Mitä tehdä kun meillä on toisinpäin elikkä minä
miehenä tunnen itseni seurustelusuhteessamme
yksinäiseksi.
On sellainen tunne että teen suhteemme eteen
enemmän ja uhraan enemmän kuin tyttöystäväni.
Tuntuu kuin itse olisin koko ajan antavana
osapuolena. Onko muilla miehillä vastaavaa ja
kuinka olette niistä selvinneet.En puhu
ainoastaan seksin tiimoilta.
Olenko seurustelun liian tosissaan ottava?Saako
seurustelun aikana tapailla muuten vastakkaisen
sukupuolen edustajia,esim.mailikavereita?
miehenä tunnen itseni seurustelusuhteessamme
yksinäiseksi.
On sellainen tunne että teen suhteemme eteen
enemmän ja uhraan enemmän kuin tyttöystäväni.
Tuntuu kuin itse olisin koko ajan antavana
osapuolena. Onko muilla miehillä vastaavaa ja
kuinka olette niistä selvinneet.En puhu
ainoastaan seksin tiimoilta.
Olenko seurustelun liian tosissaan ottava?Saako
seurustelun aikana tapailla muuten vastakkaisen
sukupuolen edustajia,esim.mailikavereita?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla muijana on vähä sama juttu et mä panostan
enemmän ku tää jätkä, mut näin päin tää o vissii
iha yleistä.... Mut älä välitä en mäkää enääku
ollaa seurusteltu koht 1 1/2 vuotta eikä tilanne
o mikskää muuttunu mut tiedän et tää jätkä
rakastaa mua silti vaik joskus tuntuu vähä
yksinäiselt! Tsemiä!!!! Pidä ittes miehenä!! =)
Kuullostaa tutulta...
Mulla ja ´naisellani oli juuri samanlainen
ongelma, juttelimme asiasta mutta hän ei tiennyt
syytä. No me sit päätettiin pitää pieni tauko
joka piti alunperin olla viikon. Eipä ollu
viikkoo se jatku ja jatku. Oli mahtava fiilis
olla sinkku. Mulla oli vaan sellanen tunne että
ei enää. Kun suhde ei ole sellanen mitä haluaa
niin ei sitä kannata ruveta kärsimään. En katunu
hetkeekään hänen jättämistä, seurusteltiin
sentään 2 vuotta mut ei toiminu nii ei toiminu.
Mieti tarkkaan mitä haluut!!!ÄLÄ HAKKAA PÄÄTÄS
SEINÄÄN!!Áluksi kyllä oli hieman orpo olo, mutta
kyllä se helpottaa ajan mittaan!