Miehen mielestä raskaana työnhakuun?

Sinulla ei vielä ole maha pystyssä, kun olet vasta 8. viikolla. Voithan hakea määräaikaista duunia, niitähän ne nykyään muutenkin pitkälti on.

Ymmärrän että olet varmaan herkillä nyt, mutta tunnemyrskyistä huolimatta kannattaa pohtia asioita järjellä. Jos et nyt pysty edes hakemaan töitä saati työskentelemään (jos olet perusterve), niin miten ajattelit jaksaa hoitaa lasta sitten kun se on syntynyt?

No juuri siksi, että jos sieltä rupee tollasta tekstiä tulemaan, tarvitset työpaikan. Ei vain rahan takia vaan aikuiskontaktien. Mies nimittäin pitää deletoida jos alkaa olla uhka terveydelle ja tasapainolle.

Raskaus ei ole sairaus, vaan naisen elämän yksi "olomuoto". Miten luulisit että muut tekee? Jopa raskaitakin fyysisiä duuneja niin pitkälle kuin se ilman riskejä on mahdollista- sitten kun olosuhteet, tai äidin tilanne niin vaatii, pääsee toki erityisäitiyslomalle, jonka määrää lekuri.
Ei kukaan voi laskea elämäänsä äitiyden varaan, se elättää lapsen... Toki, olin itsekin äippälomat kotona. Palasin(vieraitten) nautaeläinten pariin kumminkin töihin- eikä siinä emo mitenkään hävinnyt, lapset hoitopaikkaan vain...
Mitä enempi passivoit itseäsi, sitä vaikeampi sinun on synnyttää. Synnytys vaatii vähän kehoakin, normaalin kunnon.
Mies voi olla ihan yhtä ihmeissään, toisella tapaa: siitä miten tulette toimeen, kun asia ei sinua tunnu kiinnostavan. Ennen lapsen syntymää pitää olla perustarvikkeita- osan saat äitiyspakkauksena, mutta lapsi kasvaa... jos normaalisti menee. ei mahdu pitkään mikään 60 centtisen potkupuku, purulelutkin jää unholaan, ja muuta tarvitaan...Miehesikö kaiken maksaa? niin hän selvästi epäilee käyvän.
Keskustelkaa asioista. Jos ei suju, nyt kun odotat sinun on helpointa lähteä omillesi, sitten vaavin kanssa se ei ole ihan yhtä helppoa- isät kun tykästyvät syntyneisiin... masussa on jokin jota he eivät vielä hahmota.

Kyllä raskaana olevat työttömät naiset hakevat töitä. Meille on palkattu useinkin nainen, joka muutaman kuukauden töissä oltuaan ilmoittaa jäävänsä äitiyslomalle. Eli he ovat tienneet kyllä raskaudestaan silloin, kun ovat hekeneet töitä. :)

Minusta miehesi on oikeassa ja sinulla on vain erittäin paha asenneongelma, joka voi johtua kotikasvatuksestasi tai sitten sinulla on vain hormonit heittäneet nyt häränpyllyä.

Muista että sinulla on hyvä mies, joka ajattelee teidän tulevan perheenne parasta. Taloudellinen turvallisuus on yksi onnistuneen liiton perusta. Olet varmaan kuullut vanhan sanonnan, "kun köyhyys tulee ovesta, rakkaus lennähtää ulos ikkunasta".

Miehesi kyllä ansaisisi paremman vaimon. Ota nyt itseäsi niskasta kiinni, nainen ja ryhdistäydy!

kiitos chimberly kannustavasta vastauksesta!

itkeskelijä kirjoitti:

kiitos chimberly kannustavasta vastauksesta!

"kai he ajattelevat, että kohta se hilpasisi pois kuitenkin kun löytäisi alansa töitä."

Ei sun kannata arvailla mitä työnantajat ajattelevat, ja mitä eivät.
haet töitä, jätä sen työnantajan päätettäväksi palkkaako vai ei.

Ihan tyhmää kun ihminen kotonansa miettii jo valmiiksi, mitä työnantaja sanoo tai ajattelee. Anna sen työnantajan miettiä ketä palkkaa,
ja hae sä vaan sitä työpaikkaa ihan avoimin mielin, äläkä turhaan laskelmoi.

Jos et saa töitä niin et, mutta kuka estää hakemasta?

Ei lisättävää. Raskaus on toki hyvä tekosyy laiskuudelle.

Toivottavasti provo kirjoitti:

Ei lisättävää. Raskaus on toki hyvä tekosyy laiskuudelle.

vittu mikä vajakki säkin olet :D luuletko, että tässä en ole töihin hakenut viime aikoina? no nyt mua rupeskin laiskottamaan yhtäkkiä niiiiiiiih ku olen raskaana :D

Toivottavasti provo kirjoitti:

Ei lisättävää. Raskaus on toki hyvä tekosyy laiskuudelle.

mene sä provoilemaan ja ruinailemaan sinne sossun luukulle!!!!!!

Aina kannattaa yrittää. Vaikka jotain lähtökohtaisesti määräaikaista? Tuntuu, että haet nyt ennemmikin perusteita olla tekemättä mitään sen sijaan, että etsisit mahdollisuuksia.

Helpottanee töihin paluuta vanhempain- tai hoitovapaalta, jos on sitä ennen ollut töissä, vaikka sitten määräaikaisessa.

Oikein hyvin voit juosta työhaastatteluissa koko kevään ja nimenomaan niin sinun täytyykin tehdä, jos osaat ajatella perheesi parasta!

Toivottavasti raskaus antaa sinulle sitä itsevarmuutta, mitä työhaastattelussa tarvitset, että pääset loppusuoraa pidemmälle maaliin asti.

Ei sinun tarvitse sanoa työnantajallesi olevasi raskaana, eikä työnantaja saa sitä sinulta kysyä!!! Oletko hiukan tyhmä, kun et tätä tajua?!? Ei sinun työnantajasi siinä juuri mitään menetä, että palkkaa raskaana olevan naisen. Tosin tuuraajahan sinulle pitää etsiä äitiysloman ja mahdollisen vanhempainvapaan ajaksi, but so what?

Joo näin se on muuten. Äijien ja lapsettomien on hyvä nyt sua täällä palstalla käskyttää. Itkuun pillahteleva, oksenteleva, ehkä pyörtyilevä graviditeetti on varmaan todella etulyöntiasemassa sataan normihakijaan verrattuna? Jos olisin se työhaastattelija, en tietenkään ottaisi. Äitiyslomallahan ei saa irtisanoa ketään, vasta töihin palattua, eli tämä on työnantajalle monenkertainen taloudellinen riski. Muistaakseni äitiysajalta on työnantajan maksettava koko ajan yhtä sun toista, en nyt muista tarkkaan mitä. Joku muu esim. kampaamoyrittäjä voisi täydentää?

Ja esim. omalla alallani suuri osa jää erityisäitiyslomalle alkuraskaudesta tiettyjen työterveysriskien takia. Joka tapauksessa sairaslomapäiviä saattaa kertyä.

Minusta vaikuttaa siltä, että ensinnäkin itsetuntosi on kärsinyt työttömyyden seurauksena. Olen itsekin työtön työnhakija, kahdella korkeakoulututkinnolla ja minnekään en tahdo päästä kovasta yrityksestä huolimatta.

Toiseksi, vaikuttaa vahvasti siltä, jos saisit työmahdollisuuden, et aidosti haluaisi ottaa työtä vastaan ennen kuin lapsi on hoitoikäinen. Periaatteesahan kahden kuukauden työpätkäkin on askel eteenpäin. Ole rehellinen itsellesi. Mikä on se syy siellä taustalla, että et halua ottaa työtä vastaan tässä vaiheessa: onko se pelko, mukavuudenhaluisuus vai mikä? Vai haluatko voida nauttia odotusajastasi ja unohtaa hyödyttömältä tuntuvan ajankäytön työnhakuasioihin?

Tavallaan ymmärrän molempien näkökulmia. Toinen ärsyyntyy elatuksesta ja siitä kun toinen lakkaa yrittämästä joksikin aikaa. Toinen ärsyyntyy, kun ehkä arvioi työnhakuun käytetyn energian ja ajan turhaksi ja saa syyttelyitä päälleen?

onneatulevalleäidill kirjoitti:

Joo näin se on muuten. Äijien ja lapsettomien on hyvä nyt sua täällä palstalla käskyttää. Itkuun pillahteleva, oksenteleva, ehkä pyörtyilevä graviditeetti on varmaan todella etulyöntiasemassa sataan normihakijaan verrattuna? Jos olisin se työhaastattelija, en tietenkään ottaisi. Äitiyslomallahan ei saa irtisanoa ketään, vasta töihin palattua, eli tämä on työnantajalle monenkertainen taloudellinen riski. Muistaakseni äitiysajalta on työnantajan maksettava koko ajan yhtä sun toista, en nyt muista tarkkaan mitä. Joku muu esim. kampaamoyrittäjä voisi täydentää?

Ja esim. omalla alallani suuri osa jää erityisäitiyslomalle alkuraskaudesta tiettyjen työterveysriskien takia. Joka tapauksessa sairaslomapäiviä saattaa kertyä.

Lue lisää

Viiden vuoden takainen Naisyrittäjien tiedote laskelmineen kertoo äitiyden maksavan työnantajalle 10 000 euroa. Tähän pitäisi tehdä indeksitarkistus.

Jotenkin tulee vaikutelma, että työskentelet alalla jossa olet tottunut pyytelemään anteeksi sitä, että teet töitä ja haluat siitä palkan? Tai että palkan eteen ihmisen pitää olla jotain suurta ja elää sille työnantajalle, jättää jopa lapset tekemättä ?

palkka tulee ihmiselle kun hän tekee töitä! Se kuuluu ihmiselle jo vähästäkin työpanoksesta.. Jo se että vaivaudut töihin paikalle, on oman aikasi uhraamista ja sä myyt sun aikaasi ja tekemistäsi työnantajalle.

Se että alat kokea syyllisyyttä? ilmeisesti siitä että menisit raskaana hakemaan töitä, ja sitten "rahat tänne kiitos" niin ihan kun sulla ois käsitys että et olisi ansainnut sitä työtä, tai palkkaa sentakia että olet raskaana tai ylikoulutettu tai mitä vaan.
Jos teet töitä, niin saat palkan. Jos olet työsuhteessa ja lääkäri määrää sut pois töistä, sulle hankitaan sijainen.

jos et sä niitä töitä hae, nin joku muu kyllä hakee ihan tyytyväisenä, ja saakin.

Itelle ei ainakaan tule käsitystä että olisit laiska, vaan sä vaikutat niin tunnolliselta ja rehelliseltä, ja syyllisyydentuntoiselta että se itseasiassa jarruttaa sua, ja jarruttaa sua saamaan edes työtä.

kannattaisiko sun hankkia keskusteluapua vaikkapa neuvolasta, että miten sä voisit ajatella ja työstää sitä syyllisyyttä että nyt et uskalla hakea töitä koska koet että sun meno töihin olisi vääryys työnantajaa kohtaan.

Kiitos asiallisesta ja mietintää antavasta viestistäsi, siksi halusinkin kirjoittaa tänne, että saisin eri näkökantoja

Yrittää toki kannattaa, mutta jos jo nyt työllistyminen on ollut vaikeaa, niin hyvin epätodennäköistä on nyt yhtäkkiä saada työ, jossa ehtisi olla koeajan verran ennen kuin raskaudesta täytyy kertoa työnantajalle, joka on siis 2 kk ennen äitiysloman alkua. Ja lakisääteinen äitiyslomahan alkaa viimeistään kk ennen laskettua aikaa. Ja vaikka raskaus ei ole sairaus, niin sairauspoissaoloja siitä voi seurata. Itse olen nyt raskaana ja vakituisessa työssä, josta jouduin olemaan heti raskauden alussa kuukauden sairauslomalla rankan pahoinvoinnin vuoksi, joka teki minusta työkyvyttömän. Tuo raskausajan sairausloman tarve toki on yksilöllistä ja riippuu paljon siitä, miten raskaus sattuu etenemään. Alkuraskauden oireet kyllä helposti aiheuttavat sen, että esim. työnhakuun ei löydy samanlaista potkua kuin normaalisti. Yrittää tosiaan kuitenkin kannattaa sen verran, mihin pystyy. Ei siinä mitään menetäkään.

yksi mielipide kirjoitti:

Yrittää toki kannattaa, mutta jos jo nyt työllistyminen on ollut vaikeaa, niin hyvin epätodennäköistä on nyt yhtäkkiä saada työ, jossa ehtisi olla koeajan verran ennen kuin raskaudesta täytyy kertoa työnantajalle, joka on siis 2 kk ennen äitiysloman alkua. Ja lakisääteinen äitiyslomahan alkaa viimeistään kk ennen laskettua aikaa. Ja vaikka raskaus ei ole sairaus, niin sairauspoissaoloja siitä voi seurata. Itse olen nyt raskaana ja vakituisessa työssä, josta jouduin olemaan heti raskauden alussa kuukauden sairauslomalla rankan pahoinvoinnin vuoksi, joka teki minusta työkyvyttömän. Tuo raskausajan sairausloman tarve toki on yksilöllistä ja riippuu paljon siitä, miten raskaus sattuu etenemään. Alkuraskauden oireet kyllä helposti aiheuttavat sen, että esim. työnhakuun ei löydy samanlaista potkua kuin normaalisti. Yrittää tosiaan kuitenkin kannattaa sen verran, mihin pystyy. Ei siinä mitään menetäkään.

Lue lisää

Tätä minä juuri tarkoitin mitä kirjoitit!

on epätodennäköistä, että työllistyn nyt heti tässä ja nyt. koeaika pitäisi ohittaa. mahani on jo silloin selvästi näkyvissä, olenhan jo 2kuukaudella nyt. olen miehisellä alalla missä tehokkuus ja tulos on tärkeää. siellä ei sääliä tunneta vaan työt on tehtävä. oksennutti tai heikotti. moni jää jo aikaisemmin fyysisen kunnon puolesta aikaisemmin esim. sairaslomalle mikä on ihan oikeutettua. myös työmoraaliini kuuluu, että kerron olevani raskaana ennenkuin alan työt. koetan nyt hakea jotain pätkää ja katsotaan mitä käy haastattelussa.

lapsi oli täysin suunniteltu, vuosi ilman ehkäisyä...lapsi on isälleen toivottu siis. isän mieli vaihtelee ja on stressaantunut

en minäkään ole päässyt

Samoin minäkään en päässyt kioskimyyjäksi, en kaupan myyjäksi (vaikka olin myymälässä joskus harjoitellutkin), en feissariksi, en en en... En vaatinut suuria palkkoja. Nyky-yhteiskunta on sairas perusteiltaan. Ja olin valmistunut korkeakoulusta huippuarvosanoin eikä sinänsä mitään vikaa minussa ole. Olen vielä jopa pitkähkö ja hoikka ja kuulemma nätti naisihminen. Näiden kun yleensä sanotaan työllistyvän muka paremmin. Mutta ei. Noh, takaisin koulun penkille parempia aikoja odotellessa...

Tämä yhteiskunta kirjoitti:

Samoin minäkään en päässyt kioskimyyjäksi, en kaupan myyjäksi (vaikka olin myymälässä joskus harjoitellutkin), en feissariksi, en en en... En vaatinut suuria palkkoja. Nyky-yhteiskunta on sairas perusteiltaan. Ja olin valmistunut korkeakoulusta huippuarvosanoin eikä sinänsä mitään vikaa minussa ole. Olen vielä jopa pitkähkö ja hoikka ja kuulemma nätti naisihminen. Näiden kun yleensä sanotaan työllistyvän muka paremmin. Mutta ei. Noh, takaisin koulun penkille parempia aikoja odotellessa...

Lue lisää

Alavalinnallakin on väliä, toisilla aloilla on enemmän töitä kun toisilla, se kannattaa huomioida jo opintoja suunniteltaessa. Asenteen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Itse rekrytoin ihmisiä työssäni ja huippupapereilla ei ole niin suuri merkitys kuin suhtautumisella työhön.

Rekrytoija kirjoitti:

Alavalinnallakin on väliä, toisilla aloilla on enemmän töitä kun toisilla, se kannattaa huomioida jo opintoja suunniteltaessa. Asenteen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Itse rekrytoin ihmisiä työssäni ja huippupapereilla ei ole niin suuri merkitys kuin suhtautumisella työhön.

Lue lisää

Niinpä niin, helppohan se on sanoa, ellei itse ole kokenut samaa. Kyllä tämän minun alani piti olla työllistävä, mutta todellisuudessa näköjään hakijoita paikkoja kohti on liikaa. Opiskelin työllistymisen vuoksi. No, toisaalta, mitä olen huomannut tuttavapiirissäni, niin lähinnä vain sosiaali- ja terveysala on nykypäivänä varma. Ja sielläkin sitten keikutellaan pätkätöillä. Tai kyllä varmaan jossain Hesassa on vähän helpompaa, mutta kaikki kun eivät voi jättää kotiaan Hesan vuoksi.

Ei millään pahalla siulle rekrytoija, mutta olen aivan lopen kyllästynyt kuulemaan sitä, miten CV:n ja hakukirjeen pikkumuotoseikoilla on väliä ja asenteella on väliä. Ei todellakaan ole, sen olen huomannut! Tuurilla on. Asenteeni on täällä anonyymina negatiivinen, mutta olen ollut todella tosissani työnhaussa. Kokemukset vaikuttavat. Turha väittää, että itse olisin syyllinen tähän tilanteeseen, kyllä se perusvaluvirhe on yhteiskunnassa. Jokainen ei voi työllistyä. Siksi koulutetaan niin paljon porukkaa, pois työttömyystilastoista.

Tämä yhteiskunta kirjoitti:

Niinpä niin, helppohan se on sanoa, ellei itse ole kokenut samaa. Kyllä tämän minun alani piti olla työllistävä, mutta todellisuudessa näköjään hakijoita paikkoja kohti on liikaa. Opiskelin työllistymisen vuoksi. No, toisaalta, mitä olen huomannut tuttavapiirissäni, niin lähinnä vain sosiaali- ja terveysala on nykypäivänä varma. Ja sielläkin sitten keikutellaan pätkätöillä. Tai kyllä varmaan jossain Hesassa on vähän helpompaa, mutta kaikki kun eivät voi jättää kotiaan Hesan vuoksi.

Ei millään pahalla siulle rekrytoija, mutta olen aivan lopen kyllästynyt kuulemaan sitä, miten CV:n ja hakukirjeen pikkumuotoseikoilla on väliä ja asenteella on väliä. Ei todellakaan ole, sen olen huomannut! Tuurilla on. Asenteeni on täällä anonyymina negatiivinen, mutta olen ollut todella tosissani työnhaussa. Kokemukset vaikuttavat. Turha väittää, että itse olisin syyllinen tähän tilanteeseen, kyllä se perusvaluvirhe on yhteiskunnassa. Jokainen ei voi työllistyä. Siksi koulutetaan niin paljon porukkaa, pois työttömyystilastoista.

Lue lisää

Niin muuten, tuli vain mieleen, kun viittasit tuohon asenteeseen työntekoa kohtaan... että millainen kuvittelet että asenteeni työntekoa kohtaan on ollut, kun olen korkeakoulusta huippuarvosanoin valmistuneena hakenut mm. kioskimyyjän hommia oma-aloitteisesti? Tuskinpa ainakaan työtä vieroksuva! Kyllä aivan täysin tosissani hain. Juuri tällaisten seikkojen vuoksi olen ärtynyt.

Tämä yhteiskunta kirjoitti:

Niin muuten, tuli vain mieleen, kun viittasit tuohon asenteeseen työntekoa kohtaan... että millainen kuvittelet että asenteeni työntekoa kohtaan on ollut, kun olen korkeakoulusta huippuarvosanoin valmistuneena hakenut mm. kioskimyyjän hommia oma-aloitteisesti? Tuskinpa ainakaan työtä vieroksuva! Kyllä aivan täysin tosissani hain. Juuri tällaisten seikkojen vuoksi olen ärtynyt.

Lue lisää

Aika paljon korostat tuota huippuarvosanoin yliopistosta valmistumistasi..... Ehkä vähempikin sen korostus riittäisi, se asenne voi olla myös muuta kuin työtä kohtaan, työyhteisö ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä.... Ja niillä muoto- ja pikkuseikoilla cv:ssä on väliä. Ainakin minulle. Jos olet opiskellut alalle jossa on hakijoita enemmän kuin paikkoja, on työllistyminen vääjäämättä haasteellista. Tällöin erityisesti ne pikku muotoseikat yms asiat ratkaisevat, samoin suosittelijat. Omaa erinomaisuuttaan ei kannata ylenpalttisesti korostaa.

Aina voi olla esittämättä tutkintotodistuksia ja kertomatta koulutuksistaan työtä hakiessa. Esität vain peruskoulun käynyttä tyyppiä, niin ei luulisi olevan enää ylikoulutetun leimaa otsassa.

Koulutus ei näköjään aina takaa viisautta ja älyä..

Rekrytoija kirjoitti:

Aika paljon korostat tuota huippuarvosanoin yliopistosta valmistumistasi..... Ehkä vähempikin sen korostus riittäisi, se asenne voi olla myös muuta kuin työtä kohtaan, työyhteisö ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeitä.... Ja niillä muoto- ja pikkuseikoilla cv:ssä on väliä. Ainakin minulle. Jos olet opiskellut alalle jossa on hakijoita enemmän kuin paikkoja, on työllistyminen vääjäämättä haasteellista. Tällöin erityisesti ne pikku muotoseikat yms asiat ratkaisevat, samoin suosittelijat. Omaa erinomaisuuttaan ei kannata ylenpalttisesti korostaa.

Lue lisää

Korostanko todella muka? Vai takerruitko itse siihen? Mielestäni mainitsin sen kerran alkuperäisessä viestissä ja sen jälkeen toisen kerran nimenomaan täsmennykseksi asenteestani: että yritin siltikin kioskimyyjäksi yms.

"Omaa erinomaisuuttaan ei kannata ylenpalttisesti korostaa." Niin aivan, työnhaussahan ainakin aivan varmasti menestyy sillä, että ei korosta positiivisia ansioitaan, joilla ehkä hyvässä lykyssä jopa saattaa erottua muista työtä hakevista akateemikoista. Vaatimattomuushan se aina kaunistaa suomalaista, sillähän olemme aina pärjänneet ja valloittaneet maailmaa. Noissa CV:n ja hakemuksien muotoseikoissa on se erikoinen asia, että olen jutellut monen eri "rekrytointiasiantuntijan" kanssa tästä aiheesta, ja jokainen heistä ehdotti eri muotokeinoja parhaiksi. Lähinnä ehkä sieltä juontuu se turhautuminen... että takerrutaan käytännössä asioihin, joilla ei ole mitään merkitystä itse sen työn kannalta. Ja absoluuttista oikeaa ratkaisua ei ole olemassa. Rekrytoijat painottavat omia mieltymyksiään.

Aiheen aloittajalle pahoittelut, että keskustelu on tässä kohtaa mennyt sivuraiteille. Mutta se mitä alunperin halusin sanoa, on se, että yhteiskuntamme rakenne on sellainen, että se ei kertakaikkiaan pysty työllistämään kaikkia. Ja vaikka miten yrittäisi ja vaikka miten kouluttautunut olisit, se ei takaa sinulle yhtään mitään. Et silti välttämättä saa edes siivoojan pestiä. Meitä on liian monia tällaisessa tilanteessa olevia.

etkö tätä älynnyt kirjoitti:

Aina voi olla esittämättä tutkintotodistuksia ja kertomatta koulutuksistaan työtä hakiessa. Esität vain peruskoulun käynyttä tyyppiä, niin ei luulisi olevan enää ylikoulutetun leimaa otsassa.

Koulutus ei näköjään aina takaa viisautta ja älyä..

Lue lisää

Vähän kuten valelääkäri, mutta petos toiseen suuntaan. Juu, valehteluhan se on aina hyvä lähtökohta työsuhteelle. Millä täyttäisit aukot? Sanomalla että "kylläpä vain, olen ollut peruskoulun suorittamisen jälkeen kaikki nämä vuodet työttömänä"? Entä jos asia paljastuu? Monikaan työnantaja ei varmasti halua petollista työntekijää.

Tämä yhteiskunta kirjoitti:

Korostanko todella muka? Vai takerruitko itse siihen? Mielestäni mainitsin sen kerran alkuperäisessä viestissä ja sen jälkeen toisen kerran nimenomaan täsmennykseksi asenteestani: että yritin siltikin kioskimyyjäksi yms.

"Omaa erinomaisuuttaan ei kannata ylenpalttisesti korostaa." Niin aivan, työnhaussahan ainakin aivan varmasti menestyy sillä, että ei korosta positiivisia ansioitaan, joilla ehkä hyvässä lykyssä jopa saattaa erottua muista työtä hakevista akateemikoista. Vaatimattomuushan se aina kaunistaa suomalaista, sillähän olemme aina pärjänneet ja valloittaneet maailmaa. Noissa CV:n ja hakemuksien muotoseikoissa on se erikoinen asia, että olen jutellut monen eri "rekrytointiasiantuntijan" kanssa tästä aiheesta, ja jokainen heistä ehdotti eri muotokeinoja parhaiksi. Lähinnä ehkä sieltä juontuu se turhautuminen... että takerrutaan käytännössä asioihin, joilla ei ole mitään merkitystä itse sen työn kannalta. Ja absoluuttista oikeaa ratkaisua ei ole olemassa. Rekrytoijat painottavat omia mieltymyksiään.

Aiheen aloittajalle pahoittelut, että keskustelu on tässä kohtaa mennyt sivuraiteille. Mutta se mitä alunperin halusin sanoa, on se, että yhteiskuntamme rakenne on sellainen, että se ei kertakaikkiaan pysty työllistämään kaikkia. Ja vaikka miten yrittäisi ja vaikka miten kouluttautunut olisit, se ei takaa sinulle yhtään mitään. Et silti välttämättä saa edes siivoojan pestiä. Meitä on liian monia tällaisessa tilanteessa olevia.

Lue lisää

"takerrutaan käytännössä asioihin, joilla ei ole mitään merkitystä itse sen työn kannalta. Ja absoluuttista oikeaa ratkaisua ei ole olemassa. Rekrytoijat painottavat omia mieltymyksiään"

Näin rekrytoijan näkökulmasta koitan nyt vielä avata tätä asiaa. Käytännössä on niin, että työn kuin työn oppii kuka vain ja huippuarvosanoilla valmistuneita on liikkeellä paljon hakijoissa. Se, mikä on eräs ratkaiseva tekijä on se asenne. Asenne ja sitoutuminen siis työhön, organisaatioon sekä työyhteisöön. Huippupapereilla valmistunut voi toki osata työn hyvinkin, mutta aika hankalaa on sellaisen kanssa, jolla yhteistyötaidot ovat huonot/vajavaiset tai jonka sitoutumisessa on aistittavissa mahdollisesti "väljyyttä". Työnantaja haluaa palkata sellaisen henkilön, joka on työhön ja erityisesti työyhteisöön sitoutuva, ei sellaista joka katselee maailmaa "minäminä-vinkkelistä". Työnantaja haluaa palkata sellaisen henkilön, jonka sitoutumista, motivaatiota tai työssä pysyvyyttä ei tarvitse arvailla.
Se, miksi niillä muotoseikoilla CV:ssä on väliä johtuu siitä, että se on ensimmäinen kontakti työnantajalle työnhakijasta. Mikäli CV ei ole huolella ja tarkasti laadittu, se ei ensivaikutelmana anna tunnollisesta kuvaa työnhakijasta. Kun hakijoita on paljon ja yksi vain valitaan, näillä asioilla on siis merkitystä.
Työnantaja hakee tunnollisen ja pätevän lisäksi myös sopivaa työntekijää. Tuo sopivuus voi sitten tarkoittaa esimerkiksi sopivaa henkilöä juuri tiettyyn työyhteisöön. Nämä asiat korostuvat myös silloin kun niitä päteviä, huippuarvosanoilla valmistuneita hakijoita on useita. Se,että löytää sopivan työntekijän juuri tiettyyn työyhteisöön on merkityksellinen asia monestakin syystä, esim. sen sitoutumisen ja työilmapiirin vuoksi.
Se aihe, mistä alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti on tosiaan mennyt sivuraiteille. Suosittelen hänelle kuitenkin jonkin lyhyen työn etsimistä, tai esimerkiksi jonkun kurssin opiskelua (esim. avoin yliopisto), koska CV:ssä ne aukkopaikat eli ajat jolloin ei ole ollut työssä/opiskelemassa ovat kyllä vähän huono juttu. Minä en ainakaan lämpene haastatelussa selitykselle, ei ole hakenut työtä/opiskellut senkään vuoksi, että on muutaman viikon ollut raskaana. Tämä kertoo minulle juuri siitä sitoutumisesta.
En nyt tarkoita, että nämä asiat koskisivat juuri sinua "huippuyliopsitosta valmistunut", haluan vain kertoa, että nämä asiat ovat niitä, mitkä ne valinnat ratkaisevat. Toivon vilpittömästi, että löydät työtä.

rekrytoija kirjoitti:

"takerrutaan käytännössä asioihin, joilla ei ole mitään merkitystä itse sen työn kannalta. Ja absoluuttista oikeaa ratkaisua ei ole olemassa. Rekrytoijat painottavat omia mieltymyksiään"

Näin rekrytoijan näkökulmasta koitan nyt vielä avata tätä asiaa. Käytännössä on niin, että työn kuin työn oppii kuka vain ja huippuarvosanoilla valmistuneita on liikkeellä paljon hakijoissa. Se, mikä on eräs ratkaiseva tekijä on se asenne. Asenne ja sitoutuminen siis työhön, organisaatioon sekä työyhteisöön. Huippupapereilla valmistunut voi toki osata työn hyvinkin, mutta aika hankalaa on sellaisen kanssa, jolla yhteistyötaidot ovat huonot/vajavaiset tai jonka sitoutumisessa on aistittavissa mahdollisesti "väljyyttä". Työnantaja haluaa palkata sellaisen henkilön, joka on työhön ja erityisesti työyhteisöön sitoutuva, ei sellaista joka katselee maailmaa "minäminä-vinkkelistä". Työnantaja haluaa palkata sellaisen henkilön, jonka sitoutumista, motivaatiota tai työssä pysyvyyttä ei tarvitse arvailla.
Se, miksi niillä muotoseikoilla CV:ssä on väliä johtuu siitä, että se on ensimmäinen kontakti työnantajalle työnhakijasta. Mikäli CV ei ole huolella ja tarkasti laadittu, se ei ensivaikutelmana anna tunnollisesta kuvaa työnhakijasta. Kun hakijoita on paljon ja yksi vain valitaan, näillä asioilla on siis merkitystä.
Työnantaja hakee tunnollisen ja pätevän lisäksi myös sopivaa työntekijää. Tuo sopivuus voi sitten tarkoittaa esimerkiksi sopivaa henkilöä juuri tiettyyn työyhteisöön. Nämä asiat korostuvat myös silloin kun niitä päteviä, huippuarvosanoilla valmistuneita hakijoita on useita. Se,että löytää sopivan työntekijän juuri tiettyyn työyhteisöön on merkityksellinen asia monestakin syystä, esim. sen sitoutumisen ja työilmapiirin vuoksi.
Se aihe, mistä alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti on tosiaan mennyt sivuraiteille. Suosittelen hänelle kuitenkin jonkin lyhyen työn etsimistä, tai esimerkiksi jonkun kurssin opiskelua (esim. avoin yliopisto), koska CV:ssä ne aukkopaikat eli ajat jolloin ei ole ollut työssä/opiskelemassa ovat kyllä vähän huono juttu. Minä en ainakaan lämpene haastatelussa selitykselle, ei ole hakenut työtä/opiskellut senkään vuoksi, että on muutaman viikon ollut raskaana. Tämä kertoo minulle juuri siitä sitoutumisesta.
En nyt tarkoita, että nämä asiat koskisivat juuri sinua "huippuyliopsitosta valmistunut", haluan vain kertoa, että nämä asiat ovat niitä, mitkä ne valinnat ratkaisevat. Toivon vilpittömästi, että löydät työtä.

Lue lisää

Miten ihminen jolla on hyvät arvosanat, ei olisi kykenevä sitoutumaan.

tuntuu hölmöltä, että kun ihminen menee kuitenkin töihin saadakseen palkkaa elämiseen, niin joka pikkuduunissakin oletetaan ja odotetaan, että ihminen on siellä SEN TAKIA, että hän rakastaa tulla sinne ja on niin motivoitunut ja haluaa sitoutua firmaan ja elää sille ja sen kautta.

Ja jos sä etsit sun työyhteisöön sopivaa henkilöä töihin, niin aukko CV-ssäkö hänet muuttaa vääräksi henkilöksi?
Jospa hän vain ei ole löytänyt töitä ja CV-hen tulee aukko?
Tossa sun rekrytointipuheessasi on monta aukkoa, mutta helposti käy niin että kun henkilö päättää tai pääsee asemaan jossa voi päättää toisten asioista, hän alkaa kokea olevansa parempi kuin ne joiden asioista hän päättää..
se on ihan luonnollista. NIin käy myös varmaan ihan simpansseille että kun yhdelle annat nuijan käteen niin se on senjälkeen lauman kingi, vaikka edelleen se on sama simpanssi kuin ennenkin. Ei vain itse tiedä sitä enää, eikä muista että joku sen vaan antoi ja voi ottaa poiskin.

Rekrytoija kirjoitti:

Alavalinnallakin on väliä, toisilla aloilla on enemmän töitä kun toisilla, se kannattaa huomioida jo opintoja suunniteltaessa. Asenteen merkitystä ei voi liikaa korostaa. Itse rekrytoin ihmisiä työssäni ja huippupapereilla ei ole niin suuri merkitys kuin suhtautumisella työhön.

Lue lisää

Hm. Sinä etsit rekrytoijana sitoutumista mutta kuitenkin

"kannattaa huomioida jo opintoja suunniteltaessa"..

Mun kokemuksen mukaan sitoutuneimmat ihmiset löytyy sieltä, missä on ihminen valinnut "oman alansa" eikä opiskellut jotain alaa sen takia vaan, että mille alalle työllistyy.
Kun ihminen juoksee pelkän rahan perässä, hän on huono työntekijä..
Tuosta huomaa että rekrytoija ajattelee kyllä ihan oman sisäisen maailman mukaisesti asioita. Koska sinä olet tällainen, etsit senmukaisia työntekijöitä.
Eikä tarvi arvailla sitoutumista.

hakeminen kirjoitti:

Hm. Sinä etsit rekrytoijana sitoutumista mutta kuitenkin

"kannattaa huomioida jo opintoja suunniteltaessa"..

Mun kokemuksen mukaan sitoutuneimmat ihmiset löytyy sieltä, missä on ihminen valinnut "oman alansa" eikä opiskellut jotain alaa sen takia vaan, että mille alalle työllistyy.
Kun ihminen juoksee pelkän rahan perässä, hän on huono työntekijä..
Tuosta huomaa että rekrytoija ajattelee kyllä ihan oman sisäisen maailman mukaisesti asioita. Koska sinä olet tällainen, etsit senmukaisia työntekijöitä.
Eikä tarvi arvailla sitoutumista.

Lue lisää

sit taas pikkuduuneissa odotetaan liikaa sitä sitoutumista..
ihan kun ihmise pitäisi olal jotenkin henkeen ja vereen esimerkiksi "pulloautomaatin liukuhihnan pyyhkijä" tms..
tai "reijittäjä"..
ammattitaitoa on monenlaista, mutta miksi joka asiaan pitäisikään olal niin sitoutunut. Mut sillon kun valitaan oma opiskeluala, niin valitaan se ala mistä tykkää, eikä se mikä on järkevin. jos se sattuu olemaan samalla järkevin, niin varmaan hyvä valinta.

hakeminen kirjoitti:

sit taas pikkuduuneissa odotetaan liikaa sitä sitoutumista..
ihan kun ihmise pitäisi olal jotenkin henkeen ja vereen esimerkiksi "pulloautomaatin liukuhihnan pyyhkijä" tms..
tai "reijittäjä"..
ammattitaitoa on monenlaista, mutta miksi joka asiaan pitäisikään olal niin sitoutunut. Mut sillon kun valitaan oma opiskeluala, niin valitaan se ala mistä tykkää, eikä se mikä on järkevin. jos se sattuu olemaan samalla järkevin, niin varmaan hyvä valinta.

Lue lisää

Mitään ei PIDÄ olla jos ei halua. Ei sitten pidä ihmetellä miksi ei työllisty. Näistä parista ylemmästä vastauksesta käy hyvin ilmi asenne ja vuorovaikutustaidot, tai lähinnä niiden puuttuminen. En ihmettele jos ette ole työllistyneet huippuarvosanoista huolimatta. Liikkeellä on kun ihan asiallisiakin hakijoita.

Rekrytoija kirjoitti:

Mitään ei PIDÄ olla jos ei halua. Ei sitten pidä ihmetellä miksi ei työllisty. Näistä parista ylemmästä vastauksesta käy hyvin ilmi asenne ja vuorovaikutustaidot, tai lähinnä niiden puuttuminen. En ihmettele jos ette ole työllistyneet huippuarvosanoista huolimatta. Liikkeellä on kun ihan asiallisiakin hakijoita.

Lue lisää

"Työnantaja haluaa palkata sellaisen henkilön, jonka sitoutumista, motivaatiota tai työssä pysyvyyttä ei tarvitse arvailla."

Miten sen motivaation voi tuoda esille, kun sisäisesti on AIVAN PAKKO itselleen olla selvittänyt, että mikään ei ole varmaa. Suurella todennäköisyydellä tulee joku syy miksi työsuhde ei jatku. Työt vain vähenevät, määräaikaista ei uudisteta. Joutuu työpaikkakiusaajan verkkoon. Oma masennus nousee väkisinkin pintaan useiden epäonnistumisten jälkeen. Aina ei jaksa selittää itselleen asioiden todellisia laitoja.

Rekrytoija kirjoitti:

Mitään ei PIDÄ olla jos ei halua. Ei sitten pidä ihmetellä miksi ei työllisty. Näistä parista ylemmästä vastauksesta käy hyvin ilmi asenne ja vuorovaikutustaidot, tai lähinnä niiden puuttuminen. En ihmettele jos ette ole työllistyneet huippuarvosanoista huolimatta. Liikkeellä on kun ihan asiallisiakin hakijoita.

Lue lisää

Sinulle Rekrytoija. Oletko vuorenvarma että olet ideaali omaan työhösi? Onko viimeiset sanat rekrytoijakoulutuksessa sanottu ja ennen kaikkea ovatko ne tosia. "Hakeminen" on täysin oikeassa epäillessään täytyykö ihmisen olla henkeen ja vereen tuota kaikkea mitä hän kuvaa.

Työntekijälle ja työnantajalle on tärkeää että ihminen sopii siihen tehtävään missä hän on. Kaikki tehtävät eivät vaadi sellaista paneutumista että koko sielua niihin voisi laittaa. Se että työntekijä tarvitsee työn vaikka vähäisenkin on hyvä syy henkilön palkkaamiseen. Inhimillisyyden menettäminen on usein rekrytoijien ammattitauti.

Rekrytoija kirjoitti:

Mitään ei PIDÄ olla jos ei halua. Ei sitten pidä ihmetellä miksi ei työllisty. Näistä parista ylemmästä vastauksesta käy hyvin ilmi asenne ja vuorovaikutustaidot, tai lähinnä niiden puuttuminen. En ihmettele jos ette ole työllistyneet huippuarvosanoista huolimatta. Liikkeellä on kun ihan asiallisiakin hakijoita.

Lue lisää

Raakoja ja tylyjä työpaikkailmapiirejä on enemmän kuin tarpeeksi. Työterveyshuollot lienevät pullollaan ikävien työpaikkojen seurauksia. Se että on työnantajan ja rekrytoijan roolissa ei tee kenestäkään edes hyvää omaan työhönsä. Usein käy aivan päinvastoin. Liikaa valtaa ja liikaa yksinäistä päätöksentekoa vähin perustein.

Rekrytoija kirjoitti:

Mitään ei PIDÄ olla jos ei halua. Ei sitten pidä ihmetellä miksi ei työllisty. Näistä parista ylemmästä vastauksesta käy hyvin ilmi asenne ja vuorovaikutustaidot, tai lähinnä niiden puuttuminen. En ihmettele jos ette ole työllistyneet huippuarvosanoista huolimatta. Liikkeellä on kun ihan asiallisiakin hakijoita.

Lue lisää

No tuo nyt on tyhmä ajatus, että ei mitään ole pakko mutta silti ei" saa" muka olla mitään mieltä tai valittaa. Ihan kuin tämä ympäröivä maalima olisi jotenkin valmis, ja loppuun asti mietitty, ja jokaisen pitäisi tyytyä siihen miten asiat ovat.
Sun logiikka on että jos et opiskele lähihoitajaksi tai hae sun firmasta oikealla asenteella töihin, niin oma vika mitäs valitat ja mitäs läksit.
ja mitä tulee vuorovaikutustaitoihin, niin tuollaiset jumalkompeksiset neuvojat ovat jäävejä puhumaan, olette siinä asemassa että voitte itse määritellä ne vuorovaikutuksen toivotut tavat.
Pidän vuorovaikutustaitojani varsin loistavina, mikäli sanomisesi saavat sinut puolustuskannalle, sikäli että tämä ei ole rekrytointitilaisuus jossa sinua yritetään miellyttää saadakseen työpaikan ja sinä pääset sanelemaan mikä on oikein ja väärin, mikä on järkevää ja mikä ei, vaan tämä on paikka jossa kerrotaan mitä ollaan oikeasti mieltä.

Rekrytoija kirjoitti:

Mitään ei PIDÄ olla jos ei halua. Ei sitten pidä ihmetellä miksi ei työllisty. Näistä parista ylemmästä vastauksesta käy hyvin ilmi asenne ja vuorovaikutustaidot, tai lähinnä niiden puuttuminen. En ihmettele jos ette ole työllistyneet huippuarvosanoista huolimatta. Liikkeellä on kun ihan asiallisiakin hakijoita.

Lue lisää

Ja tulipa mieleen kun käytit sanaa vuorovaikutustaidot.
Sinulla ei tarvitse olla vuorovaikutustaitoja tällähetkellä, koska olet ilmeisesti rekrytoija.
Tilanne on vääristynyt kannaltasi, koska sinulle tulee paljon ihmisiä joista "valita". Pääset vertaamaan ja pidät jokaista nahjuksena, joka ei saanut teiltä paikkaa.
koska olet pakotettu PERUSTELEMAAN miksi joku ei saanut paikkaa, johtaa väkisinkin siihen että alat jakaa ihmisä tietyn muotin mukaan kahteen kastiin, ne jotka muottiin käy, ja ne jotka eivät.
sulle tulee pikkuhiljaa illuusio, että tiedät jotain suurta ja mullistavaa mitä muut ei tajua.
Mut jos tilanne olisikin se, että sulle tulee se yksi hakija, niin silloin tilanne olisi se että joudut opastamaan, muokkaamaan ja tekemään hyvän vaikutuksen saadaksesi siitä yhdestä ihmisestä sulle hyvän työntekijän tarkoitukseen.
Silloin kysyttäisi niitä vuorovaikutustaitoja sinultakin, nythän sulla niitä ei tarvitse edes olla, olet vain ikääkuin arvostelija.

hakeminen kirjoitti:

sit taas pikkuduuneissa odotetaan liikaa sitä sitoutumista..
ihan kun ihmise pitäisi olal jotenkin henkeen ja vereen esimerkiksi "pulloautomaatin liukuhihnan pyyhkijä" tms..
tai "reijittäjä"..
ammattitaitoa on monenlaista, mutta miksi joka asiaan pitäisikään olal niin sitoutunut. Mut sillon kun valitaan oma opiskeluala, niin valitaan se ala mistä tykkää, eikä se mikä on järkevin. jos se sattuu olemaan samalla järkevin, niin varmaan hyvä valinta.

Lue lisää

Jos haen jotain nakkihommaa korkealla koulutuksella, niin miksi olisi kiellettyä sanoa :

Tekisin tätä vain rahan takia. Teen hommat niin hyvin kun pystyn ja osaan, mutta en tule jäämään tähän työpaikkaan loppuiäksi TOIVOTTAVASTI AINAKAAN.

Mutta toivotan kokemuksen tervetulleeksi, ja missä tahansa työssä voi olla hauskaa kun pääsee työnteon makuun, tutustuu työtovereihin ja oppii uusia juttuja.
--

sensijaan, miksi joksikin sipulin niputtajan hommaan pitäisi mennä asenteella,
että kyllä tää on niin siis mun unelmaduuni, en koskaan lähde kun tämän homman opin, minun tavoite on sitoutua sun firmaan ja kuunnella sun asiat, ja olla jokapäivä tasan kello 16 asti mieluiten minuutin yli, ja tulen joka aamu 5 min etuajassa palvoakseni tätä sun paskaduunia mitä et viitsi tai kerkeä tehdä itse, ja olet mahdollisimman pienellä palkalla haalinut siihen tekijän, joka todennäköisesti ei tekisi sitä päivääkään jos ei olisi pakko.

Voisi sellaine rehellinen asenne avata paljon ovia sullekin, että arvostaisit ihmisiä etkä pakota heitä valehtelemaan.

rekrytoija kirjoitti:

"takerrutaan käytännössä asioihin, joilla ei ole mitään merkitystä itse sen työn kannalta. Ja absoluuttista oikeaa ratkaisua ei ole olemassa. Rekrytoijat painottavat omia mieltymyksiään"

Näin rekrytoijan näkökulmasta koitan nyt vielä avata tätä asiaa. Käytännössä on niin, että työn kuin työn oppii kuka vain ja huippuarvosanoilla valmistuneita on liikkeellä paljon hakijoissa. Se, mikä on eräs ratkaiseva tekijä on se asenne. Asenne ja sitoutuminen siis työhön, organisaatioon sekä työyhteisöön. Huippupapereilla valmistunut voi toki osata työn hyvinkin, mutta aika hankalaa on sellaisen kanssa, jolla yhteistyötaidot ovat huonot/vajavaiset tai jonka sitoutumisessa on aistittavissa mahdollisesti "väljyyttä". Työnantaja haluaa palkata sellaisen henkilön, joka on työhön ja erityisesti työyhteisöön sitoutuva, ei sellaista joka katselee maailmaa "minäminä-vinkkelistä". Työnantaja haluaa palkata sellaisen henkilön, jonka sitoutumista, motivaatiota tai työssä pysyvyyttä ei tarvitse arvailla.
Se, miksi niillä muotoseikoilla CV:ssä on väliä johtuu siitä, että se on ensimmäinen kontakti työnantajalle työnhakijasta. Mikäli CV ei ole huolella ja tarkasti laadittu, se ei ensivaikutelmana anna tunnollisesta kuvaa työnhakijasta. Kun hakijoita on paljon ja yksi vain valitaan, näillä asioilla on siis merkitystä.
Työnantaja hakee tunnollisen ja pätevän lisäksi myös sopivaa työntekijää. Tuo sopivuus voi sitten tarkoittaa esimerkiksi sopivaa henkilöä juuri tiettyyn työyhteisöön. Nämä asiat korostuvat myös silloin kun niitä päteviä, huippuarvosanoilla valmistuneita hakijoita on useita. Se,että löytää sopivan työntekijän juuri tiettyyn työyhteisöön on merkityksellinen asia monestakin syystä, esim. sen sitoutumisen ja työilmapiirin vuoksi.
Se aihe, mistä alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti on tosiaan mennyt sivuraiteille. Suosittelen hänelle kuitenkin jonkin lyhyen työn etsimistä, tai esimerkiksi jonkun kurssin opiskelua (esim. avoin yliopisto), koska CV:ssä ne aukkopaikat eli ajat jolloin ei ole ollut työssä/opiskelemassa ovat kyllä vähän huono juttu. Minä en ainakaan lämpene haastatelussa selitykselle, ei ole hakenut työtä/opiskellut senkään vuoksi, että on muutaman viikon ollut raskaana. Tämä kertoo minulle juuri siitä sitoutumisesta.
En nyt tarkoita, että nämä asiat koskisivat juuri sinua "huippuyliopsitosta valmistunut", haluan vain kertoa, että nämä asiat ovat niitä, mitkä ne valinnat ratkaisevat. Toivon vilpittömästi, että löydät työtä.

Lue lisää

Ihanko totta rekrytoija-setä olettaa ja odottaa, että R-kioskin myyjäksi, kassaksi tai siivoojaksi tuleva sitoutuu tekemään juuri sitä duunia juuri sille työnantajalle eläkeikään asti? Minusta haiskahti pitkässä jutustelussasi oma nuiva suhtautumisesi korkeakoulusta valmistuneisiin, siis koska itse olet esim. peruskoulun ja ammattikoulun käynyt. Kiva päästä nokittelemaan "herroja" ja "herrattaria" ja hylkäilemään heitä työhaastattelussa liian korkean kopulutuksen perusteella?

where´s the beef? kirjoitti:

Ihanko totta rekrytoija-setä olettaa ja odottaa, että R-kioskin myyjäksi, kassaksi tai siivoojaksi tuleva sitoutuu tekemään juuri sitä duunia juuri sille työnantajalle eläkeikään asti? Minusta haiskahti pitkässä jutustelussasi oma nuiva suhtautumisesi korkeakoulusta valmistuneisiin, siis koska itse olet esim. peruskoulun ja ammattikoulun käynyt. Kiva päästä nokittelemaan "herroja" ja "herrattaria" ja hylkäilemään heitä työhaastattelussa liian korkean kopulutuksen perusteella?

Lue lisää

Nyt menit metsään arvailujesi kanssa. Jos se tähän keskusteluun nyt mitenkään liittyy, niin olen nainen, kolmen lapsen äiti ja olen tehnyt monia eri töitä mm siivous- ja kaupankassatöitä. Olen myös yliopistosta valmistunut ( kiitettävillä arvosanoilla), sekä käynyt myös ammattikoulun ja ammattikorkeakoulun. Olen myös työllistynyt raskaana -90 luvulla laman ja työtyömyyden aikana. Tiedän siis kyllä mistä puhun.

Te jostain syystä vedätte nyt asiat toiseen äärilaitaan, sitoutuminen työhön/ yksikköön ei tietenkään tarkoita sitä, että sielä pitäisi hautaan saakka olla, eikä työstä toki tarvitse pitää/ rakastaa, mutta asioihin positiivisemmin suhtautumalla tekee elämän itselleen helpommaksi.

Reality10 kirjoitti:

Raakoja ja tylyjä työpaikkailmapiirejä on enemmän kuin tarpeeksi. Työterveyshuollot lienevät pullollaan ikävien työpaikkojen seurauksia. Se että on työnantajan ja rekrytoijan roolissa ei tee kenestäkään edes hyvää omaan työhönsä. Usein käy aivan päinvastoin. Liikaa valtaa ja liikaa yksinäistä päätöksentekoa vähin perustein.

Lue lisää

Työilmapiirin rakentaa esimiehen lisäksi koko henkilöstö ja jokainen yksittäinen tekijän. Yksi ihminen, pomokaan, ei pilaa kokonaishenkeä, ei myöskään paranna sitä. Se on siis koko porukan vastuulla.

teillä on mennyt asiat mukavasti. täällä onkin uusi haparoiva isä ja minä saan kiukut

itkeskelijä kirjoitti:

teillä on mennyt asiat mukavasti. täällä onkin uusi haparoiva isä ja minä saan kiukut

Haluaisitko jäädä kotiäidiksi?

skdso kirjoitti:

Haluaisitko jäädä kotiäidiksi?

Ei se haluu!
Miksi haluisi heittää kuuden vuoden vaativan opiskelun kankkulan kaivoon.

itkeskelijä kirjoitti:

teillä on mennyt asiat mukavasti. täällä onkin uusi haparoiva isä ja minä saan kiukut

Kai te sentään olette keskustelleet perheenne taloudesta tällä hetkellä ja tulevaisuudessa, miten se järjestyy riippuen oletko hetken töissä vai työttömänä ja myöhemmin työssä?

Ehkä miestä stressaa taloudelliset huolet, voi olla jopa ettei miehenä edes kehtaa asiasta suoraan puhua? Ei tuo 3keuroa/kk mikään huikea palkka ole, riippuu tietysti missä päin suomea asuu, mitkä ovat elinkustannukset ts. perheen menot yhteensä. Pikkukaupungeissa tai maaseudulla sillä luulisi pärjäävän mutta isommissa kaupungeissa tekee tiukkaa tolla palkalla jos toinen saa vain työttömyyyskorvausta.

Itse en naistani pakottaisi töihin jos vaan selvitään normaali arjessa. En ainakaan huutamaan alkaisi vaan yhdessä voisi laskeskella miten rahat saadaan riittämään missäkin tapauksessa. Perheen rahat siis eli molempien tulot yhteensä.

Sekin kannattaa ottaa huomioon että jos on työttömänä niin pystyy pienellä vaivalla, pienillä kikoilla säästämään omin käsin kun on aikaa tehdä. Tietty jos on vaikea raskaus niin ehkä se tekemisen teho jää vaatimattomaksi.

Perhe on kuitenkin mielestäni yksikkö jossa jokaisella on tietty velvollisuus ponnistella yhteisen hyvän eteen. Jos toinen siis käy töissä niin toisella lienee aikaa hakea tarjouksista ruokaa ja tehdä isoja satseja pakkaseen kerralla? Noin käytännön esimerkkinä. Pitkässä juoksussa säästäisi ruokakuluissakin paljon jos tekisi tarjouksista perusruokaa pakkasen täyteen.. kannattaa jopa harkita ylimääräistä pakastinta :D

Tarkoitan siis että jos teillä on taloudellisesti niukkaa niin totta se miehen hermoon ottaa koska hänellä lienee pääasiallinen taloudellinen vastuu tällä hetkellä. Ellei ole niin en tajua miehen raivoamista siinä tapauksessa. Tai en tajua kyllä muutenkaan, asioista pitäisi vain puhua suoraan, mikä pinnaa ja liittoa kiristää ja miten asioita voisi korjailla.

Hain tänään kahteen paikkaan duuniin ja hakemukseen laitin kaikki hommat ja todistukset mitä mulla on ja cv hen pistin pienemmätkin hommat mitä olen tehnyt. Mun cv on neljän sivun mittainen. En sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia kun cv on neljä sivua kun olen lukenut että yksikin sivu riittää mutta mulla on kokemusta kaikenlaisesta duunista. Luulis sen olevan etu että on tehnyt vähän kaikkea.

"mutta missä vaiheessa ne lapset oikeasti pitäisi sitten tehdä. Teini-iässäkö?"

Kuule jos haluat päästä asiasta jyvälle yhtään niin sinun pitää käsittää, että työnantaja on työnantaja. Häntä ei vähääkään liikuta syntymämme, elämämme eikä kuolemamme, kunhan vain palvomme ja rakastamme häntä. On todella kornia jos yrittää koplata yhteen ihmisen elämä ja työ.

Reality10 kirjoitti:

"mutta missä vaiheessa ne lapset oikeasti pitäisi sitten tehdä. Teini-iässäkö?"

Kuule jos haluat päästä asiasta jyvälle yhtään niin sinun pitää käsittää, että työnantaja on työnantaja. Häntä ei vähääkään liikuta syntymämme, elämämme eikä kuolemamme, kunhan vain palvomme ja rakastamme häntä. On todella kornia jos yrittää koplata yhteen ihmisen elämä ja työ.

Lue lisää

Nyt sanoit Reality10 hyvin. ei pätkääkään liikuta syntymämme, elämämme eikä kuolemamme. nimenomaan.
Ihmisen pitää elää ikäänkuin kaksoiselämää.
Töissä pitää olla ikään kuin minulla ei olisi mitään muuta, kuin työ. Mikään oma elämä ei saa näkyä, vaan on annettava työnantajalle illuusio että elän vain häntä varten, ja menen kotiin vain töiden jälkeen odottamaan sitä, milloin seuraava työpäivä alkaa.
Tottakai työajat on järjestetty niin, että asia todellakin menee niin että kun kotiin pääset, se jäljellä oleva aika päivästä menee tasan siihen, että valmistaudut seuraavaan päivään.
eli periaatteessa oli työ kun työ, niin se 8 tuntia josta maksetaan, ja siitäkin vielä mukistaan päälle että paljonko ansaitset, niin on vaan jäävuoren huippu että joutuu kuitenkin elämään vaan sille työllensä.
Lapst laitettaan mihin taidetaan, lemmikit jätetään mieluiten hoitamatta jos on pakko valita hoidanko sairasta kissaa vai menenkö töihin..
Ihminen joutuu itse miettimään, tehdäkö lapsia ollenkaan.
hupaisinta onse, että olen ollut töissä joissa ne työt olisi hoituneet 3 tunnissa kaikki ja olisi voinut pitää vapaata, mutta kun työnantaja MAKSAA minulle 8 tunnista, niin minun täytyy olla tekevinäni töitä se loppuaika.:D Sentakia että olen liian tehokas ollut, ja se on oma vikani.
Työlle pitää silloinkin antaa elämä, vaikka se itse työ ei sitä vaatisi, vaan työnantaja. Haluaa VASTINETTA rahoilleen:D Ja se vastine on 2000 euroa siitä että sä omistat jonkun ihmisen koko elämän.

hakeminen kirjoitti:

Nyt sanoit Reality10 hyvin. ei pätkääkään liikuta syntymämme, elämämme eikä kuolemamme. nimenomaan.
Ihmisen pitää elää ikäänkuin kaksoiselämää.
Töissä pitää olla ikään kuin minulla ei olisi mitään muuta, kuin työ. Mikään oma elämä ei saa näkyä, vaan on annettava työnantajalle illuusio että elän vain häntä varten, ja menen kotiin vain töiden jälkeen odottamaan sitä, milloin seuraava työpäivä alkaa.
Tottakai työajat on järjestetty niin, että asia todellakin menee niin että kun kotiin pääset, se jäljellä oleva aika päivästä menee tasan siihen, että valmistaudut seuraavaan päivään.
eli periaatteessa oli työ kun työ, niin se 8 tuntia josta maksetaan, ja siitäkin vielä mukistaan päälle että paljonko ansaitset, niin on vaan jäävuoren huippu että joutuu kuitenkin elämään vaan sille työllensä.
Lapst laitettaan mihin taidetaan, lemmikit jätetään mieluiten hoitamatta jos on pakko valita hoidanko sairasta kissaa vai menenkö töihin..
Ihminen joutuu itse miettimään, tehdäkö lapsia ollenkaan.
hupaisinta onse, että olen ollut töissä joissa ne työt olisi hoituneet 3 tunnissa kaikki ja olisi voinut pitää vapaata, mutta kun työnantaja MAKSAA minulle 8 tunnista, niin minun täytyy olla tekevinäni töitä se loppuaika.:D Sentakia että olen liian tehokas ollut, ja se on oma vikani.
Työlle pitää silloinkin antaa elämä, vaikka se itse työ ei sitä vaatisi, vaan työnantaja. Haluaa VASTINETTA rahoilleen:D Ja se vastine on 2000 euroa siitä että sä omistat jonkun ihmisen koko elämän.

Lue lisää

Työnantaja ei ole mikään hyväntekijä. Työntekijänä sitä myy oman vapaa-aikansa työnantajan käyttöön kohtuullisella hinnalla. Joten miksi työnantajan pitäisi olla jollain lailla kiinnostunut muusta kuin siitä hänelle myydystä ajasta? Jos olet tyytymätön palkkaasi tai työehtoihisi voit katsoa syyllisen peilistä, sinä olet kaiken hyväksynyt allekirjoittamalla työsopimuksen.