Tapasin viime vuoden loppupuolella käsittämättömän ihanan ihmisen, jonka kanssa olen seurustellut marraskuusta lähtien. En ole seurustellut koskaan aiemmin (olen 19 vuotta vanha). En syystä tai toisesta koskaan ollut kunnolla ihastunut aiemmin, ja olinkin jo totuttautunut ajatukseen siitä, etten koskaan tule ihastumaan tai seurustelemaan. Kuitenkin tämä ihminen herätti minussa tunteita, joita en tiennyt olevan olemassa. Tunsin ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin olevani onnellinen ja tunteet poikaystävääni kohtaan olivat voimakkaat. En kuitenkaan voi sanoa, että koskaan olisin tuntenut niin vahvasti kuin mitä ensirakkaudesta olen lukenut. Tuntui todella hyvältä, mutta pää ei leijaillut pilvissä ja osasin suhtautua häneen myös järjen kautta, ei ainoastaan tunteiden.
Kun näin poikaystävääni viime kerralla, huomasin tunteideni muuttuneen. Olin apea enkä tuntenut enää ihastumisen tunteita. Halaukset ja suudelmatkin tuntuivat osittain tyhjiltä. Hän huomasi alakuloisuuteni, mutta perustelin sen työasioilla ”jotka stressaavat minua”. Totuus oli se, etten vaan tuntenut samalla tavalla kuin ennen, ja olo oli suorastaan masentunut ja ahdistunut. En olisi tästä muuten niin huolissani, sillä kyse oli vain yhdestä tapaamiskerrasta, mutta tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun huomaan tunteeni laimentuneen.
Lähdettyäni ja päästyäni kotiin aloin itkeä hysteerisesti. Ajattelin, että suhde ei tule kestämään enää kauaa, mikä tuntui äärimmäisen pahalta. En todellakaan halua erota enkä haluaisi ajatella sitä edes viimeisenä vaihtoehtona. Kuitenkin, kyseessä on ensirakkauteni eikä vaikuta kovin normaalilta, että jo kolmen kuukauden jälkeen tunteille käy näin. Tähän kohtaan muistutus vielä siitä, etten ollut ihastunut kehenkään tätä aiemmin. Voiko olla mahdollista, ettei minusta yksinkertaisesti ole rakastamaan tai elämään parisuhteessa?
Poikaystäväni on ”täydellinen”. Hän on niin paljon enemmän kuin se unelmapoikaystävä josta koskaan voisin haaveilla. Tarkoitan sitä todella. Hän on ystävällisin, ymmärtäväisin, välittävin, toiset huomioivin ja oikeudenmukaisin ihminen jonka olen tavannut. Ulkonäkö on toissijaista, mutta mainittakoon että hän on hyvännäköinen. Mutta mikä tärkeintä, tiedän että hän rakastaa minua paljon. Seurustelen käsittämättömän ihanan ihmisen kanssa, jota kohtaan en enää tunne kovin vahvoja tunteita. En todellakaan ymmärrä mikä päässäni on vikana.
Näin yhdessä vaiheessa useasti unia hänestä. Nyt en ole nähnyt niitä pitkään aikaan. Viime yönä näin unen, jossa suutelin erästä toista. Sehän oli vain uni, eikö. Eiväthän unet kerro mitään? Tämä eräs toinen oli henkilö jota en ole tavannut vuosikausiin, enkä koskaan ole tuntenut mitään häntä kohtaan.
Tiedän ettei tunteita voi pakottaa, mutta mulla ei yksinkertaisesti ole varaa myöntää että tunteet olisi loppuneet lopullisesti. En halua menettää vaan rakastaa häntä. Vaikka en koskaan hullaantunutkaan täysillä, olin hänen kanssaan ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin onnellinen eikä elämä tuntunut tyhjältä kuten se aina tuntui ennen kuin tapasin hänet. Poikaystäväni on käsittämättömän ymmärtäväinen, mutta en tietenkään voi ottaa tällaista asiaa esille. Se satuttaisi paljon ja pilaisi varmasti kaikki mahdollisuudet jatkaa suhdetta. Apua :(
Kun näin poikaystävääni viime kerralla, huomasin tunteideni muuttuneen. Olin apea enkä tuntenut enää ihastumisen tunteita. Halaukset ja suudelmatkin tuntuivat osittain tyhjiltä. Hän huomasi alakuloisuuteni, mutta perustelin sen työasioilla ”jotka stressaavat minua”. Totuus oli se, etten vaan tuntenut samalla tavalla kuin ennen, ja olo oli suorastaan masentunut ja ahdistunut. En olisi tästä muuten niin huolissani, sillä kyse oli vain yhdestä tapaamiskerrasta, mutta tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun huomaan tunteeni laimentuneen.
Lähdettyäni ja päästyäni kotiin aloin itkeä hysteerisesti. Ajattelin, että suhde ei tule kestämään enää kauaa, mikä tuntui äärimmäisen pahalta. En todellakaan halua erota enkä haluaisi ajatella sitä edes viimeisenä vaihtoehtona. Kuitenkin, kyseessä on ensirakkauteni eikä vaikuta kovin normaalilta, että jo kolmen kuukauden jälkeen tunteille käy näin. Tähän kohtaan muistutus vielä siitä, etten ollut ihastunut kehenkään tätä aiemmin. Voiko olla mahdollista, ettei minusta yksinkertaisesti ole rakastamaan tai elämään parisuhteessa?
Poikaystäväni on ”täydellinen”. Hän on niin paljon enemmän kuin se unelmapoikaystävä josta koskaan voisin haaveilla. Tarkoitan sitä todella. Hän on ystävällisin, ymmärtäväisin, välittävin, toiset huomioivin ja oikeudenmukaisin ihminen jonka olen tavannut. Ulkonäkö on toissijaista, mutta mainittakoon että hän on hyvännäköinen. Mutta mikä tärkeintä, tiedän että hän rakastaa minua paljon. Seurustelen käsittämättömän ihanan ihmisen kanssa, jota kohtaan en enää tunne kovin vahvoja tunteita. En todellakaan ymmärrä mikä päässäni on vikana.
Näin yhdessä vaiheessa useasti unia hänestä. Nyt en ole nähnyt niitä pitkään aikaan. Viime yönä näin unen, jossa suutelin erästä toista. Sehän oli vain uni, eikö. Eiväthän unet kerro mitään? Tämä eräs toinen oli henkilö jota en ole tavannut vuosikausiin, enkä koskaan ole tuntenut mitään häntä kohtaan.
Tiedän ettei tunteita voi pakottaa, mutta mulla ei yksinkertaisesti ole varaa myöntää että tunteet olisi loppuneet lopullisesti. En halua menettää vaan rakastaa häntä. Vaikka en koskaan hullaantunutkaan täysillä, olin hänen kanssaan ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin onnellinen eikä elämä tuntunut tyhjältä kuten se aina tuntui ennen kuin tapasin hänet. Poikaystäväni on käsittämättömän ymmärtäväinen, mutta en tietenkään voi ottaa tällaista asiaa esille. Se satuttaisi paljon ja pilaisi varmasti kaikki mahdollisuudet jatkaa suhdetta. Apua :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Voiko olla mahdollista, ettei minusta yksinkertaisesti ole rakastamaan tai elämään parisuhteessa?"
Tunteita tulee ja tunteita menee, varsinkin kun ikää on 19 vuotta. Ehdit vielä ihastumaan monta kertaa ja vakavan parisuhteen aika on sitten kun olet siihen valmis.
Ei täydellinen poikaystävä tarkoita, että hän olisi sopiva juuri sinulle. Aika näyttää, älä stressaa turhasta.
"Ensirakkaudeksi" 3 kuukautta on jo aika hyvin. Tulevaisuutta on turha pelätä, käypä tuossa suhteessa hyvin tai huonosti.
Älä sure. juuri siksi et enää tunnekaan niin syvästi koska poikaystävä huomioi ja on kiltti ja huomaavainen. Olet luonnollinen nainen ja naisrt eivät tuollaisista viehäty Kyse on biologiasta. Nainen on ohjelmoitu ihastumaan ulkoiseen viehätykseen ja kun haistetaan se kunnollinen ja rakastunut urpo niin BANG - tunteet katoaa kosk naisen on alettava nyt ajattelemaan järjellä eli miten miehestä lypsetään kaikki irti.
Toisekseen aletaan hakea siittäjää eli sitä toista urosta, jika viehättää oikeasti eli jolta saadaan geenit. Tätä unesi tarkiitti.
Yhteiskuntamme on vaan rakennellut muka hienoja moraalimalleja mutta totuus on että koko ihmiskunnan histirian ajan asiat ovat olleet näin.
Naiset eivät syty pidenmän päälle kilteistä unelmamiehistä.
Ei yksi lintu kesää tee, eli jos ensimmäinen poikakaverisi jääkin vain ihastukseksi ei se vielä kerro sinun kyvykkyydestäsi rakastaa.
Parisuhteessa on yleensä samankaltaisia vaiheita: rakastuminen, vakiintuminen, itsenäistyminen ja kumppanuus.
Vakiintumisvaiheessa palataan yleensä pilvistä maan tasalle, ja kumppani, joka hetkeä aikaisemmin näytti unelmien prinssiltä tai prinsessalta alkaa näkyä todellisempana. Ja se tapahtuu kaikille kaikissa suhteissa.
Tällöin herää erilaisia pelkoja ja epävarmuuksia liittyen sitoutumiseen, tulevaisuuteen, siihen onko kumppani varmasti oikea ja omaan tunnemaailmaan. Esimerkiksi yhdessäolokin voi yhtäkkiä ahdistaa, sillä usein voimakkaasti rakastunut on kohdistanut paljon aikaa, ajatuksia ja energiaa toiseen. Ihmisillä sisäinen mekanismi on kuitenkin sellainen, joka palauttaa takaisin maanpinnalle ja pakottaa huolehtimaan itsestään, joten suurta rakkauden tunnetta seuraa tämä todellisuuden takapakki.
Kuten Ratikkakuski huomautti tulevaisuutta on turha pelätä. Pelkohan on rakkauden vastatunne, ja pelon tunteesta kumpuaa muita negatiivisia tunteita kuten esim. viha.
Kokeile ottaa vähän rennommin tunteidesi kanssa ja avaudu niistä myös poikaystävällesi. Rakkaus saa nimittäin jatkoa siinä vaiheessa, kun huomaa että toinen kestää omia epävarmuuksia ja että itsensä voi näyttää hänelle sellaisena kuin aidosti siis on pelkoineen kaikkineen.
Monta hyvää vastausta olet jo saanut, mutta terveiset minultakin. Ihan sama juttu monesti omalla kohdalla. Toisessa ei mitään vikaa, mutta ei vaan tunnu siltä, että haluaa olla loppuiän yhdessä. Suhteen lopettaminen tuntuu tosi pahalta, ajattelee mikä minussa on vikana. Kun eroa ajatteleekin, tulee hirveä ikävä ja tuska. Juttele avoimesti kaverisi kanssa. Yritä pitää hänet ystävänä, vaikka ette seurustelisikaan. Se loiventaa pahaa oloa. Ole kiitollinen siitä hyvästä, mitä olet saanut kokea hänen kanssaan. Kerro se myös hänelle. Samoin kuin se, että ei ole oikein kumpaakaan kohtaan jatkaa. Kyllä se erotuska hellittää. Ole rehellinen ennen kaikkea itsellesi, vasta sen myötä pystyy olemaan rehellinen toiselle. Ja lohduttaudu ajatuksella, että on mahdollista että joskus olette vielä yhdessä, mutta nyt pitää tehdä niin kuin hyvältä tuntuu.
Te juuri vasta tapasitte. Miten voi olla mahdollista että rakastaa toista kun ei edes tunne häntä lainkaan?
Kuulostaa kuin sinä toimisit vain hormooneillasi. Rakkaus on jotain joka kasvaa ajan kanssa. Ystäväsi kuulostaa (tähän mennessä) hyvältä ihmiseltä. Anna hänelle ja itsellesi aikaa ja tilaisuus tutustua toisiinne. Hormoonit aina silloin tälloin pulpahtaa esiin, siinä ei ole mitään luonnon vastaista, mutta se ei välttämättä ole rakkautta!
Nauti hänen seurastaan, kohtele häntä arvokkaana yksilonä, ystävänä. Rakkaus tulee jos on tullakseen.
Aivan suotta otat tarpeettoman turhia paineita!
Kiitos asiallisista vastauksista kaikille :) Tuntui helpottavalta purkaa omia ajatuksia tänne. Tuntemusten kirjoittaminen ja vastausten lukeminen auttoi tarkastelemaan tilannetta etäämmältä. Kai sekin on jo saavutus etten tänään ole itkenyt kertaakaan. Tuntuu huomattavasti paremmalta nyt ja odotan jo sitä että näen poikaystäväni :)
Naisilla on liian suuret odotukset miehistä et miehen pitää olla joku unelmien poikamies.
Pulppuava ihastus väistyy joka suhteessa. Kysymys kuuluu, mitä ihastuksen sijaan on kasvanut. Suhteen jatkamiseen tarvitaan ainakin:
* rakkautta (välitätkö poikaystäväsi tunteista, niin kuin välittäisit oman koiranpennun tunteista?)
* himoa (haluatko malttamattomana päästä koskettamaan häntä ja haluatko, että hän koskettaa sinua?)
* yhteensopivia elämänsuunnitelmia (haluatteko lapsia? missä opiskelette, asutte, työskentelette tulevaisuudessa?)
Jos yksikin näistä asioista puuttuu, on reilua katkaista suhde, jotta kumppani pääsee etsimään sopivampaa ihmistä.