Törmäsin puolison vanhan tietokoneen kuvakansioon missä hänellä on kuvia ennen meidän ajalta ja kieltämättä tunsin piston sydämessäni. Hän näyttää niin upealta ja raikkaalta niissä kuvissa ja tietysti hänen exänsä on myös jossain niissä kuvissa. On hän vieläkin upean näköinen 8 vuoden jälkeen noista kuvista ja parin lapsen jälkeen.
Ehkä tunsin myös pienoista mustasukkaisuutta ja pieni pelko, että hän yhtäkkiä lähtisi pois perheensä luota ja aloittaisi elämän uudestaan.
Tietysti nämä ovat pelkkiä ajatuksia ja pelkoja vailla todellisuuspohjaa. Meillä on suhde hyvällä pohjalla.
Miten te muut tunnette, kun törmäätte puolison menneisyyteen missä te ette olleet vielä mukana?
Ehkä tunsin myös pienoista mustasukkaisuutta ja pieni pelko, että hän yhtäkkiä lähtisi pois perheensä luota ja aloittaisi elämän uudestaan.
Tietysti nämä ovat pelkkiä ajatuksia ja pelkoja vailla todellisuuspohjaa. Meillä on suhde hyvällä pohjalla.
Miten te muut tunnette, kun törmäätte puolison menneisyyteen missä te ette olleet vielä mukana?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä tahtoisin hirrrveästi tavata siippani entisen kihlatun. Olen sen hänelle joskus kertonutkin eli pyytänyt järjestämään tapaamisen. Hän pitää meikää nätisti sanottuna omituisena.
Ainoa "pisto", joka tähän pumpuun on osunut, oikeammin se oli tiejyrän liitsaus, oli se huomio, että 'rakkaus', avioliitto ja parisuhde ja sen sellainen tuuba ei ollutkaan mitään sellaista, mitä sen oli omassa mielessään kuvitellut olevan.
Meillä ei ole salassa olevaa menneisyyttä, koska tapasimme, kun oli 17 ja hän minua 3 vuotta vanhempi. Tunnen siis hänen menneisyytensä ja hän minun, vaikka emme seurustelleetkaan. :D
Olemme nyt olleet naimisissa yli 25 vuotta.
Minä olen kuullut tarinaa mieheni existä ja tavannutkin heidät useaan kertaan, lähinnä yhden kanssa lasten juhlia koskevissa jutuissa. Olen niin tietoinen kaikista entisistä tapahtumista, että en yhtään ihmettele miksi erot ovat tulleet, on ne sellaisia naisia, että oksat pois.
Näihin tietoihin tukeutuen tiedän olevani miehelleni paras mahdollinen kumppani, joten en tunne pienintäkään mustasukkaisuutta. Olen varsin tietoinen, ettei mieheni todellakaan ole haikaillut heidän perään. Enkä usko muutenkaan, että hän riskeeraisi suhdettamme. Tyytyväiseltä tuo näyttää ja tuntuu.
Jopa kun olimme suhteemme alussa, mieheni exä yritti saada miestä takaisin, enkä edes silloin ollut mustasukkainen, koska pidin miestäni kyllin järkevänä pysyäkseen erossa koko naisesta.
Jos on oma itsetunto kunnossa, ei tarvitse mietiskellä tuollaisia asioita.