Eli kuinka yleistä tuollanen on? riippuu varmasti onnettomuuden laadusta jne.. mutta noin yleisesti. Tilastoja esimerkiksi tai jotain.
Se on jännä kun haaveilee omasta lapsesta, alkaa pelkäämään kaikenlaista. Pelkään esim. että omalle tyttärelle kävisi noin. Jos annan hänelle esimerkiksi tietyn tyyppisen nimen. Koska tiedän muutamankin tai parin aika lailla saman nimisen naishenkilön jotka ovat halvaantuneet onnettomuudessa johon on liittynyt auto mutta kumpikaan ei ole voinut itse vaikuttaa mitenkään olennaisesti siihen tapahtumaan. Ainut että olisi pitänyt jäädä neljän seinän sisälle kotiin jos olisi meinannut siltä välttyä... ja kolmas naista henkilöistä ei ole halvaantunut, mutta saman niminen on ollut hänkin ja hänellä on ollut lapsuudessa kuitenkin selässä vikaa ja joutunut käyttämään pyörätuolia.
Se on jännä kun haaveilee omasta lapsesta, alkaa pelkäämään kaikenlaista. Pelkään esim. että omalle tyttärelle kävisi noin. Jos annan hänelle esimerkiksi tietyn tyyppisen nimen. Koska tiedän muutamankin tai parin aika lailla saman nimisen naishenkilön jotka ovat halvaantuneet onnettomuudessa johon on liittynyt auto mutta kumpikaan ei ole voinut itse vaikuttaa mitenkään olennaisesti siihen tapahtumaan. Ainut että olisi pitänyt jäädä neljän seinän sisälle kotiin jos olisi meinannut siltä välttyä... ja kolmas naista henkilöistä ei ole halvaantunut, mutta saman niminen on ollut hänkin ja hänellä on ollut lapsuudessa kuitenkin selässä vikaa ja joutunut käyttämään pyörätuolia.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Muuta en uskalla sanoa, kuin että lapsia kannattaa kaiken varalta hankkia useampia, jos tuollaiset asiat pelottavat. Teet samalla ison palveluksen tämän maan tulevaisuudelle, suomalaisia ei edelleenkään ole kuin 5 miljoonaa...
Yksi ja ainoa lapsi on musertavan iso menetys, jos jotain sattuu.
En kyllä lapsimäärää rupea tuon asian takia muuttamaan. Olen päättänyt sen että 2 lasta on mulle sopiva määrä ja saa varmaankin riittää, koska ihminen voi myös saada vaan ja ainoastaan kahta sukupuolta, tyttöjä tai poikia niin toiveissa on sitten sen toisen lapsen kohdalla se että se tulisi olemaan just sitä toista sukupuolta mitä ensimmäinen oli. Vaikka lapsi on kyllä yhtä tärkeä vaikka olisi samaakin sukupuolta, pääasia että on terve ja pysyisi terveenä ja saisi hyvän elämän. :) haluan myös pystyä olemaan tarpeeksi lapsilleni läsnä, siksi 2 lasta.
Ja mua taas pelottaa just toisin päin. Et mitä useampi niitä lapsia on, sitä todennäkösesti niistä ainakin jollekin myös jotain pahaa tapahtuu. Koska mun mielestä se tapahtumisen vaaran riski kasvaa, mitä enemmän lapsia on? ootteko samaa mieltä?
Esim. isäni perhe.
Heidän perheessä oli 4 lasta, isä 3 muuta. Yksi mummoni raskauksista oli kaksoisraskaus. Isä syntynyt kaksoisraskauden seurauksena joten hällä oli myös kaksoisveli, vaikka he eivät olleetkaan identtisiä ulkonäöltään. Tämä isän kaksoisveli menehtyi jo 19-vuotiaana auto-onnettomuudessa... sitten sisko kuollut 39-vuotiaana aivoverenvuotoon. Hänellä oli vauvasta lähtien jo sydänvika ja häneltä ei jäänyt myöskään omia lapsia tai ollut miestä eli ilmeisesti oli kanssa yksinäinen. Sitten isän toinen veli kuoli joskus 47-vuotiaana ilmeisesti kai verensyöksyyn koska oli maannut vain sohvalla kun hänet löydettiin kuolleena, suusta oli tullut veret ja hän oli alkoholisti, hänellä oli myös ollut pidemmän aikaa jo mielialalääkitys päällä ja hän oli myös yksinäinen, hältäkään ei jäänyt yhtään lasta.
Niin meidän suvussa on tapahtunut niin paljon kaikkea pahaa ja mulle on myös itelleni tapahtunu niin paljon kaikkea pahaa ja sit kun saan ite jotain ihme outoja "vaiston varassa" tulevia tuntemuksia että lapseni halvaantuu tms. Niin pistää oikeasti pelkäämään ja pelkään että meidän suvussa kulkee joku paha karma, huono-onnisuus, kirous tms! koska emmä ymmärrä miten yhdessä suvussa no ns. kaikki, voi mennä niin persiilleen..
Itse en koe, että olisin mitään niin PAHAA tässä elämässä tehnyt. Että olisin aivan järkyttävästi ansainnut huonoa onnea, mitä koen siis että olen saanut eri asioissa.
Tiedän että näille kaikille asioille pystyy löytymään myös aivan järkevä ja looginen selitys. Asioillahan on yleensä syy ja seuraus suhteensa. Mutta silti.
Pelkään esim että tyttäreni päätyy nuoruudessa joidenkin hulivilien kyytiin (rattijuoppojen, huumeidenkäyttäjien, muiden päihteiden vaikutuksen alaisena selvästi ajavien henkilöiden kyytiin.) koska mä itse olin tällänen hulivili nainen ja pyörin nuorempana just tällästen miesten kanssa. Pelkään jostain syystä et just tyttärelleni kävisi noin, enkä onnistuisi edes estämään sitä kasvatuksella. Neuvomalla että tuollaisten kyytiin ei saa mennä jne.
En kestäisi tuollasta, koska itselläni on ollut elämässä jo tarpeeksi rankkaa nuoruudessa ennen miestä ja lapsia, että olen kärsinyt henkisesti, mutta fyysisestikkin aivan liikaa. Siksi toivon olevani lapsilleni parempi vanhempi ja tarjoavani paremman, onnellisen, tasapainoisen perusperheen ilman kummempia ja normista poikkeavia vastoinkäymisiä. Toivon myös lapsilleni kaikin puolin parempaa omaa elämää. Että he olisivat perus suosittuja, pärjäisivät elämässään, eikä heidän elämäänsä tulisi niin suuria ja normista poikkeavia vastoinkäymisiä mitä minulla oli, normaaleilla vastoinkäymisillä tarkoitan esimerkiksi eroa parisuhteesta ja riitoja eri-ihmissuhteissa toisten henkilöiden kanssa jotka saadaan kuitenkin sovittua tai sitten ei, mutta jos ei niin sen jälkeen jätetään se ihminen kuitenkin kokonaan rauhaan.
Vaikutat juuri sellaiselta naiselta, joka tarvitsee itselleen ainakin pojan pitämään talossa kuria ja järjestystä sisarelleen/sisarilleen ja myös huolehtimaan sinusta vanhana. Muuten taitaa olla melkoinen kaaos luvassa, jos miehistä järjen ääntä ole talossa tarjolla isän lisäksi. Kuka myöskään sanoo että lasten tarvitsee olla saman ikäisiä ja siten rajoittaa lapsilukua, eiväthän lapset sitä läsnäoloa tarvitse kuin nimenomaan lapsena ja kouluikäisenä.
Lasten suosioon muiden silmissä voit joko itse vaikuttaa omalla esimerkilläsi tai sitten et, mutta kasvattamalla jalat maassa olevia lapsia lopputulos lienee parhain. Ei liikaa kehumista sen kummemmin kuin moittimista, koskien myös omaa suhtautumistasi toisiin ihmisiin, koska lapset ovat herkkiä omien vanhempien vaikutteille.
Et ole ilmeisesti hirveästi tehnyt tiliä itsesi kanssa mikä sinut ajoi noiden hörhöjen seuraan. Onko vika ollut sittenkin itsessäsi eikä vain ympäristössä? Oman isän esimerkki puuttunut tai ollut niin syvältä että tullut tarve kapinoida vastaan? Yleensähän vaikea isäsuhde on kaikkien ongelmien alkulähde naisilla. Ja toisekseen, kuka sen sanoo ettei omat tyttären tekemisiin voi tuossa mielessä puuttua rankallakin kädellä?
Pojan? enkö minä muka osaa pitää lapsilleni kuria ja järjestystä!? aivan varmasti osaisin. Tahtoisin olla hyvä äiti. Sopivasti rajoja ja sopivasti vapauksia. Mulla ei koskaan mitään rajoja ollu, mutta ei myöskään vanhemmilla ollu tuo tunnepuoli kovin normaali niin oon joutunu vähän sitten niinku kasvattamaan ite ihteni ja oppimaan monen asian valitettavasti kantapään kautta..
Mikähän minut ajoi noiden "hörhöjen" seuraan. No varmaan se kun ihailin tavallaan sellasta elämäntyyliä, halusin jännitystä kanssa omaan elämään. Mutta en nyt näe sitä silleen vikana.. voi sitä erillaisten ihmisten kaveri olla ja näin, mutta kyllähän siinä voi asettaa ittensä vaaraan. Mutta onko se aina sitten hyvästä vai huonosta? onko ihan hyvästä kasvaa pumpulissakaan? tai no ei normaali elämä kyllä ole pumpulissa elämistä..
Ei mulla ole ollut tarvetta ollut kapinoida sen kummemmin vastaan, mutta isäni on alkoholisti ja mielenterveysongelmainen narsistinen henkilö.
Tuo nyt että yleensä vaikea isäsuhde olisi kaikkien ongelmien alkulähde just NAISILLA, kuulostaa aivan keharilta. En nyt tuommoseenkaan ois ihan yhtymässä ja allekirjottamassa.
Ja millähän rankalla kädellä minun tekemisiin ois pitäny puuttua? :D mitä tämä rankka käsi sinulle oikeen meinaa? pahoinpidellä vai?
Kato kun ei minun vanhempia kiinostanu edes kun olin 13-vuotias ja join tuolla ja tulin kotiin millon tulin, niin ei niillä tainnu tuo kasvattaminen oikeen onnistua. Mutta ite oon samaa mieltä tuossa että tuommosen ylä-aste ikäsen teinin riehumiseen puuttusin "rankalla kädellä" eli en missään nimessä hyväksyis tuollasta käytöstä mitä ite oon harrastanu. Tulis eri aresteja yms. muita rankkuja ja jos mikään ei tepsi, et kotona ei kelpaa elää kodin sääntöjen ja kurin mukaan kun kuitenkaan vielä mikään aikuinen oo, niin mie ottasin kyllä sosiaalitoimistoon sitten yhteyttä ja sanosin et jos mie en onnistu sinua kasvattamaan nii tuolla on joku muu kyllä joka kykenee ja asettaa sellaset rajat, että et osaa arvatakkaan. Niin siinä voit sitten jälkikäteen miettiä et olihan siellä kotona aika kivaa ja vapaata et kumpa saisin palata takasin kotiin ja sit sitä kotiin paluuta voidaan uudemman kerran miettiä ja jos kaikki menee hyvin, niin tervetuloa kotiin takasin vaan. Mutta näillä ehdoilla, että vanhempia kunnioitetaan ja totellaan kuitenkin pääasiassa vaikka tietty kapinointi kuuluukin tuohon ikään koska se on itsenäistymistä niistä omista vanhemmista, aikuistumisen ensiaskeleita vähitellen. Mutta yli 16-vuotta täyttäneen, minä antaisin kyllä tulla, mennä aika vapaasti ja tehdä omat virheensä. Kunhan ei mee ihan holtittomaks se meno, niin sillonhan siihen pitää puuttua. Mutta semmonen joka on lukiossa, ammattikoulussa tai töissä nii ei oo enää kun parin vuoden päässä täysi-iästä niin siinä vaiheessa on kyllä pakko alkaa löysätä jo remmiä että oppii elämään tätä elämää ja kykenee täysi-ikäisenä olemaan jo sitten nuori aikuinen niin kuin pitääkin..
Kun kuuntelen Sinua, olen sitä mieltä että et ole kypsä äidiksi, älä hanki lapsia ennen kuin hieman aikuistut.
Älähän sinä tule mulle sanomaan.
Etenkään kun kerron omista vanhemmistani ja rankoista kokemuksistani niiden kanssa, että olenko kypsä äidiksi vai en.
Lykkää lasten hankkimista ja mene psykologin tai psykiatrin juttusille. Tuollaisten asioiden pelkääminen tuossa mittakaavassa ei ole enää normaalia vaan neuroottista ja elämää hallitsevaa. Tarvitset ammattiapua aivan selvästi. Noin pelokas ja epävarma jopa hysteerinen ihminen ei ole tasapainoinen ja elämän realiteeteissa kiinni oleva kasvattaja lapselle. Taitaisit vaan kylvää lapseesi pelkoa ja fobioita jauhamalla ja murehtimalla mitä kaikkea juuri sinulle ja lapsillesi voi tapahtua. Kasvattajan tulee olla tasapainoinen joka voi antaa lapselle turvaa eikä kylvää pelkoja siitä mitä kaikkea ehkä mahdollisesti saattaa tapahtua.
Niin no haluaisin vaan tietoa tuohon asiaan, että kuinka todennäköistä mun pelko on ja jotain tilastollisia tietoja noista että miten usein halvaantumisia tapahtuu, mimmosissa tilanteissa yleensä, miten usein esim. auto-onnettomuuksissa..
Asiasta ei ole mitään tilastotietoa, ihminen kun voi halvaantua niin monesta syystä ja monella tavalla. Sairaudetkin halvaannuttavat ihmisiä, esim. aivoverenvuoto, ms-tauti. Auto-onnettomuudessa voi loukkaantua tai kuolla tai selvitä vammoitta. Halvaantua voi rappusissa kaatumalla, pyörällä kaatuessa, pudotessa tikkailta lamppua vaihtaessa tai vaikkapa jäädessä auton alle suojatiellä ja monesta muusta syystä. Lapsi voi vammautua ennen syntymäänsä kohdussa tai synnytyksen aikana esim. hapeenpuutteen seurauksena, lapselle voi tulla syöpä joka halvaannuttaa, lapsi voi kaatua pyörällä ja halvaantua, joutua tappeluun ja saada kohtalokkaan iskun päähän ja vammautua monella muulla tapaa. Kukaan ei voi tietää kenen kohdalle halvaantuminen tai muu vammautuminen osuu ellei sitten aiheuta tarkoituksella itselleen moista vammaa tai harrasta lajia jossa riskit ovat suuremmat kuin valtaväestöllä.
Eikö oikeasti ole mitään tilastoja esim. tuosta auto-onnettomuus asiasta?
Mitkäs ovat sitten esim. sellaisia lajeja joissa tuo riski on suurempi?
No kuinka todennäköistä on yleensä käydä ihmiselle sitten niin pahoin että se vamma mikä tulee on halvaantuminen? riippumatta tilanteesta.
Entä pitääkö auto-onnettomuuden olla tosi paha että halvaantuu? onko ne yleensä niitä kolareita joissa myös kuolee ihmisiä?
Kuinka paljon tälläsiä esim. näin pahoja kolareita sattuu suomessa, vaikkapa vuosittain?
Mistä halvaantuminen johtuu? Mitä silloin siellä tapahtuu?
Onko niistä halvaantumista kuinka monen mahdollista parantua kokonaan vai miten todennäkösesti ja millon tilanne on lopullinen?