Kun oma vanhempi kuolee, niin on se kamalaa kun sisar ilmoittelee vasta pari päivää ennen hautajaisia: Kuolinpesän puolesta kutsuna ilmoitan että NN:n hautaansiunaus tapahtuu sinä ja sinä päivänä klo se ja se.
Siis tämä oli ilmoitus ja hautajaisiin kutsu. Kuolema tapahtunut viikko tätä ennen. Näin rakkaita nämä sisarukset ovat toisille. Ja tiedättekö mitä tämä pääsurija teki hautajaisissa:
En tiedä, onko tapana, mutta hän oli ikään kuin suurin surija eli otti meidät sisarukset vastaan siinä kappelin käytävällä, häntä piti käydä kättelemässä ja suruvalittelut esittää.
No, minulla ei ole käytöstapoja, eli minä marssin suoraan kappeliin sisään odottamaan tilaisuuden alkua. Siihen sitten hetken päästä tämä pääsurija tuli ja ei muuta asiaa ollut kuin rupesi kuolinpesän talousasioista heti puhumaan, että pitäisi saada valtakirjoihin allekirjoitus. Meinasin sanoa, että joo, mennään vaan heti tekeen papereita, että mitäs täsä äitivainaan arkussa makaamisesta.
Paska mikä tyyppi!
Ja haudan äärellä sitten oli se muistopuheensakin niin oksettava! Suoraan sanoen paistoi naamastansa mielihyvä sen vuoksi, että hähhhääää, eivätpä tiedäkään muut joista monet kyyneleitään pidättelivät, mitä yllätyksiä vielä oli tulossa.
Semmoinen sisar! "Kuolinpesän puolesta kutsuna ...."
Siis tämä oli ilmoitus ja hautajaisiin kutsu. Kuolema tapahtunut viikko tätä ennen. Näin rakkaita nämä sisarukset ovat toisille. Ja tiedättekö mitä tämä pääsurija teki hautajaisissa:
En tiedä, onko tapana, mutta hän oli ikään kuin suurin surija eli otti meidät sisarukset vastaan siinä kappelin käytävällä, häntä piti käydä kättelemässä ja suruvalittelut esittää.
No, minulla ei ole käytöstapoja, eli minä marssin suoraan kappeliin sisään odottamaan tilaisuuden alkua. Siihen sitten hetken päästä tämä pääsurija tuli ja ei muuta asiaa ollut kuin rupesi kuolinpesän talousasioista heti puhumaan, että pitäisi saada valtakirjoihin allekirjoitus. Meinasin sanoa, että joo, mennään vaan heti tekeen papereita, että mitäs täsä äitivainaan arkussa makaamisesta.
Paska mikä tyyppi!
Ja haudan äärellä sitten oli se muistopuheensakin niin oksettava! Suoraan sanoen paistoi naamastansa mielihyvä sen vuoksi, että hähhhääää, eivätpä tiedäkään muut joista monet kyyneleitään pidättelivät, mitä yllätyksiä vielä oli tulossa.
Semmoinen sisar! "Kuolinpesän puolesta kutsuna ...."
Vastaukset 28
Vanhimmat
Tilitetään lisää:
Hautajaisten jälkeen sitten paljastui, että rahaahan se tämä pääsurija oli jahdannut jo ennen vainajan kuolemaa ja lisää piti saada vielä kuoleman jälkeenkin kaikenlaisilla korvaushakemuksilla, joita oli lähtenyt yksin ajamaan.
No, minulta sitten on näissä pakollisissa kuvioissa lähtenyt kyllä palautetta tuon tyypin touhuista sinne sun tänne. No, taitaa sitten lopulta käydä niin, että pääsee pääsurija lypsämään minuakin, että odotellaas vaan, tuleeko kohta joku haastehakemus käräjille solvauksista.
Mitäs niistä että minua itseäni esim. perunkirjoituksessa yksi ryssänvihaaja haukku lehmäksi! Mitäs mistään muustakaan. Se muuten on huippu, että tämä pääsurija kertoilee siinä perunkirjoitustilaisuudessa perunkirjoittajan väittäneen että se on hilkulla etten minä kuulu koko porukkaan. Että hilkulla!
No, se on varmaan ihan hilkulla, että pääsurija hankkii lisää tienestiä vielä pitkään suvustaan, vai ollaankohan me edes sukuakaan muuta kuin puoliksi pääsurijan omien puheiden mukaan. Kyllä se pääsurija sitä suutansa niin paljon on paukuttanut, että milläs sitoututettaisiin se pitämään suunsa jo kiinni!
Veikkaan, että kun se tämänhetkinen pääsurija kuolee, niin mahtaa olla arkku täynnä rahaa! Mukaansa se ne ottaa, eikä se mulle kuulukaan, mutta....
Yks tili vielä itseltäni: En tosiaankaan välitä, vaikka tulis mitä haasteita. Minulta on nyt kaikki paukut loppu tuon paskan takia!
Myytpäs, enpäs, myytpäs, enpäs, myytpäs. Anna paperit, enpäs anna, anna paperit, enpäs anna, anna paperit, enpäs anna!
Anna valtakirja, ei sitä tarvitakaan, anna valtakirja, ei sitä tarvitakaan, anna valtakirja, ei sitä tarvitakaan.
Sitoudut tekemään sitä ja tätä, mutta minä en sitoudu, sitoudut tekemään sitä ja tätä mutta minä en sitoudu.
Sitä rataa..... loputtomiin!
Ihan sama se sitten olisi ollut, jos olisinkin ollut jo hilkulta tippunut enkä kuulunut yhtään mihinkään. Tollasen saatanan rahanhimoisen kahjun kanssa.... Minä, minä, minä. Silloin kun se mummonkin perinnönjako oli, niin kaikki meni kyllä ihan väärään paikkaan ja sitten ne kaikki hienot pitsit ja lakanat ja pöytäliinat ja virkkuutyöt ynnä muut häviisi. No, mahtaisivat nekin olla jo homeisia ja koinsyömiä monen kymmenen vuoden jälkeen! Kyllä on valittamista ollut joka asiassa, mutta nämäpä nyt sitoutetaan olemaan turpa rullalla, se on vaan pääsurija kun muuntelee totuuksia.
Ja vainajan asuntokin oli tyhjennetty ennen perunkirjoitusta, kun tuo pääsurija tiesi, miten asiat tulevat menemään. No, kun perunkirjoituksessa joku kyseli matkoiltaan tuomiensa pikkuesineiden perään, niin ei muuta tullut kuin Tervetuloa hakemaan vaan. No, meniskö hakemaan, kun tietenkään niitä kyseltyjä tavaroita ei löydy, niitä ei ole ollutkaan.
Näinhän se oli jo silloin kun ne olivat vasta matkalaukusta purettu, tuo pääsurija oli äitinsä kanssa erillisessä huoneessa että valkkaapa sinä siitä mitä haluat.
No, mitäs näistä, mutta näin...
Ja sanotaan vielä tämä, jota en kyllä käsitä, eikä ole käsittänyt kukaan muukaan: Kun tuo äiti tuossa vielä eli mutta sairaalassa makasi, niin tälle tulevalle pääsurijalle tuli kiire saada ostettua isän puoleisia osuuksia pois. Oli niin muka että täytyy asunto saada tyhjäksi ja saadaan sitten kauppa tehtyä... ei tarvitse odottaa rahoja. No, miksiköhän sitä kämppää ei olisi voinut myydä pois, ilman että osuuksia piti yhden ostella. Mitä se siitä hyötyi? Hullu se on. Ja painostusta kesti pitkään, pitkään, pitkään. Ei auttanut vaikka kuinka sanoi, että älä ota yhteyttä tässä asiassa. Aina vaan!
No, mutta siis kun sitten on perinnönjakokirja jo tehty, niin siitä selviää, että jos ei myynyt niin saa saman kuin se joka myi sieltä isän puolelta. Eli mitä se hyödytti sitten edes ostaa - pisti vain rahan kiertämään taskusta toiseen. Ei kostunut itse kaupasta mitään.
MITÄ! Mikä helvetin kiusaaja tässä suvussa on. Ja aina käy suunsa, että "katos kun se oli se kun teki, minä tein kuitenkin oikein".
Ja koko pääsurijalla ei ole koskaan ollut rahasta puute! Mutta lisää pitää saada vaikka millä hinnalla. Ihan vaan ihmettelen, ettei vienyt niin paljon, ettei olisi muille jäänyt kuin lakiosa.
Hullu se on! Toista yhtä karseata ihmistä ei ole. Kai se kohta kieltää vanhempien haudalla käymisen - se tietty on onni, ettei siitä hautapaikasta voi ruveta osuuksia kenellekään myymään, se kun on seurakunnan kauppatavara. Ja kai se hauta vielä niillä pysyy, ketkä siellä makaa, ainakin jonkin aikaa, saa sitten nähdä kuinka monta vuotta jaksavat käydä siistimässä ja hoitamassa. Onko vain silmäpeliä nyt. Ja ainahan sen hoidon voi seurakunnalta ostaa! Juu, ootetaas vaan, tuleeko kohta viesti ET SAA TULLA HAUDALLE KÄYMÄÄN. Näinhän se pääsurija karkotti jo eläissään: sairaalaan ei saa mennä muut kuin minä, minä hoidan yhteydenpidon, ai kukkia meinaat lähettää, no, höhöhöhöhö.
Että näin. Muutamia tietoja sairaalajaksosta sain, niistä ilmeni mm. se että minun nimipäivänäni oli ollut niin pirteä aamulla ja iloinen ja hymyillyt ja ollut kuin olisi jotain odottanut, iltaa kohden sitten hiljeni ja vaipui taas alakuloon. No, odottiko se jotain? Varmaan sitä pääsurijaa sinne rahoja kinuamaan!
VITUN SIKA!
Tulee mieleen tämäkin: Oli äidin syntymäpäiviä vietetty, tasakymppiset. Oli oikein kunnon kahvitarjoomukset olleet.
No, seuraavana päivänä sitten oli sitä täytekakkua vähän jäljellä, taisin juuri olla ahnehtimassa kiellettyä herkkua, kun tämä pääsurija pyyhälsi paikalle mistä lie, ja nappasi loppukakun mukaansa - taisin olla vähän hölmistyneen näköinen, koska sillä nappaajalla oli naama vähän vinossa virneessä että katos vaan se olenkin minä kun tämän vien, ja mihkäs se sen vei, no duuniinsa tietty duunikavereille kahvin kanssa nautittavaksi.
Mutta siis, siinäs nähdään: Se on hän kun nyt vie, ja toiset vaan katselee hölmistyneenä että mitäs.
Veiköhän se aikoinaan mun ylioppilaskakunkin jämät, vai oliko se niin pieni, kun en itse ehtinyt koko kakusta palaakaan saada, oli hävinnyt ennen kuin minä edes ehdin ajatella.
Semmosia kakkuja.
Olis akka tapattanut minut vaan siinä kun meinasin akan kuljettaman potkurin kyydistä ennen kävelemäänkään oppimista kuorma-auton eteen tippua. Olis kato akka saanut helpolla enemmän rahaa nyt.
Muistoja menneestä: Aikoinaan pääsin tuon pääsurijan kyydissä yhden kaupunkilaissukulaisen ylioppilasjuhliin mukaan. Mentiin huristettiin kuplavolkkarilla ihan HELSSINKIIN asti. Ja tämä pääsurija siinä sitten oli niin seksikästä ja vauhdikasta mimmiä että, että hän se nyt tässä raflaavasti ajella huristelee kohti pääkaupunkia. Sitten sitä rupesi ihmetyttämään, että kun viereisellä kaistalla kiisi autoja ohi ja monesta autosta virnisti miehen naama siihen kuplavolkkariin päin. Niin tämä pääsurija siinä sitten ihmetteli, että mitäs noi tolleen. Tokaisin vain, vaikka olin vasta teini, että tämä millä sä huristelet taitaa olla ohituskaista!
Noin, että on se meno tässä ollut nytkin jo pitkän aikaa sellaista, että taas huristellaan ohituskaistalla ja moni vieressä virnuilee.
Vittu vihaan tuota ihmistä! Jäkäjäkäkjäjäjäjäjäjäjäjäjäjääjä........
Kun niitä kukkia sitten lähetettiin, niin mitäs sitten teki: Onhan se aina arvokkaampaa käydä itse, kuin kukkia lähettää jonkun vieraan viemänä.
No, jaa, tuossakin sitten arvostelija ei tiedä sitä välimatkaa... Että onhan se hyvä, että edes kukkia lähettää...
Ja kun kerran arvostelija ei kuulunut sukuun, niin tiedän kyllä mistä puheet ovat peräisin... Sieltä mistä kaikki muukin: "Minä se olen hyväntekijä, kaikki muut tekee vaan pahaa!"
Ja itse ei ole muuta kuin rahaa käynyt tinkimässä... "ei se sieltä enää nouse, antaa maata vaan" - kertoo kyllä siitä, että taisi se hyväntekijä-mukamas olla jo niin poikki, että paras vaan kun makaa eikä enää nouse ja ole edes joskus pirteällä tuulella ja iloisella mielellä.
Jäin miettimään että missä itse olit kun äitisi kuoli? Kävitkö sairaalassa katsomassa vai miten pääsi kuolema yllättämään sinun tietämättäsi?
Omaisuudesta jaksetaan tapella ja valittaa vaikka se ei omaa olisikaan. Useimmat lapset kommentoivat ja vahtivat vanhempansa omaisuutta koska mieltävät sen omakseen. Näinhän ei ole vaikka se perintönä joskus lankeaakin. Mutta se on sitten vasta kuoleman jälkeen.
Mikähän sisaresi versio tarinasta on?
Minä asun toisella puolella Suomea. Mahdoton matka käydä joka viikonloppu. Ja puhelinyhteyttä kerran yritin, mutta se ei onnistunut, koska äitini vierasti näitä uudenaikaisia kännyköitä, hän ei osannut niitä käyttää.
Älä sinä rupea syyllistämään minua, koska sinä et tunne tätä tyyppiä! Minä tunnen jo monen kymmenen vuoden takaa...
Ja kuten toisessa viestissä sanoin: tämä pääsurija oli kieltänyt käymästä, se on hän kun käy ja pitää yhteyttä. Minulle mm. kerrottiin koko sairaalassa olosta vasta siinä vaiheessa kun äiti oli jo tosi heikossa kunnossa.
Ja vaikka olisi ollut mikä tilanne sisarusten kesken, niin kuolemasta ilmoitetaan heti eikä esitetä tökeröitä kutsuja että kuolinpesän puolesta kutsutaan hautajaisiin.
Enkä minä valita loppujen lopuksi siitä perinnöstä vaan siitä miten tuo yksi on meitä muita kohdellut! Siitä - mitä sinä siitäkin sanot, että kun sitten se äiti siellä sairaalassa makasi, niin pääasia miten tuo yksi minun kanssani viestitteli oli se osuuden kauppa, pääasia. Ei hän minulle paljonkaan äitini voinnista kertonut. Ja joskus kun jotain sanoin, mitä hoitaja oli minulle äitini luona käydessä sanonut, niin tuo yksi tökerö tokaisia, että ei, kun siellä nyt pysytään vaan sängyn pohjalla, ei sieltä minnekään ylös nousta!
Että älä väitä tuollaista, kun et tiedä. ja toisaalta mitä se sinua liikuttaa, mikä se sisaren versio on, kun et sinä meitä kaiketi tunne. Ihan sama mitä minä tähän kirjoitan kokemuksiani. Vai tunnetko, oletko mahdollisesti joku käly tai serkku tai mikä lie.
Ja itsehän se pääsurija sitä rahaa jahtasi, sitä se minun mielestäni on se osuuksien haaliminen - tosin vailla mitään järjellistä tarkoitusta.
Ja siis, kyllä se tarina tietysti on tiedetty mitä se pääsurija esittää: Kaikki muut ovat pahantekijöitä, paitsi hän.
Pääsurija syytti jopa isän kuolemasta yhtä sisarustaan! Näin törppö tyyppi.
Sillä lailla.
"Mikähän sisaresi versio tarinasta on? "
ihan samaa ihmettelee ja miettii täällä toinen ihmettelijä? Nää on aina niin ykspuolisia juttuja.
Yksi sisarus saa huoletta hoitaa, huolehtia ja juosta elossa olevan sairaan vanhuksen asiat tyyliin " kun sinä kumminkin asut siinä lähellä", vaan annasolla kun perinnönjako koittaa.....
No se on selvää että en tunne sinua tai siskoasi. Kun nyt halusit jakaa tarinasi kaiken kansan kesken niin sitä on lupa kommentoida. Ei ole yhtä totuutta mistään asiasta ja varmasti sinäkin olet toiminut välillä väärin tai ajattelemattomasti. Sisaresi on selvästi tehnyt pajon hyvääkin, voitko sitä nähdä? Jos et niin, voisitko ajatella että mitä itse olisit voinut tehdä toisin. Tällaisia tuli vaan mieleeni. Niin ja osanottoni menetyksesi vuoksi.
Mitä väliä sillä on vaikka jaankin, sillä oletettavasti et tosiaankaan tunne minua. Eikö tämä palsta ole jakopalsta.
Sisareni tunnen minä, et sinä.
Kyllä se niin on ollut, että tämä sisareni on kyllä ollut se päällepäsmäri enemmänkin. Eli komennellut, mutta ei itse osallistunut millään tavalla. Voi, voi, kunpa tietäisitte.
Juu, uhrihan onkin nyt sitten hän! Mutta olkaa te sitä mieltä, kun te kerran tiedätte asiasta jotain. Toisaalta kun taas ette tiedä, niin mitä väliä sillä on mitä te sanotte. Ei mitään.
Niinkö. Et sitten huomannut tuota, että hän on itse karkottanut pois muut. Ja onhan niitä sellaisiakin, jotka viime tingassa kyllä sitten tulevat kuvioon mukaan, katsos se sitten niin, että kun viime tingassa tulee, niin sen kaikki näkevät, vaikka monet vuodet ei olisi mitään tehnyt muuta kuin käynyt komentelemassa ja arvostelemassa. Sehän siis aina muistetaan sitten, mitä on viimeksi nähty.
Eipä ole apua pyytänyt, jos on kokenut olevan raskasta, ja lähellä on asunut muitakin, eikä ole heiltäkään apua pyytänyt.
Että sillai.
Mutta on se asia sitten ollut miten on, niin se, että ei ilmoiteta edes kuolemasta niin se on kyllä jo huippu. Ja tiedätkö miksi ei ilmoitettu? Viitsiskö sanoo.
Että tulepa sinä nyt kehumaan sitä siskoa jota sinä et edes tunne.
Niin, kyllä hän on monen sairaan vanhuksen asioita hoitanut, kerran sotki minutkin siihen mukaan, kun piti sairaan vanhuksen kauppa-asioita hoitaa. Ja niinhän siinä sitten kävi, kun vanhus kuoli, niin sieltähän se avulias kanteli irtaimistoa sen minkä kerkisi. Hautaakin kuulemma lupasi hoitaa kun tämänkin vanhuksen omat omaiset asuivat ties missä, mutta niin se vain jäi.
Kuinkahan paljon sitä apua annettiin silloin kun vielä asuttiin siellä samalla paikkakunnalla...
Joo! On ne niin, ne viime tingan auttajat.
Että siksikö sitä autetaan, että saadaan sitten rahaa ja tavaraa. Palkkio! Ja siksi toisekseen, jos se nyt siitä olisi kiinni, niin kyllä minä voin ne mahdolliset rahat hänen tililleen laittaa, on minulla hän tilinumeronsa tiedossa. Että ollaan sitten sujut. Että hän kun niin auttoi ja oli hyvä ihminen. Jäkätijäkätijäkätijäkätijäkäti. Hilkulla ollaan joo.
Valehteleva paska se akka on! Ja esittää juurikin sitä uhria sitten, on kuin pieni haavoittunut linnunpoika, mutta silkka käärme todellisuudessa. Osaa se toisille esittää.
Kuolema yllättää aina! Ei sitä koskaan tiedä milloin se sattuu, ei tässä tapauksessa ainakaan mikään päivien hiipuminen. Ja kuten sanottu: Tuli se kuolema miten tahansa, niin jos on ottanut tehtäväkseen hoitaa yhteydet muihin omaisiin, niin silloin kuuluu ilmoittaa heti.
Ei siellä kukaan vieressä istu katsomassa ja odottamassa että koska lähtee.
Etpä sinä tiedä tosiaankaan kuinka paljon sitä fyysistä auttamista oli vuosien ajan. Silloin kun tuo pääsurija ei mitään tehnyt. Silloin oli tyyli: "Teidän pitäisi", "Teidän pitäisi tehdä". Ei ollut laskemassa itseään porukkaan, vaan teidän.
Hänen versionsa tarinasta kuultiin haudalla hänen puheessaan. Enpä viitsi sanoa, miksi hän äitiään sanoi.
enkä siis tosiaankaan ole tappelemassa siitä omaisuudesta, vaan tässä on kyse siitä, miten toisia kohdellaan! Kohdellaanhan sitä ihmisiä muutenkin kuin vain jakamalla rahaa ja tavaraa.
Kohdellaan mm. siten, että jätetään se kuolema ilmoittamatta ja sama se vaikka sanonkin miksi se jätettiin niin pitkälle: Katsos, siinä oli tämä pääsurija pakottamassa myymään sitä toista kuolinpesäosuutta, eihän silloin ilmoiteta että nyt äiti kuoli, silloinhan käy aivan varmasti että ei myydä!
Että siksi, aivan selvää. Ja yleensä kun hautajaisiin mennään se edellyttää valmisteluja muiltakin kuin siltä joka hankkii arkun ja muut, ja siihenkin toki olisi se joka niistä huolehti saanut apua, vaan ei tarvinnut. Että turha sitä on sitten ulkopuolistenkaan jankuttaa, että missäs olit ja mitäs teit.
Siis miten kohdellaan, kun kuukausitolkulla painostetaan myymään ja uhkaillaan ja vaikka mitä, äiti on sairaalassa, yhtään kertaa oikeastaan tuo pääsurija ei silloin kommentoinut äidistään, vaan oli vain että myy, myy, myy, myy, myy, myy, myy.
Siitä kyllä selviää kenelle se raha on tärkein. Tosin minä en ymmärrä mitä hän sillä osuuden hinkumisella voitti - ei mitään.
Hullu se on! Ja siis se on hän, joka väittää, että hilkulla on ettet kuulu... Hilkulla. Siis, mitäs sekin, saatais yks taas pois, niin tulis lisää, jankutetaan vielä, niin ehkä se tekee niin että laittaa, että ok, annetaan se sitten tolle.
NIIN; ETTÄ KUKA ON AHNE!
Sisareni versio on valheita täynnä!
Jos joku epäilee, että on vain painostanut myymään, niin kyllä ne todisteet löytyvät kirjallisina koneelta! Löytyy, jos tarvis esittää se suuri äitiin kohdistettu rakkaus (lue: rahaan kohdistettu rakkaus).
Ja kun kerran pääsurijan puheet ovat aina, vuosikymmeniä aina olleet, että kun sitä ja tätä tavaraa meni sinne ja tänne siinäkin jaossa jossa hän ei ollut edes minkäänlainen saaja, niin taitaa olla sitä harakan ominaisuutta, että kaikki mikä kiiltää ja kimmeltää. Vaikka olisi sitten nyt jo tänä päivänä arvotonta romua kaikin puolin, homeisia pitsejä ja lakanoita ja mitä lie pöytäliinoja.
Että ketä se tavara ja raha oikein kiinnostaa.
Itse puhun siitä miten ihmisiä kohdellaan.
Tartuit tuohon asunnon tyhjentämiseen ja siihen että joku kyseli.
No, minä en kysellyt. Mutta jos on kerran ollut sitä mieltä, että tervetuloa vaan hakemaan, niin olisi ollut korrektia tehdä se kutsu silloin kun ei mitään ollut viety pois näkyvistä.
Enkä siis ole sieltä mitään kaipaamassa. Minä en kysellyt. Ajattelen vain sitä yhtä, joka niitä omiaan kyseli, eipä silläkään paljon ole, eikä paljosta tai arvokkaasta kysellyt.
Niin siinä sitten perunkirjoitustilaisuudessa, että tervetuloa vaan hakemaan - kun voi sitten väittää, ettei sellaista ole ollutkaan.
En ole kaipaillut vaikka siellä oli jotain mistä kumpikin vanhempi oli sanonut että ne ovat minun, ne on minulle hankittu, mutta en minä niitä nyt tarvitse, kyllä hän ne saa pitää, kun hän niitä varmaan tarvitsee. Ja ainahan on vaikka Huuto.net - siellä menee kaupaksi varmaan kasapäin kirjoja, tai voihan sitä keltaisessa pörssissä kaiken myydä. Ei liikuta.
Mutta tulipa vain sanottua.
Uskon täysin kertomuksesi, koska minulla on kaksi tuollaista sukulaista, nimittäin sisko ja veli. Omavaltaisia ja huippuomahyväisiä.
Onneksi, onneksi minua ei kiinnosta perinnöt ja rahat ja tavarat. Heille sellainen on joka välissä kaikki kaikessa, tehdään vaikka mitä inhottavuuksia että vain saadaan esim. minut junailtua pois.
Jouduin katkaisemaan välit kun en enää kestänyt sitä huseerausta. Äiti on vanha ja kuolee varmaan viiden vuoden sisällä. En odota "kutsua" sen paremmin hautajaisiin kuin pesänjakoonkaan. Valehtelevat varmaan jollekin advokaatille, että minua ei saa kiinni joten tekevät jäämistön jaon keskenään.
Voin vain sanoa: E V V V K
Sukulaiset voivat todella joskus olla täysiä susia, ja tuokin sanonta halventaa susia. Ihmissudet ovat vielä pahempia.
Totta, että suruviestin ottaa vastaan mielummin heti- itse arvasin, kun äitini soitti aamusta.
Soittelin itse sitten muille.
Mikä silmään käy teksteistä, on yhden katkeruus- omaan sisarukseen. Kukin suree tavallaan- on minuakin arvosteltu, kun tein opintoasiani näyttöjä 2 päivää isän kuoltua...
eniten jos mikä repii, on, ettei ihmiset jotka on läheistä sukua, voi keskustella- ilmeisesti aloittajan perheessä tilanne noin. Meillä toisenlainen-
Rikkaita emme kukaan ole, ja kotipaikka pidetään ehjänä, on äidille vähintään kesät vielä paikka, jonne päästä isommasta citystä pois.
Siintä katkeruudesta. Mitä siitä sikisee? Ketä se palvelee? Itse en koe semmoisia tunteita, ja uskon ettei muutkaan sisarukset, kaikki siinä samassa asiassa kasvettu- yhä on naurua kun puheissa ollaan.
ehkä otat itse puheeksi sen, että on puhuttavaa- kun se katkeruus ei lähde minnekään ilman asioiden rauhallista selvittelyä.
Mikä tulee kellekin... Joko testamentti, tai lainmukainenhan siinä toimii. Jos aiemmin kuollun osuuksia on ostettu, myyty- niin so what? Kauppa on aina kahden kauppa. Yks myy, ja toinen ostaa. Jos kumpaa jompaa ei ole- ostajaa tai myyjää, ei ole kauppojakaan...
itse en myy osuutta, eikä muutkaan- itse asiassa se keskusteltiin, että kukin on laillises suhteessaan itse osakas. Niin oletamme iskän tarkoittaneen, kun ei testamenttia tehnyt.
Kuules ap. miksi olet käyttänyt noissa useissa kirjoituksissasi eri nimimerkkiä?
On vaikeaa pysyä kärryillä mitkä kaikki on aloittajan tekstejä, mitkä siihen tulleita vastauksia kun aloittaja kiivastuksissaan suoltaa satoja tekstejä eri nimimerkeillä.
Luulenpa muutoinkin että aloittajan olisi syytä ottaa yhteyttä mielenterveystoimistoon.
Kuulepa sinä siinä: Se, että sinä et pysy kärryillä, niin se on sinun ongelmasi.
Kiitos kuitenkin kommentistasi. Ehkä sait omaa mieltäsi hoidettua taas.
Kun noinkin paljon on tapahtunut teidän ja 'pääsurijan' välillä, ei asiaa varmaan voi korjata. Ja mitenpä vois, kun kuulostaa, että oot ikäväksesi syntynyt samaan perheeseen persoonallisuushäiriöisen tai sosiopaattisen henkilön kans. Irtiotto sukulaisesta on näissä jutuissa usein ainoa ratkaisu. Voimia sulle.
Luopuisin perinnöstä enkä olisi missään tekemisissä tuollaisten sukulaisten kanssa. Sanoisin "minulle ei tarvitse soittaa enää koskaan" ja unohtaisin koko roskajoukon. Eläisin omaa elämääni.
No et se sinäkään ihan tervejärkiseltä vaikuta...
Etkä surevaltakaan.
Mutta minkäs sille mahtaa kun olette molemmat "samasta puusta veistetty"
Kun lukee noita aloittajan horinoita ja vastauksia joita se on itse itselleen kirjoittanut, niin eipä ole ihme, että sukulaiset tai edes sisarukset ei halua olla sen kanssa tekemisissä....
Näitä on kuule paljon samanlaisia tapauksia. Yksi kun on järkyttävän AHNE niin että haluaa sisarustenkin osuudet. Ne pysyy vanhempien vierellä ja kyttää silmät kiiluen että vaan saavat enemmän. Käyttää hyväksi niitä jotka asuvat kauempana. Ne tekevät kaikkensa jotta saavat testamenttiin allekirjoituksen joltain puolitajuttomalta vanhukselta.
Itselläni sisar on putsannut vanhemmiltani ihan kaikki pakottamalla takaamaan ja jättänyt velkansa hoitamatta. Pitää huolen ettei perintöjä jää mitään muille sisaruksille. Muut ovat häädetty pois riehumalla ja uhkailemalla. Pitää vielä loputkin saada. Luottotiedoton kun on niin vouti veisi perinnön niin pitää putsata eläessä.