Haluaisin kuulla, millaisia kokemuksia suomalaisilla naisilla on, kun vauva tulee taloon, ja mies on uskontoa harjoittava muslimi. Miten parisuhde muuttuu ja vaikuttaako siihen lainkaan se, että mies on muslimi? Millaisia "keinoja" mies käyttää kasvatuksessaan, että "onnistuisi" kasvattamaan tyttölapsesta muslimin (painotan tässä sanaa tyttölapsi)? Olemme miehen kanssa sopineet, että saan viedä lapsen kasteelle, mutta miehellä on käsittääkseni oma toive kasvattaa lapsi omaan uskoonsa (mies taipui kasteeseen vastahakoisesti...tässä taustalla varmasti tietoisuus Suomen laista...kotimaassaan ei todennäköisesti olisi taipunut). Mieshän ei voi olla loppujen lopuksi koko ajan vahtimassa, mistä kenties lapsen kanssa keskustelen. Kristinusko on miehelleni kauhistus, vaikka hän minut, kristinuskoisen naisen, vei vihille.
miten parisuhde/mies muuttuu kun
vauva tulee taloon
7223
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onnea kivikkoiselle tielle
Muslimeille yleisesti se tärkein asia on että lapset olisivat muslimeja, vaikka eivät itse edes olisi harjoittavia muslimeja. Tiedän monia muslimeja, jotka elävät hyvin uskonnon vastaista elämää, mutta ovat ylpeästi muslimeita kuitenkin. Varmasti haluaisivat lapsensakin olevan muslimeja, vaikka olisivat niinkuin isänsä.
On parempi että muslimit menevät muslimien kanssa naimisiin, ja kristityt omiensa kanssa naimisiin. Silloin ei tarvitse taistella lapsen uskonnosta, tai siihen liittyvistä muista asioista. Ja jos vielä otetaan puoliso samasta kulttuurista niin ei tule kulttuurista johtuvia väärinkäsityksiä myöskään. Tietysti joillakin voi olla vaikeaa löytää puolisoa omasta kulttuuristaan jos esim. on vaihtanut uskontoaan, eikä kyseinen uskonto ole valtauskontona siinä maassa. Silloin joutuu yleensä etsimään puolisoa toisesta kulttuurista, joilla on kuitenkin sama uskonto.
Niin ja vielä sellainen juttu, että olen itse suomalainen muslimi, mutta mies:).
Kyllä ymmärrän, että helpointa olisi löytää puoliso oman uskonnon piiristä...ja voit olla varma, että en etsimällä etsinyt puolisoa vieraan kulttuurin ja uskonnon piiristä. Valitettavasti on niin, että monen vuoden ajan etsiessäni aviomiestä, en tavannut yhtään omaan uskontooni kuuluvaa miestä. Se olisi varmaan vaatinut matkustamista ulkomaille, mutta siinäkin on omat suuretkin vaikeutensa (jo ihan taloudelliset vaikeudet, kun joutuisi matkustelemaan). Omaan uskontooni kuuluvia miehiä ei todellakaan ole helppo löytää...määrällisesti heitä on ehkä samaa luokkaa kuin muslimeja, mutta suurin osa uskovista omaan uskontooni kuuluvista miehistä ovat avioituneet suhteellisen nuorina luulisin, enkä usko, että kovin moni eroaa vaimostaan. Sen lisäksi useimmat ei-uskontooni kuuluvat suomalaiset miehet haluavat elää avoliitossa ainakin aluksi, mkä on oman uskontoni vastaista. Elikkä...nyt on elettävä sen tilanteen kanssa kuin missä ollaan...samoin mieheni. Hän meni naimisiin kristityn naisen kanssa ja joutuu hyväksymään sen tosiasian. Ja koska olemme Suomessa, niin lapsen äitinä minulla on oikeuksia näissä uskontoasioissa. Minun uskontoni ei ole Suomessa lainkaan vähempiarvoinen kuin mieheni uskonto eli kun kerran Suomessa mennään naimisiin, niin olemmekin tilanteessa, joka on miehelle vieras...
Mutta oikeastaan en kysynyt, kannattaako ottaa puoliso eri uskonnosta vai ei.
Noin sivullisena sanoisin, että Koraania luetaan joka päivä ja huivit päähän tytöille teininä. Mutta kaverini oli kääntynyt muslimiksi. Plus Ramadan. Muuta eroa en huomannut.
Islamin uskon mukaan jokainen maailmaan syntyvä lapsi on muslimi, ja lapsi noudattaa isänsä uskontoa. Näin ollen muslimimies voi solmia avioliiton kristityn tai juutalaisen naisen kanssa, mutta musliminainen voi avioitua vain toisen muslimin kanssa.
Kristillinen kaste ei siis oikeastaan merkitse mitään, ja toiveena on, että vääräuskoinen vaimokin palaa ennen pitkää islamiin.
On mahdotonta sanoa, mitä keinoja sinun miehesi käyttää. Järkyttävimmät keinot ovat lapsen vieminen ilman äidin lupaa ulkomaille isän suvun kasvatettavaksi sekä sukuelinten silpominen. Jos sellaisesta on merkkejä, pitää tietysti huolehtia lapsen turvallisuudesta kaikin keinoin.
Usein kahden kulttuurin avioliitot päättyvät nopeasti eroon. Silloin käy usein niin, että mies perustaa uuden perheen, eikä enää ole mukana entisen vaimonsa ja lapsensa elämässä.
Sääliksi käy näitä lapsia ,jotka joutuu kärsimään tyhmistä vanhenmista.Toivotaan ,että teillekin tulee ero ,niin lapsikin voi elää normaalia elämää.
Kuinka kauan olet tuntenut miehesi? Perinpohjainen tutustuminen toiseen ihmiseen on kaiken a ja o. Nyt vaikuttaa siltä, että olet epävarma miehestäsi. Ei sellaiselta pohjalta pidä lapsia ruveta tekemään.