"Olen jo eläkeiässä, mutta olen parikymppisenä ihastunut erään nuoren miehen ulkonäköön. Avioiduimme.
Heti avioiduttuamme hän hankki aseenkantoluvan ja osti pistoolin. Hän aloitti ikään kuin sodan minua ja lapsia vastaan. Eroaikeeni hän lopetti kertomalla, että mihinkään et pääse ilman, ettenkö löytäisi.
Mieheni on kuristanut, potkinut, ottanut väkisin rahani ja on pahoinpidellyt lapsia. Hänen oveluutensa on auttanut häntä joutumasta vastuuseen teoistaan.
Poliisit eivät olleet uskovinaan minua ja heihin turvautuminen on ollut muutenkin vaarallista. Mieheni oli hurmaava ulkopuolisia kohtaan, ei kuitenkaan kaikkia kohtaan.
"Noille saa tehä mitä tahansa, ei poliisit siitä välitä", hän sanoi katsellessaan ikkunasta tiellä kulkijoita.
Joskus öisillä retkillään käytyään näkyi niehestäni tappelun jäljet. Kerran aamuyöllä kotiuduttuaan oli hänen paitansa oikean kainalon alta verinen isolta alueelta ja verta oli samalla puolella housuillakin todella paljon. Housunlahkeet olivat märät ja näytti kuin hän olisi rämpinyt jossain vetisessä paikassa.
Hänellä oli paljon juopottelukavereita, vaikka hän ei ollutkaan alkoholisti. Hänellä oli myös avioliiton ulkopuolisia naissuhteita.
Oltuani hänen kanssaan kymmenen vuotta, sain hieman tukea kyetäkseni ottamaan eron. Oikeus määräsi lasten tapaamisoikeuden ex-miehelleni. Niinpä mies käyttäytyi kuin oikeus olisi määrännyt hänelle täyden mielivallan. Hän näytti ohjailevan viranomaiskoneistoa niin, että minua ahdisteltiin pysymään miehen kanssa yhdessä. Jo ensimmäistä oikeudenkäyntipäivämäärää siirrettiin useita kertoja eteenpäin niin, että asianajovaltakirja vanheni ja piti tehdä uusi. Sitten oli oikeudenkäynti. Lasten huolto määrättiin minulle, mutta miehen maksettavaksi ei määrätty elatusmaksuja, enkä näin ollen saanut valtion elatusavun ennakkoa. Lista on pitkä, mutta kirjoitin vain esimerkiksi millaista viranomaisten kiusanteko oli.
Olen ollut erossa jo yli kolmekymmentä vuotta, ja mies on ollut kuolleena jo muutaman vuoden. Olen asunut lasten kotoa muuttamisen jälkeen yksin ja kirjoittanut.
Minusta tuntuu, kuin toipumisen tekisi vaikeaksi se, että asiakokonaisuudet ovat pirstoutuneina muistissani ja niiden kerääminen on raskasta, koska osaset hylkivät toisiaan, jotta en ymmärtäisi.
Myös lapseni kieltävät tapahtuneet, eivätkä muista omasta lapsuudestaan mitään. En tuputa sitä heille.
He ovat yhteiskuntakelpoisia, mutta kärsivät sisäisesti."
Kaikki kärsimys siis vain naisen pinnallisuuden takia. Kaikki mitä nainen sai kestää oli hänelle ihan oikein koska oli valinnut miehen ulkonäön takia. Naisen pinnallisuuden takia myös lapset saivat kärsiä.
Olisikohan sittenkin kannattnut ottaa se vähemmän komea mies?
Olisikohan sittenkin kannattanut ottaa se vähemmän komea mies.
Heti avioiduttuamme hän hankki aseenkantoluvan ja osti pistoolin. Hän aloitti ikään kuin sodan minua ja lapsia vastaan. Eroaikeeni hän lopetti kertomalla, että mihinkään et pääse ilman, ettenkö löytäisi.
Mieheni on kuristanut, potkinut, ottanut väkisin rahani ja on pahoinpidellyt lapsia. Hänen oveluutensa on auttanut häntä joutumasta vastuuseen teoistaan.
Poliisit eivät olleet uskovinaan minua ja heihin turvautuminen on ollut muutenkin vaarallista. Mieheni oli hurmaava ulkopuolisia kohtaan, ei kuitenkaan kaikkia kohtaan.
"Noille saa tehä mitä tahansa, ei poliisit siitä välitä", hän sanoi katsellessaan ikkunasta tiellä kulkijoita.
Joskus öisillä retkillään käytyään näkyi niehestäni tappelun jäljet. Kerran aamuyöllä kotiuduttuaan oli hänen paitansa oikean kainalon alta verinen isolta alueelta ja verta oli samalla puolella housuillakin todella paljon. Housunlahkeet olivat märät ja näytti kuin hän olisi rämpinyt jossain vetisessä paikassa.
Hänellä oli paljon juopottelukavereita, vaikka hän ei ollutkaan alkoholisti. Hänellä oli myös avioliiton ulkopuolisia naissuhteita.
Oltuani hänen kanssaan kymmenen vuotta, sain hieman tukea kyetäkseni ottamaan eron. Oikeus määräsi lasten tapaamisoikeuden ex-miehelleni. Niinpä mies käyttäytyi kuin oikeus olisi määrännyt hänelle täyden mielivallan. Hän näytti ohjailevan viranomaiskoneistoa niin, että minua ahdisteltiin pysymään miehen kanssa yhdessä. Jo ensimmäistä oikeudenkäyntipäivämäärää siirrettiin useita kertoja eteenpäin niin, että asianajovaltakirja vanheni ja piti tehdä uusi. Sitten oli oikeudenkäynti. Lasten huolto määrättiin minulle, mutta miehen maksettavaksi ei määrätty elatusmaksuja, enkä näin ollen saanut valtion elatusavun ennakkoa. Lista on pitkä, mutta kirjoitin vain esimerkiksi millaista viranomaisten kiusanteko oli.
Olen ollut erossa jo yli kolmekymmentä vuotta, ja mies on ollut kuolleena jo muutaman vuoden. Olen asunut lasten kotoa muuttamisen jälkeen yksin ja kirjoittanut.
Minusta tuntuu, kuin toipumisen tekisi vaikeaksi se, että asiakokonaisuudet ovat pirstoutuneina muistissani ja niiden kerääminen on raskasta, koska osaset hylkivät toisiaan, jotta en ymmärtäisi.
Myös lapseni kieltävät tapahtuneet, eivätkä muista omasta lapsuudestaan mitään. En tuputa sitä heille.
He ovat yhteiskuntakelpoisia, mutta kärsivät sisäisesti."
Kaikki kärsimys siis vain naisen pinnallisuuden takia. Kaikki mitä nainen sai kestää oli hänelle ihan oikein koska oli valinnut miehen ulkonäön takia. Naisen pinnallisuuden takia myös lapset saivat kärsiä.
Olisikohan sittenkin kannattnut ottaa se vähemmän komea mies?
Olisikohan sittenkin kannattanut ottaa se vähemmän komea mies.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä
http://www.suomi24.fi/yhteisö/almeeria_n14
uusin nikkisi.
Kirjautunut viimeksi: 21.2.2014 1:47
Liittynyt jäseneksi: 17.2.2014