Mitkä ovat siis jättäneet suurimmat jäljet?
Tässä omaa listaa;
1. Mega Man 5: Jos oikein muistan, niin parinkin kaverin luona käydessä tuli näytettyä miten sitä pelataan ja pelattua peli läpi ennen kuin tehtiin mitään muuta. Tämä legenda on kyllä voinut vähän paisua omassa mielessä mutta ei se ihan epätotta ole.
2. Teenage Mutant Ninja Turtles 2 (NES): En muistaakseni koskaan omistanut tätä peliä muuten kuin Commodore 64:lla, jonka versio oli kyllä kovatasoinen mutten pelannut sitä kovin paljon. Pääsin kokeilemaan tätä peliä yhden kaverin luona ja 17-vuotiaana osastolla ollessani pelasimme yhden huonekaverin kanssa oikein ajastakin, tosin kukaan ei ollut lähelläkään omia taitojani. Hallitsin tämän pelin siis erittäin hyvin.
3. Mortal Kombat 2 (SNES): Omistin pitkään vain tämän MK-pelisarjan kasetin, joka oli usein mukana kaverin luona ja kaverin siskotkin välillä pelaamassa. Joskus koulun jälkeen kaverini tuli samalla bussilla kylään ja pelasin tätä peliä hänen katsoessaan. Valitsin Shang Tsungin ja joka matsin lopussa vaihdoin eri hahmoon ja tein sitten fatalityn tällä hahmolla. En omannut mitään upeita refleksejä tai koskaan käyttänyt block-toimintoa mutta osasin kaikki erikoisliikkeet, fatalityt, friendshipit, babalityt ja tunsin salaisuudet.
On aika vaikea sanoa mitkä muut pelit nousisivat yhtä keskeisiksi. Jos pitäisi luokitella kaikki muuten merkittävät, niin lista kasvaisi vähän turhan pitkäksi.
Nykyään olen siis jättänyt peliuran siinä missä joku maajoukkueuran, ja keskittynyt enemmänkin 90-luvun puolivälin PC-pelien katselemiseen ja Sega Saturn-kokoelmaan.
Tässä omaa listaa;
1. Mega Man 5: Jos oikein muistan, niin parinkin kaverin luona käydessä tuli näytettyä miten sitä pelataan ja pelattua peli läpi ennen kuin tehtiin mitään muuta. Tämä legenda on kyllä voinut vähän paisua omassa mielessä mutta ei se ihan epätotta ole.
2. Teenage Mutant Ninja Turtles 2 (NES): En muistaakseni koskaan omistanut tätä peliä muuten kuin Commodore 64:lla, jonka versio oli kyllä kovatasoinen mutten pelannut sitä kovin paljon. Pääsin kokeilemaan tätä peliä yhden kaverin luona ja 17-vuotiaana osastolla ollessani pelasimme yhden huonekaverin kanssa oikein ajastakin, tosin kukaan ei ollut lähelläkään omia taitojani. Hallitsin tämän pelin siis erittäin hyvin.
3. Mortal Kombat 2 (SNES): Omistin pitkään vain tämän MK-pelisarjan kasetin, joka oli usein mukana kaverin luona ja kaverin siskotkin välillä pelaamassa. Joskus koulun jälkeen kaverini tuli samalla bussilla kylään ja pelasin tätä peliä hänen katsoessaan. Valitsin Shang Tsungin ja joka matsin lopussa vaihdoin eri hahmoon ja tein sitten fatalityn tällä hahmolla. En omannut mitään upeita refleksejä tai koskaan käyttänyt block-toimintoa mutta osasin kaikki erikoisliikkeet, fatalityt, friendshipit, babalityt ja tunsin salaisuudet.
On aika vaikea sanoa mitkä muut pelit nousisivat yhtä keskeisiksi. Jos pitäisi luokitella kaikki muuten merkittävät, niin lista kasvaisi vähän turhan pitkäksi.
Nykyään olen siis jättänyt peliuran siinä missä joku maajoukkueuran, ja keskittynyt enemmänkin 90-luvun puolivälin PC-pelien katselemiseen ja Sega Saturn-kokoelmaan.
Vastaukset 63
Vanhimmat
Nopealta arviolta ehkä megaman 1,2,5 ja X. Final fantasy 7 ja 8.
Ja tekkenit pleikalla, tai useimmat niistä.
Kuuluuko siis pc pelit myös kyselyyn? siinä tapauksessa olen pelannut varmaan kymmeniätuhansia tunteja yhteensä kahta peliä nimeltä starcraft 1 ja diablo 2.
Eniten on tullut pelailtua EA:n urheilupelejä. Myös Rainbow sixin kaltaiset ammuskelut on tuttuja ja Resident Evil ja GTA:t. Nyt en ole vuosiin pelannut enää muuta kuin Angry Birdsiä kännykällä.
Final Fantasy pelit.
1. Street fighter 2
2. Mario Kart
3. Donkey Kong Country 1 ja 2
4. Mortal Kombat pelisarja
5. Chrono Trigger
6. Doom 2
Street fighteriä pelasimme nuorina isolla lössillä niin, että häviäjä luovutti ohjaimen seuraavalle, pelaan sitä tänäkin päivänä.
Mario Kart taitaa olla super nintendon myydyin peli ja erittäin viihdyttävä klassikko, jota pelaan myös tänäkin päivänä. Pelasin sitä myös n64:llä
Mortal Kombat pelisarja on ehdoton klassikko, joka ei sen enempää esittelyjä tarvinne.
Donkey Kong Country on grafiikaltaan ylivoimainen muihin tuon ajan peleihin nähden ja pelissä on kaikki muukin kohdallaan, pelattavuus, hahmot, tasot jne.
Doom2 on niin ikään klassikko ja first person shooting.-pelejen tiennäyttäjä ja merkkipaalu. Muistan doomin huijauskoodit lopun ikääni.
Chrono Trigger on eeppinen roolipeli Squarelta, jota pelasimme kaverini kanssa aamusta iltaan ja illasta aamuun. Sen hienoja ja eeppisiä musiikeita ovat videopelinörtit coveroineet youtubessa.
Sega Satrurnilla pelasin Virtua fighter kakkosta, kaverillani oli kyseinen konsoli.
Chrono Trigger on "pelaa ennen kuolemaasi"-listallani mutta pitäisi olla klassikkokamaa...
Street Fighter 2 & Virtua Fighter 2 toki myös alansa huippuja, tullut tahkottua joskus - yllättävän paljon taktiikkaa vaativat reaktiokyvyn lisäksi!
Aika amatööriä porukkaa täällä, kaikki erikoistuneet alle 50 peliin. En ala edes keskustelemaan aiheesta enempää näistä lähtökohdista.
Tarkoitus oli puhua suurimman vaikutuksen tehneistä peleistä, ei kaikista joita on sattunut pelaamaan. Toivottavasti kannabiksen vastustajat eivät löydä sinua, sillä olisit heille liian täydellinen varoittava esimerkki polttelun tyhmentävästä vaikutuksesta.
Jos otsikossa lukee erikoistuminen, se on nyt on eri asia kuin se, mikä peli on jättänyt suurin jäljet. Ei ole mun ongelma, että otsikossa ja aiheen ensimmäisessä lauseessa puhutaan eri asioista.
Sun väärät steterotypiat ja ennakkoluulot hampusta ovat taas yhdentekeviä, koska ne ovat tieteellisesti todistettu vääriksi. Sun perse-einaritason näkemykset eivät sitä muuta.
Kyllä minäkin olen kymmeniä pelejä pelannut, mutta nuo luettelemani ovat ne ikimuistoiset pelit joihin voin sanoa erikoistuneeni.
Miksei yllätä, että "radikaali vasemmistoanarkisti" on erikoistunut lähinnä todellisuuspakoon pelailun ja päihteiden avulla.
Jos tää viesti suunnattu mulle, niin tämä nimimerkki on kyllä enemmänkin tribuutti niille ajoille kun oikeasti jaksoin pelata kymmenen tuntia päivässä. En ole pelannut useampaan vuoteen kuin satunnaisesti ja silloinkin yleensä jotain nettiräiskintää nousuhumalassa.
Mistä muuten johtuu nämä radikaali-väitteet? En ole mielestäni millään tavalla radikaali, vaan melko säyseä verrattuna niihin oikeasti ärhäkkäisiin anarkisteihin.
Itse pelaan vähän kaikkea, pelejä löytyy Steamin tililtä reilusti yli 500. Paradoxin grand strategiat olisi seuraavana listassa, Crusader Kings 2 Old Gods DLC ja Victoria 2. Tuppaa olemaan tuo Steam backlog sen verran suuri, kiitos alehintojen ja humblebundlien.
Tässä hartaimmat pelit vuosien varrelta:
1. Quake 1 / Team Fortress (alkuperäinen) 90-luvulta 33.6kbps modeemilla kova meininki.
2. Quake 2, Action Quake 2 modi.
3. Quake 3, Rocket Arena 3 modi.
4. Diablo 2, etenkin classic HC.
5. Starcraft
6. Mortal Kombat -pelisarja
7. Warcraft 3, etenkin Reign of Chaos
8. World of Warcraft, vanilla
Ääh tuosta listasta unohtui vaikka mitä. Lapsuudessa tuli mätettyä paljon NES, SNES ja Mega Drive pelejä. Super Mario Bros 1-3, Super Mario World 1-2 jne. oli kovassa jyystössä. Ainut pelisarja mihin en ole koskaan koskenut tähän päivään saakka on Megaman. Tämä on ällistyttänyt muutamia nörttikavereitani, sillä kyseessähän on klassikko, jota jokaisen pelinörtin tulisi joskus elämässään pelata. Sama homma Street Fighter 2:n kanssa. Muistaakseni SF2 kasettia oli vaikea löytää mistään, joten homma kuivui kokoon tämän takia ja oli tyytyminen Mortal Kombatiin. Oli se hienoa kun koko kylä mätti MK:ta porukalla ja opeteltiin kaikki liikkeet ulkoa.
Pelaatko enää nykyään starcraft 1:stä? Voisi käydä pelaamassa.
En ole vuosiin pelannut, tuskinpa edes muistaisin mitään. Starcraft 2:sta tuli pelattua todella vähän, jostain syystä ei vain kiinnostanut läheskään yhtä paljoa kuin alkuperäinen peli. Onko tuossa SC BW:ssa vielä aktiivinenkin skene? Muistan vielä kun iccup servulla porukka pelaili. Miten on Bnetin laita?
Itse en vaivautunut edes ostamaan sc 2:sta samoin kuten en myöskään D3:sta, väärät tiimit tekijöinä noilla peleillä, ihan erilaiset mitä edelliset taideteokset.
Itse en missään vaiheessa innostunut BW:sta eli ihan tavallista sc1 vääntänyt kaikki ajat. Melko kuolluthan tuo bnet (iccupuista ei tietoa) nykyään on mutta ei tuohon peliin vaan voi kyllästyä koskaan.
Käytätkö skypeä?
Kannattaa hommata Street Fighter vaikka huuto netistä. Ehdoton taistelupelien kalssikko toki ei MK sarja huonompi ole, ne ovat vaan hieman erilaisia ja tottakai myös MK on kuolematon klassikko jota mekin mätimme koko kylän voimin ja opettelimme fatalityt. Suosikkihahmojani olivat Zub-zero ja Reptile.
Nuo Quaket ovat YT-miesten pelejä aito ATM ei edes niitä pelaa.
Itsellänikin on jäänyt tuo Mega Man väliin, olen kyllä kokeillut sitä mutta ei oikein sytyttänyt.
Megamaneissa on tietenkin se heikkous että toistavat pitkälti samaa kaavaa osasta toiseen. Idea on lähes tulkoon identtinen: 6-8 robottimestaria päihitettävänä, joista jokainen on oman kenttänsä boss ja jolta saa jonkinlaisen aseen jonka taas pystyy lisäämään omaan asevalikoimaansa voitettuaan tämän hahmon taistelussa. Voitettuasi kaikki robottimestarit pääset siirtymään Dr. Wilyn linnakkeeseen, jossa joudut vielä taistelemaan itsesi muutaman vähän vaativamman tason lävitse ennen kuin sinua vastassa on parrakas pienikokoinen parrakas FM jossain ufon näköisessä lentävässä härvelissä. Voitettuasi Wilyn hän tippuu maahan polvillensa ja anelee anteeksipyyntöä siitä että yritti orjuuttaa maailman ja megaman tietenkin päästää hänet menemään, ja taistelu jatkuu.
Tavallaan tietysti pelaaminen on alkanut niistä ihan ekoista kokemuksista C64llä ja sitten Nintendolla, mutta en jaksa niitä laskea, vaikka niiden syytä sitten kaikki jäljet onkin mitä jäänyt on.
FF7
Fallout 2
Civ 3
World of Warcraft
Viimeisin todella paljon tunteja saanut peli on Crusader Kings 2
Tällä hetkellä pelailen Planetside 2:sta.
Planetsidessa Serveri Woodman, factioni NC ja hahmon nimi Topi ja viihdyn parhaiten Amerishin maastoissa, jos haluatte saada tyydytyksen meikälläisen ampumisesta, niin sinne vaan ettimään.
Oletko pelannut FF seiskan useamman kerran läpi? Voitko Sephirothin Knights of the Roundilla?
En mä enää ees muista siitä paljoakaan... On siitä yli 15 vuotta kuitenkin. Silloin hakkasin sen puhki kyllä, mutta palannut en peliin sen jälkeen ole. Se oli eka peli johon koukkuun jäin oikein kunnolla.
Joo hieno peli oli silloin ja on edelleen. Vaativa kylläkin. Sephirothille ei noin vain annettu pataan, vikassa bossissa jokaisen hahmon pitää olla ainakin tasolla 50 tai 60 jos meinaa pärjätä.
Mutta itse stoorihan on koko pelin ydin. Ja musiikki ja sen luoma tunnelma. Tosin myönnän että voi olla haitallista jäädä noihin final fantasyihin koukkuun jos ne syrjäyttää muusta arkielämästä.
FF8 oli mun mielestä kans ihan ok mutta useimmat on sillä kannalla että kasi oli lähinnä seiskan follow-up eikä tarjonnut tarpeeksi uutta mistä olen itse henkilökohtaisesti samaa mieltä. Mutta silti hieno peli sekin. Ei niinkään tajuntaa räjäyttävä kuin seiska mutta todella upeat välikohtaukset ja animaatiot.
Tässä vielä erikseen ote FF kasin romanttisesta teemasta.
http://www.youtube.com/watch?v=HNefNLOHVYk
Kuulostaa hassulta sanavalinnalta, "erikoistunut". En voi väittää erikoistuneeni erityisesti mihinkään, mutta muutamia kyllä on, joihin olen paneutunut normaalipelejä enemmän. Otetaan eri aikakausilta.
1. Doom & Doom 2: Näitä kahta osasin parhaiten kaveripiiristäni. Osin siksi, etteivät vanhempani olleet myötämielisiä paremman tietokoneen hankinnalle, joten piti pelata sitä mitä pystyi. Vaikka Doomin, tai oikeastaan Ultimate Doomin, neljäs episodi tuottikin vähän vaikeuksia, pelasin nämä pelit läpi vaikeimmalla vaikeustasolla ihan urheilusuorituksena, ja itse asiassa yhä edelleen ainakin kerran vuodessa vetäisen nämä läpi. Muistan edelleen lähes kaikki salaisuudet ja mörköväijytykset.
2. Tie Fighter. Varsinkin alkuperäisen kampanjan pelasin monta kertaa läpi, ja pirullisen vaikean Defender of the Empire -lisäosankin monesti joihinkin vaikeimpiin tehtäviin saakka. Nuorisolle ja muille sivistymättömille tiedoksi, että Tie Fighter sijoittuu tietysti Tähtien Sota -universumiin, ja on eräänlainen kevyt lentosimulaattori, jossa suoritetaan tehtäviä Imperiumin piikkiin. Rakastin tätä, mutta uudemmat, vähän nykyaikaisemmilla Windows-versioilla pyörivät versiot kadottivat loistavan musiikkisysteemin, joten osa tunnelmastakin tuhoutui. Räikein esimerkki on, että CD:ltä soitettuna tulee tavallista Tähtien Sodan tunnusmusiikkia, mikä nyt on vähintäänkin rienausta.
3. Fallout -sarja. Ainakin ykkönen, kakkonen, kolmonen ja New Vegas. Kaksi viimeksimainittua on toki koluttu useamman kerran läpikotaisin, mutta ykkösen ja kakkosen pelasin tosissani monta kertaa läpi. Tähän maailmaan uppoutui mielellään, varsinkin kun viimeistään kolmosen ilmestyessä oli itsellä jo sen verran ikää, että ymmärsi huumorin ja kulttuuriviittaukset paremmin.
4. Dark Souls. Tätä olen pelannut myös satoja tunteja, ja kankean alkututtavuuden jälkeen löysin masokistin itsestäni. Ja upean toimintaroolipelin. Olen jo päättänyt, että pelaamiseni loppuu viime vuonna virallisesti loppusuoralle kääntyneeseen konsolisukupolveen, ja luultavimmin viimeisiä hankkimiani pelejä tulee olemaan jo kuukausia sitten ennakkotilattu Dark Souls II. Praise the Sun!
Tie Fighter oli kova! Star Wars oli siinä tehty oikein...
1. Falloutit
2. Dragon aget
3. Gothicit
4.Newer winterit
5.Mass effectit
6.Final fantasyt
Tossa muutama mielestäni hyviä.
Gothicit ovat aivan mielettömän kovia. Harmi, ettei se sarja ole suuren yleisön tietoisuudessa. 1 ja 2 ainakin tosi tykkiä kamaa. Kolmosta en ole pelannut, kun se haukuttiin lyttyyn julkaisussa. Ilmeisesti se nykyään on kuitenkin jo hyvinkin pelikunnossa, kun fanit ovat korjailleet sitä. Pitää joskus pelata...
Kyllä se fanien korjaamana on ihan pelattava, kannattaa vaan savettaa usein jos sattuu kaatumaan, tai yllättävästi kuolet :D Siihen on joku muistin putsaus addonikin ja sen jälkee kaatuu tosi harvoin.
Rooli-seikkailupelit on itselle uponnut parhaiten, lemppariklassikot jotka kahlattu läpi ja teki vaikutuksen:
- Dungeon Master (Amigalla)
- Baldur's Gate II
- Planescape: Torment
- Morrowind (Oblivion ja Skyrim ihan kivoja myös)
- Golden Sun 1 & 2 (jep, Gameboy Advance löytyy vielä kaapista)
Toki juoni-seikkailupelit myös, päällimmäisinä:
- Monkey Island 1 & 2
- Full Throttle
- Grim Fandango
- Future Wars (Amigalla ranskalainen sci-fi pläjäys jossa hyvät musiikit)
- Leisure Suit Larry 1 (se oli kova, siitä oppi myös englantia pienenä)
No, sitten tietty sekalaista listaa lemppareista toimintaosastolta:
- Star Control 2 (yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä, loistomusat myös!)
- Bubble Bobble (kolikkopeli, 2 pelaajalla)
- Galaga (kolikkopeliräiskintäklassikko)
- Pirates! (Civilizationin tekijän merirosvo-seikkailu, edelleen kova)
- California Games (C64-urheilupeliklassikko)
- Super Mariot (nehän on kaikki hyviä)
- Elite (edelleen paras avaruuskaupankäyntisimulaattori)
...siihen on hyvä lopettaa, vaikka lisää olisikin...
Kun tykkäät seikkailusta niin kai pelasit läpi Indiana jones fate of Atlantis? Loistava peli
Tuo full throttle oli kyllä mahtava myös, tuli pelattua läpi sekin..
Se jäi välistä, kuten pari muuta LucasArts-klassikkoa, Day of the tentacle ja Sam & Max... :( Ei ollut PC:tä niihin aikoihin...
Oletko harkinnut jos vielä kokeilisit indianaa ja sam&max? Saa varmaan netistä ladattua helposti.
Nuo on nimittäin liian hyviä pelikokemuksia missattavaksi kokonaan, jos vaan kestät niiden grafiikkaa nykypäivänä..
Muistan kun noissa peleissä jämähti päiväkausiksi johonkin pulmaan ja sitten kun vihdoinkin hoksasin sen mitä piti tehdä niin se oivalluksen fiilis oli aika palkitseva :)
Dungeons and Dragons.
Ja vielä ihmettelette että olette sinkkuja :D
?
Vähän sama kuin sanoisit vaikkapa neulomista harrastavalle naiselle, että vielä ihmettelet, kun olet sinkku.
Kuinka niin? Ei sinkkuus ole seurausta siitä, että olemme videopelinörttejä. Koska olemme sinkkuja, emmekä saa naista niin olemme täyttäneet tuon tyhjiön videopeleillä.
Joku hukkaa kolme tuntia päivästään telkkariin, toinen saman verran pleikkariin. Kummalla on oikeasti kompetenssia haukkua toista?
Näin juuri, jos mulla olisi tyttöystävä niin luulenpa vahvasti että koneella olo olisi ennätysvähäistä.
Näin tapahtui jo kerran nuoruudessa kun mulla oli 3 tyttöä kavereina (olin friendzonessa) niin ei koneella olo kiinnostanut silloin vaan nautin paljon siitä kun oli koko ajan menoja.
Tervetuloa 2000-luvulle. Pelaaminen on nyt normaalia.
Tässä on kännykkäni herätysääni.
http://www.youtube.com/watch?v=tHUtj2ZcjbI
Melodia, jota kuuntelen ainoastaan syntymäpäivinä;
http://www.youtube.com/watch?v=bxpCQPKKHJE
Syntymäpäivien pelivideo (vuodesta 2011)
http://www.youtube.com/watch?v=ybKV6rBfzV4
Ikisuosikkini ovat:
1. The Legend of Zelda - Ocarina of Time
2. Donkey Kong Country
3. Super Mario World
Aika perussettiä siis, mutta etenkin ykkösellä on suuri paikka sydämessäni. Oi sitä nostalgian määrää kun tuon pelin pistää pyörimään... aivan loistava. Pitäisi pelata muitakin kyseisen sarjan pelejä, varmasti tykkäisin. Ei nyt vain ole aikaa eikä ikävä kyllä myöskään varaa hankkia. Ostoslistalla ovat kunhan rahatilanne tästä joskus paranee.
Kaksi jälkimmäistä löytyy koneelta, vaikka olen niitä vuosien mittaan hakannut milloin milläkin. Sopivan yksinkertaisia suorita kenttä - pääse seuraavaan -pelejä, joissa kuitenkin mielenkiinto säilyy. Paitsi kun sattuu johonkin veemäiseen kenttään jota ei millään meinaa päästä läpi.
Muistin tänä aamuna että olen myös joskus lähemmäs kymmenen vuotta sitten pelannut Metal Gear Solidin läpi kaikilla vaikeusasteilla, jopa European extremellä jos en ihan väärin muista.
asdqwes
No kattelkaas tätä commentarya ja mitä mieltä te sitten olette?
Olen pistänyt paljon työtä tämän eteen ja se näyttää mahtavalta.
Kannattaa checkata!
https://www.youtube.com/watch?v=skv6YN5hm2k
Call of Duty pelit
Vaikka en enää pelaa, niin tämä on ollut mukava ketju. Varmaan siksi, kun ketjussa ei ole haukuttu eikä arvosteltu ketään.
Ole sinä akka hiljaa, kun sulta ei mitään kysytty.
Minua ei miehet määräile, ei täällä eikä IRL! Pidä sinä vaan turpas kiinni, vitun perseeseen nussittu kyrpähomo.
Loppukaneetti puuttui, lisään sen vielä sinulle: "Että tiedä sä se!" ;)
Ajatelkaapa mitä olisitte voineet saavuttaa, jos olisitte käyttäneet kaikki nuo sadat tai tuhannet tunnit, jotka olette käyttäneet tietokonepeleihin, olisitte käyttäneet johonkin hyödylliseen.
Minusta tärkeintä on se että ihminen nauttii tekemisestään. Toiset tykkää pelata videopelejä, toiset soittaa kitaraa, toiset matkustella. Nautittu aika on parasta, olkoot se sitten vaikka vain videopelien pelaamista.
Ja mitä muka voi saavuttaa PELLE?! Madot syö kaikki lopuksi joka tapauksessa. Parempi tuhlata aikansa johonkin mitä oikeasti haluaa tehdä. Työnnä vittu se elämä perseen reikään! Että tiedä sä se saatana!!!!!!!!!!
No ajatteles mitä kaikkea ne saippusarjoja, tosi-tv:tä yms. tuijottavat naisewt olisivat sillä ajalla voineet saavuttaa.
Kyllä pelaaminen on sentään kehittävämpää toimintaa kuin pelkkä TV:n toljottaminen. Jos täytyy valita vaikkapa 1,5h Putousta tai 1,5h roolipeliä, niin tietysti valitsen jälkimmäisen. Jos naiselle on jotenkin mahdotonta käsittää pelaamista, niin ei taida olla oikea nainen minulle. En minäkään valita kaikista naisten harrastuksista, vaikka ne eivät minua kiinnostaisikaan.
Hei,
olen aloittamassa youtube-kommentaattorina tomimisen.
Ajatuksenani olisi tehdä peli -ja opetusvideoita, lisäksi
yleisön pyynnöstä kiinnostaviin aiheisiin.
Harrastus on itselleni uusi, ja siksi pyytäisin teiltä
arvostelua ja apua projektiini.
Ensimmäinen kommentaryni löytyy kanavaltani
http://www.youtube.com/watch?v=skv6YN5hm2k
Painu jonne vitttuun mainostamasta videotasi. Tässä ketjussa todelliset pelimiehet puhuvat klassikkopeleistä. Ei meitä kiinnosta mitä ulistavaa sinulla on jostain yhdentekevästä ja nykytyyliin typerretystä jatko-osasta.
No, eipäs nyt olla turhan epäkohteliaita. Siis Chazefate, tarkoitko että tekisit kaverisi kanssa pääosin opetusvideoita noihin pelaamienne peleihin liittyen (play/walkthrough tyyppisiä) vaiko joihinkin muihin aiheisiin liittyen, jossa kerrotte esim. opinnoistanne ja miten koette sen? Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta.
Itsekin olen suunnitellut youtube-käyttäjätilin hankkimista, tai itse asiassa minulla kyllä on sellainen käytössä mutta äänet eivät (?) pelaa. Jotkut kaverit on pyytäneet että jos alkaisin tekemään pianocovereita ja laittamaan niitä nettiin mutta teknisistä ongelmista johtuen en ole pystynyt.
Tää "ätmi" on ikisinkku ämmän kanssa hyviä esimerkkejä siitä miksei nämä palstan runkkupojat saa naista. Jos et tästä vielä tajunnut - kuten epäilen - niin väännän sen tähän vielä rautalangasta: koska olette kusipäitä.
Valkoritarit voin vielä jotenkin ymmärtää - vaikka heitä vihaankin - mutta miten teitä jonnejen kunniaa puolustavia oikein tulisi kutsua?! LOL
Katsokaa tuon "chazefaten" viestihistoriaa. Hän epätoivoisesti tuputtaa tuota videotansa useisiin ketjuihin. Tähänkin jopa kahdesti! Tosi noloa ja säälittävää.