Välillä elämä tuntuu kovin ahdistavalta ja lohduttomalta, kun tajuaa oman tilanteen verrattuna suurimpaan osaan omanikäisiäni miehiä. Vertasin itseäni juuri omaan isääni. Isäni meni naimisiin äitini kanssa, kun hän oli 22..minä olen jo 37v kohta eikä naista löydy. Meidät 3 lasta vanhempani saivat näin: siskoni kun isä oli 24v, minut kun isä oli 25v ja veljeni kun isä oli 30v. Eli kaikki 3 lasta vanhemmat saivat 30 mennessä. Minä kohta 37v eikä naista edes näy.
No nykyään naimisiin mennään paljon vanhempana tai ei lainkaan. Mutta jo minun iässä suurin osa alkaa olla naimisissa. Surettaa rakkaudettomuus ja yksinäisyys ja kun tajuaa kuinka suuren työn takana naisen löytyminen on ja kuinka mahdoton se urakka on...tulee lohduttomuus. Ei tämä tästä koskaan muutu.
Nyt on sellainen fiilis päällä. Lohduttomuutta ja ahdistusta tunnen. Tämä menee kyllä ohitse vielä. Mutta joskus ottaa tiukille. Olen erakoitunut, syrjäytynyt kohta nelikymppinen ikuinen sinkkumies.
Rehellisesti kaipaan parisuhdetta, rakastetuksi tulemista ja rakastamista, sitä hellyyttä ja intiimiyttä mitä miehen ja naisen välillä voi parhaimmillaan olla. Ei pelkkää seksiä ja himojen tyydyttämistä, vaan sitä läheisyyttä, intohimoa, rakkautta. Mutta sitä en ole koskaan saanut ja pelkään etten koskaan saa. Jokainen haluaa olla rakastettu. Sitä tunnetta en ole koskaan tuntenut ja se saa sisimpääni ison tyhjyyden ja lohduttomuuden tunteen.
En osaa tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi. Nuorempana olin liian arka ja ujo uskaltaakseni naisia tapailla. En uskonut että kukaan voisi minusta rumiluksesta koskaan kiinnostua. Nykyään olen liian vanha enkä osaa tehdä mitään.
Moraalia sen verran on, että kunnioitan naisia enkä tule koskaan maksullisissa käymään. Piste.
Jotain pitäisi tehdä, jos haluaa parisuhteen saada. En tiedä mitä. Mikään mitä olen koittanut ei ole auttanut. Yksin taisin sitten jäädä. Kun tämä tietoisuus iskee joskus tällaisina enemmän valveutuneina hetkinä, niin kyllä ahdistaa ja on lohduton fiilis.
Halusin vain rakastaa ja olla rakastettu. Sitä minulle ei koskaan suotu.
Voimia kaikille sinkuille.
No nykyään naimisiin mennään paljon vanhempana tai ei lainkaan. Mutta jo minun iässä suurin osa alkaa olla naimisissa. Surettaa rakkaudettomuus ja yksinäisyys ja kun tajuaa kuinka suuren työn takana naisen löytyminen on ja kuinka mahdoton se urakka on...tulee lohduttomuus. Ei tämä tästä koskaan muutu.
Nyt on sellainen fiilis päällä. Lohduttomuutta ja ahdistusta tunnen. Tämä menee kyllä ohitse vielä. Mutta joskus ottaa tiukille. Olen erakoitunut, syrjäytynyt kohta nelikymppinen ikuinen sinkkumies.
Rehellisesti kaipaan parisuhdetta, rakastetuksi tulemista ja rakastamista, sitä hellyyttä ja intiimiyttä mitä miehen ja naisen välillä voi parhaimmillaan olla. Ei pelkkää seksiä ja himojen tyydyttämistä, vaan sitä läheisyyttä, intohimoa, rakkautta. Mutta sitä en ole koskaan saanut ja pelkään etten koskaan saa. Jokainen haluaa olla rakastettu. Sitä tunnetta en ole koskaan tuntenut ja se saa sisimpääni ison tyhjyyden ja lohduttomuuden tunteen.
En osaa tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi. Nuorempana olin liian arka ja ujo uskaltaakseni naisia tapailla. En uskonut että kukaan voisi minusta rumiluksesta koskaan kiinnostua. Nykyään olen liian vanha enkä osaa tehdä mitään.
Moraalia sen verran on, että kunnioitan naisia enkä tule koskaan maksullisissa käymään. Piste.
Jotain pitäisi tehdä, jos haluaa parisuhteen saada. En tiedä mitä. Mikään mitä olen koittanut ei ole auttanut. Yksin taisin sitten jäädä. Kun tämä tietoisuus iskee joskus tällaisina enemmän valveutuneina hetkinä, niin kyllä ahdistaa ja on lohduton fiilis.
Halusin vain rakastaa ja olla rakastettu. Sitä minulle ei koskaan suotu.
Voimia kaikille sinkuille.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Älä nyt ainakaan sano itseäsi rumilukseksi. Osaat kirjoittaa hyvin, eli ilmaista itseäsi. Sekin on jo kiinnostavaa.
Jep, osa meistä miehistä on tuomittu olemaan yksin, eikä jatku suku. Noh ainakin saa itse käyttää kaikki rahansa ja ei tarvitse olla niitä kenenkään naisen kanssa jakamassa.
Hanki kissa tai koira. Yksinkertainen neuvo mutta toimii.
Olen suurin piirtein saman ikäinen, ja pitkälti samassa tilanteessa. Yhdellä erolla.
Minä olin liian ujo, ja myöhemmin opin karusti ettei hyvillä tavoilla herätetä naisten kiinnostusta. Se masensi, ja luovutin melkeinpä kokonaan. Seuraavat vuodet käytiin töissä ja seurattiin ystävien avio-onnea. Kuulostaa varmaankin tutulta.
Ero minun ja sinun välillä tuli jo mainituksi selfhelpin kirjoituksessa. Katsos, lopulta tajusin ettei rakkaus tai nainen pelasta kumpaakaan meistä. Se ratkaisee mitä oman pään sisältä löytyy, millaisessa jamassa olet. Kun elämä on hyvässä jamassa, se välittyy ulospäin. Kokeile samaa. Sinkkuus on myös ETU - aikaa itselle löytyy, kun et ramppaa päivästä toiseen perheen asioilla. Ei ole sattumaa että moni eroaa kun lapset on saatu, asuntolaina otettu ja autot hankittu. Suuri osa hauskasta on takana, ja suurin osa velvollisuuksista edessä. Vapaus on arvokasta, mutta vain jos käytät sitä johonkin.
Kokeile näitä ensi alkuun:
- siivoa asuntosi, siistissä asunnossa on mukavampaa asua eikä tavarat ole hukassa jatkuvasti
- ala käymään salilla, selviät askareista helpommin ja reenaamisesta tulee hyvä fiilis
- opettele pukeutumaan siistimmin. Ei ole naisellista; etsi hyvin istuvia vaatteita, kokeile uutta
- lue opettavaisia kirjoja. Mitä tahansa ruuan laittamisesta käytöstapoihin, elämänkertoja, yms
- etsi uusia harrastuksia, mieli pysyy virkeänä ja ehkä tapaat ihmisiä. Sosiaaliset taitosi kehittyvät
- Työ. Miten voisit kehittää osaamistasi saadaksesi mukavampia hommia? Voisitko perustaa yrityksen?
Vaikka mitä. Solitary man...sinulla on kaikki mitä tarvitaan. Käytä ja kehitä hyviä puoliasi.
Ps. ja muista että naisten tilanne ja tapa ajatella on erilainen kuin silloin parikymppisinä. Kiltti, välittävä ja selkeästi fiksu mies ei olekaan enää pelkkä saamaton luuseri. Kun saat elämää järjestykseen, ja ennen kaikkea menet rohkeasti puhumaan ihmisille, huomaat kyllä mitä tarkoitan. Jos kysyntää on yhdelle totaalikokemattomalle ikisinkulle, miksei toisellekin? ;)
Tulipas kirjoitettua. Lopetan tällä kertaa tähän, hyviä öitä foorumilaisille!
Kiitos neuvoistasi. Vaikka niissä, kuten "selfhelp":inkään neuvoissa ei ollut mitään uutta. Noist kohdista, joita mainitsit olenkin useampaa kokeillut: kuntosali, kämpän siivous, kirjoja löytyy hyllystä, harrastuksiakin on...venäjän kielen alkeet kävin tuossa vähän aikaa sitten. Työpaikkakin on ja itse asiassa työpaikka on sellainen paikka missä koen oloni aika hyväksi. Mutta tämä eilinen fiilis oli yksi tunnetiloista, joka aina joskus nostaa päätään ja tällä kertaa avauduin.
Mutta elämä jatkuu. Kiitos kaikille kommentoijille. Kyllä tämä tästä taas.
Et muuten pääse noin helpolla...
Palstaa silmäillessä tulee sellainen fiilis että kun ihmiset antaa neuvoja, niihin reagoidaan osapuilleen seuraavalla tavalla:
"Ala pukeutumaan siistimmin, osta vaikka pikkutakki"
"No mä ostin 500 euron Bossin takin, ei tullu naisia"
Takki itsessään ei ollut se pointti, ei välttämättä sekään että siistimmän pukeutumisen ansiosta hartiat näytti leveämmiltä tms. Vaan se että kiinnitit asiaan huomiota, opit uutta, ehkä sait itsevarmuutta kun ihmiset näkivät sinut uudella tavalla. Jos kävit pakon edessä hakemassa Stockalta takin, ja sitten kävelit raflaan vanhaan malliin hartiat lysyssä...lopputulos ei varmaankaan yllättänyt?
Kyllä lopulta pitää uskoa siihen että on hyvä mies, ja näyttää se kanssa. Minä olen sitä mieltä että sen ensimmäisen naisen on syytä olla erityinen jos haluaa tällaisen hyvätapaisen ja kunnollisen miehen. Kun itse uskoo johonkin, muutkin alkavat uskoa.
Näkyykö sinusta päällepäin että olet älykäs, hyvässä duunissa oleva vanhan ajan herrasmies, jollaista neljää kymppiä lähestyvät naiset epätoivoisesti hakevat?
Hyviä vinkkejä, olen samaa mieltä, mutta pakko tarttua yhteen kohtaan: särähti meinaan hieman korvaan tuo "...herrasmies, jollaista neljää kymppiä lähestyvät naiset epätoivoisesti hakevat?"
Ei kai itseään kunnioittava herrasmies epätoivoista naista huolisi? Jos huolisi, niin herrasmiehen pisteet laskisi ainakin tämän leidin silmissä.
"Ei kai itseään kunnioittava herrasmies epätoivoista naista huolisi? Jos huolisi, niin herrasmiehen pisteet laskisi ainakin tämän leidin silmissä."
Minkäs teet jos naiset tulevat epätoivoisiksi huomatessaan millainen herrasmies kulkee vapaalla jalalla ;)
Olet varmasti oikeassa, epätoivoon perustuva suhde ei toimi. Tähän miinaan on helppo astua, silloin kun tarve löytää kumppani on suuri. Ikä auttaa kummasti, oppii tuntemaan itsensä ja ymmärtämään mitä oikeasti haluaa. Jonkun mielestä on hullua neljää kymppiä lähentelevänä kokemattomana miehenä sanoa ei...tai ehkei sittenkään?
Minä väitän että ap:lla riittää potentiaalia. Mitä tähän sanoo Kympin Nainen?
No huh, sitten on varsinainen herrasmies jos hurmaantuminen aina epätoivoon asti vie ;)
Ei vaiskaan, siis hurmaantuminen on tietysti hyvä juttu, mutta epätoivolla on huono kaiku - juurikin koska se yleensä yhdistyy jonkun asteiseen notkahdukseen itsekunnioituksessa ja/tai harkintakyvyssä. Näin ollen, epätoivoon sortuminen tai toisen epätoivon hyödyntäminen on mielestäni ristiriidassa herrasmiesmäisyyden kanssa.
No ehkä takerruin tuohon sanaan liikaa :)
Aloittajasta: hänellä on varmasti potentiaalia paljonkin, sikäli kuin minun mielipiteelläni mitään merkitystä olisi. Ja minun käsityksenihän pohjautuu ainoastaan muistikuviini hänen palstakirjoituksistaan - joita ei nyt ihan huimia määriä kuitenkaan ole ollut minun palstailuni aikana.
Mutta niin, aloittajalla tuntuu olevan moni asia elämässään kunnossa ja sellaisia arvoja, joita ainakin minä naisena kunnioitan. Hän vaikuttaa myös sekä sympaattiselta että empaattiselta tyypiltä. Mutta sitten aloittajalla on näitä synkempiä kausia, kuten nyt aloituksessakin kuvaa. Niihin hetkiin (ja niitä hetkiä torjumaan) hän tarvitsisi lisää positiivista energiaa elämäänsä. Tuosta erakoitumisesta aloittaja on myös aiemmin kirjoittanut, ja se on kieltämättä hankalampi juttu ihmissuhteiden muodostamisen kannalta. Toisaalta muistan hänen maininneen hyvät välit työkavereiden kanssa sekä arvostuksen työyhteisössä.
Hmmm. heittäisin näin lonkalta sellaisen idean aloittajalle, että miltä kuulostaisi vapaaehtoistyö, esim. yhtenä päivänä viikossa? Voi äkkiseltään kuulostaa hieman oudolta, mutta jos tuntuu, että on hakannut vuosia päätä seinään etsiessään rakkautta, mikseipä kääntää fokusta itsestä kokonaan muuanne? Kokemuksesta tiedän, että omassa surkeudessa märehtiessään voi yhtäkkiä löytää suunnatonta iloa toisten ihmisten ilahduttamisessa ja auttamisessa. Jos oma elämä tuntuu risaiselta, keskittyminen toisiin ihmisiin voi olla juuri oikea lääke. Se voi olla myös se sopiva tekosyy, jonka varjolla on pakko vääntäytyä ihmisten ilmoille pois omasta poterosta. Vapaaehtoistyön kautta voi myös saada perspektiiviä omaan elämään ja sen ongelmiin, sieltä voi saada uusia ystäviä, tai se voi olla myös äärimmäisen hyvä tapa tappaa yksinäisiä sunnuntaipäiviä.
Njaa, minun ei ollut tarkoitus neuvojani jaella (oon pyrkiny vähentään, heh), mutta näin pääsi nyt käymään kun mielipidettäni kysyttiin. Sen verran vielä aloittajalle sanoisin, että yritä löytää keinoja rikkoa vanha kaava jollakin tavalla - äläkä jää täysin yksin kotiin. Ota esim. venäjän kielen jatkokurssi tai jotain. Voimia ja tsemppiä sinulle ja kiitos kun jaksat aina muita tsempata!
"Ei vaiskaan, siis hurmaantuminen on tietysti hyvä juttu, mutta epätoivolla on huono kaiku - juurikin koska se yleensä yhdistyy jonkun asteiseen notkahdukseen itsekunnioituksessa ja/tai harkintakyvyssä. Näin ollen, epätoivoon sortuminen tai toisen epätoivon hyödyntäminen on mielestäni ristiriidassa herrasmiesmäisyyden kanssa."
Samaa mieltä.
"No ehkä takerruin tuohon sanaan liikaa :)"
Kts. edellinen vastaus :)
"Njaa, minun ei ollut tarkoitus neuvojani jaella (oon pyrkiny vähentään, heh)"
Miksipä suotta? Parempia neuvoja ap saa naiselta kuin toiselta samassa tilanteessa olevalta...en mainitse tässä sitä lyhennettä, koska en ymmärrä miksi kukaan viitsisi lajitella ihmisiä kolmeen luokkaan. Neuvoilla tarkoitan oikeita elämän hallintaan liittyviä neuvoja, en "jatka samaan malliin/kyllä Se Oikea löytyy"-mantraa.
"Moraalia sen verran on, että kunnioitan naisia enkä tule koskaan maksullisissa käymään. Piste. "
Mitä moraalia? Mitä epämoraalista vapaaehtoisesti maksullista seksiä myyvän palveluiden käyttämisessä muka on? Se että joku nainen paheksuu?
Miksi ihmeessä elät elämääsi naisten sääntöjen ja mielipiteiden mukaan, vaikka et ole heiltä mitään saanut, etkä tule saamaan? Olet ihan liian nöyrä ja alistunut nössykkä. Ala elämään ihan omaa elämääsi.
Maksullisten naisten ongelma on että tarjontaa on ihan liian vähän, palvelu on huonoa ja hinnat ovat kymmenen kertaa liian korkeat.
Jos huoraus olisi laillista Suomessa, olisi tarjonta ja hintatasot varmasti paljon miellyttävämpiä. Mutkut eei, ei ne eduskunnan feministit sellasta naisen seksuaalisen vallan musertamista salli.
Huoraus on laillista Suomessa.
Kuten myös ulkomailla.
Kyllä ahdistaa tämä kokemattomuus vaikka olen yli 10 vuotta nuorempi mies. Ei sille mitään voi että se ahdistaa vaikka kuinka yrittäisikin muuttaa ajattelutapaansa.
Ala kunnioittamaan itseäsi yhtä paljon kuin nyt kunnioitat naisia. Naiset ei halua koskeakaan mieheen joka kunnioittaa naisia muttei itseään. Terveisin nimim. kokemusta on :)
"Ala kunnioittamaan itseäsi yhtä paljon kuin nyt kunnioitat naisia. Naiset ei halua koskeakaan mieheen joka kunnioittaa naisia muttei itseään. Terveisin nimim. kokemusta on :)"
Tismalleen!
Mulla oikeastaan samat, mutta olen lisäksi pitkäaikaistyötön, eikä mitään ihmissuhteita ole, tai oikeastaan ole koskaan ollutkaan. En osaa olla ihmisten kanssa yhtään tai ymmärrä heidän "signaalejaan". Ikää 35v.
Eipä tuo oikeastaan haittaa, maailmassa on paljon muutakin tekemistä, kirjat, leffat yms.
Sama juttu. Vanhemmat, veli ja serkut kaikki seurustelee ja minä olen sinkkuna vielä yli 30 vuotiaanakin. Kyllä sitä tulee mietittyä monesti viikossa että kuinka surkea ihminen sitä onkaan kun ei kelpaa nais ihmiselle kun samaan aikaan monet naiset kuitenkin seurustelee ties kuinka hullujen ja huonosti kohtelevien miesten kanssa.
Kuin viesti itseltäni 5 vuoden päästä...
Vittu mitä paskaa!
Älä ainakaan lue mitään seuraavilta: Gentle Man, Kympin Nainen tai siltä Playapelleltä. Tyypillisiä helsinkiläisiä pintaliitäjiä. Heitä ei kiinnosta kuin oma perse.
Ja tärkein vinkki sulle on, että et lue näitä etkä tee mitä he sanovat. Heillä on helppo maailma edessä. He eivät tiedä mitään sinusta. He haluavat vain naida päälläsi.
Pysy poissa heistä ja olet lähempänä. Mene pois. Mun mielestä olet hienoimpia ihmisiä kirjoittamassa täällä. Usko siihen. Ansaitset jotain kaunista.
Gentle Man ei vaikuta oikealta ätmiltä. Luultavasti Kympin Naisen miesystävä. Istuvat juppikaveriensa Playapellen ja selfhelpin kanssa helsinkiläisessä yökerhossa drinkkilasit kourassa naureskelemassa sille kuinka tyhmät ätmit uskoo kaiken mitä niille kirjoittaa.
Just sain kuulla että yhdellä ihanuudella on syöpä, mistä ei ole parantumista.
Vittu oikeesti, itkeä aamulla kello seitsämän.
En mä tiedä, uliuli, jfsdfiusdeef, vai haista vittu paska saatanadjiojiosdfdfsnjkfdjiofsddnjoisdfsdfsiodfjfsdfiojlhli
"Älä ainakaan lue mitään seuraavilta: Gentle Man, Kympin Nainen tai siltä Playapelleltä. Tyypillisiä helsinkiläisiä pintaliitäjiä. Heitä ei kiinnosta kuin oma *****."
Ja höpön löpön. Siitä en ole varma kuka tämä "Playapelle" on, mutta Kympin Naisen kirjoitukset on kympin tasoa. Olisitte iloisia että joku viitsii opastaa vihaisia, katkeria miehiä jotka purkavat kiukkuaan täällä.
Myös Gentle Man ja tietysti ketjun avaaja solitary_man1977 vaikuttavat hyviltä kirjoittajilta. Kumpikin aika lähellä omaa ikää ja tilannetta, olkoonkin että ainakin teoriassa olen hieman kokeneempi naisten kanssa :) Tässä huomaa ettei kaikki ilman naista jääneet miehet ole mitään luusereita, joukossa on paljon ihan hyviä tavallisia miehiä joista ei välttämättä heti arvaisi ettei kokemusta naisista (suuremmin) ole.
Miettikää asiaa näin: haluaisitteko itse naisen joka olisi pitkälti oma peilikuvanne? Vihainen, katkera, huumorintajuton, täysin haluton kehittymään ihmisenä. Tuskin haluaisitte.
"Just sain kuulla että yhdellä ihanuudella on syöpä, mistä ei ole parantumista."
Otan osaa. Koita nyt kuitenkin jaksaa ponnistella eteenpäin, ok?
"Istuvat juppikaveriensa Playapellen ja selfhelpin kanssa helsinkiläisessä yökerhossa drinkkilasit kourassa naureskelemassa sille kuinka tyhmät ätmit uskoo kaiken mitä niille kirjoittaa."
Minä en usko ja sekös tuollaisia tyyppejä yleensä harmittaa.