Tällainen tilanne: olen ollut poikaystäväni
kanssa yhdessä reilut 3 vuotta. Rakastan
häntä ehkä liikaakin ja tiedän hänenkin
rakastavan minua.
Olen jo pitkään halunnut mennä
opiskelemaan tiettyä alaa, mutta täältä
paikkakunnalta ei sellaista löydy. Lähin on
300-400km päässä. Poikaystävälläni on
vakituinen työ, eikä hän voi sitä jättää.
Lähdenkö siis A )opiskelemaan ammattia jota
todella haluan, ja eroan poikaystävästäni, vai
B)tyydynkö toiseksi parhaaseen
opiskelupaikkaan, ja saisin pitää rakastamani
miehen.
kanssa yhdessä reilut 3 vuotta. Rakastan
häntä ehkä liikaakin ja tiedän hänenkin
rakastavan minua.
Olen jo pitkään halunnut mennä
opiskelemaan tiettyä alaa, mutta täältä
paikkakunnalta ei sellaista löydy. Lähin on
300-400km päässä. Poikaystävälläni on
vakituinen työ, eikä hän voi sitä jättää.
Lähdenkö siis A )opiskelemaan ammattia jota
todella haluan, ja eroan poikaystävästäni, vai
B)tyydynkö toiseksi parhaaseen
opiskelupaikkaan, ja saisin pitää rakastamani
miehen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
miks luopua kummastakaan! näette sitten
viikonloppusin! tiedän parin joka näkee lähes
joka viikonloppu; toinen koulussa rovaniemellä,
toinen tampereella! siinä näkee kyl onko suhde
jämäkällä pohjalla=) mä en edes miettis tollasen
asian takia mieheni jättämistä. itse opiskelin
vajaan vuoden yli 200kmn päässä kullastani. ei ne
kilometrit vaan se ihana yhteinen aika!
Omana seurusteluaikanani väliä oli 600 km pari
vuotta ja myöhemmin n vuoden ajan yli 200 km.
Poikanikin oli RUK aikana n 600 km päässä
morsiamestaan mutta vlk kuljetus pelasi.
...ja mä oon täällä Ruotsissa ja tyttöystävä
Suomessa. Viestitellään joka päivä. Luullakseni
meillä menee ihan hyvin. Tahdosta se on kiinni.
Kyllä voit saada molemmat. Jos suhde on kunnossa,
se kyllä kestää välimatkan. Onnea.
Mulla on aikasemmin ollut
kaukorakkaussuhteita, eivätkä ole
onnistuneet.
Uskon, että ihmiset ovat erilaisia, ja meillä
menisi varmasti poikki jos lähtisin, vaikka ei
se rakkaudesta kiinni ole.(olisi vaan
kärsimystä kummallekkin) Opiskelu kestää 5
vuotta. Kyllähän yksi vuosi menisi...
En tiedä mitä teen, koska valinta on tehtävä!
Oon pähkäilly ihan samanlaista ongelmaa! (En oo
oikein päässy itseni kanssa yhteisymmärrykseen.)
Aina silloin kun menee ns.huonommin olen ihan
varma, että nyt lähden, mutta sitten taas aurinko
tulee esiin riitapilven takaa niin ihmettelen,
että kuinka olen edes voinut ajatella lähteväni!!
Mun kohdalla sekin vaikeuttaa lähtöä, että
muutimme juuri yhteen, eikä minulla olisi
mitenkään asua kahdella paikkakunnalla...
Ehkä me lähdemme yhdessä kunhan rakkaani
valmistuu noin 7 vuoden päästä...tosin itse olen
jo sitten aika vanha ...
Lähe vaan nyt. Eihän sitä tiedä jos teillä vaikka
menee poikki viiden vuoden kuluttua. Silloin
valmistuisit vasta kymmenen vuoden kuluttua.
Kyllä hyvä suhde välimatkan kestää. Ja jos ei
kestä, niin silloinhan se tarkoittaa, että poikki
olisi mennyt ennemmin tai myöhemmin. Keskustele
asiasta poikaystäväsi kanssa. Mitä mieltä hän on?
Melko itsekäs tyyppi, jos ei "päästä" sua
opiskelemaan. Älä ala elämään miestäsi varten,
kadut sitä jossain vaiheessa, vaikka nyt ei siltä
tuntuisikaan.
avusta todella paljon. Tuota mä vähän itsekkin
ajattelin, mutta vaikeelta se vain tuntuu jättää
oma rakas satojen kilometrien päähän.
Tietty menet opiskelemaan ja harrastatte
kaukorakkautta.
Tämä on hyvä tilaisuus katsoa toimiiko suhde. Ja
ainakaan sinua myöhemmin kaduta että et mennyt
opiskelemaan jos menette naimisiin joskus.
Se olisi inhottavaa "herätä" 20 vuoden päästä ja
katua kun ei mennyt aikoinaan opiskelemaan vaan
jäi tänne toisen mieliksi.