Onko mikään ihme, että avioeroprosentti on päälle
50, kun kihloihinkin mennään nykyään jo
"peruskoulupohjalta"? Toisista ihmisistä on tullut
kertakäyttötavaroita ja uuden ja kielletynkin
etsimisestä trendi. Mikä meitä vaivaa?
Ennen kihlaus oli lupaus avioliitosta, mutta
nykyään lähinnä 15-vuotiaiden harrastus...
Seurasin erästä keskustelua linja-autossa aamulla
ja pari n.14-vuotiasta tyttöä kerskailivat
keskenään montako sormusta heillä on ollut jne.
Onkohan kukaan heille kertonut, mikä onkaan se
kihlojen perimmäinen tarkoitus?
En suinkaan tarkoita, että ihmisten tulisi odottaa
papin aamenta joka asiassa, mutta eikö nyt
avioliitto ole sen verran pyhä asia, että sitä ei
tulisi hätiköiden solmia, eikä aviopuolisoita
tulisi kierrättää kuin panttipulloja? Sanotaan,
että: "Toisen jämä on toisen aarre", mutta mihin
sellainen ajattelu johtaa?
Mitä tästä kaikesta seuraa? Tuhansia ja taas
tuhansia särjettyjä sydämiä, pettymyksiä toisensa
perään ja ennenkaikkea kaunaa ihmisten, jopa
sukupuolten välille. Uskaltaako keneenkään enää
luottaa? Kannattaako suosilla jättäytyä syrjään
koko "pelistä" vai elätellä toivoa jostakusta,
joka ajattelee samoin kuin itse? Mistä sen
päällepäin näkee kuka millainenkin on?
Tässä analysoidessani huomasin juuri, että taidan
olla kävelevä esimerkki edellisen seurauksista. En
taida uskaltaa luottaa keneenkään...
50, kun kihloihinkin mennään nykyään jo
"peruskoulupohjalta"? Toisista ihmisistä on tullut
kertakäyttötavaroita ja uuden ja kielletynkin
etsimisestä trendi. Mikä meitä vaivaa?
Ennen kihlaus oli lupaus avioliitosta, mutta
nykyään lähinnä 15-vuotiaiden harrastus...
Seurasin erästä keskustelua linja-autossa aamulla
ja pari n.14-vuotiasta tyttöä kerskailivat
keskenään montako sormusta heillä on ollut jne.
Onkohan kukaan heille kertonut, mikä onkaan se
kihlojen perimmäinen tarkoitus?
En suinkaan tarkoita, että ihmisten tulisi odottaa
papin aamenta joka asiassa, mutta eikö nyt
avioliitto ole sen verran pyhä asia, että sitä ei
tulisi hätiköiden solmia, eikä aviopuolisoita
tulisi kierrättää kuin panttipulloja? Sanotaan,
että: "Toisen jämä on toisen aarre", mutta mihin
sellainen ajattelu johtaa?
Mitä tästä kaikesta seuraa? Tuhansia ja taas
tuhansia särjettyjä sydämiä, pettymyksiä toisensa
perään ja ennenkaikkea kaunaa ihmisten, jopa
sukupuolten välille. Uskaltaako keneenkään enää
luottaa? Kannattaako suosilla jättäytyä syrjään
koko "pelistä" vai elätellä toivoa jostakusta,
joka ajattelee samoin kuin itse? Mistä sen
päällepäin näkee kuka millainenkin on?
Tässä analysoidessani huomasin juuri, että taidan
olla kävelevä esimerkki edellisen seurauksista. En
taida uskaltaa luottaa keneenkään...
Vastaukset 27
Vanhimmat
Nuoret ei ymmärrä sen merkitystä. Mun mielestä se
on edelleen lupaus avioliitosta eikä suinkaan
mikään tae siitä että "seukataan vielä ainakin
ens viikko".
Pelleilyä mennä kihloihin ilman tosi tarkoitusta!
ihmeessä kirja tulevaisuuden seksielämä. näillä
nykyisillä malleilla maailma on menossa kurjaan
suuntaan.
hyvinvointivaltiosta tuleekin pahoinvointivaltio
puhut!!! Mullakin on eräs työkaveri joka on
vajaan kahden vuoden aikana ollut kerran naimissa
ja sen jälkeen jo toista kertaa kihloissa. Joka
kerta siis hyvin lyhyt seurustelu takana ja
sitten vaan kihloihin tai naimisiin.
Ei varmaan kovin moni ajattele sitä, että
kihloihin meno on lupaus avioliitosta, sillä
sehän on nyt muotia mennä kihloihin, ollaan sit
nuoria tai vähän vanhempia. Ennen aikaan
kihlasormusten ostokin oli tavallisten ihmisten
tuloilla kallista, nykyajan elintasolla sekään ei
ole este/hidaste.
Älä kuitenkaan heitä toivoasi ihmisten
luotettavuudesta, sillä sinähän itse päätät ketä
tapaat, kehen luotat ja anna ajan kulua. Kun alat
seurustella, niin tee heti selväksi, että
kannatat pitkää seurustelua ja kihlausaikaa,
jotta voit olla varma omista ja kumppanisi
tunteista, ennen avioliittoon menemistä. Kun ei
kahmi kymmeniä kokemuksia, niin ei tule kymmeniä
pettymyksiäkään.
tiedän jonkun verran pareja jotka on menny
naimisiin vuoden seurustelun jälkeen ja tehny
lapsia ja huonosti menee...ottakaa järki käteen
ihmiset ja aatelkaa myös lapsiparkoja!!!!!siksi
just niitä eroja tulee kun nopeesti sitoudutaan
Mä muistan joskus aikoinaan yläasteella kun yks
mun kaveri meni kihloihin ja naureskelin jo
silloin itsekseni että tuopari ei kyllä tule
ikinä menemään naimisiin.... Yllätyin kuitenkin
sen verran että tuo kyseinen pari seurusteli
reilut kolme vuotta mutta suhde kuitenkin
kariutui!
Kukaan ei saisi mennä kihloihin ellei olisi
valmis menemään naimisiin rakkaansa kanssa.
Mä Seurustelin reilut kaks vuotta tyttöystäväni
kanssa ja vähän väliä joku aina pamautti et miks
ette mene kihloihin ja kummatkin aina vastattiin
että ei tässä olla vielä naimisiin menossa vaan
eletään päivä kerrallaan.
Nuorista se on vaan niin jännittävää tehdä
sellaisia asioita mitä itseään väh 5 vuotta
vanhemmat ihmiset tekevät.
On täällä aina harvoin joitakin jotka uskaltavat
sanoa miten asiat ovat. Mutta heti rupeaa muut
hiiret ruikuttamaan näille itsenäisille "jotka
uskaltavat sanoa miten asiat ovat". Kyllä näitä
apinoita riittää jotka hyppää niskaan heti kun on
ilmaissut omat näkemyksensä johonkin seksuaalis
arkaan aiheeseen. Koska nämä simpanssit ovat
vielä jurrautuneet sille laumaapina muottiin
jotka panevat kaikkea mikä liikkuu. Se ei saa
pitää paikkansa että jotkut voisivat elää
paremmissakin puitteissa kuin panemassa jokaista
katutolppaa/pulttia/ja kaikkea liikkuvaa!
no aika junnu minäkin olin kun kihloihin menin,
vain 17 ja mieheni tuolloin 18. yhdessä kuitenkin
ollaan edelleen ja kihloissakin parin viikon
päästä 4 vuotta=)
on kyllä totta että just noilla 13-15 vuotiailla
tuo sormusten keräily on oikea buumi... kuka
sellasta ottaa edes enää tosissaan? meillä
kihlaus on lupaus avioliitosta ja "lupaus" olla
yhdessä. häistä ollaan vielä vasta haaveilemassa,
mutta sitten kun on varaa pyytää muitakin kuin
anopit mukaan niin sitten ne pidetään=) heh!
Kihlaus on lupaus mennä naimisiin.Kihlojen
valamisen yhteydessä sovitaan hääpäivä.Miksette
ole tehneet niin,jos kerran olette jo jo 4v
olleet kihloissa? Tais teilläkin olla tota
muodinhuumaa.Että pääsee sitten ainakin
kavereille kehumaan.
no, sinähän sen paremmin sitten tiedät kuin me
jotka kihloihin menimme... kellekkän ei asilla
kerskuttu! ei edes kerrottu, huomasivat jos
huomasivat. se oli meidän kehden välinen sopimus,
oma päätös. 17 ja 18 vuotiaana on aika vaikee
päättää hääpäivää kun ei ole hajuakaan millon ne
ois vara pitää, siis jos haluu muutakin kuin
maistraatissa käydä tahdot sanomassa. häät on
iloinen juhla jonka haluamme jakaa ystäviemme
kanssa.
on totta et "oikeestihan" hääpäivä päätetään
kihlautuessa, mutta se että vertaat meidän
kihlausta 13 vuotiaiden sormusten keräilyyn /
muotihuumaan kuulostaa vaan kateellisen nörtin
puheelta, koska et todellakaan tiedä ja tunne
meitä.
nii-in! Toivottavasti rakkautenne johtaa
avioliittoon asti. Olisishan se kaunista, mutta
eikö sitä ihan oikeaa kihlausta olisi voinut tehdä
myöhemmin? Sitten kun hääpäivän voi ruksata
kalenteriinsa? Kyllä keskinäisiä sopimuksia voi
tehdä ja siitä merkiksi voi kantaa
sormusta vaikkapa jossakin muussa sormessa tai
sitten kaulaketjua tms. Kihlaus on merkki, että
OLLAAN MENOSSA naimisiin, ei suinkaan olotila,
jossa elellään auvoisesti vuosikausia. Sitä se on
ollut kauan sitten, silloin kun sillä oli vielä se
vanha, perinteinen merkityksensä. Nykyään se on
valitettavasti juuri tuollainen tapa kertoa
muillekin, että naimisiin ollaan (ehkä) menossa,
jos vaan joskus voidaan... Tämä on valitettavasti
juuri se syy, miksi kihlaus ei ole sama kuin
ennen. En tietenkään sano, että juuri teidän
tapauksessanne kihlapari ei päätyisi alttarille
asti, mutta mietippä miten monessa juuri
tuollaisessa tapauksessa näin käy. Miten monta
turhaa lupausta onkaan annettu ja vakavasti
uskottu, että naimisiin mennään ja sitten jonkin
ajan päästä ollaan heitetty sormukset nurkkaan.
Valitettavaa, mutta totta.
Onnea teidän tulevalle avioliitollenne!
:-)
Jaa,itse kyllä kategorioin 17-vuotiaan kihlauksen
samaan sarjaan 13-vuotiaiden kanssa.Monet
tapaamani 17-vuotiaat ovat todella lapsellisia ja
tuntuu tosiaan,että pääasia on kavereille
leuhkiminen.En ymmärrä,miksi menette
kihloihin,ellette hääpäivää sovi."Sitten joskus"
kuulostaa minusta varsin tympeältä.
olette aivan oikeassa. Minäkin (kaksvitosena)
KINUSN sormusta, koska vain halusin
sormuksen...no kyllähän minä salaa haaveilin
häistäkin...ja kihloihin mentiin. Mutta kas
kummaa ajan myötä selvisi ettei mies perusta
avioliitosta ja kihloihin meni että mun
mankuminen loppuu. No heitin ne sormukset mäkeen
ja nykyisin ollaan yhdessä ilman sormuksia ja
kihloista/naimisiin menosta ei enää puhuta. Että
näin.
ja totta, jopa lähipiirissä ystävät leikkivät
(oman ikäiseni! pidän itseäni kuitenkin aikuisena
ja ystäväni siis myös ovat aikuisia..) "kihloja".
ollaan ja välillä ei olla ja sit erotaan ja taas
lyödään hynttyyt yhteen... se on lapsellista!
juu, oishan sitä voinut odottaa et tietäis millon
se hääpäivä olis, mutta ei sitä siinä rakkauden
huumassa niin jaksanut ajatella=)
en sanoisi tätä niinkään miksikään olotilaksi, ei
me olla vaan ja odotella. me eletään ja
rakastetaan ja haaveillaan=)
senhän ei luulis sun peräpäätäs kaivavan...
sen nyt vielä kerron että olen varsin paljon
kypsempi (olin jo 17 vuotiaana) kuin moni jopa
itseäni 10 vuotta vanhempi. olen joutunut ns.
kasvamaan aikuiseksi jo hyvin nuorena traagisen
perheessä tapahtuneen asian johdosta. vaikka mitä
sekään sulle kuuluu... mutta edellenkään se että
minä ja mieheni menimme junnuina kihloihin, ei
ole verrattavissa mihinkään "sormusten
keräilijöiden pentujen" puuhiin...
Kihlaus on lupaus avioliitosta. Jotkut ovat siksi
kauan kihloissa, ettei ole pitkään aikaan
sellaista elämäntilannetta että voisi/huvittaisi
mennä naimisiin. Me ainakin halutaan juhlia häitä
kunnolla sitte kun on työpaikka ja rahaa. Ja kun
aletaan perustamaan perhettä.
Kihlaus on näin ollen tapa näyttää olevansa
vakavasti sitoutunut, vaikkei vielä mennäkään
naimisiin.
Jos te vanhat ja viisaat alatte yleistämään meitä
jotka ovat menneet nuorena kihloihin ja sanotte
lapsellisiksi, mekin aletaan yleistämään ja
sanotaan että ootte kateellisia vanhojapiikoja/ -
poikia joilla ei oo rakkautta elämäs niinku
meillä. Mut ei kai tällases yleistykses
kumminkaan puolin oo järkee :)
Vanha ja viisas???
Olen 23-vuotias...
Rakastunut, vakavasti, mutten silti kihloissa.
Olen vakavasti sitoutunut ja aion mennä naimisiin
ja kihloihinkin, jahka häät varmistuvat! Olen kai
sitten liiankin perinteinen...
eikä se kihlaus niitä kultarinkuloita edes
tarkoita, vaan nimenomaan lupausta avioliitosta
johon ei sormuksia edes tarvita! sormus
vasemmassa nimettömässä kertoo tästä
sitoutumisesta sit kaikelle kansalle. tosiaan
saisi kihlauksen arvostus nousta. itse ainakin
toivon että kultakauppaan tarvitsisi niissä
merkeissä marssia vain kerran elämässään..:)
Tulin tänne lukemaan kihlauksesta viestäjä koska
poika ystäväni on 6kk seurustelun jälkeen
innostunut puhumaan kihlauksesta. Minua asia
vähän emmityttää. Minä arvostan avioliiton
insituutiota enkä aijo mennä naimisiin kuin
kerran ja niin myöskään kihlautumista en
ajatellut harrastaa kovin usein :)
Olen jo päälle kahdenkymmen, mutta minulla on
varsin vähän kokemusta seurustelusta ja pohdin
onko näin lyhyen joskin tiiviin seurustelun
jälkeen vielä viisasta kihlautua. Toisaalta
yhdessa asuminen on tietysti seikka jonka vuoksi
pitäisi ehkä miettiä avioliittoa ihan
juridistakin syistä.
Toivoisin kannaottoja ihmisiltä joilla on
kokemusta saman kaltaisista elämäntilanteista
ja neuvoja tulevaisuuden varalle.
Ihan yleisesti mielipiteeni. Kihlat on lupaus
avioliitosta kuten jo muutama onkin sanonnut.
Ajalla ei ole merkitystä meneekö 2kk vai
3vuodenpääsät kihloihin. Hyvät ihmiset koittakaa
hiukan ajatella mitä olette lupaamassa. se
tarkoitaa että pitää toista tukea alamäessä eikä
purkaa heti ekan riidan jälkeen kihloja yms.
Toinen seikka mitä ihmettelen ihmisten ikää kun
menevät kihloihin. Oletteko ihan varma siitä että
haluatte vietää toisen kannssa loppu elämänne?
Viettäkää nuoruutta iman sitoutumista. sitten kun
alatte tulemaan tähän ikään, ettei baareissa
juokseminen enään kiinosta,opiskelut
opiskeltu,työpaikka hankittu. alkakaa sitten
suunittelemaan perhettä ja muuta. Itsestäni voisin
tässä sen verran mainita että nyt vasta olen
löytänyt sen oikean, mutta mihinkään ei ole vielä
kiirettä. ½vuotta vasta seurustelua takana. kihlat
joskus ensikesällä tai syksyllä varmaankin. nyt
olis tarkoitus muuttaa yhteen ensiksi että alkaa
tuntemaan toista vieläkin paremmin.
vähänkin emmityttää, niin älä suostu vielä
kihlaukseen. Kuten myös sanoit, että
seurustelemisestakin sulla on vähänlaisesti
kokemusta. Omasta kokemuksestani voin kertoo,
että puolen vuoden seurustelun jälkeen ollaan
vielä rakastumisvaiheessa, jolloin suhde on vielä
erittäin kiihkeä.
Koska olet vasta vähän yli parikymppinen, niin ei
sulla ole mitään kiirettä. Yhteen voi muuttaan ja
vuoden pari katsella, että miltä se sitten
tuntuu, kun se arki tulee vastaan ja ne kuumimmat
tuntee ovat jo vähän laantuneet.
Älä siis kiirehdi suotta!
Rakastaa voi ilman kihlojakin. Itse aion kihlautua
vasta, kun olen varma, että menen naimisiin. Toki
olen asiasta varma jo nyt, mutta haluan varata
kirkon heti kihlojen jälkeen. Niinhän
perinteisesti toimitaan.
En tiedä muista, mutta me ollaan menty kihloihin
sillon kun mä olin 15 ja poikakaveri 18. Eikä se
ollu mikää muotijuttu, vaan haluttiin olla aina
yhdes, oltiin niin rakastuneita.
Nyt on siitä jo kohta 6 vuotta ja ollaan yhdessä.
Kyllä sen huomas sitte ettei se niin helppoo
ollukaa kun luultiin, mutta ollaan pidetty
lupauksesta kiinni niin myötä- kuin vastamäessä.
Ja ollaan tosi onnellisia.
Ja me tiedostetaan se että kihlaus on lupaus
avioliitosta. Ollaan kuitenki jo silloin muinoin
päätetty että naimisiin mennään vasta opiskelun
jälkeen kun hankitaan työpaikka, talo ja tenavat.
Varmasti kihlaus on kärsinyt inflaatiota. Mutta
niin on parisuhde muutenkin. Ei jakseta enää
tehdä sen eteen töitä. Kaivataan kokemuksia, eikä
ymmärretä että avioliitto(tai sitoutuminen
muuten) on kumppanuus, toisen avulla ja toiseen
turvautuen selvitään elämästä yhdessä ja jaetaan
kaikki ja näin iloitaan kaksinkertaisesti.
Sehän on kuitenkin muiden häviö, jos
he "keräilevät" sormuksia. Kaikki teinirakkaudet
eivät kuitenkaan ole tällaisia. Joten älkää
päivitelkö siellä.
Tottahan tuokin oli, mutta kihlaus on merkki
siitä, että ollaan menossa naimisiin. Ei vuosien
päästä, vaan mahdollisimman pian. Jotta kihlaus ei
kärsisi inflaatiota, sitä tulisi miettiä voisiko
maailmalle jotenkin muuten vakuuttaa rakastavansa.
Sen sormuksen siinä vasemmassa nimettömässä
pitäisi kertoa, että häitä työstetään ja kovaa...
Ei pelkästään sitä, että naimisiin mennään jahka
saadaan kaikki muut alta ensin hoidettua.
Onnellista tulevaa avioliittoa teille
jokatapauksessa!
:-)
*hohhoijaa*
olet todellakin kalkkeutunut...
>...että häitä työstetään ja kovaa...
juuh,että kaikelle maailmalle pitää ylpeillä että
me mennään naimisiin ja rahaa palaa ja huh kun on
rankkaa kun häitä työstetään ja kovaa....
tunnen paljon ihmisiä jotka ovat "vain"
kihloissa, ollut jo siis vuosia. he eivät ehkä
koskaan mene naimisiin. mutta kihlaus on merkki
sitoumuksesta. mulle ainakin sormus merkitsee
just sitoumusta, ei siihen välttämättä tarvii
papin aamenta. millä sen sitten muuten voi
näyttää että yhdessä ollaan ja vakavasti, jos ei
kuitenkaan naimisiin aio? kaulakoruja kun on
jokaisella kaulassa. ei se kihlaus inflaatiota
siinä koe että kihloihin mennään nuorena tai että
ollaan "vain" kihloissa. siinä se menettää
arvonsa kun mennään hepposin perustein -
kerätäkseen sormuksia. ja vaikka meniskin
naimisiin - niin surkean moni eroaa>>> ja moni
joka on vain kihloissa - on yhdessä yhä...
Hmmm...
Avioliittojen eroista kun pidetään kirjaa...
Luulisin, että jos kihlauksistakin pidettäisiin,
niin eroprosentti olisi vieläkin korkeampi.
Hirvittää edes ajatella. No, kihlat on sinänsä
"helppo" ratkaisu, kun tuo eroaminen on niin
paljon helpompaa... Ei sitä nykypäivänä maailma
ajattele sitä enää vakavan sitoutumisen merkkinä.
Eroon kun riittää se, että ottaa sormuksen pois.
Ei se niin kovin hankalaa ole...
ei se papin aamen tarkota sitä että suhde ois
jotenkin parempi tai pysyvämpi kuin niillä jotka
on - ja pysyy lopun elämäänsä yhdessä ja -
kihloissa! että luepa vaan riutunut eukko uusiks
edellinen kirjoitus ja naura ja itke sitten
Riutunut eukko???
Ei tarvitse lukea, ei itkeä, eikä nauraa...
Sinun sensijaan pitäisi mennä käytöskurssille.
Kyllähän kaikki sen tietää, ettei kihlat merkkaa
mitään tänäpäivänä. Siitä juuri keskustelun
aloitinkin. Yhdessä voi olla ilman mitään
rinkuloita, ikuisesti, mutta tosiasia on, että
avioliitosta on vaikeampaa erota. Siinä kun on se
harkinta-aikakin... Tiedät kai suuressa
viisaudessasi senkin.
Minua ei kannata alkaa haukkumaan. Paljastat siinä
vain oman tyhmyytesi ja riittämättömyytesi
järkevään ja asialliseen keskusteluun.
No, kaikista ei siihen ole.