Hei,
on kivaa kun on pitkästä aikaa päässyt seurustelun makuun.
Kuitenkin ihan vaan pohdiskelen tässä sitä, että kun aloittaa aikuisena pitkästä aikaa ns. seurustelun. Miten ihmeessä sitä saa lisää tunteja, kun arjen lomaan oikeasti vielä pitäisi saada mahdutettua tämä uusi asia, tutustuminen uuteen ihmiseen.
Olen tutustunut ihmiseen, joka haluaisi tavata joka päivä. Koen tämän välillä rankkana, koska kuitenkin päivään pitää mahtua työt matkoineen, sovitut muut velvotteet, oman kodin hoito jne.
Kun kaverille, miehelle mainitsee, että ei joka päivä vaan yksinkertaisti ole mahdollista tavata. Mies epäilee suhteen vakavuutta ja sitä, ettei hänestä välitetä. Kuitenkin hänelläkin on omia menoja, joihin en voi vaikuttaa.
Ja , kun uusi suhde on aloitettu, on ainakin minulla sovittuja menoja myös lähitulevaisuuteen, varattu matka ja sovitut muut menot. Kun uusi kumppani ei ole oikein innostunut tulevista menoistani, niin mikä lääkkeeksi? Eihän kaikkia voi perua, vaan pitäisi sopeutua siihen, että sovitut asiat on hoidettava. Mutta miksi tällainenkin asia on niin vaikeasti käsitettävä? Eihän ihmiset mihinkään katoa, vaan ovat hetken pois.
Ja ainakaan itse en ole estämässä toisen menoja, vaan annan tietysti aikaa ja tilaa omiinkin touhuihin.
on kivaa kun on pitkästä aikaa päässyt seurustelun makuun.
Kuitenkin ihan vaan pohdiskelen tässä sitä, että kun aloittaa aikuisena pitkästä aikaa ns. seurustelun. Miten ihmeessä sitä saa lisää tunteja, kun arjen lomaan oikeasti vielä pitäisi saada mahdutettua tämä uusi asia, tutustuminen uuteen ihmiseen.
Olen tutustunut ihmiseen, joka haluaisi tavata joka päivä. Koen tämän välillä rankkana, koska kuitenkin päivään pitää mahtua työt matkoineen, sovitut muut velvotteet, oman kodin hoito jne.
Kun kaverille, miehelle mainitsee, että ei joka päivä vaan yksinkertaisti ole mahdollista tavata. Mies epäilee suhteen vakavuutta ja sitä, ettei hänestä välitetä. Kuitenkin hänelläkin on omia menoja, joihin en voi vaikuttaa.
Ja , kun uusi suhde on aloitettu, on ainakin minulla sovittuja menoja myös lähitulevaisuuteen, varattu matka ja sovitut muut menot. Kun uusi kumppani ei ole oikein innostunut tulevista menoistani, niin mikä lääkkeeksi? Eihän kaikkia voi perua, vaan pitäisi sopeutua siihen, että sovitut asiat on hoidettava. Mutta miksi tällainenkin asia on niin vaikeasti käsitettävä? Eihän ihmiset mihinkään katoa, vaan ovat hetken pois.
Ja ainakaan itse en ole estämässä toisen menoja, vaan annan tietysti aikaa ja tilaa omiinkin touhuihin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Ja ainakaan itse en ole estämässä toisen menoja"
Minä en lähtisi tuollaiseen suhteeseen ollenkaan. Teillä on ilmiselvä ongelma. Mies ei TAHDO, siis nimenomaan tahdo käsittää realiteetteja. Hän on siis takertuvainen. Ei kypsä aikuinen, jonka kanssa asiat sujuvat. Kiinnitä huomio vielä sellaiseen että onko hänessä jotain yliampuvuutta rakkauden suhteen. Jos on niin saattaa olla ihan persoonallisuushäiriö, joka pahenee, ehkä jopa sietämättömäksi.