Janottaako vai eikö??

En oikein tiedä sopiiko tämä just tähän " vanha suola janottaa ". Yritän tehdä pitkästä tarinasta lyhyen. Asun yhdessä poikaystäväni kanssa mies joka on jo melkein 40. Tapasimme aikuis koulussa ja siitä sitten alkoi minun ensimmäiset kunnolliset ylä ja ala mäet.

Miehellä oli tuohon aikaan kihlattu ja hän oli tämän kihlatunsa kanssa saanut lapsen. Me oltiin vaan hyviä kavereita ensin, puhuimme kaikesta, myös siitä että olin just tullut sinkuksi 7 vuoden piinan jälkeen. Olin ollut yhdessä miehen kanssa joka ei muuta tehnyt kun petti ja valehteli. Tyhmä kun olin jäin aina vaan uudelleen.

Yhtenä päivänä sain tietää tältä minun kaverilta että hän ja kihlattunsa ovat eronneet. Ja siitä meidän "onni" lähti kierimään. Aloimme seurustelemaan, muutin hänen kanssa kauas pois kotoa, ja asun edelleen yhdessä hänen kanssa. Olemme olleet yhdessä noin vuoden ajan ja hän on pettänyt minua kahdesti alku kuukausien aikana vanhan kihlattunsa kanssa.
Nyt hänellä on vanhan kihlattunsa kanssa joka päiväinen kontakti, hän lähtee hänen tykö laittamaan autoa kuntoon, ja tekee sitä sun tätä. Lähtee myös juomaan hänen tykö, minä kun teen paljon töitä.

Olen yrittänyt puhua hänen kanssa ja sanoa etten halua hänen olevan siellä. Koska se sattuu ja pahasti. Minun pitää aina jäädä kaupan pihalle odottamaan kun mieheni hakee lapsensa koska lapsen äiti ei kestä nähdä minua, mutta hän voi tulla minun pihalle koska haluaa. Olen toki sanonut miehelleni etten halua sitä naista minun kodin oven sisäpuolelle.. Onko tämä väärin sanottu?

Pelkään että hän taas pettää mut, ja mieheni tietää minun pelkoni, mutta sanoo koko ajan että hän ei koskaan enää voisi niin tehdä. Ja että rakastaa minua, ja vain minua.

Onhan minulla lupa olla huolestunut? Onhan minulla lupa tuntea petetyn pelkoa? Joskus tuntuu että hänellä vanha suola janottaa.. Ja että minä olisin vain laastari hänen haavoissa, jonka hän voi ottaa pois koska vain haluaa.

Rakastan tätä miestä kamalasti enkä halua menettää häntä. Mutta ajatukset tuntuu syövän minut elävältä. Olen paljon töissä, pitkät yöt ja näen hänta just kun tulen kotiin nukkumaan ja joskus kun herään ja lähden töihin.
Ja sitten kun minulla on vapaa päivät...

Onko minulla liian vilkas mielikuvitus? Vai voiko ajatuksissani olla perää?