Itse siis päätän tietty asiasta, mutta jotenkin vaan pakko päästä purkamaan kiukkuaan. Mies alkoi viime kesänä "kriiseilemään". Hän oli silloin 38-vuotias ja oli hieman aiemmin aloittanut lääkityksen ja terapian masennukseensa. Meillä oli takana 12 vuoden avioliitto ja kaksi lasta. Mies pohti jopa omaa seksuaalista suuntautumistaan ja varmaan kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mitenkään ei ollut hyvä ja hän oli ahdistunut. Hän koki, ettei saa avioliitostamme onnea ja halusi sitten loppujen lopuksi erota. Itse rakastin miestäni, enkä olisi halunnut erota, mutta minkäs teet.
Muutimme syksyllä eri osoitteisiin kuitenkin lähekkäin, että lasten tapaaminen onnistui. Vaihdamme itse asuntoja 3-7 päivän välein, ettei lasten tartte muuttaa (joo, aika raskas systeemi, mutta yhtä raskas se olisi lasten ollut muuttaa edestakaisin...).
Alussa olin tietty ihan hajalla. Jotenkin tuntui että koko pohja elämästä putosi pois ja vain itkin. Parin kuukauden jälkeen kuitenkin tunne alkoi helpottaa ja aloin katsella elämää uusin silmin ja olin hyväksynyt, että emme ole enää yhdessä. En haikaillut miehen perään, koska olin hyväksynyt eron. En kuitenkaan ollut vielä valmis tapailemaan ketään uutta, vaikkakin jo vähän loppuvuodesta ja nyt alkuvuodesta jo flirttailenkin muiden miesten kanssa.
Ja nyt, kaiken tämän jälkeen, sain mieheltäni eilen pitkän sähköpostin. Hän on tajunnut tehneensä virheen, "olleensa sekaisin elämässä" eikä "tajunnut mitä oikeasti haluaa ja arvostaa". Eli hän haluaa palata takaisin yhteen. Hän haluaa vain minut ja meidän perheen takaisin.
Nyt en itse tiedä mitä ajatella. Tuntuu niin väärältä ajatella, että hän ensin hajotti kaiken ja nyt sitten haluaa kasata kaiken takaisin. Prkl. Ottaa suoraan sanottuna aivoon. En itse osaa sanoa, mitä haluan. Kävin läpi eroon liittyvät asiat ja tunteeni eron jälkeen ja nyt olen päässyt siitä yli.
Muutimme syksyllä eri osoitteisiin kuitenkin lähekkäin, että lasten tapaaminen onnistui. Vaihdamme itse asuntoja 3-7 päivän välein, ettei lasten tartte muuttaa (joo, aika raskas systeemi, mutta yhtä raskas se olisi lasten ollut muuttaa edestakaisin...).
Alussa olin tietty ihan hajalla. Jotenkin tuntui että koko pohja elämästä putosi pois ja vain itkin. Parin kuukauden jälkeen kuitenkin tunne alkoi helpottaa ja aloin katsella elämää uusin silmin ja olin hyväksynyt, että emme ole enää yhdessä. En haikaillut miehen perään, koska olin hyväksynyt eron. En kuitenkaan ollut vielä valmis tapailemaan ketään uutta, vaikkakin jo vähän loppuvuodesta ja nyt alkuvuodesta jo flirttailenkin muiden miesten kanssa.
Ja nyt, kaiken tämän jälkeen, sain mieheltäni eilen pitkän sähköpostin. Hän on tajunnut tehneensä virheen, "olleensa sekaisin elämässä" eikä "tajunnut mitä oikeasti haluaa ja arvostaa". Eli hän haluaa palata takaisin yhteen. Hän haluaa vain minut ja meidän perheen takaisin.
Nyt en itse tiedä mitä ajatella. Tuntuu niin väärältä ajatella, että hän ensin hajotti kaiken ja nyt sitten haluaa kasata kaiken takaisin. Prkl. Ottaa suoraan sanottuna aivoon. En itse osaa sanoa, mitä haluan. Kävin läpi eroon liittyvät asiat ja tunteeni eron jälkeen ja nyt olen päässyt siitä yli.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvä kun piurat kiukkua, sinulla on siihen täysi oikeus, sekä oikeus kaikkiin tunteisiin, mitä olet käynyt läpi ja mitä nyt parhaillaan on menossa.
Sinulla on myös oikeus olla täysin rehellinen itsellesi ja miehellesi. Jos sinusta tuntuu, että haluat jatkaa elämää ilman miestä, niin saat tehdä niin. Miehesi täytyy kestää myös rehellisyytesi, jos et halua jatkaa hänen kanssaan yhdessä nyt. Ehkä myöhemmin voit olla eri mieltä, mutta sinulla ei ole mikään kiire tehdä päätöksi miehesi takia.
Miehesi on aikuinen, joten sinun ei tarvi olla "tunneholhoojana" hänelle ja toimia siten, mikä miehestäsi tuntuisi nyt parhaalta. Saat olla terveesti itsekäs.
sanoisin, että älä ainakaan heti ota takaisin. Antaa miehen saada vielä vähän kiiemurrella ja katua asian suhteen. eipä tee ihan heti samanlaisia temppuja. Tottakai riippuen siitä, mitä sinä itse haluat, harkitse tarkasti, oikeasti. nyt jos koska olet veitsenterällä
"sanoisin, että älä ainakaan heti ota takaisin. Antaa miehen saada vielä vähän kiiemurrella ja katua asian suhteen. eipä tee ihan heti samanlaisia temppuja. "
Ts. kosto on tärkeintä.
Suoraan sanottuna p*ska ohje. Että pitäisi kiusata miestä, jolla on jo aiemminkin ollut masennusoireita. Voi tsiisus näitä "neuvonantajia"..pidä mieluummin lärvi ummessa, jos et osaa tuon parempia neuvoja antaa.
Eikai vaan SSRI pohjaisia masennuslääkkeitä? Onko lääkitystä myöhemmin muutettu tai loppunut kokonaan. Näissä lääkkeissä on "mukavana" dokumentoimattomana sivuvaikutuksena tällainen "etsin itseäni, kaikki vanhat suhteet voidaan rikkoa, en tunne enää mitään tuota puolisoa kohtaan, minä itse vaikutus". (googlettelemalla ssri divorce, löytyy paljon tekstejä aiheesta). Lääkärit eivät suomessa usein tunnusta tätä vaikutusta ja eivät reagoi vaikka läheiset siitä kertoisivat.
No kuitenkin, lääkkeet ja masennus saattavat olla vaikuttava tekijä. Siihen en osaa neuvoa pitäisikö ottaa takaisin.
Näytä sille tää video:
http://www.youtube.com/watch?v=Up30xgNHcYU
Miehellesi on käynyt liian raskaaksi 3-7 päivän välein tapahtuva asuntojen vaihtaminen. Ei tuossa muuta.
Itse kyllä eroaisin, kun sille tielle on lähdetty ja siitä on selvitty. Lisäksi miettisin uutta vaihtoehtoa asumiseen. Tuossa systeemissä roikutetaan exää mukana elämässä hamaan tulevaisuuteen. Se on riita- ja räjähdysaltis. Hajoaa viimeistään siinä vaiheessa, kun jompikumpi haluaa itsenäistä asumista, eli erota ihan oikeasti.
Mies on joko saanut potkut kakkoseltaan, huomannut jonkun taloudellisen motiivin ja kolmantena vasta, että ehkä katuu. Mutta jos katuu siksi, että kakkonen antoi potkut, niin ei hyvältä vaikulta.
Tai entäpäs jos mies haluaakin kostaa takaisintulollaan? Estää naistaan löytämästä onneaan uuden miehen kanssa. Tai jos mies onkin sairastunut ja haluaa ilmaisen sairaanhoitajan luokseen?
Eiköhän se todennäköisin selitys ole ihan vaan se, että on huomannut yksinelon ja reissaamisen huonommaksi vaihtoehdoksi kuin avioliiton.
Miehelläsi on hyvin vaikeat ajat menossa. Hän on (ehkä) todella ollut eksyksissä todellisuuden kanssa.
Havaittuaan miten kallista on menettämäisillään, hänelle yhtäkkiä tulikin ahaaa-havinto.
Joskus tuo ahaa-havainto tulee liian myohään. Kuten teidän tapauksessa.
Olisikohan kaikille parasta että jatkatte samaan malliin kuin missä paraikaa olette. Tuo antaa teille kummalekin tilaisuuden rauhoittua, tottua olemaan "yksinhuoltajana" lapsillenne, aina kukin vanhempi kerrallaan.
On turhan aikaista kummankaan aloittaa vispilankauppaa muiden kanssa. Ystäviä, niitähän luonnollisesti on, oli yhdessä aviopuolison kanssa tai ei.
Todellakin parasta antaa ajan kulua ja keskittäytyä täysillä lapsiinne. HEILLE tämä järjestely on kaikista vaikeinta tajuta.
Sinä olet toiminut hienosti tähän saakka, jatka samaan tyyliin.
En koskaan uskaltaisi edes tutustua, en varmasti takaisinottaisi 38v aikuista, joka miettii yhä omaa seksuaalista suuntautumistaan.
älä ota takaisin, saat vain itse siipeesi ja pahasti. Itse tein mokan ja otin vuoden eron jälkeen miehen takaisin, olisi pitänyt odottaa ja katsoa mitä tapahtuu, Nyt ollaan siinä pisteessä kuin ennen eroa, eli reilu vuosi ollaan nyt taas asuttu ja eletty yhdessä. Ja kuinkas ollakkaan elämä on taas luisunut takasi siihen vanhaan, eikä piru vie osata erota! Mä onn sitä mieltä ettei täst tuu mitää ja parempi olla yksinkin, mutta kiukun haihduttua ukko alkaa miettiä josko kuitenkin oltasi yhdessä... .... Mutta kun mikään ei muutu, edes kunnon keskustelua tai edes tappelua ei saada aikaseksi!! Kait siitäkin jo voi päätellä paljon meidän suhteesta!
" Mies pohti jopa omaa seksuaalista suuntautumistaan"
Siis olisiko mies homo? Bi?
Muuten: älä missään tapauksessa ota takaisin. Se on ollut mikä on mennyttä.
Asukaa aviossa mutta eriosoitteessa ja opetelkaa elämään yksin ensin ilman että toinen on hoitaja, tosiasiat on tosiasioita .Jos rakkaus kestää oikean etäisyyden ilman vihaa ja ilman ripustautumista siksi kun tarvii jonkun,se voi vielä nousta sitä.Jos mun exä palaisi tekisin niin, olen niin usein alistunut ja unohtanut omat tunnetilat.