Soveltuuko nettideittailu ihmiselle, joka ei ole ihan normaali, esimerkiksi näkövamma, liikuntarajoite, amputaatio tai kehitysvamma? Vai onko se sillai, että jos ei livenä ole kiinnostusta, niin nettimuminat ovat vaan välikerros, joka seuloo kaikki täydellisyydestä poikkeavat jäämään kotiin? Itellä on pieni pysyvä terveyshaitta, ja erään tuttavan mukaan voisin olla ihan kivanoloinen vaihtoehto jos hän olisi sinkku, mutta vähän passiivisena heteromiehenä livessä ei natsaa.
Vai saako terveyshaitoista mainitessa huonon leiman otsaansa, kun on tällaisiakin tapauksia: http://keskustelu.suomi24.fi/node/12077497
Vai saako terveyshaitoista mainitessa huonon leiman otsaansa, kun on tällaisiakin tapauksia: http://keskustelu.suomi24.fi/node/12077497
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielenkiintoinen kysymys.. Itselläkin ajankohtainen. Minulla myös pieni pysyvä haitta, joka ei koskaan ole estänyt seurustelua, vaan hyvin on hyväksytty vikoineen. Nettideittimaailmaa en ole vielä kokeillut, enkä tiedä uskallankokaan kun tuntuu nuo kriteerit olevan niin hurjia siellä. Toisaalta luulisin että pienet, miks ei suuremmatkin "viat" ole aika tavallisia nykyään. Taustaltahan voi löytyä onnettomuuksia ym. Jotenkin vaan kuvittelisin että nettideittailussa on helppo rankata pois kaikki tuollaiset ei toivotut ominaisuudet. Tai missä vaiheessa sitten uskaltaa tunnustaa omat vajaavuutensa.. Toivottavasti saat kommentteja tähän, ei kuitenkaan kovin paljon puhuttu aihe..
Tosi erikoistapauksille netti voi kieltämättä toimia hyvänä hakuvälineenä, jolla sopiva kumppani saattaa löytyä kauempaakin. Tässä siis palvelu toimii kohtaamisongelman poistajana. Kuvittele tilanne, ettet löydä mistään livenä ihmistä, joka on samassa tilanteessa kuin sinäkin terveyshaittoineen. Netti voi auttaa.
Toisaalta taas jos etsit samanlaisia kumppaneita kuin kaikki muutkin, joille et livenä kelpaa vaikka niitä tulee vastaan, ei netti toimi vaan luultavasti turhauttaa ja katkeroi. Netti korostaa ulkoisia piirteitä ja "pinnallisuutta" kuten sitä haluavat ne kutsua, joita se karsii pois.
Summaten, netti auttaa kohtaamisongelmaan mutta ei ole mikään taikasauva, jota heilauttamalla löytyy pari sillekin joka livenä saa pakkeja.
"Toisaalta taas jos etsit samanlaisia kumppaneita kuin kaikki muutkin"
No, mulle ei kumppanin terveysjutuilla ole aina väliä. Olen ihastunut muutamiin naisiin, joilla on ollut jotain pieniä ongelmia. Mut tietysti haluaisin sellaisen kumppanin, jolla ei ole mitään tarttuvaa kuten hiv tai kuppa ja pitäisi pystyä keskustelemaan, eli ainakin aspergerit ja kehitysvammaiset karsiutuu pois.
Mut kerran tein profiilin, jossa etin itseni kaltaista liikuntarajoitteista. Sain yhden vastauksen, jonka kanssa kemiat eivät kohdanneet livenä.
Assi-naisena hämmästytät sinä epätäydellinen. Mahdatko tuntea ketään aspergeria? Siinä sosiaalisen kanssakäymisen kategoriassa on yhtä monta tasoa kuin täällä kirjoittajia. Emme me ole kehitysvammaisia :)
Nyt kyllä Juicekin pilvenlonkalla nauraa päräyttää.
"Assi-naisena hämmästytät sinä epätäydellinen."
Mistä sinä tuon repäisit, että olisin assi-nainen?
"Mahdatko tuntea ketään aspergeria? Siinä sosiaalisen kanssakäymisen kategoriassa on yhtä monta tasoa kuin täällä kirjoittajia."
Tunnen yhden. En tiedä miten erilaisia muut ovat häneen verrattuna. Assit eivät ole kehitysvammaisia, sen olen kuullut, mutta en tiedä sitä, kuinka hankala sellaisten kanssa on keskustella, kun on vaan yhdestä juttelusta kokemuksia ja se oli jotain todella tuskaista. Ehkä muiden kanssa keskustelu sujuisi paljon paremmin. Pahoittelen, että yleistin liikaa.
"Mistä sinä tuon repäisit, että olisin assi-nainen?2
Kirjoittaja taisi kyllä puhua itsestään.
No niinpäs taisikin. Luin viestin liian nopeasti ja lähetin vastauksen ennen kuin ajattelin tekstin sisältöä.