joo..mä olen 17-vuotias tyttö lappeenrannasta.
Mulla on saman ikänen ihana poikaystävä, joka
rakastaa mua ihan tosissaan! Ollaan oltu 8
kuukautta yhessä. Mun ongelmana onkin, että
joskus tuntuu, etten haluais nähä sitä ollenkaan,
mut joskus taas rakastan sitäkin enemmän, ja
mietin miks oon koskaan ees aatellu jättäväni
sen. Se on eläny nuoruuttaan ihan täysillä ja
ollu paljon tyttöjen kanssa. Itelläni ei oo ollu
tätä enne yhtään ns. kunnos suhdetta, ja nyt
joskus tuntuu että haluaisi elää...tuntuu et
elämä hurahtaa ohi! en ehi tekee mitään muitten
kanssa (jos noin nyt voi sanoa) jos vaan jumitan
tän yhen kanssa.
Mut kannattaako jättää jätkää joka hakis vaik
tähdet taivaalta!!???
ois kiva jos kirjottelisitte otain..kiitos!
Mulla on saman ikänen ihana poikaystävä, joka
rakastaa mua ihan tosissaan! Ollaan oltu 8
kuukautta yhessä. Mun ongelmana onkin, että
joskus tuntuu, etten haluais nähä sitä ollenkaan,
mut joskus taas rakastan sitäkin enemmän, ja
mietin miks oon koskaan ees aatellu jättäväni
sen. Se on eläny nuoruuttaan ihan täysillä ja
ollu paljon tyttöjen kanssa. Itelläni ei oo ollu
tätä enne yhtään ns. kunnos suhdetta, ja nyt
joskus tuntuu että haluaisi elää...tuntuu et
elämä hurahtaa ohi! en ehi tekee mitään muitten
kanssa (jos noin nyt voi sanoa) jos vaan jumitan
tän yhen kanssa.
Mut kannattaako jättää jätkää joka hakis vaik
tähdet taivaalta!!???
ois kiva jos kirjottelisitte otain..kiitos!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tosiasia on että suuremmalla todennäköisyydellä
menetät enemmän yksin kuin hyvässä parisuhteessa
eläessäsi.
Mä oon sua vuoden nuorempi tytsy, ollu kohta 1v
2kk 21veen jätkän kanssa, kihloissa yli 5kk, eikä
mulla oo ollu yhtään suhdetta muitten jätkien
kanssa tätä ennen.
Mä mietin kans usein et jaksankohan mä olla tän
saman jätkän kans koko loppuelämäni, ja et miltä
elämä tuntuis jonku toisen miehen kans. Meillä
menee tosi hyvin kundikaverin kans kaikin puolin,
tunnetaa toisemme älyttömän hyvin ja se on mun
mielestä lähes täydellinen, joten mietinkin, et
tarttenko mä ketää toista (edes kokeilla) ku oon
löytäny näin ihanan kundin?
Eli jos oot onnellinen kundikaveris kanssa, nii
mikset pystyis elämään sen kanssa loppuelämääs?
On se varmasti ihan normaalia et välil tuntuis
ettet rakasta kundikaverias, mut sit voit miettii
millasta olis elämä ilman sitä tai elämä toisen
(laisen) miehen kans. Vähän luulen et sillä se
selviää! =)
En mäkään voi olla 100% varma et oonko
kundikaverini kans koko loppuelämäni, et vaikka
jonain päivänä törmään johonki mieheen ja tulee
fiilis et se oliski parempi. Mun kundikaveri
pelkää et mulle käy niin.. Voi olla et niin käy
sulle, mut se on sit sen ajan murhe ;)
Eli kyllä se vastaus löytyy ajan kanssa.. Onnee!
=)
olen 21v. ja seurustellut nykyisen avomieheni
kanssa yli neljä vuotta. mies on kolme vuotta
vanhempi.olen itsekin miettinyt,että mahdanko
menettää paljon, kun ensirakkaus
kestää.toisaalta, kun katsoo ympärilleen, kunnon
miehiä on tosi harvassa. välillä vaan miettii,
mistä tietää, että tämä mies on se oikea, kun
muista ei ole kokemusta. tähän asti olen
ajatellut, että niin kauan kuin olen onnellinen
hänen kanssaan, se riittäköön. jokainen eläköön
tyylillään ja kaikki ei eka kerralla törmää
ihanaan mieheen jonka kanssa jakaa elämä.
Mullaki on ollu suunnilleen samanlaisii
tuntemuksii, vaikken oo virallisesti
seurustellukaan. Mä olin ihastunut 2v yhteen
jätkään ja mulla vaihteli sellanen rakkaus-inho-
rakkaus-inho-tunne aika usein...Ei me olla enää
yhess, ku huomasin, etten joko oo kypsä tai se ei
vaa sovi mulle. Mut helppoo se ei ollu, ku kaikki
sano mulle et miten sä noin taivaallisen jätkän
jättäisit...!
olen seurustellut 3 vuotta.
Täytin juuri 18 vuotta ja jätkäkaverini on pari
vuotta vanhempi. Molemmilla on ollut lyhyempiä
suhteita jo aiemmin.Suhteemme toimii hyvin ja
rakastan poikaystävääni todella paljon.
Joskus kuitenkin tunnen, että tarvitsen ilmaa
siipien alle.Siksi on hyvä olla olemassa hyviä
ystäviä joiden kanssa voi irrotella edes silloin
tällöin. Voihan sitä joskus viettää tyttöjen
iltaa. Miehet voivat vastaavasti mennä omalla
porukallaan.
Olen monesti miettinyt onko nuoruuteni mennyt
ohi seurustelun aikana?
Lopputulos: Päivääkään en ole katunut ja olen
todella elänyt ns. täysillä.
Pitäkää miehistänne kiinni. Ei niistä kannata
luopua vain siksi että elämä on välillä tasaista:)
on, ettei mikään muu muutu miestä/naista
vaihtaessa kuin ääni!
Mulla on ihan sama tilanne! Oon 17-vuotias ja
poikaystäväni vuoden nuorempi. Ollaan oltu noin
vuos yhessä ja puol vuotta kihloissa. Me
rakastetaan toisiamme ja tarkotuksena tietty olla
aina yhessä, ku ollaan kihloihinki menty=) Ja mä
tiedän, et se on mulle se oikea. Mut ku mulla ei
oo kunnon suhteita ollu ennen nykyistä, enkä oo
ollu edes sängyssä kenenkään muun kanssa... En
haluais seurustella kenenkään toisen kanssa
vakavasti, mut joskus tuntuu, et haluisin
kokeilla seksiä toisten miesten kanssa ja ehkä
tapailla muutaman kerran. Ollaan puhuttu siitä
(poikaystäväni antaa minun kokeilla jos haluan,
mutta hän ei itse ole halukas kokeilemaan) ja
mietitty, että kannattaisko jossain vaiheessa
kokeilla. Pelkään vaan, et se saattais pilata
suhteemme. Toisaalta se saattais myös parantaa
sitä. Tajuis kuin hyvä ja täydellinen se oma
kulta on, ku olis kokemusta muistakin. EN TIIÄ!!
Ootteks te muut puhunu miestenne kanssa tästä?
Tai harkinnu kokeiluja?
Sun pitäisi jättää se, jos et muuten tunne
eläväsi.
Itsellänikin oli vähän samanlainen tilanne tossa
just vähän aikaa sitten, piti valita jatkaako
poikaystävän kanssa vai lähteekö etsimään elämää
jostain muualta. No, tulimme siihen päätökseen,
että näin nuorena ( 18 & 17 v.) pitäis vielä elää,
bailata ja nähdä maailmaa, tutustua uusiin
ihmisiin jne.. päätettiin erota vaikka se
vaikealta tuntuikin. Nyt jälkeen päin oon löytäny
erosta hyviä puolia. Jos oltais vaan jatkettu
suhdetta, vapauden kaipuu olisi voinut iskeä
sitten myöhemmin, kun olisi jo lapsiakin ja
kaikkea. Pettymys oli loppujen lopuksi nyt
pienempi. Mutta kyllähän jotkut jaksaa olla
teini-iästä vanhainkotiin saakka yhdessä, ja
arvostan niitä ihmisiä tosi paljon. Heillä on
voimaa jakaa ilot ja surut yhdessä ja jaksaa
kuunnella toisiaan. He eivät luovuta heti, kun
ensimmäinen vaikeus kohtaa ja muu maailma
houkuttelee.