Olen yli 30-vuotias nainen, enkä ole seurustellut koskaan kunnolla. (Kyllä, minunlaisiakin ihmisiä on olemassa.) Väillä sitä miettii, että onko syy vain itsessä, siinä että teki menneisyydessään jotain väärin ja pilasi mahdollisuutensa rakkauteen ja parisuhteeseen. Toisaalta taas, vaikka olisi toiminut toisinkin, niin olisiko se kuitenkaan muuttanut mitään kuitenkaan.
Jotenkin itselle on alkanut tulla tunne ja ajatus siitä, että parisuhdeasioissa kaikki taitaa olla lähinnä onnesta ja kohtalosta kiinni. Paljonko ihminen oikeasti voi vaikuttaa omiin mahdollisuuksiinsa ? Minä voisin laihduttaa, voisin periaatteessa mennä kauneusleikkauksiin, voisin opetella käyttäytymään eri tavalla, tekemään asioita eri tavalla... ja kaikkea muuta. Kuitenkaan mikään tästä ei takaa sitä, että kukaan mies, rakastuisi minuun ja haluaisi elää kanssani, tai ainakaan kukaan sellainen mies, jota minä rakastaisin.
Olen jotenkin vain lakannut huolehtimasta koko asiasta. Jos minun on tarkoitus löytää parisuhde ja rakastamani mies (joka myös rakastaa minua) tulen sen löytämään. Ja jos on tarkoitettu, että niin ei tule tapahtumaan, niin mikään mitä teen, ei auta millään tavalla.
Jotenkin itselle on alkanut tulla tunne ja ajatus siitä, että parisuhdeasioissa kaikki taitaa olla lähinnä onnesta ja kohtalosta kiinni. Paljonko ihminen oikeasti voi vaikuttaa omiin mahdollisuuksiinsa ? Minä voisin laihduttaa, voisin periaatteessa mennä kauneusleikkauksiin, voisin opetella käyttäytymään eri tavalla, tekemään asioita eri tavalla... ja kaikkea muuta. Kuitenkaan mikään tästä ei takaa sitä, että kukaan mies, rakastuisi minuun ja haluaisi elää kanssani, tai ainakaan kukaan sellainen mies, jota minä rakastaisin.
Olen jotenkin vain lakannut huolehtimasta koko asiasta. Jos minun on tarkoitus löytää parisuhde ja rakastamani mies (joka myös rakastaa minua) tulen sen löytämään. Ja jos on tarkoitettu, että niin ei tule tapahtumaan, niin mikään mitä teen, ei auta millään tavalla.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Homma on sataprosenttisesti tuurista kiinni paitsi siinä tapauksessa että unohdat rakkauden ja otat vaan jonkun joka on saatavilla.
Voin todeta itsekin samankaltaisessa tilanteessa olevana miehenä että ei sitä rakastettua luultavasti löydä jos vain odottaa. Tietysti aina joillakuilla voi käydä siinäkin tuuri. Se oikea voi tipahtaa suoraan syliin vaikkei yhtään mitään tekisi asian eteen, mutta harvalle taitaa noin tapahtua.
Kyllä niihin mahdollisuuksiinsa voi vaikuttaa, jos vaan haluaa. Tiedän että voisin tehdä itsekin samaa. Baareissa voi aina juosta - tosin tuskin sieltä enää yli 30 vuotiaana kumppania löytää. Tai vaikkapa nettiin deitti-ilmoitusta laittaa. Ja jos ei heti tärppää, niin sitten uutta ja parempaa ilmoitusta. jne.
Kaikki tuo vain vaatii melkoista vaivannäköä ja niiden kaikkien väärien henkilöiden läpi kahlaamista, etenkin jos ei itse ole sillä kauneudella ja puhujan lahjoilla siunattu. Joillekin tuokin on tietysti helpompaa.
Ja loppujen lopuksi voihan olla, että niin täydellistä kumppania et löytäisi että elämäsi olisi sen onnellisempaa kuin yksin ollessakaan. Elämälleen kun voi hakea tarkoitusta muustakin kuin siitä elämänkumppanista. Näin olen itse asiaa ajatellut, ja ehkä en edes vaivaudu sitä oikeaa kovin kauaa tai aktiivisesti etsimään.
Välillä se valinta tuntuu yksinäiseltä, mutta ainakin voin miettiä että en ole se ainoa. Olethan sinäkin siellä jossain - ja varmaan noita samoja asioita miettimässä... Ollaan yhdessä yksin, ehkä se voi olla ihan kivaakin! :)
Eli olet lihava, hoikkuus on ainoa vaatimus naiselle ja sitäkään et pysty täyttämään..
Kun se olisikin noin helppoa.
Olen kyllä ollut myös normaalipainoinen, eikä mitään tapahtunut silloinkaan (tosin seksinvonkaajia oli enemmän)
vonkaajat, niin sitten ei voi mitään.
Niin, olen ap:n aloittamaa aihetta miettinyt moneen kertaan..mistä parisuhteen löytäminen on kiinni.. Itse en ole siis ikinä seurustellut. Tuota voi selittää myös se, että en käy baareissa enkä omaa kaveripiiriä missä tapaisin uusia ihmisiä.Nettideitistä olen sen sijaan löytynyt jo 4 vuotta (!) ja löytämättä mitään suurempaa.Asiaa ei pahemmin helpota se, että viimeisen 3 vuoden aikana olen miettinyt ihmisten parisuhteita ja heijastellut itseeni, mitä toivon toiselta kumppanina ja mihin hyvin toimiva parisuhde perustuu.Välistä tuntuu, että toivomuksia ja odotuksia on niin paljon, että ei kukaan voi niitä täyttää... vaikka toisaalta pitäisi, että voisin uskoa rehellisesti asian toimivuuteen.
Itse haluaisin päästä ap:n olotilaan, missä parisuhde olisi kriteerilllä numero 10..tulee jos tulee...mutta, itse en jotenkin osaa ajatella elämääni siten, että laittaisin parisuhde sekä perhe-elämä kohdalle "ehkä" ruksin.Itse en osaa ajatella elämääni ilman, että olisin 50v:nä kokenut parisuhteen, nähnyt lasten kasvavan jo teini-ikään tai jopa sen loppu puolelle asti.Jos kaikki tuo jäisi välistä, voisin sanoa, että elämäni olisi turha.En olisi saanut toteuttaa niitä asioita, mitä olisin oikeasti halunnut toteuttaa.
Joten, uskottava on ja että se tulee aikanaan, mutta ajoissa!
"Tuota voi selittää myös se, että en käy baareissa enkä omaa kaveripiiriä missä tapaisin uusia ihmisiä."
Tämä on itselläni varmaan se suurin ongelma. Eli muutin uuteen kaupunkiin töiden perässä jo useampi vuosi sitten , ja täällä en ole oikein onnistunut luomaan itselleni minkäänlaista ystävä- tai edes tuttavaverkostoa. Ja entiset ystävät ovat kaikki perheellisiä ja asuvat sen verran kaukana, että harvoin tulee nähtyä.
Ja kun tuntuu valitettavasti pitävän paikkansa, että suurin osa ihmisistä löytää sen ihmisen parisuhteeseen juurikin tuttavien kautta ns. "samoista piireistä" , niin tuntuu välillä todella turhauttavalta yrittää etsiä miltei sokkona jotain, kun ei tunne oikein ketään.
Naisilla tuurista, miehillä taidosta kiinni.
Riippuu siitä oletko sairaalloisen ylipainoinen vai pelkästään hieman ylipainoinen. Näin karskina miehenä voin sanoa että suurinta osaa miehiä ei kiinnosta lyllertävä ihrakasa, se ei vaan sytytä minkäänlaisia ajatuksia alapäässä, jolla kaikki miehet ajattelevat naisen tavatessaan.
" kukaan sellainen mies, jota minä rakastaisin."
Jep koska vaikka olet lihava ruma nainen, niin silti haluat sitä komeaa rikasta rokkaria.
Ja olet jo vanha 30 meni ne parhaat miehet jo ohi.
"Jep koska vaikka olet lihava ruma nainen, niin silti haluat sitä komeaa rikasta rokkaria.
Ja olet jo vanha 30 meni ne parhaat miehet jo ohi."
No, voisihan sitä tietysti varmaan mennä huolimaan ihan kenet tahansa, mutta mitä minä saisin siitä ?
Onnettoman parisuhteen ja loppuelämän, sanoisin. Ja en katso sellaisen olevan vaivautumisen arvoista.
" No, voisihan sitä tietysti varmaan mennä huolimaan ihan kenet tahansa, mutta mitä minä saisin siitä ?
Onnettoman parisuhteen ja loppuelämän, sanoisin. Ja en katso sellaisen olevan vaivautumisen arvoista. "
Kyllä, juuri näin.Ja tuonhan tästä kumppanin löytämisestä tekeekin vaikeeta, jos haluaa löytää oikeasti sellaisen ihmisen, jonka kanssa homma pelittää aidosti.
Kuka vain kun saa itselleen jonkun, jos niin haluaa ... itsekkin tiedän erään naisen jonka saisin itselleni alta kuukaudessa kun laittaisin toimeksi...mutta, mielestäni parisuhde on oikeasti parisuhde, joka perustuu oikeasti rakkaudelle, välittämiselle, tunteelle ja yhteisille elämän ajatuksille/näkemyksille.Tarkoitus on mielestäni todellakin elää yhdessä.
Jos ihminen taas tyytyy ajatuksella kuka vain käy, on luvassa vain ongelmia ja tyytymättömyyttä.Tästä syystä en ymmärrä, miksi kukaan lähtee omaa elämäänsä hankaloittamaan väkisin, ottamalla sellaista riippakivekseen mitä ei ole pakko. Ei voi muuta todeta kuin "Enemmin yksin, kuin huonossa seurassa! "
No ole sitten kunnialla yksin ja elä valita. Ero on siinä, että meille miehille ei ole tarjolla juurikaan edes huonoja vaihtoehtoja, niin rasittavaa kuunnella miten naiset kehtaavat valittaa ettei muka saa ketään, vaikka todellisuudessa kyse on vain siitä etteivät itse kelpuuta kuin sellaisia miehiä joita ei saa, vaikka tarjolla olisi miehiä vaikka millä mitalla.
"Jotenkin itselle on alkanut tulla tunne ja ajatus siitä, että parisuhdeasioissa kaikki taitaa olla lähinnä onnesta ja kohtalosta kiinni."
Ei ole. Kiinnostavat ja kauniit naiset löytävät kyllä kumppanin helposti, jos heillä ei ole ihan järjetön ja pikkutarkka vaatimuslista. He myös löytävät helposti uuden jos eroavat.
Luonnevammaisilla ja rumilla naisilla on vaikeampaa, koska heille ei ole tarjolla yhtä paljon valinnanvaraa. Vielä vaikeampaa on sellaisilla jotka eivät ole niitä miesten silmissä haluttuja, mutta luulevat silti ansaitsevansa jonkun supermiehen, eivätkä kelpuuta oman tasoistaan. Se ei ole mistään onnesta kiinni, vaan siihen että nainen nirsoilee ja vaatii jotain mitä ei tule saamaan.
Se on tietysti ihan oma vika jos vain nysväilee kotona ja töissä, eikä edes yritä tutustua ihmisiin ja käydä paikoissa. Sekään ei ole mistään tuurista kiinni.
Miehellä se on tuurista kiinni ja naiset sais miehen helposti jos vain haluaisi.
Nainen valitsee miehen ja miehen osa on odottaa että tuuri kävisi.