Jatkuva nalkutus.

SInulla on tyypillinen nainen joka ei ole sovussa itsensä kanssa ja ei ymmärrä että jotkut ovat kiinostuneen pitämään itsensä kunnossa ja kysyppä joskus että eikö häntä patistetttu harratamaan jotakin lapsena vai oliko ankea lapsuus ja se siitä. Sanoppa vaimollesi ihan suoraan että sinun ei tarvitse kotona tuollaista kuunnella ja se siitä.

Onpa kotoisan kuuloista. Olen ratkaissut ongelman niin etten oikestaan enää kuuntele eli kuule sitä. Menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Noojoo, senverran välillä kuuntelen et huomasin nalkutukseen tulleen uuden lauseen: "Sä et enää kuuntele mitä sanon!"

Tavalla tai toisella olet antanut siihen aihetta! Varsinainen syy(t) pysyvät piilossa eikä luultavasti vaimosi itsekään tunnista niitä mutta minä en usko kenekään perusilkeyteen kuin äärimmäisen harvoissa tapauksissa kuten oma äitini.

Sinusta se on kuitenkin kiinni, ettet ole pystynyt purkamaan tilannetta.
Sama voisi olla myös toisin päin vaikkakin toisella tavalla ilmeten.

Sinä olet tossun alla! Oikein paksun tohvelin! Lopulta vaan vastaat kaikkeen vaimosi sanomaan "kyllä, kulta" etkä enää muusta tiedä.

Vaimosi on niin tottunut nalkutukseensa ettei edes huomaa kuinka epämiellyttävältä saa itsenä kuulostamaan.

Tänään, kun vaimosi vetää henkeä nalkutukseltaan, ota häntä hellästi olkapäistä kiinni, katso suoraan silmiin ja ilmoitat H-Y-V-I-N rauhallisella äänellä ja H-I-T-A-A-S-T-I :

"Kuuntele nyt oikein tarkasti: Minä en enää halua kuulla sinun ilkeän negatiivisia kommentteja. Kaikesta. Ymmärrätko? Sinä olet sanonut niitä jo tarpeeksi kauan. Minä teen asiat niin hyvin kuin osaan ja auttan sinua. Sinun jatkuvat ilkeämieliset kommentit ei rakenna yhteisymmärrystä meidän välille. Nyt saa loppua. Ymmärrätko? "

Katso vielä tuokio silmiin ja sitten laske kätesi rauhallisesti alas.
EI MUUTA.

Jos jatkat tuohon mitään enää, se vie kaiken tehon viestiltäsi. Olettaen ette vaimosi ole täydellinen idiootti, hän kyllä tajuaa sanomasi.


Saattaa olla että sinun täytyy tehdä tämä sama uudelleen ensiviikolla.
Tärkeintä on että pysyt rauhallisen ja ystävällisen lujana. älä lisää mitään tuohon viestiin.

aamen, mä peesaan edellistä.. VAIKKA nainen olenkin mut toi on HIRVEETÄ kohdella toista noin. Ainoa tapa millä saatat saada sen loppumaan on juuri se että otat asian nätisti ja rauhallisesti puheeksi. jos hän alkaa raivoamaan niin lähde pois, älä ala huutamaan tai muutakaan. LÄHDET vaan pois heti sen jälkeen ku oot sanonut rauhallisesti asiasi ja jos toinen jatkaa sitä. Siihen ei kannata lähteä mukaan tai lisätä vettä myllyyn.

nyt sitten otat vaimo kultasi mukaan uimaan kävelylle ja kiirehdität häntä kun pitää lähteä, yhteen hiileen kaikki on laitettava. voit vedota jos et saa lähteä yksin, niin sinä helvetti tulet mukaan ettei tarvi maata täällä.

Ihan hyviä neuvoja olet saanut ylempänä. Ei naisen kanssa kannata riidellä ikinä. Vaikka nainen olisikin huono ilmaisemaan tunteensa menemättä henkikökohtaisuuksiin ja sanomatta rumasti niin riitaan ei kannata mennä mukaan. Pidä vaan omista periaatteista kiinni (esim. säännöllinen liikunta) ja voit myös kertoa miltä sinusta tuntuu mutta jätä se siihen. Älä yritä todistaa olevasi oikeassa, koska riiteleminen ei kannata.

Kun riitelet naisesi kanssa voit vain hävitä. Jos häviät niin häviät ja jos voitat niin häviät.

Ex-vaimo nalkutti kanssa kokoajan kaikesta. Aina vika oli minussa, ihan sama, mitä tein.

Ens kerralla, jos rupean suhteeseen, niin jos samanlainen nalkutus alkaa, niin pistän poikki välittömästi.

Ehkä vaimosi ei huomaa edes tekevänsä noin. Ja ehkä häntä vaivaa jokin isompi asia ja purkaa sen nalkutuksena. Tai sitten hän on vain luonteeltaan semmoinen. Ota asia puheeksi. Että miksi pitää jatkuvasti sanoa ihan pikkuasioista. Ja että sinusta tuntuu, että et tee koskaan mitään oikein. Ja kaikki pitää tehdä vaimosi tavalla. Että mitä väliä sen on on millaisen muovipussin otan.

Mieheni valittaa, että minä nalkutan ja huomauttelen. Mutta hän itsekin mainitsee erinäisistä asioista. Jos laitan jonkun jääkaapissa väärään paikkaan (siis kun hän on ajatellut tietyn paikan jääkaapissa eri ruuille) tms. Itse kaikessa hiljaisuudessa mm. kerään hänen kalsarinsa ja sukkansa lattialta pyykkikoriin ja ne pyykit jotka hän on saanut koriin saakka lajittelen jatkuvasti uusiksi omiin koreihinsa värin mukaan. En sano ihan joka asiasta, joka nyppii. Mutta olen kyllä huomannut itsekin, että sanon turhista. Ja puutun esim. lapsen pukemiseen tms. Voisin joskus olla sanomatta jostain. Ja olen yrittänyt parantaa tapani, mutta joskus lipsahtaa. Välillä täytyy oikein purra kieltä, kun tekisi mieli sanoa jostain. Täytyy koittaa miettiä, että hei onko sillä asialla mistä huomautan todella suurta merkitystä. Moni varmaan sortuu tämmöiseen käytökseen. Mutta jos se on ihan jatkuvaa ja jokaikisestä asiasta sanotaan ja ei saa enää katsoa telkkaristakaan koskaan mitä haluaa niin se alkaa olla isompi ongelma.

Vaimosi vaikuttaa samanlaiselta kuin äitini (itseasiassa miehenikin äiti taitaa olla samanlainen). Isäni osti toisen telkkarin toiseen huoneeseen, josta hän sai katsoa sitä ohjelmaa mitä tykkäsi. Mutta se ei ratkaise koko ongelmaa ja perimmäisiä syitä.

Kuulostaa tutulta .. meillä vain nalkuttaja on Aviomies. Koskaan en osaa tehdä mitään oikein. Siivoan väärässä järjestyksessä, kaupassa tulee kulkea vain tiettyä reittiä ja ostaa vain samoja tuttuja asioita. Mihinkään uuteen kauppaan ei voi mennä, uusia asioita kokeilla.Kaikki arkinen on pelottavaa- teen aina asiat jotenkin väärin.

Astianpesukonetta en osaa täyttää oikein vaan miehen on aina tarkastettava ja muutettava järjestystä. Lasten asiat hän kyllä antaa minun hoitaa yksin..siis täysin yksin. Olen siinä kuulemma parempi- suomeksi :hän ei itse viitsi ja omat jutut on tärkeämpiä.
Mieheni oli nuorena joustava , ymmärtäväinen mies. Vanhemmiten (nyt 50v.) tilanne on muuttunut. Itse olen välillä eli lähes aina täysin kypsynyt tilanteeseen ja olen yrittänyt saada asiasta keskustelun aikaiseksi. Ei ole onnistunut.. Välillä epäilen , että taustalla on oma epävarmuus ja ehkä alkava muistisairaus tms.
Kauaa en tätä enää jaksa. Oma minäni alkaa kadota ja arki on jatkuvaa toisen kontrollin alla olemista..

....teetkin näin. Sanot vaimollesi aina kun hän sanoo jostakin mikä häntä häiritsee että kyllä pomo (tai johtaja), käskystä pomo (rouva kapteeni), hyvä on pomo, selvä on pomo jne. Se ei loukkaa mutta voi saada ajattelemaan, jopa hymyilemään omalle käyttäytymiselle. Joskus tarpeellisillekin sanomisille. Eikä tee vihaiseksi kumpaakaan.

Ei tuollaista voi olla!

nalkuttavasta läskistä kannattaa hankkiutua eroon

Tyypillinen nainen. Mun kaverit ei enää halunneet juuri tulla kotiimme koska olivat huomaneet muijan komentelun.

Kai joskus sanot hänelle jämäkästi mielipiteesi?
Tuollainen negatiivisuus on rasittavaa. Rupea itsekkin pelaamaan koneella jotain peliä ja saa harrastuksia olla jotkut ovat kotihiiri mutta ei kaikkien tarvitse olla.

Juuri sellainen vaimo kuin kuuluukin olla.

Lyhyeeseen jäänyt nalkutus.

Avioliiton toisena vuotena, muistan sen silloisen asuntomme johdosta, nykyinen vaimoni alkoi jäkättämään minun mielestäni jostakin turhasta.
Sanoin maltillisesti mutta vakavana, että jos eiole mitään asiallista sanottavaa ja tuo jäkätys jatkuu niin otan häntä niskaperse kiinni ja kannan käytävään katsomaan, että kumman alkuperäinen sukunimi lukee työsuhdeasuntoni ovessa.
Hyvin sopuisasti ovat menneet nämä 5 vuosikymmentä. Vakavia huomautuksia taatusti alle 10 eikä silloinkaan ole ollut kyse nalkuttamisesta vaan ilmaisumuodosta.

En tarkoita mitään saneluvaltaa mutta melko herkästi on syntynyt päätökset konsensuksessa.

Trolli Pena.

Mun ex oli samanlainen mutta se oli mies.

T. Onnellisemmin naimisissa nyt

Tämä tuo mieleeni naapurini, missä vaimo oli juuri tuota laatua. Mikään ei ikinä ollut oikein.
Itselläni oli piiloalkoholisti mies, joka teki elämäni kurjaksi ja masentuneeksi.
Monta kertaa mietin, kumpikohan avioliitoista on huonompi. En päässyt perille siitä. Meillä ei ollut koskaan riitaa, sillä ne oli jo käyty nuoruuden vimmassa, mutta nyt oli puhumattomuus jokapäiväistä. Kun näin miehen maistissaan, en enää sanonut mitään koko päivänä.
Avioliittoja n niin monenlaisia, Kuitenkaan ei erota, koska tähän on totuttu.

Tuosta nalkutuksesta, en pidä itseäni nalkuttajana, mutta rehellisesti sanottuna alla olevat asiat kuumensivat minun tunteet niin tappiin, että parisuhde päätyi eroon.

Mun exmies opiskeli kotona ja tentti etänä. Hän keitti kahvia 5-6 krt päivässä ja heitti kahvinkeittimen suodatinpussin roskikseen jo vaikka kahvi ei ollut kokonaan valunut. Pussi oli hyvin märkä poisheittovaiheessa ja roskapussissa oli sen myötä vaikka ja kuinka nestettä.

Me ostettiin vessapaperia 16 rullan pakkauksessa, kun oli asunnon molemmissa kerroksissa vessa. Sanoin miehelle kymmeniä kertoja, ettei laittaisi sitä vessapaperirullien päällismuovipussia keittiön roskapussiksi, koska yksikään niistä ei ollut ikinä nesteen pitävä. Vessan roskikseen sen olisi voinut laittaa kun siellä tuli ainoastaan niitä veskipaperin hylsyjä roskikseen.
Mutta ei, joka ikinen kerta ex laittoi sen reikäisen suojamuovin keittiön roskikseen.
Eikä osannut viedä roskaämpärissä kuitenkaan sitä roskapussia roskikselle asti, vaikka sitäkin ehdotin useampaan otteeseen.
Monesti sanoin, myös että minä voin viedä roskiksen, sen ei tarttee, ei käynyt tämäkään.

Kun mies vei roskiksen, koko matkan keittiöstä ulko-ovelle saakka oli ruskea kahvivana vaalealla lautalattialla ja matoissa. Jos mies oli laskenut roskapussin eteisen lattialle kenkiä jalkaan laittaessaan, pussi oli vuotanut lattialle ison lammikon kahvia. Aikaa myöden lattiaan jäi ruskea jälki joka ei enää lähtenyt pois, ja mies oli joka kerran kun tuosta paskavanasta huomautin kotiin tullessani, että häh, mitä, ai enpä huomannut, ai mihin se on vuotanut.

Lopulta tulin siihen tulokseen, että mies teki noin tahallaan. Ei siihen muuta syytä voi olla, ei aikuinen mies voi olla noin tyhmä.
Ei tämä ainoa asia eroon ollut, mutta yksi isoimmista. Tulin siihen tulokseen, että jos noin yksinkertaisesta asiasta pitää sanoa joka kuukausi parisuhteen ensimmäisinä vuosina, ei jaksa samaa koko loppuelämää hokea.
Lopetin huomauttelun, etsin itselleni uuden asunnon ja muutin sinne yksin.
Nyt on puolisona sellainen ihminen joka osaa ajatella omilla aivoillaan.