Mitä teen kun miehelle oma aika rakkaan harrastuksen, tietokoneen, kanssa on tärkeämpi kuin parisuhde? Ennen näin ei ollut, mutta nyt kaikki vähäinenkin aika minkä voisi viettää yhdessä meneekin pelaten.. ennen asiat olivat ns. tasapainossa ja molemmilla omaa aikaa mutta myös yhteistä "parisuhdeaikaa". En haluaisi hajottaa lapsemme perhettä, mutta mitä tehdä kun olet illasta toiseen yksinäinen? Puhuminen/keskustelu ei auta, ei tingi omasta ajastaan edes yhdeksi illaksi viikossa, vaan ennemmin eroaa kaiketi. Vedänkö sisulla lapsemme takia vai hajotanko perheemme?
mitä tehä, oma aika tärkeämpi kuin parisuhde?
yhdessä yksinäinen
9635
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä nyt ainakaan tuollaista jää seuraamaan. Menee omakin elämäsi "sivu suun".
Ei siitä kukaan tule jälkeenpäin kiittelemään eikä pinssejä rintaa jakelemaan...
En haluaisi olla pessimisti. Mutta tämä oman kokemuksen kautta. Toivon toki, että sulle käy paremmin. Et mitään.
Olen elänyt itsekakkossijallakaikkien harrastusten jälkeen tuollaisessa suhteessa 20 v. Puhutaan joskus viikossa 1-20 sanaan. Ja seksiä ei tietenkään ole ollut koko aikana.
Tivottavasti sinulle ei käy samoin.
vieläkö sama tilanne jatkuu? ja jos mitä olet ajatellut tehdä ja miten onnen kanssa missä se on
Veilä. En mitään. Kaikessa on myös hyvät puolensa.
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi. Nyt olet yksin, tyytymättömänä ja onnettomana parisuhteessa. Hae ihmeessä eroa. Miehesi ei tingi harrastuksestaan = ei välitä sinusta = perheenne on jo hajonnut, asutte vain yhdessä.
Älyttömiä vastauksia. Ei parisuhde tarkoita sitä, että koko ajan ollaan yhdessä kuin paita ja perse. Molemmilla on ja pitää olla omaa aikaa. Sanoin eukolle aikoinaan, että enkoskaan enkä missään olosuhteissa tule jättämään musiikkia ja soittamista. Jos eukko sitä vaatii, niin silloinon entinen eukko. Piste. Ei ole vaatinut. Mutta kun soittaa keikkoja, niin on pakko pitää itsensä soittokunnossa. Siis sellaisessa, että viitsii mennä yleisön eteen. Se vaatii aikaa ja keskittymistä ja silloin ei muorin kanssa pysty vehtaamaan. Eukolla oli ja on vapaus valita. Joko elää minun kanssani tai sitten jonkun toisen. Tämä muuten eitarkoita sitä, etten tekisi mitään yhteisiä juttuja. Kaivan kukkapekkejä, autan vaimon harrasteissa, kannustan, teen kotitöitä jne. Sain siitä rouvalta jopa kiitosta viime viikolla. Mutta en tingi siitä, että minulla ei saisi olla jotain sellaista, joka kestää yli ihmissuhteiden keston. Lapset kasvatettin yhdessä, nyt laitetaan niille ruokaa yhdessä, kun tulevat käymään. Hoidetaan lemmikkielukoita yhdessä, köydään linturetkillä, matkaillaan ja kaikkea muuta kivaa. Mutta molemmilla on omat kiinnostuksen kohteet ja harrasteet. Niitä kunnioitetaan ja arvostetaan, ei sinänsä tarvitse pitää toisen kiinnostuksen kohteist! Mutta sitä pitää kunnioittaa, että toinen on kiinnostunut jostain ja käyttää omaa aikaansa ja tarmoaan siihen, mistä on kiinnostunut. Nainen ja mies eivät ole sama ihminen, vaikka asisivat yhdessä ja olisivat naimisissa. Heillä ei edes vuosikymmenien jälkeen välttämättä ole samat kiinnostuksen kohteet. Silti kumpikin voi elää suurinpiirtein onnellisena toisensa kanssa.
Itselläni sama tilanne. Lapsen syntymän jälkeen minusta on tuntunut, etten saa mitään kontaktia mieheeni. Lapsi on nyt 5-vuotias. Mieheni ei ole lainkaan kiinnostunut minusta ja on todella sulkeutunut. Tuntuu kuin mieheni olisi täysin empatiakyvytön suhteeni. Äitini kuoli muutama viikko sitten, enkä ole saanut lapsenhoidosta edes yhtä vapaapäivää viikonloppuna. En enää halua olla mieheni kanssa, joten haen todennäköisesti pian avioeroa. Outoa on, että mies käyttäytyy välinpitämättömästi ja kylmästi, mutta ei silti halua eroa. Ehkä hän haluaisi asua yhdessä lapsen tai yhteisen omaisuuden takia.
Luulen, että molempien meistä kannattaisi erota.
Huomaa, että miehesi haluaa olla yksin koneen kanssa. Hän ei vietä vapaa-aikaansa kaveriensa tai muiden ihmisten kanssa. Minusta se kertoo halusta eristäytyä ja rauhoittua. Sinussa ei siis ole mitään vähemmän rakastettavaa kuin kenessäkään muussa, mutta kuulostaa, ettei hän jaksa olla kenenkään seurassa.
Kerro miehellesi suoraan, että yhteisen ajan puute häiritsee sinua niin paljon, että olet valmis vaikka eroamaan. Tai kerro se jotenkin niin, että miehesi tietää sinun olevan tosissaan. Hän tuskin itse ymmärtää, että olet tosissasi vaan sanoo, että "ei nyt, mutta myöhemmin".
Omasta ajasta luopuminen on valtava uhraus, koska se oma aika saattaa olla henkireikä sille, että jaksaa elää.
Mul kans yks kaveri, joka panostaa enempi omaan aikaan kuin parisuhteeseen. Käskee vaimonsa pois jaloista. En ymmärrä, miksi vaimo vaan lähtee. Kuitenkin epäilee miestään, miksi käyttäytyy noin. Heillä aika tuore liitto, ei onneksi lapsia.Itse en moiseen suostuisi, vaan hakisin eroa. Omasta kodista poisajaminen on jotain kauheaa, mutta vaimo ei tiedä miksi hänet ajetaan pois. Jotta miehellä olisi aikaa enemmän juoksennella muitten hameenhelmoissa. Vaimo ei tiedä syrjähypyistä, paljon on ihmisiä jotka tietävät. Varmasti kärähtää vielä. Olen koettanut puhua kaverilleni asiasta, mutta ei ota asiaan kantaa. Mutta on kyllä kertomassa, että pettää vaimoaan.