Tarvitsisin neuvoja ja näkökulmaa parisuhdetilanteeseen. En siis itse tajua ehkä jotain ihan itsestään selvyyksiä kun ole ihan sumussa. Eli tilanne on se että pitäisikö unohtaa nykyinen parisuhde vai olisiko jotain tehtävissä ja mitä se olisi?
Eli minulla on kaksi teini-ikäistä lasta, joka toinen viikonloppu isällä. Siinä ei ongelmaa, eikä meillä parisuhteessa ongelmaa uuden miesystäväni kanssa. Olemme molemmat eronneet hiljattain pitkistä avioliitoista.
Ongelma on se että miehellä on 3 lasta. Joista kaksi teiniä eivät hyväksyä minua lainkaan, eikä mies halua riitaa lastensa kanssa. Olemme nyt salaa lapsilta yhdessä. Aikaakin on arkielämän pyörittämisen takia varsinkin hänellä liian vähän parisuhteeseen. Myös kolmas lapsi on vasta 9 vuotias ja hänen äitinsä ei jaksa häntä katsoa, joten hänkin tulee kohta olemaan kokonaan isän vastuulla.
Toinen teineistä ei pidä minusta koska olen aikaisemmin yrittänyt saada häntä kuriin, kun hän oli tyttäreni ystävä. Ja toinen teini, joka on poika, ei halua koskaan nähdä omaa äitiäänkään.
Eli minulla on kaksi teini-ikäistä lasta, joka toinen viikonloppu isällä. Siinä ei ongelmaa, eikä meillä parisuhteessa ongelmaa uuden miesystäväni kanssa. Olemme molemmat eronneet hiljattain pitkistä avioliitoista.
Ongelma on se että miehellä on 3 lasta. Joista kaksi teiniä eivät hyväksyä minua lainkaan, eikä mies halua riitaa lastensa kanssa. Olemme nyt salaa lapsilta yhdessä. Aikaakin on arkielämän pyörittämisen takia varsinkin hänellä liian vähän parisuhteeseen. Myös kolmas lapsi on vasta 9 vuotias ja hänen äitinsä ei jaksa häntä katsoa, joten hänkin tulee kohta olemaan kokonaan isän vastuulla.
Toinen teineistä ei pidä minusta koska olen aikaisemmin yrittänyt saada häntä kuriin, kun hän oli tyttäreni ystävä. Ja toinen teini, joka on poika, ei halua koskaan nähdä omaa äitiäänkään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sinä olet nyt tunkemassa teinien reviirille. Pysyttele poissa heidän elämästään. Heillä ei ole mitään velvollisuutta hyväksyä sinua.
No en usko että haluatte koko elämää salaa tapailla ja jos lapsi kapinoi niin ei kannata aiheuttaa mitään riitaa ja väkisin yrittää niiden elämään. Jos aikaakaan ei ole niin ei taida tulla mitään, tosin menoja järkkäämällä aikaa usein löytyy jos molemmat haluaa samaa. Lapset on kuitenkin tärkeintä ja kiilaa ei kannata laittaa siihen väliin koska ei siitä mitään tule jos tulee vaan riitelyä. Jos poika ei halua nähä omaa äitiä koskaan tuossa iässä niin se kertoo että ongelmia on enemmän kun tarpeeksi ja jos sinä vielä tunget siihen niin ei siitä mitään tule.
oikeassa olet - lapset menee edelle tai ainakin pitäisi mennä.. lasten ongelmat ensin selvitykseen ja sitten
Onhan tuo kyllä täysin luonnollista.
Noin siinä kaÿ, ihan varmasti useimmille.
Minä tekisin näin;
-En tunkisi lasten elämään, mutta, jos he tai joku heistä viettää aikaa luonanne kun olet miehen kanssa, tehkää selväksi mitkä ovat sen kodin säännöt. Ja tehkää se täysin luonnolliseksi asiaksi, ei mitään räksytystä.
-Voitelisin nyt itseni lujasti kärsivällisyydellä, sillä lapsilla on nyt tosi rankaa! Koti hajonnut, vanhemmat asuu erikseen. Kenelle pitää olla lojaali ja miten se käy kun kumpikin kuitenkin on oma vanhempi, ja tärkeä!
-Antaisin miehen rauhassa viettää aikaa lastensa kanssa. Tehdä jotain yhdessä. En änkeäisi itseäni, mutta näyttäisin että kotini on avoin myös heille.
-Sanot että kaksi on teini-ikäistä? Siinä jo on koettemusta tarpeeksi! Teini-iän mullistukset ja tuskailut, vanhempien ero...! Kyllä heillä on rankka lasti nyt työskenneltävänä, ja tarvitsevat ehdottomasti turvalliset ja rajoja asettavat vanhemmat. Vaikka sitten erossa asuvatkin.
-Yksi lapsi vielä lisäksi lähestyy esi-teini-ikää.
-Tekisin kumppani kanssa yhdessä, ja hän vielä erikseen lapsille selväksi, että isä ei hylkää vaikka uuteen parisuhteeseen sitoutuisikin. Teidän kahden aikuisen suhde on teidänvälisenne, siihen ei kukaan saa eikä voi tulla manipuloimaan mitenkään.
Tämä kaikki pitäisi joka ikisen eronneen ja eroa harkitsevan miettiä ja tehdä selväksi itselleen. Rankkaa tulee olemaan.
Ajattele itsesi tuohon tilanteeseen. Miltä se tuntuisi?
Lapset kuitenkin kasvaa. Teini-ikäkin aikanaan menee ohi ja kuohut laantuu. Ehkä ette koskaan tule miehesi lasten kanssa parhaiksi ystäviksi, mutta he ovat ja pysyvät miehesi lapsina. On sitten opeteltava elämään vaikka viileämmissäkin väleissä jos niin käy. Muistettava kuitenkin aina, että isän/äidin välisiä suhteita ei kenelläkäänole oikeutta mennä sorkkimaan millään tavalla! Ei puhein, elein, ilmein tai teoin.
Tässä on kova elämäkoulu ja läksy opittavana. Jos siihen ei ole valmis, on parempi sitten olla yksin tai etsiä kumppani ilman lapsia.
Kiitos neuvoista, lisää kaivataan neuvoja. Olisin valmis odottamaan vaikka vuoden että seuraavat minun ja hänen lapsensa täyttävät 18 ja varmaankin muuttavat pois kotoa. Mutta aika tiukkaa tekee.
Eräiltä teineiltä kuulin, että eivät ikinä tule hyväksymään, eivätkä halua olla missään tekemisissä. Ainahan voi odotella ja siinä odotellessaan miettiä, millaisia ne tulevat sukujuhlat on ja jaksaako sitä sitten, kun mies alkaa mahdollisesti syyttelemään siitä, että pilasi suhteen lapsiin. Lisää neuvoja, harkitse nyt tarkasti, mitä siltä tulevalta elämältä haluat, kun nyt on jo noin vaikeaa.
Teinit nyt sanovat tuollaisia juttuja aika usein, että ei ikinä niin tai näin. Asia kuitenkin on niin, että he kasvavat ja aikuistuvat. Kyllä he jossain vaiheessa tajuavat, että vanhempi kaipaa parisuhdetta aivan kuin kuka tahansa muukin, ja että se on sen vanhemman oma asia kenen kanssa sen parisuhteen haluaa. Ei kukaan aikuistunut ihminen kiukuttele siitä kenet hänen vanhempansa valitsee. Luulisin, että suurin osa on kuitenkin enemmänkin iloinen siitä, että isä/äiti on löytänyt uuden kumppanin.