elikkä olen tuntenut ehden henkilön jo aika hyvin mutta ja luotamme toisiimme ja muutenkin synkaa mutta silti on tuo 200km ero jotenka kannattaako aloittaa suhdetta vaikka välimatka on 200km?
kannattaisiko aloitaa suhdetta välimatkana 200km??
mietteliäs
113133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
mietin samaa mutta välimatka on 300km. näin lukukausien aikana hän opiskelee toisaalla missä minä. mutta viikonloppuina junalla pääsee.. kalliiksihan se voi tulla jos muutenkin kukkaro on laiha. kesällä voi asua vaikka yhdessä sitten?
eli jos henkilö on se "oikea" niin toki kannattaa aloittaa suhde vaikka olisi ulkomailla.
Kyllä suhde tollasen välimatkan kestää jos kestääkseen
eipä tuo 200 tai 300km ole matka eikä mikään. Jos tahtoa löytyy niin sitten myös keinoja.
Itse elänyt jo 9kk kaukosuhteessa jossa välimatkaa reilut 600km. Hyvin on kaikki sujunut kun luottamusta ja rakkautta löytyy tässä suhteessa. Eihän tätä kaukosuhde aikaa enää kauaa jatku onneksi kun toinen saa opinnot päätökseen ja muuttaa sitten mun luo. Mut ei kaukosuhde ole mahdoton jos oikeesti tahtoo olla toisen kanssa.
Mulla ja äijälläni (haluaa että äijitellään) on välimatkaa reilu kaksi sataa. Nähdään joka viikonloppu. Tämäkin viikonloppu->perjantai aamusta maanantai aamuun. Lauantaina kävin kavereiden kanssa yksillä eikä mitään ongelmaa, sunnuntaina sitten palasin äijäni luo. Ensi viikonloppuna taas nähdään ja kohtahan on jo syysloma! Ja sitten joululoma ja kohta kesä! Nyt on jo kylläkin ikävä vaikka halattiin neljätuntia sitten. *niisk*
Luottamus on se tärkein juttu!
Kyllähän "normaali suhteessa" myös on tiukkoja paikkoja, esim. kun toinen menee baariin ja toinen haluu jäädä kotiin tms..
Juu,kaukosuhde mieheen joka asuu vain 250 kilometrin päässä musta.Mies yrittäjä joka tekee ympäri pyöreitä päiviä...ollaan tänä vuona nähty yhden kerran eikä seuraavasta tapaamisesta tietoakaan! Tätä on nyt jatkunut kohta 2 vuotta.Järki sanoo ettei tässä ole järkeä mut periksi ei anneta vielä..
Mulla ja poikakaverillani on välimatkaa tuo 200km, eikä ole mitään ongelmia ollut. Nyt hän kuitenkin on parhaillaan työhaastattelussa yli 600km päässä, ja olen kovasti miettinyt että mitenhän meidän suhde kestää jos hän sinne muuttaa. Pelottaa :/ :(
Rakkautta löytyy ja luottamustakin mutta hänen mahdollinen tuleva työnsä on sellaista ettei hän viikonloppuina pääse mihinkään ja mä taas olen viikot töissä. Saa nähdä miten elämä meitä vie, että onko tämän tarkoitus kestää loppuelämän niinkuin toivon vai meneekö asiat jotenkin muuten.
Elikkä kannattaa harkita sitä tarkasti ennen kuin ryhtyy siihen sillä siinä on omat riskinsä mutta missä ei olisi mutta kiitos vastanneille ja tulevillekkin vastaajille jo etu käteen.
Kyllä hyvä ihmissuhde kannattaa pitää yllä vaikka matkaa onkin paljon, mutta kaukosuhde ei voi olla pysyvä käsite. Jossain vaiheessa jommankumman on muutettava toisen luo että parisuhde pysyy koossa, tämän kun tiedostaa heti alussa niin jaksaa hetkellisen kaukosuhteen.
Pysyvä kaukosuhde tappaa kyllä hyvänkin ihmissuhteen.
Kävelymatka toi on, kaukosuhde on joku suomi-amerikka tai jotain.
Itse olen elänyt kaukosuhteessa saman miehen kanssa jo kaksi vuotta. Tämä seurustelumme on ollut kaukosuhteilua alusta asti, joten alussa kyllä kieltämättä hirvitti. Olemme nähneet keskimäärin joka toinen viikonloppu. Pisin aika, minkä olemme olleet yhdessä yhtäjaksoisesti oli viime joululoma, eli vaivaiset kaksi viikkoa. Olemme kuitenkin selvinneet hyvin, vaikka varsinkin alussa oli vaikeuksia. Kyllä tästä selviää! Meillä kaukoilua on jäljellä vielä noin kolme vuotta, ja aiomme kyllä selvitä! =) VOIMIA KAIKILLE!