perheelliset ystävät

Semmoista se on. Jossain vaiheessa vaan ihmiset ei enää olekaan samassa elämäntilanteessa, ja aikaisemmat ystävät usein jäävät. Ikävä kyllä.

Tämä taitaa olla yleistä enemmänkin perheenäideillä, että mistään muusta ei juuri puhuta kuin lapsistaan. Itse olen miespuolinen ja minulla on useampiakin perheenisiä kavereina ja heidän kanssaan aika harvoin tulee lapsista edes puhuttua. Toki näitä kavereita näkee tottakai harvemmin, koska sen ymmärtää että se perhe kuitenkin vaatii huomiota. Mutta eipä se ongelmia tuota jos muutaman kerran vuodessa kokoonnutaan viikonloppuna jonkun luokse katsomaan urheilua ja parantamaan maailmaa.

Minulla täällä täysin vastakkainen ongelma! Olen 21-vuotias 8kk ikäisen pojan äiti ja tuntuu että ystävät on lapsen saannin jälkeen pistäneet mut johonkin muottiin et olen nyt äiti ja en voi tehdä sitä ja tätä. Mulla on mies joka kyllä osaa yhtälailla huolehtia pojasta ja haluaakin jos sanon että menisin käymään jossain kavereiden kanssa. Usein myös itse ehdottaa tätä ja on myös harmissaan kun tietää että mitä ystäviin tulee olen erittäin yksinäinen. Mut ei, kaverit haluaa että ilmestyn paikalle vauvani kanssa, puhuvat vauvajuttuja ymym. haloo olen päivät ihanan poikani kanssa ja päivisin ei ole muuta elämää melkein, niin ehkä haluaisin viettää kavereiden kanssa aikaa niin että voisin irtautua normiarjesta! Olen edelleen nuori ja aion myös olla sen mukaisesti. Rakastan perhettäni ja olen kiitollinen kaikesta mitä olen saanut mutta kyllä munkin pitää joskus päästä irtautumaan siitä että olen äiti, olen paljon muutakin! Sitä ei vaan todella kukaan muu kuin mieheni tunnu enää muistavan. Onneksi mulla on mun rakkaat pojat, mutta edes yks aito läheinen ystävä olis kiva! Mainittakoon vielä että en voi puhua äidillenikään, joka on varmasti monella hyvä vaihtoehto, sillä välimme on todella etäiset