En tiedä mitä enää tekisin. Olen seurustellut mieheni kanssa kohta 5v, muutimme lähes heti yhteen. Kärsin masennuksesta suhteen alussa ja olin jättänyt ex:n n. 3kk aiemmin.
Kaikki tapahtui silloin todella nopeasti ja myöhemmin mietinkin, että olisin tarvinnut hetken hengähdyksen ja aikaa vain itselleni.
Mieheni on kiltti, ahkera(käy töissä ja tekee kotona paljon), rakastaa minua ja ei haluaisi erota. Hän on minua 12 v vanhempi ja ollut aiemmin vain kerran suhteessa eli vähän niin kuin ikuinen poikamies, joka rauhoittui minun kanssa.
Mutta itse olen epätasapainossa, en jaksa tehdä mitään, raivostun helposti, mietin eroamista paljon, välillä tuntuu, että olen liian vaativa, etsin jotain "täydellistä" miestä, jota ei ole olemassakaan. tiedän, että mieheni yrittää kaikkensa, että minulla olisi hyvä olla, mutta ei. En tiedä mikä minua vaivaa.
Seksielämämme on ihan ok, mutta jotain puuttuu, mies ei koskaan suutele (ei tykkää suutelusta), ei kosketa, seksi on kuin suoritus, ei minkäänlaista intohimoa.
itse olen romantikko, tykkään puhua syvällisiä, tykkään läheisyydestä, mutten saa sitä. Mieheni on vähä sanainen ja ei tressaa mistään. Tulemme kyllä toimeen hyvin, mutta välillä olen miettinyt onko omat tunteeni niin voimakkaat kuin hänen.
Säälin myös miestäni, koska tiedän, että hän romahtaa totaallisesti, jos lähden. En tiedä mitä teen.
Olen myös keskustellut hänen kanssaan suoraan näistä asioista, mutta hän ei sano lähes tulkoon mitään ja ei yritä yhtää sen enempää.
:) Olisikos kellään minkäänlaisia neuvoja? lähteäkkö vai jäädäkkö?
Kaikki tapahtui silloin todella nopeasti ja myöhemmin mietinkin, että olisin tarvinnut hetken hengähdyksen ja aikaa vain itselleni.
Mieheni on kiltti, ahkera(käy töissä ja tekee kotona paljon), rakastaa minua ja ei haluaisi erota. Hän on minua 12 v vanhempi ja ollut aiemmin vain kerran suhteessa eli vähän niin kuin ikuinen poikamies, joka rauhoittui minun kanssa.
Mutta itse olen epätasapainossa, en jaksa tehdä mitään, raivostun helposti, mietin eroamista paljon, välillä tuntuu, että olen liian vaativa, etsin jotain "täydellistä" miestä, jota ei ole olemassakaan. tiedän, että mieheni yrittää kaikkensa, että minulla olisi hyvä olla, mutta ei. En tiedä mikä minua vaivaa.
Seksielämämme on ihan ok, mutta jotain puuttuu, mies ei koskaan suutele (ei tykkää suutelusta), ei kosketa, seksi on kuin suoritus, ei minkäänlaista intohimoa.
itse olen romantikko, tykkään puhua syvällisiä, tykkään läheisyydestä, mutten saa sitä. Mieheni on vähä sanainen ja ei tressaa mistään. Tulemme kyllä toimeen hyvin, mutta välillä olen miettinyt onko omat tunteeni niin voimakkaat kuin hänen.
Säälin myös miestäni, koska tiedän, että hän romahtaa totaallisesti, jos lähden. En tiedä mitä teen.
Olen myös keskustellut hänen kanssaan suoraan näistä asioista, mutta hän ei sano lähes tulkoon mitään ja ei yritä yhtää sen enempää.
:) Olisikos kellään minkäänlaisia neuvoja? lähteäkkö vai jäädäkkö?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mies ei tykkää hellyydestä, vain panee ja muka murtuu kun lähdet, no enpä usko
jos et tiedä mitä tehdä älä tee mitään, jos mies kuitenkin yrittää parantaa oloasi, ehkä voisit olla antamatta seksiä koska seksiin tulee kuulua läheisyys
"Seksielämämme on ihan ok, mutta jotain puuttuu, mies ei koskaan suutele (ei tykkää suutelusta), ei kosketa, seksi on kuin suoritus, ei minkäänlaista intohimoa."
Mies ei rakasta sinua. Haluaa kyllä pitää helppona panokoneena, siksi ei halua, että lähdet.
Saattaa rakastaakin, mutta ei ole ajatustenlukija eikä toistaiseksi ole kokenut vakavaa tarvetta korjata omia vikojaan. Olette ihannemateriaalia parisuhdetyölle, aikaa tilaamaan vaan. Jos mies nikottelee kun ehdotat jotakin, heilauta erokorttia. Eli muutos hänessä tai lähdet. Poika alkaa oppia kummasti sellaistakin mitä ei ole viitsinyt aiemmin.
Selvästi mies on oppinut seksin pornosta, sikäli tomppeli että ei ole muuta olevan ymmärtänyt. Lienee myös huonolla äitisuhteella "kotivammautettu".