suurin urhaus?

korjaus vielä senverran, että tähän voi kommentoida myös asioita, joita on tapahtunut aiemmin tämänhetkisessä/entisessä suhteessa.

Suurin oli se, kun lähdin mukaan lastentekoon. Harrastuksista luopuminen jo aikaisemmin oli toinen. Seksistä luopuminen kolmas.

Päästin menemään.

Minusta koko uhraus-sana kuulostaa marttyyriudelta. Ylensä kun ihminen kokee uhrautuneensa, se tarkoittaa, ettei ole saanut vastinetta teolleen. Jos minä "uhraudun", olen melko varma, että saan vaivannäöstäni palkkion moninkertaisesti (vaikkapa vain hyvän mielen) eikä se silloin tunnu uhraukselta. Jos tuntuisi, se muuttaisi ihmisen ennen pitkää katkeraksi.

Välillä aina kuulee paatoksellista paskaa, miten joku olisi valmis vaikka kuolemaan toisen puolesta. Hyvähän sitä on huudella niin pitkään, kun tilanne ei ole realistoitunut. Minusta se on enemmän pelkkää kehujen ja arvostuksen kerjäämistä kuin rakkautta.

Muuttamaan hänen luo

1 elämä on jo tullut uhrattua, eikä sitä kysytty, haluaako uhrata vai ei... Se on ollut sellainen pakkouhri. Raamatussakin on erilaisia uhreja, syntiuhri, polttouhri, vikauhri jne.

Sen siitä sai, kun rakastui väärään ihmiseen.

Mun suurinta URhausta naisten kanssa olemisessa on ollut se, että olen tuhlannut lyhenevää elämääni. Olemalla yhdessä vuosia vielä senkin jälkeen kun on ollut itsestään selvää, että suhde tulee päättymään.

Kun toista rakastaa, kyse ei ole henk koht uhrauksen tekemisestä, vaan panostamisesta yhteiseen tulevaisuuteen.

Itse en usko "uhrauksiin", vaan kompromisseihin valintojen yhteensovittamisessa.

Vastaan mielummin mitä tuli tehtyä ja mitä olen katunut monta monta vuotta.

Nuorena kun silloinen tyttöystäväni panosti minua enemmän opiskeluun menimme täysin hänen aikataulullaan eli lopetin harrastukseni, urheiluharrastus jossa olin myös kilpaillut kohtuu hyvällä tasolla.

Sen jälkeen hän painosti minua olemaan ottamatta vastaan ulkomailta erinomaista opiskelupaikkaa ja sai minut uskomaan että parempi vain opiskella täällä. Opiskelinkin sitten täällä ja ei mennyt kuin vuosi kun hän lähti itse ulkomaille vaihtoon ja suhteemme lopahti sitten siihen.

Tässä vaiheessa minulla oli jo rahat käytetty asuntoon enkä voinut enää lähteä lainan takia ulkomaille. Siinä meni unelmat, rahat ja nuoruus hukkaan.

Suurin uhraukseni parisuhteen takia on ollut se, että en lähtenyt vuodeksi ulkomaille töihin hankkiakseni sen kyseisen maan sujuvan kielitaidon. Jäin kotiin miehen takia, koska mies oli niin ripustautunut minuun. Myöhemmin olen huomannut, että tätä kyseistä kieltä olisin tarvinnut työssäni aika useinkin ja joitakin työpaikkoja on jäänyt saamatta sen takia.

Näin jälkikäteen ajateltuna olin niin nuori enkä ollut saanut kokemuksia parisuhteesta. Pelkäsin, että jos en ota tätä miestä, niin jään kokonaan ilman. Joskus olen jossitellut, että elämäni olisi tullut ihan toisenlaiseksi, jos olisin katkaissut suhteen ja lähtenyt ulkomaille oppimaan kieltä ja itsenäistymään.

Kaveripiiristäni suurin uhraus lienee lapsettomaksi jättäytyminen puolison takia. Se on ollut todella kova uhraus ja aiheuttanut myös katkeruutta. Minä en oman kokemukseni ja kavereitteni kokemusten pohjalta voi suositella liian suuria uhrauksia. Usein nimittäin käy niin, että se uhrausta vaatinut ei osaa arvostaa sitä uhrausta tippaakaan loppupeleissä.