Olen käynyt viime vuodesta asti säännöllisesti eräässä omassa kotikaupungissani sijaitsevassa yökerhossa. Paikka on mieleeni, koska asiakaskunta ei ole liian nuorta eikä vanhaa, siellä ei erotu massasta samalla lailla kuin muualla vaikka olisi liikkeellä yksinkin, hinnat ovat kohtuulliset ja mikä tärkeintä: miehet ravintolassa suhtautuvat naisiin muita paikkoja ystävällisemmin eivätkä lähentele humalassa, mikä on erityisen tärkeää kaltaiselleni ujolle ja epävarmalle nuorelle naiselle, joka kantaa harteillaan vieläkin menneisyydessä aiheutuneita traumoja.
Ainoa merkittävä miinus tuossa paikassa on se että lähes joka viikonloppu paikassa käy yksinäinen mies ilmeisesti jostain läheisestä kommuunista tmv. Tämä kommunisti nököttää nurkassa ja nolaa itsensä kun joku hänen hippikaverinsa (35v ihan ok näköinen mies) seisoskelee sivummalla asiallisen ja omiin ajatuksiinsa vaipuneen näköisenä.
Yksi näistä hipeistä on ilmeisesti rakastunut minuun/ottanut minut silmätikukseen. Hän on sanoin kuvaamattoman ruma ja iljettävän näköinen, 150 kg:n köntys, sössöttävä ja on ulkonäöstään päätellen joku autisti tai vastaava. Hän on pukeutunut aina valtavan suureen likaiseen villapaitaan ja 'joraa' yksinään joka ikinen kerta dj:n pöydän vieressä juomalasi kädessään näyttäen naurettavalta.
Kerran jo monta kuukautta sitten kun ilta oli vielä suhteellisen nuori käyskentelin aikani kuluksi yökerhotilaa ristiin rastiin siiderilasi kädessä. Kun astuin toiselle puolelle yökerhoa, oli tämä kyseinen hippi heilumassa yksinään (karsastavat silmät, pullonpohjalasit, pitkä likainen tukka, 'separi-ilme' ja kirpparivaatteet = aika karsea näky muuten...) kanssa ja nähdessään minut kävelemässä tilan läpi kohdisti katseensa minuun ja teki jotain eleitä, jotka ovat tulkittavissa pyynnöksi tulla hänen luokseen. Sama toistui muillakin käynneilläni samassa baarissa pitkin viime vuotta.
Olen pienestä pitäen kammoksunut kommareita ja siihen on hyvin pitkälti vaikuttanut se että minua on ala-asteen 2-3-luokilla haukuttu ituhipiksi vaikka olen sekä fyysisesti että henkiseltä tasoltani täysin normaali ja sosiaalinen, vaikka vain vähän ujo. Myös ulkonäköni (minulla oli silmälasit ennen kuin kävin laserleikkauksessa) takia minua on haukuttu vielä yläasteella ja se on aiheuttanut traumat, joista en ehkä koskaan tule pääsemään yli. Vielä tänäkin päivänä takaraivossani jyskyttää pelko siitä että joku voisi mahdollisesti yhdistää ulkonäköni jollakin tapaa nörttiyteen.
Tämän ko.kommarin ottama kontakti oli minulle todella paha juttu. Tulkitsin tai ainakin pelkään sen olevan jokin solidaarisuuden osoitus tältä ali-ihmiseltä johtuen siitä että hän päättelee ulkonäöstäni minun olevansa jollakin tapaa kaltaisensa eli joku h*lvetin autistinen friikki!
Ainoa merkittävä miinus tuossa paikassa on se että lähes joka viikonloppu paikassa käy yksinäinen mies ilmeisesti jostain läheisestä kommuunista tmv. Tämä kommunisti nököttää nurkassa ja nolaa itsensä kun joku hänen hippikaverinsa (35v ihan ok näköinen mies) seisoskelee sivummalla asiallisen ja omiin ajatuksiinsa vaipuneen näköisenä.
Yksi näistä hipeistä on ilmeisesti rakastunut minuun/ottanut minut silmätikukseen. Hän on sanoin kuvaamattoman ruma ja iljettävän näköinen, 150 kg:n köntys, sössöttävä ja on ulkonäöstään päätellen joku autisti tai vastaava. Hän on pukeutunut aina valtavan suureen likaiseen villapaitaan ja 'joraa' yksinään joka ikinen kerta dj:n pöydän vieressä juomalasi kädessään näyttäen naurettavalta.
Kerran jo monta kuukautta sitten kun ilta oli vielä suhteellisen nuori käyskentelin aikani kuluksi yökerhotilaa ristiin rastiin siiderilasi kädessä. Kun astuin toiselle puolelle yökerhoa, oli tämä kyseinen hippi heilumassa yksinään (karsastavat silmät, pullonpohjalasit, pitkä likainen tukka, 'separi-ilme' ja kirpparivaatteet = aika karsea näky muuten...) kanssa ja nähdessään minut kävelemässä tilan läpi kohdisti katseensa minuun ja teki jotain eleitä, jotka ovat tulkittavissa pyynnöksi tulla hänen luokseen. Sama toistui muillakin käynneilläni samassa baarissa pitkin viime vuotta.
Olen pienestä pitäen kammoksunut kommareita ja siihen on hyvin pitkälti vaikuttanut se että minua on ala-asteen 2-3-luokilla haukuttu ituhipiksi vaikka olen sekä fyysisesti että henkiseltä tasoltani täysin normaali ja sosiaalinen, vaikka vain vähän ujo. Myös ulkonäköni (minulla oli silmälasit ennen kuin kävin laserleikkauksessa) takia minua on haukuttu vielä yläasteella ja se on aiheuttanut traumat, joista en ehkä koskaan tule pääsemään yli. Vielä tänäkin päivänä takaraivossani jyskyttää pelko siitä että joku voisi mahdollisesti yhdistää ulkonäköni jollakin tapaa nörttiyteen.
Tämän ko.kommarin ottama kontakti oli minulle todella paha juttu. Tulkitsin tai ainakin pelkään sen olevan jokin solidaarisuuden osoitus tältä ali-ihmiseltä johtuen siitä että hän päättelee ulkonäöstäni minun olevansa jollakin tapaa kaltaisensa eli joku h*lvetin autistinen friikki!
Vastaukset 3
Vanhimmat
En toki halunnut hylätä tätä kantapaikkaani tällaisten näennäisten pikkuseikkojen takia, varsinkaan kun en suuremmin koe muita kotikaupunkini illanviettopaikkoja mieleisiksini. Itse asiassa koen tuon yhden ainoan yökerhon olevan ainoa käytettävissäni oleva väylä tasoiseni miehen löytämiseen. Kun haluaisin löytää tieni jonkun komean tai ainakin nyt ok-näköisen mutta sosiaalisen miehen sydämeen jolla olisi pään sisälläkin kaikki suht kunnossa, joku saatanallinen ihmisen irvikuva tulee murentamaan jo valmiiksi heikkoa itsetuntoani vetämällä minua henkisesti alas omilla huomionosoituksillaan!
Eräs hyvin ratkaisevasti itsetuntoani laskenut tekijä tapahtui ko.mestassa viime marras-joulukuun vaihteessa jolloin tämä autistinörtti oli saanut jostain uutta rohkeutta ja pyysi minua tanssimaan kanssaan kun istuin ja nojailin pöytää vasten juomalasi edessäni tanssilattian vieressä. Näin jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt kieltäytyä ja kenties lausua suorat sanat siitä että lakkaa haaveilemasta minusta, terveestä ja normaalista naisesta. Päätin kuitenkin mennä tanssimaan hänen kanssaan yhden biisin ajaksi, ehkäpä testatakseni häntä ja saadakseni ehkäpä tavalla tai toisella näytettyä, ettei hän saa minulta vastakaikua tunteisiinsa.
Kesken tanssin hän yritti kuitenkin halata minua, jolloin työnsin hänet pois päin itsestäni hapan ilme kasvoillani. Jätin hänet seisoskelemaan yksin tanssilattialle ensimmäisen biisin jälkeen jolloin hän jäi apeana vilkuttelemaan infantiili ilme kasvoillaan mikä sai minut jostain syystä ärsyyntymään entistä enemmän. Minulla ei ollut sydäntä sanoa tälle epäsikiölle mitään tyyliin: "JÄTÄ MUT JO RAUHAAN, V*TUN LUUSERI!" tms. vaikka ehkä olisi pitänyt.
Olin tapahtuneesta siinä määrin ahdistunut että päätin pitää useamman viikon taukoa kyseisessä baarissa asioinnista. Kun menin paikkaan seuraavan kerran uutena vuotena, nörtti oli taas paikalla. Toivoin että hän jättäisi minut sillä kertaa rauhaan. Kuitenkin hän tuli taas kilisyttämään laseja kanssani kun istuskelin tanssilattian läheisyydessä, mutta onneksi jätti minut muuten sillä kertaa rauhaan.
Viimeisin (ehkäpä viimeinen) käyntini tässä (ex-)suosikkipaikassani tapahtui n. kuukausi sitten. Taas oli vajukki paikalla mikä ei sinällään tullut yllätyksenä. Toivoin kovasti ettei hän latistaisi taas tunnelmaani kiinnittämällä minuun huomiota, tulemalla juttelemaan tmv. Pahaksi onnekseni hän tuli minua baarin käytävällä vastaan kun kuljeksin juomalasi kädessä huoneesta toiseen. Halusin vain päästä etenemään hänen ohitseen ja varoin katsahtamasta häneen päinkään.
Kun tämä kuvottava möhköfantti oli kohdallani hän pysäytti minut ja kysyi että voidaanko jutella. Vastasin shokissa ja ääni väristen että "joo-o...". Hän halusi kätellä ja hänen pieni, pullea ja limainen kätensä tuntui minusta inhottavalta. Minua inhotti katsella hänen luuseriuttaan läheltä. Hänen suustaan puuttui selvästi monta hammasta, hänen puheensa oli epäselvää sönkötystä ja puheen sisältönsä sellaista autistisen neitsytmiehen tyypillisesti käyttämää mielistelevää ja aivotonta "cocktailparty-talkia". Hän ehti parin minuutin sisällä kysyä minulta lukuisia kertoja että "mitä muija". Pian kuitenkin hankkiuduin hänestä eroon toivottamalla hänelle 'hauskaa iltaa' ja poistuin paikalta. Fiilikseni olivat kylläkin menneet totaalisen pilalle.
Sen sijaan että vajakki olisi vihdoin jättänyt minut rauhaan romutettuaan itsetuntoani kylliksi hän saapui pöytääni myöhemmin kyselemään minulta typeriä ja jankuttamaan aivotonta ja sisällötöntä puhettaan. Tulen aina vaivaantuneeksi kun lähistöllä on luuserimiehiä koska he näyttävät poikkeavilta ja sairailta ja koen heidät jotenkin arvaamattomiksi sosiaalisen vajavaisuutensa tähden. Vielä ahdistavammaksi koen tilanteen, jossa joudun kommunikoimaan tällaisen ihmisen kanssa, koska en tykkää enkä osaakaan jutella ihmisten kanssa jotka ovat vähämielisiä.
Lisäksi pelkään sellaisen leimaavan minua - jos baarissa käyvät normaalit miehet näkevät minut luuserin seurassa (tosin vastentahtoisesti), pelkään että he alkavat luulla minunkin olevan sellainen ja menetän ne vähäisetkin mahdollisuuteni saada mies kenties siinä maailman ainoassa paikassa missä se minun kohdallani on ylipäätään mahdollista.
Tapahtumien johdosta olen ollut masentunut jo useamman viikon ja tuntuu kuin vanhat haavat olisi revitty auki. Ehkäpä olen pelkästään se sama ruma pikkutyttö, jota ulkonäön vuoksi haukuttiin peruskoulussa, minkä vuoksi luuseritkin lähestyvät minua. Koen tulleeni jotenkin saastuneeksi oltuani sosiaalisessa kanssakäymisessä tämän nörtin kanssa ja minusta tuntuu että on vaan parempi hyväksyä se että tulee olemaan lopun ikäänsä sinkku.
Kyynel.
Tai ei sittenkään.
Oikeastaan nauran tälle nerokkaalle piikille ja rinnastukselle:
Hahahahahahhhhhahhahahhhh hhahhhahahhahahh hahhhahh.
Riittikö?
Pysy Teemu poissa niistä yökerhoista, jos sulla on siellä ylivoimaisen vaikeeta.