Minä en ymmärrä, miksi ihmiset hakkaavat päätään seinään kerrasta toiseen ja vuodesta toiseen. Eihän siinä ole mitään järkeä. Yksinkertaisesti hullun hommaa. Pohditaan, että mies pettää jo ehkä viidennensadannen kerran, "Mitä minun pitäisi tehdä"! Onko täällä näitä uusavuttomia liikenteessä, jotka eivät ole koskaan osanneet ottaa vastuuta.
Miettikää nyt itekkin, mies/vaimo rakastunut toiseen/pettää, mitä voin tehdä? Eikö kuulosta aika tyhmältä kysymykseltä. Ja sitten alkaa tämä syiden suoltaminen sekä puolesta että vastaan. Viisas pääsee vähemmällä ja tyhmä ei edes pääse mihinkään. Ja sitten ollaan niin vit...maisia ja katkeria, että koko lähiympäristö työyhteisö mukaan lukien saa tuta siitä, että MINUN mies petti.
Miettikää nyt itekkin, mies/vaimo rakastunut toiseen/pettää, mitä voin tehdä? Eikö kuulosta aika tyhmältä kysymykseltä. Ja sitten alkaa tämä syiden suoltaminen sekä puolesta että vastaan. Viisas pääsee vähemmällä ja tyhmä ei edes pääse mihinkään. Ja sitten ollaan niin vit...maisia ja katkeria, että koko lähiympäristö työyhteisö mukaan lukien saa tuta siitä, että MINUN mies petti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tämä on sitä oman "elämän pelkäämistä"; tyydytään johonkin kun ei ole "rohkeutta" lähteä yksin eteenpäin, kestää kipu, suru jne ja ottaa riski että joku päivä EHKÄ tavataan se kunnollinen jolle ei ole muita
Samaa miettinyt, kun on näitä lueskellut. Ei ne immeiset opi, jos ei niitä ulos heitä. Tulevat kyllä takaisin, jos ovat tullakseen.
Petetyt puoliskotkin katkeroituu, kun pitävät kauan tilannetta yllä. Joku viisas vanha leidi sanoi :" Jos ei ole kokenut yhtä avioeroa, ei ole elänyt." Näinhän se on. Kyllä pitää uskaltaa kohdata ne elämän kipeimmätkin asiat.