kun vaimoni on niin loppu ja silloin hän mielellään syö sipsiä ja katsoo telkkaria kuin että tekisimme yhdessä jotakin mukavaa tai harrastaisimme seksiä edes sitten ennen nukkumaan menoa. Usein myös käy siten että olen itse töissä kun lapsi on mummolassa yötä ja näin ollen meidän yhteinen aika menee melkein siinä kun tulen töistä ja menen nukkumaan kun seuraavana päivänä on taas töitä. Viime kerralla kun olimme ulkona ja lapsi mummolassa,kävi siten että en enää vain jaksanut vongata (kuten jo aikaisemmin mainitsin) ja niinpä annoin seksihommien olla ja keskityin kaikkeen muuhun. No sittenpä seuraavana päivänä kun lapsi oli jo kotona alkoi vaimo mäkättää miten olisi halunnut läheisyyttä ja seksiä kaiken aikaa, mutta eipä hänkään saanut aikaseksi ehdottaa milläänlailla.
Arkisin kun tulen töistä otan itselle lapsesta hoitovastuun ja mielellään käsken vaimoni mennä vaikka kauppaan tai jollekin ystävälleen käymään jotta saisi ajatukset muualle ja pääsisi pois neljän seinän sisältä, mutta tämäkään ei tunnu juuri auttavan asioita. Vaimoni on käynyt jonkinlaisella terapeutilla tai psykologilla juttelemassa asiasta ja itsekin olen ollut jo useamman kerran mukana. Itselle noista kerroista jää vain kamala tunne siitä että olen kolmekymppisenä jo siinä tilanteessa parisuhteeni kanssa että tarvitsemme tosissaan jonkun kallonkutistajan neuvoja jne. Käyntikerrat loppuivat tuossa kuukausi sitten ja vaimoni väitti olevansa kunnossa ja hyvillä mielin, mutta nyt on taas käynti edessä.
Yrittäkää vielä pariterapiaa. Neuvola, seurakunta ja Kataja ry plus muutamat muutkin tahot tarjoavat. Sinun tulee rohkeasti tuoda esille omat henkilökohtaiset tarpeesi myös.
Vaikka olenkin nainen, niin neuvoisin jatkamaan kunnes lapsi on yli kolme vuotta, ja sitten hankit lähihuoltajuuden itsellesi naisen psyykkiseen sairauteen vedoten.
Uskon että sinä ja lapsi kahdestaan pystytte elämään pirteämpää, jopa onnellisempaa arkea kuin mitä pieni lapsi plus masentunut, passiivinen, huonon itsetunnon omaava äiti yksin pystyisi pienokaisellenne tarjoamaan.
P.S. noin kivalle miehelle löytyy elämään vielä paljon hyvää ja "yllättävää" eron jälkeen.
Hei vähän kurjalta kuulostaa. Seksi on kyllä tärkeä osa suhdetta. Olen ollut joskus kummassakin asemassa vonkaajan roolissa seksuaalinen aktiivisesti kun olen. Mutta kärsin myös lapsien saannin jälkeen haluttomuudesta jonkun aikaa. Kummassakin tapauksessa ehdotin avointa suhdetta, koska olen sitä mieltä että toisen ei tarvitse kärsiä toisen ongelmista, oli ne sitten työstressi, masennus jne. Musta seksi on yhtä tärkeä tarve kuin nukkuminen. Sen takia sen kieltäminen toiselta on julmuutta.
tottakai toista täytyy tukea ja ymmärtää, mutta ei loputtomiin. Nyt vain rohkeasti puhumaan vaimollesi ajatuksistasi, niin ehkä Se alkaa vähän miettimään haluaako jäädä yksin ja ehkä ne sipsit vaihtuu johonkin muuhun.
Puhu vaimollesi suoraan mitä tunnet. Menkää yhdessä neuvolaan juttelemaan. Ja sinne voit mennä yksinkin puhumaan ja pyytämään neuvoja ja apua tilanteeseen. Ja neuvoloiden kautta saa myös hyvin apua parisuhde ja perheterapioihin. Ja ihan ehdottomasti te tarvisitte kaksin hetken aikaa ilman lasta siinä ja pois kotoo jotta saisitte jutella rauhassa ja katsoa tilannetta. Toivottavasti saisitte asiat korjaantumaan että perheenne pysyisi yhdessä ja se vanha rakkauskin tulisi vielä esiin.:)