useinhan mies on tienannut 10 v liitossa paljon naista enemmän vielä jos on lapsia ja nainen ollut kotona. elikkäs eikös ositeta omaisuus puoliksi, talo ja irtaimisto. lisäksi mies elättää (miten kuin pajon)? lapset 18v asti exänkanssa?
tämä siitä syystä että ero abt puolittaa yhteisen omaisuuden ja se on paljon se jo epäonnistuu ja tulee näin mieleen että toinen on saanut tavallaan siivellä paljon omaisuutta.....
tämä siitä syystä että ero abt puolittaa yhteisen omaisuuden ja se on paljon se jo epäonnistuu ja tulee näin mieleen että toinen on saanut tavallaan siivellä paljon omaisuutta.....
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ellei avioehtoa ole, kaikki kiinteä omaisuus ositetaan riippumatta siitä miten ja milloin omaisuus on hankittu tai peritty. Varakkaampi maksaa tasinkoa toiselle, niin että molemmille jää 50/50. Täytyy huomioida myös, että molempien omaisuudesta vähennetään velat, eli ositus tehdään netto-omaisuudesta. Pakkohan ositusta ei ole tehdä, paitsi kuolemantapauksessa. Lisäksi voidaan sopia, ettei esim. perittyä omaisuutta oteta osituksessa lukuun.
Irtaimistosta täytyy sopia erikseen. Kiva, jos pystyy sopimaan. Usein se vaan menee niin, ettei toiselle jää mitään/lähes mitään.
Ei se mitään "siivellä" saatua omaisuutta ole, jos vaimo on tehnyt kotityöt ja hoitanut lapset ja siivonnut kotia, pitänyt kaikessa järjestystä yllä. Juuri tästä syystä erossa voidaan laskea arvo kotona olleelle puolisolle hänen kotona tehdystä työstä. Kotona tehty työ on täyttä työtä siinä missä mies on käynyt ansiotyössä. Yhteiset lapset, yhteinen koti.
Tavallaan kotityökin on työtä, mutta entäs jos nainen olisi saman ajan ollut työssä? Millaista työtä hän olisi tehnyt, kuinka paljon ansainnut? Aika luultavaa, että mies olisi tienannut paljon häntä enemmän.
Jos kotona hoitaa paria lasta, niin aika helppoa se on, väitti kuka mitä tahansa. Naiset aina valittavat kotityön raskautta. Ei taida pitää paikkansa, Kyllä muutaman lapsen saanti ja heidän kanssaan kotona vietetty aika on lomaa rankan työelämän rinnalla.
"Kyllä muutaman lapsen saanti ja heidän kanssaan kotona vietetty aika on lomaa rankan työelämän rinnalla."
Jaa. Itse olin hoitamassa neljää lasta kotona 9v. Työelämässä olen ollut yli 20v. Ehdottomasti kodin ulkopuolinen työ on helpompaa kuin lasten kanssa kotona. Työssä on lakisääteiset kahvitauot, ruokatunti, lomat. Omassa työssäni pääsen vessassakin käymään juuri silloin kun on tarve ja pöntöllä saa istua rauhassa :). Toista se oli silloin kotona "ollessa" :D. Omaa aikaa ei ollut. "Yövuoroja" usein viikkokausia putkeen "päivävuorojen" kanssa. Parin tunnin nokkaunilla ei pärjännyt, jatkuva väsymys.
Sitten pitäisi muistaa, että ellei itse hoida lapsia kotona, niin jonkun on sekin työ tehtävä. Lisäksi jos normipalkasta vähentää neljän lapsen hoitomaksut ja työmatkakulut, nettopalkasta ei käteen jää mitään. Lisäksi on muistettava, että mies ei suinkaan aina tienaa enemmän kuin nainen. Hyvin usein molemmilla on sama (pieni) palkka. Kuten myös se, että päivähoidossa ei saanut olla kuin klo 7.00-17.00. Monen vanhemman aikatauluihin se ei sovi. Eikä ole oikeastaan mitään mieltä saada lapsia, jos säilöö heitä päiväkodissa 10h päivässä. Hienot ammattilaiset usein puhuvat, että vanhemmat ovat vastuussa lasten kasvatuksesta. Ok, kyllä varmaan näin on. Mutta harvempi ajattelee sitä miten vanhemmat voivat kasvattaa lapsensa = antamalla heille turvaa ja yksilöllistä hoivaa, ohjausta, herättää lasten luottamus ja läheinen kiintymys vanhempia kohtaan, jos he viettävät vanhempiensa kanssa valveillaoloaikaa n 4 tuntia päivässä, josta rutiineihin, kuten tarhanmatkoihin, pukemiseen, riisumiseen, pesemiseen, syömiseen jne kuluu suurin osa.
Etkö osaa ajatella että nainen, jos kotityölle lasketaan sen ARVO, se työ maksaisi sinullekin normaalin naisen palkan. mutta nyt nainen tekee sen ilmaiseksi kodissasi! Lapsethan ovat myös sinun! Jos kaikki se kotityö lasketaan työn todellisen arvon mukaan on se usein suuri määrä rahallisesti. Lasten kotona hoitaminen EI OLE mitään aina niin helppoa työtä! Näkee oikein miten et pysty asettumaan naisen asemaan! Lomaa se ei missään tapauksessa ole! Aika lapsellinen taidat olla.
Hei Tulotasaus.
Eikös oo aika erikoista että kotirouvan osituksessa saama "korvaus" kotityöstä riippuu siitä kuinka paljon mies on ansainnut avioliiton aikana? Onko kotirouva tehnyt jotenkin arvokkaampaa työtä jos mies on tienannut hyvin? Tai jos mies on tienannut vähän ja ryypännyt nekin, niin kotirouvalle jää tosi vähän vaikka on tehnyt yhtä paljon kotitöitä?
Jos mies on tienannut hyvin, niin kotirouva voi saada osituksessa moninkertaisen summan verrattuna siihen että olisi ollut töissä. Onko kotirouvan työ todella niin arvokasta??
Eihän tuossa ole mitään oikeudenmukaisuutta. Minusta kotirouvalle kuuluu enintään tietty summa esim 10 000EUR per avioliittovuosi. Ihan hyvät tulot pitää työssäkäyvälläkin olla joka tuon verran saa säästöön kerättyä.
No mikset hoitanut asioita toisin liittosi aikana ja sanonut "kotirouvalle", ettet ala häntä elättämään?! Että hopi hopi heti äitiysloman jälkeen työnhakuun ja niin kauan haet, että niitä saat! Turhaa ruikutusta, kun homma on jo pitkin reisiä!
no mitäs luulet miksi otin eron.
Tuttavaperheessäni oli mies koti-isänä kolmen lapsen kanssa useita vuosia. Vaimo teki pitkää päivää töissä ja tuli kotiin hoitaen vielä pyykit, siivouksen ym. Vierestä katselimme kun lapset eivät harrastaneet mitään tai käyneet missää esim. puistoissa tms. No, erohan siitä tuli ja kamala riita osituksessa, Mies halusi korvausta näistä lepovuosista jopa niin härskisti, että yritti kumouttaa vaimonsa vanhemmiltaan saaman ehdollisen lahjan ja testamentin. Eli sama myös näinkin päin...
Kehotan kaikkia nuoria naisia, jotka hankkivat lapsiliudan ja ovat heidän kanssaan kotona (kunnioitettavaa!) miettimään tilannetta, että mies häippäsee. Se on todellisuutta.
Kannattaa olla jokin varasuunnitelma, tili tms järjestely, että ei jää tyhjän päälle. Jollekin se voi olla se, että _ei_ ole avioehtoa, jos mies on varakkaampi ja tienanneempi osapuoli.
Nykyaikana naisen suurin valtti on itsenäisyys, mutta kannattaa miettiä sitä, onko itsenäisyyttä aidosti, jos ei ole omaa rahaa.
Jos Virginia Woolf kirjoitti aikanaan naisille kuuluvasta omasta huoneesta, niin nykyaikana se voisi olla omat rahat.
Hyvä ohje! Ehdottomasti.
Omat rahat? Liitossa ei oikeastaan ole omia rahoja, vaikka olisi oma tili (eikä avioehtoa). Erotilanteessa "omat" rahat menevät myös ositukseen. Mitä enemmän on saanut säästetyksi, sitä enemmän on omaisuutta, ja sitä vähemmän toisen pitää maksaa tasinkoa.
Varasuunnitelmaksi sopii ainoastaan tili Caymansaarilla tai kotoinen sukanvarsi.
Muistakaa varasuunnitelmassa myös jollakin vapaaehtoisella tavalla kerryttää vaimolle eläkettä kotirouvavuosien ajalta. Muistan nähneeni eläkemainoksen, jossa hymyilevän pariskunnan mies maksoi (johtajan) tuloistaan vaimolle eläkettä vuosittain. Jos lapsia syntyy monia ja/tai pitkällä aikavälillä, ja heidät kotona halutaan hoitaa, todella muistamisen atrvoinen asia!
Huvittavaa tuo olettama, että se mies on aina paremmin ansaitseva.
Omassa tapauksessani olin ostanut ekan oman asuntoni jo 22-vuotiaana, ja olin saanut osan siihen ennakkoperintöä. Avioiduin 28-vuotiaana ja teimme avioehdon. Miehellä oli juuri hankittu asunto, lähes kokonaan velkaa. Ostimme yhteisen talon, josta osuuteni oli 2/3. Kumpikin maksoi omaa lainaansa. Kun aviero 9 vuoden jälkeen näytti ainoalta vaihtoehdolta, myin kesäpaikkani ja maksoin oman talolainani pois. Minulla jäi talosta 2/3 velattomana ja miehelle 1/3 , josta edelleen suurin osa velaa. Velkaa hänelä on edelleen siitä asunnosta, jona eron jälkeen osti. Hän peri kyllä vanhempansa, mutta on laittanut rahat kurkustaan alas. Nyt än on työtön, vakavasti sairas saa kuulemma asumistukea, jotta pystyy sairaspäivärhalla kämpässään asumaan.
Kumpikin lähti omistamallaan maksamallaan autolla. Tavarat jaettiin sen mukaan kumpi oli ne kotiin tuonut, yhteiset jaettiin arvalla.
Meillä oli aviossa likipitäen sama palkka, mutta vain minä osasin käsitellä rahaa.
Kodin peruja luultavasti. Maksoin 10 vuodessa yksin uuden rivarini velattomaksi. Sitten hankin upouuden ok- talon. Lapset ovat molemmat jo täysi- ikäisiä ja asuvat vielä luonani. 18-vuotispäivän jälkeen isä ei ole osallstunut heidän menoihinsa millään lailla. Ajokortit, pääsykekirjat ja pääsykematkat hotelleineen maksoin minä.
Lasten isä jatkoi eron jälkeen tuurijuopon elämäänsä ja on pilannut sillä terveytensä.
Usein muistan kiittää yläkertaa, kuink fiksuja miehiä vastaani on eron jälkeen tullut js kuinka mallillaan elämäni on eron jälkeen ollut.
Kaikille naisille vinkiksi, kannattaa olla ehdottomasti taloudellsesti riippumaton!
Älä ainakaan tee lapsia, pääsett siitä elatusvelvollisuudesta silloin. Pysyy ehkä nainenkin töissä eikä maleksi kotona hoittamassa jälkikasvua. Tehkää avioehto, tai paremmin niin ette mene naimisiin ollenkaan, eron tullessa jaatte silloin vain yhdessä hankitun omaisuuden. Yksinkertaista, eikö?
Miksi teit lapsia ylipäätänsä kun et halunnut? Jonkun muun pitäisi ne varmasti elättää sun puolesta?