Mitä tehdä, kun toinen elää omaa elämäänsä ja silti yhteistä. Nauttii perheestä ja arvostaa lapsia. Perhe on tärkeä, mutta ei huomioi...kun ei ole itseäänkään huomioitu. Ihanalla pojallamme oli syntymäpäivä, ei lähettänyt tervehdystä, kun itseäänkään ei ole huomioitu ... Kysyin,oliko pistänyt onnittelutekstarin,suuttui ja lähti muualle. Mua alkoi niin masentaa...Hän rakastaa lapsiamme, mutta ei halua muistaa heitä edes tervehdyksellä. Kerroin mahdollisista muistamisista koskien ensimmäistä lastenlastamme...ei noteerannut. Ei ole ajatellut huomioida, kun itseäänkään ei ole. Olen niin surullinen,kun ei välitä, kun itseäänkään ei ole huomioitu...ja silti on iloinen, kun on rakkaita. Kun sitten yksin jotain muistamista hankin ja kerron sen hänelle, hän on myöhemmin kuin ei olisi ikinä kuullutkaan eikä välitä koko asiasta,mutta suuttuu, kun sanon, että kerroin kyllä. Hän on kuin kuplassa, jonne ei kuule eikä pääse.
yksin yhdessä
ampla
095
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.