Miehet ovat minulle kuin leikkiä en ota heitä tosissaan kunten tämä mies jota nyt tapailen. Pidän häntä vitsinä enkä ota häntä tosissaan ajattelen, että ei hänkään kuitenkaan koskaan pitäisi minusta sellaisena kuin olen tai että en riitä hänelle omana itsenäni kuten en aikaisemmissakaan suhteissa joissa miehet ovat jättäneet minut, pettäneet minua toisten naisten kanssa tai muuten vain en ole ollut kiinnostava. Viimeisimmät suhteet ovat satuttaneet minua ja aina olen ajatellut, että ei enää koskaan nyt en osaa laskea suojamuuriani. En uskalla heittäytyä enään. Miten tämän asian kanssa tulee toimia?
Miten uskallan parisuhteeseen?
riitänkö?
3133
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on kiinni susta miten asennoidut siihen. Jos olet niin haavoilla niin todennäköisesti pidät muurit pystyssä vuosia ja pystyt elää sen turvin, mutta saatat kokea, että jäät jostain paitsi. Tai sydän riekaleena meet eteenpäin, itsetunto murusina pelkkänä vitsinä: sinulle kuka tahansa saa tehdä mitä vaan.
Saatat tehdä virheitä, mutta otat sentään riskejä ja mahdollisesti koet, että tämä on sun elämä nyt.
Sitten se järkevin vaihtoehto: Mietit läpi vanhat suhteesi ja miehet ja otat opiksesi niistä. Ehkä oivallat jotain asioita mitä teit oikein ja mitä väärin ja osaat väistää tulevaisuudessa karikot. Haavat umpeutuu, kun olet käsitellyt kipeät asiat ja itsetunto nousee, kun huomaat, että asiat alkaa sujumaan mallikkaasti.
Ei tietenkään sun tarvitse eikä PIDÄ avautua tai ottaa miestä tosissaan ennenkuin tuntuu siltä, siitäksä itseäs syytät ettet heti ole hakemassa taivaalta kuuta?
Tietysti jos sä selität tota skeidaa miehille saadaksesi ne sänkyyn oot varmaan sitten sellainen naispuolinen pelimies- tai nainen.
Mikä pakko nuoren naisen on olla parisuhteessa, leiki juo ja viihdytä itseäsi, luo uraasi, vitut miehistä juokse vielä kun voit ja pysähdy vasta OIKEAN ja TASOKKAAN miehen kohdalle.