Lehdistähän sitä saa lukea näitä juttuja milloin mies on tappanut oman perheen, tai vaimon, tai pelkät lapset jne jne.
Kaikki tuntui niin etäiseltä kunnes se tapahtui omalle kohdalle. Selvisin tapahtumasta kuin ihmeen kaupalla, mutta mieheni ei. Epäonnistuttuaan ja minun paettua hän ampui itsensä. Pitkän sairaalassaolon jälkeen käyn nyt terapiassa. En silti ymmärrä. Olimme olleet pitkässä liitossa ja lapset jo kaikki melkein lähtenyt kotoa. Olin ollut asumuserossa hänestä n. 4kk, koska hän oli pettänyt minua ja halusin miettiä asioita rauhassa. Asumuseron takia melkein koko hänen suku syyttää nyt minua hänen kuolemastaan. Se tuntuu niin hirvittävän pahalta, että en osaa edes puolustautua. Ikävöin ja vihaan häntä vuoronperään. Välillä en pääse sängystä ylös moneen päivään, ja välillä taas valvon kaikki yöt. Kertokaa! Mikä saa ihmisen ihan oikeasti tappamaan? Hän oli kirjoittanut yhden jäähyväiskirjeen kotiin ja minun luokse hän toi kaksi A4 täyteen kirjoitettuna, mutta oli vienyt ne mukanaan. Niitä ei koskaan löytynyt. Siitäkin johtuen olen aivan ymmälläni.
Kaikki tuntui niin etäiseltä kunnes se tapahtui omalle kohdalle. Selvisin tapahtumasta kuin ihmeen kaupalla, mutta mieheni ei. Epäonnistuttuaan ja minun paettua hän ampui itsensä. Pitkän sairaalassaolon jälkeen käyn nyt terapiassa. En silti ymmärrä. Olimme olleet pitkässä liitossa ja lapset jo kaikki melkein lähtenyt kotoa. Olin ollut asumuserossa hänestä n. 4kk, koska hän oli pettänyt minua ja halusin miettiä asioita rauhassa. Asumuseron takia melkein koko hänen suku syyttää nyt minua hänen kuolemastaan. Se tuntuu niin hirvittävän pahalta, että en osaa edes puolustautua. Ikävöin ja vihaan häntä vuoronperään. Välillä en pääse sängystä ylös moneen päivään, ja välillä taas valvon kaikki yöt. Kertokaa! Mikä saa ihmisen ihan oikeasti tappamaan? Hän oli kirjoittanut yhden jäähyväiskirjeen kotiin ja minun luokse hän toi kaksi A4 täyteen kirjoitettuna, mutta oli vienyt ne mukanaan. Niitä ei koskaan löytynyt. Siitäkin johtuen olen aivan ymmälläni.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mee tv:hen kertomaan tarinasi, joku paha mielenterveysongelma tai narsisti, ei halunnutkaan jäädä kiinni ja menettää entistään kuten narsistit eivät yleensä pysty!
Ei ole ihme, että olet järkyttynyt. Ymmärrän, jos ottaa itsensä pois yhtälöstä, mutta toisten sotkeminen mukaan todistaa, että miehesi kuului psykopaattien joukkoon. Nettitietojen mukaan psykopaatteja on vain muutama prosentti ihmisistä; minä uskoisin määrän olevan paljon isompi.
Kyse on ihmisistä, joilta puuttuu empatian kyky. Se on synnynnäinen ominaisuus, josta on usein hyötyä kantajalleen. Psykopaattikin kykenee käyttäytymään ihmisiksi, mutta oikeasti häntä ei häiritse ollenkaan syöpäsairaan lapsen kärsimys tai sotapakolaisen ahdinko.
Kun psykopaatti on päättänyt surmata itsensä, hänen ei enää tarvitse teeskennellä. Hänen oikea luontonsa paljastuu. Hän ei ole saanut elämältä kaikkea haluamaansa ja haluaa kostaa. Hänestä on sietämätöntä ajatella, että ihmiset, jotka ovat aiheuttaneet hänen ahdinkonsa, voisivat jatkaa elämäänsä onnellisina hänen poistumisensa jälkeen.
Vaikka olisit ollut inhottava miehellesi, mikään ei tee hänen aikeitaan hyväksyttäviksi.
Joopa joo. Sinä tässä varmaan sen diagnoosin osaat tehdä pelkän ap:n kirjoituksen perusteella.
Itse sain uhkailuja aikanaan silloiselta poikaystävältäni, kun olin häntä jättämässä. Hän sanoi, että tappaa itsensä, johon sitten lisäsi että mutta ei hän täältä yksin lähde. Siis tarkoitti että tappaa meidät molemmat. Hän oli sairaalloisen mustasukkainen. Luulen, että siinä minunkin hengen uhkailussa oli myös kyse mustasukkaisuudesta. Hän ei suvainnut ajatusta, että hänen elämänsä loputtua minä jäisin tänne jatkamaan elämääni (ja ehkäpä vielä nauttisin siitä tms). Hän siis kadehti minun elämääni, vaikka luulisi ettei sillä olisi hänelle kuolleena mitään väliä. Luulen että siksi hänestä minunkin piti kuolla. Kai siinä oli myös jotain kostojuttua mukana (kosto siitä että aioin jättää hänet), ja myös hän ei kestänyt ajatusta, että olisin vielä joskus jonkun toisen kanssa. Tai siis että joku muu "saisi minut", hän siis jollain tapaa koko omistavansa minut. Mutta luulen että se mustasukkaisuus minun jatkuvasta elämästä hänen elämänsä päättyessä oli hänelle se kaikista kestämättömin juttu, ja pääsyy miksi minunkin olisi pitänyt kuolla.
No, kukaan ei onneksi kuollut, ja erosta on nyt monta vuotta. Mutta tässä oli minun tulkintani hänen silloisista tuntemuksista, ja siis siitä meidän tapauksesta. En osaa sanoa voiko yhtään yleistää.
Ap:lle tsemppiä, ja älä kuuntele niitä sukulaisia. Heistä tuntuu paremmalta etsiä syntipukkia tapahtuneelle, koska asian kohtaaminen suoraan on niin vaikeaa. Kaikki kuitenkin loppujen lopuksi tajuavat, että jokaisella on oikeus erota liitostaan, ja jos toinen sen takia itsensä tappaa, se on täysin sen ihmisen oma juttu. Hän ei ole osannut suhtautua asiaan muulla tavalla, mutta siitä ole toisella vastuuta. Se eroa haluava ei voi jäädä toista paapomaan, siinä kohtaa tuki pitäisi tula läheisiltä. Harmi, että tässä tapauksessa lähimmäiset eivät olleet huomanneet kuinka pahasti asiat olivat, ja näin sitten pääsi tapahtumaan. Voimia!
En puolusta tässä nyt tappajia mutta minusta summaat yhteen nyt liikaa asioita kuten toisen tappamisen ja itsemurhan. Ne eivät ole sama asia koskaan, kenellekään, vaikka oma eksäsi on niin tehnyt ja uhannut (ehkä tahallaan mutta ei tosissaan sinutkin tappaa)!!!
Itsemurha on yleensä aina surulinen asia ja kenenkään meistä täällä ei pidä ylenkatsoa muiden voimavaroja.
Sehän noissa eroissa jopa törkeissäkin vie psyykeä murenemaan että toinen pesee kätensä kaikesta vain lähtemällä ja ajattelee että läheiset hoitaa, entä jos ei ole ketään. On jättäjälläkin joskus vastuuta, miten asiat hoitaa. (nyt en taaskaan puutu sinun eksääsi, emmehän tiedä millainen muuten oli), vaan yleisesti ihmistä tulisi kohdella ihmisenä, eikä jättämistäkään tehdä toista murskaavasti. Ei sellaisen ihmisen kohdalla joka niin tekee voi muuta kuin katua että on koskaan edes moiseen aikaansa tuhlannut. Miten voi, jos jakaa elämäänsä toisen kanssa (kaveri tai seurustelukumppani saati sukulainen) skipata toisen elämästään ala-arvoisesti, lähteä selittämättä, mitään toisen murtumisesta välittämättä. Osoitat ajatuksillasi empatiakyvyttömyyttä eikä ole ihme että olet saanut eksäsi psyyken niin äärirajoille että on sua uhkaillut, sori.
lisään.... että itse olen...aina kun monen vuoden suhde on tullut tiensä päähän vähin erin valmistanut toista henkisesti eroon jos mahdollista ja sen jälkeenkin antanut toiselle mahdollisuuksia päästää irti vähitellen, voimavarojen mukaan, antanut mahdollisia vastauksia, viettänyt platonisesti aikaa yhdessä, käsitellen asiaa toisen kanssa ja varmistanut että toinen ei jää täysin yksin tai joudu itsarin partaalle takiani.
Melko julmalta kuulostaa toiminta, jossa vain lähdetään ja tyhjennetään koti omista tavaroista eräänä päivää tyhjäksi, ajatellen että kyllä joku muu hoitaa. Kaikilla ei ole ketään, joku ei osaa pyytää apua tilanteeseensa, kenen meistä tahansa psyyke, voi järkkyä äkillisen muutoksen myötä. Ehkä ymärrät joskus.
En minä missään puhunut siitä, että pitäisi salamana lähteä ja toinen vailla empatiaa jättää. Puhuin asiasta noin yleisesti. Yleisesti ottaen exää ei voi jäädä paapomaan, koska silloin kumpikaan ei voi päästä eteenpäin elämässään. Tottakai jos toinen on kovin huonona, pitää parhaansa mukaan yrittää varmistaa että hän ei jää yksin. Mutta sellainen tilanne on molemmille erittäin kamala, jos toinen on sekä ainoa tukija, että se kuka haluaa erota. Se on samalla täysin ristiriitainen tilanne, ymmärrätkö: "olen tässä sinua varten, mutta jätän sinut". Olisi parempi että jätetyn läheiset olisivat hänen tukenaan. Tässä siis tietenkin puhun lähinnä sellaisesta tilanteesta, jossa jätetty ei osaa käsitellä asiaa ns normaalisti, ja hyväksyä sitä että ero tapahtuu. Oletin, että kun ap:n exä tuollaiseen äärimmäiseen tekoon päätyi, hän ei varmasti ollut sellainen ihminen joka olisi käsitellyt tuota eroasiaa "normaalisti", vaan hän ei selvästi voinut nähdä tulevaisuutta eronneina.
En tässä ottanut kantaa yleensäkään siihen asiaan, että miten ero pitäisi hoitaa, vaan otin kantaa siihen, minkä perään ap kyseli. Että miksi joku tappaa. Kerroin oman näkemykseni omasta kokemuksestani, jossa on yhtäläisyyksiä ap:n tarinan kanssa. Ja tappamisesta ja itsemurhasta puhuin tässä samassa, koska kyseessähän kuitenkin oli aihe, jossa toisen päähän tulee tappaa sekä itsensä että toinen.
Kerroin myös, että exäni oli sairaalloisen mustasukkainen. Se siis oli omalla kohdalla siinä taustalla, ei mikään lähtö ja kodin tyhjennys tms, josta jostain syystä kirjoitit.
Sinulla ilmeisesti on nuo erot sujuneet "hyvin" ja kohtalaisen siististi. Joskus kuitenkin, vaikka minkä yrittäisi, ei sitä toista osaa yksinään auttaa ja pitää pystyssä. Jos sitä toista jää liikaa paapomaan, hän rupeaa helposti manipuloimaan tilannetta, ja sitten suunta on molemmilla alaspäin. Omatkin voimavarat loppuvat. Silloin pitää pyytää muilta apua, ja poistua takavasemmalle, pois tilanteesta joka hajottaa molemmat. Joskus se toinen taas piilottaa sisimpänsä niin, että tällaiset äärimmäiset ratkaisut tulevat kaikille aivan yllätyksenä. Jos sinä et ole mitään tällaista kokenut, niin olen onnellinen puolestasi. Ihan vilpittömästi. Enkä aio välittää piikittelevistä ja kaikkitietävistä kommenteistasi, koska tiedän että joskus on hyvin hankala ymmärtää sellaista, mitä ei ole itse kokenut.
Kyllä sinä olit aiemmassa kirjoituksessasi tasan sitä mieltä että eronneen hoitaa muut eikä lähtijällä ole vastuuta, selitä nyt jälkikäteen mitä haluat.
Eiköhän jokainen normaali ihminen tunne omat rajansa, ei kaikessa ole kyse manipuloinnista, ehkä muuten kuin sinulle. Nythän sinä kerrot ihan eri tilanteesta, kun aiemmin olit sitä mieltä että voi vain lähteä ja läheiset hoitaa. Jep. Varmaan kaikki meistä on olleet erilaisissa suhteissa jättäjinä ja jätettyinä. Kyllä eroissa yleensä pieni pala hajoaa molemmista joka tapauksissa. Parisuhde kuten siitä eroaminen vaatii vastuunottoa toisesta, ei kokonaan mutta siten miten nyt läheisistä yleensä vastuuta kannetaan. ihan turha vääntää asiasta kun olet yhtäkkiä nyt eri mieltä. Lopetan tähän.
Terapiaan ja heti!
Voi se niinkin mennä, että nainen on tarpeeksi läheisriippuvainen ja omistushaluinen, eikä halua hyväksyä enää miehelle ikinä ketään muuta naista, vaan roikkuu väkisten kiinni niin, että erotapauksessa on valmis tappamaan itsensä ja miehen myös ettei kukaan muukaan voi miestä enää saada.
Homman voi hoitaa myös myrkyttämällä miehen valmiiksi esim rotanmyrkkyä ruokaan periaatteella vähitellen.
Suomessa eivät tutki onko verinäytteessä myrkkyjä, koska sanoivat sellaisen kuuluvan vain amerikkalaisiin televisio ohjelmiin.
Omalla kohdalla tilanne rauhoittunut toistaiseksi kun kolmatta kertaa sairaalaan omituisten vikojen takia. Eivät vain ottaneet myrkkyasiaa vakavasti, vaikka maalta kun ollaan rotanmyrkkyä on ja tarvitaan.
Joo tottakai, jos myrkytät jonkun se on 100% täydellinen murha ja kukaan ei koskaan saa tietää siitä. Kaikki - poliisit, omnaiset, patologit ja lääkärit - vain ihmettelevät, miten henkilö kuoli.
Bravo, miksei kukaan ole koskaan keksinyt tätä?!
On muuten aika paljon käytetty juttu tuo myrkkyä ruokiin pienin annoksin kerrallaan.
Asiaan on yleensä aina myös liittynyt henkivakuutusten ottaminen, ja jopa vakuutusten korottaminen juuri ennen uhrien kuolemaa.
Opettele poju läksysi ja katsele maailman menoa vähän muutenkin kuin oman peräkamarisi nurkasta :)))
Otan osaa, kiltillä miehellä ei tee mitään! Minun pitäis juosta junan alle koska en koskaan saa tyttöystävää.
Vastuullisuutta marinaankin. Miksi junamatkalaisten pitää myöhästyä matkallaan sinun olosi helpottamiseksi? Ja ajattele niitäkin, joiden pitää riipiä jänteesi akselin ympäriltä?
Puhumattakaan junakuskista, joka saa loppuiän traumat asiasta.
Okei okei. En hyppää junan alle vaan kärsin sinkkuna loppuelämäni.