Monenko suhde on kokenut kovan kolauksen viimeistään siinä kohtaa kun tulee yhteinen lapsi?
Meillä ainakin tuli oikein kunnon notkahdus kaikkeen. Tuntuu että olen miehen silmissä enää lapsen-ja kodinhoitaja. Suhteemme on enää pelkkä kulissi, mies menee menojaan ja vaistoan muut naiset. Minua katsoo väheksyen ja joskus on kommentoinut minusta ikävästi vaikka olen samoissa mitoissa kuin ennen lasta.
En enää kuitenkaan tunne olevani haluttu miehen silmissä ja hän on kääntänyt katseensa suhteemme ulkopuolelle (vaikkei myönnä).
Kun hän ei halua minua, en minäkään enää halua häntä. Ei tunnu kivalta kun tietää mitä toinen ajattelee ja seksi on hänen puoleltaan vain suoritus että pääsee taas hoitelemaan hommat muualla.
Olemme umpikujassa ja ainoa vaihtoehto näyttää olevan ero. Minä siis haluan erota, mies ei. Hänelle tämä järjestely kävisi hyvin, että kotona saa ruoan ja pyykit pestään ja itse voi hummata missä tykkää. Se ei vaan riitä minulle enää.
Kokemuksia muilta?
Meillä ainakin tuli oikein kunnon notkahdus kaikkeen. Tuntuu että olen miehen silmissä enää lapsen-ja kodinhoitaja. Suhteemme on enää pelkkä kulissi, mies menee menojaan ja vaistoan muut naiset. Minua katsoo väheksyen ja joskus on kommentoinut minusta ikävästi vaikka olen samoissa mitoissa kuin ennen lasta.
En enää kuitenkaan tunne olevani haluttu miehen silmissä ja hän on kääntänyt katseensa suhteemme ulkopuolelle (vaikkei myönnä).
Kun hän ei halua minua, en minäkään enää halua häntä. Ei tunnu kivalta kun tietää mitä toinen ajattelee ja seksi on hänen puoleltaan vain suoritus että pääsee taas hoitelemaan hommat muualla.
Olemme umpikujassa ja ainoa vaihtoehto näyttää olevan ero. Minä siis haluan erota, mies ei. Hänelle tämä järjestely kävisi hyvin, että kotona saa ruoan ja pyykit pestään ja itse voi hummata missä tykkää. Se ei vaan riitä minulle enää.
Kokemuksia muilta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Miehesi kaltaisia isukkeja ja äitejäkin on Suomi nykyään täynnä. Kyse on aikuisten teiniydestä. Aikuisista, joista ei ole vastuunkantajiksi edes kolmekymmpisinä. He osallistuvat innolla kodin ja perheen perustamiseen, yhteisiä ihania haaveita suloisesta perheonnesta jne. Mutta kun lapsi tulee ja vastuu alkaa, heidän alivastuullisuutensa tulee esille. Hemmoteltuina hyvinvointi-Suomen lellikkilapsukaisina kasvaneina he toteavat että aikuisen vanhemman vastuu ei olekaan kivaa, ei olekaan mukavaa hoitaa lapsia ja luovuttaa heille aikaa. mutta biletys, oma nautinto , magee seksielämä on se joka on kivaa. Sitä sitten jatkavat, alivastuullisina uskottomuus ei ole heille mikään juttu, se on heidän oikeutensa, heidän omasta mielestään, "jokaiselle vanhemmalla kuuluu oma aika ja oma onni, minullakin on oikeus nauttia elämästäni". Vastuu vanhemmuudesta jää yksin sen toisen vanhemman, sen vastuullisemman, harteille, sillä aikaa, kun nämä teiniaivoiset pettää ja bilettää, "omalla ajallaan". Lopulta tulee ero. Yhteiskunta kutstuu tätä lapsiperheiden kriisiksi, vain uskottomuuden suuresta osuudesta kriisissä ei julkisesti puhuta, lapsiperheiden kriisi tunnetaan kyllä muutoin joka paikassa.
Jaksamista sinulle. Ei tarvitse kestää teiniä omassa kodissaan, jossa on tärkeämpää eli lapsia kasvatusvastuun alla. Potki pihalle vaan.
Lapsen syntymä on usein se suhteen ensimmäinen koetinkivi. Moni parisuhde kaatuu lapsen syntymään ja ja myös moni uusiosuhde. Siinä jos missä testataan ihmisen todellinen kypsyys.
Tekisi mieleni kysyä, minkä ikäisiä olette? Jos olette kovin nuoria, niin kokeeko miehesi että nuoruus jäi häneltä kesken? Keskustelitteko näistä asioista ennen lapsen hankkimista? Kirjoituksesi perusteella miehesi vaikuttaa hyvin lapselliselta ja keskenkasvuiselta persoonalta, joka ei ole kypsä perheenisäksi. Älä kuitenkaan hätiköi avioeron kanssa, ennen kuin sinulla on selkeät todisteet uskottomuudesta. Aina on olemassa sekin mahdollisuus, ettei miehesi ole pettänyt vaan ainoastaan pakenee kodin velvollisuuksia ulkomaailmaan. Älä siis tee mitään hätäistä, jota kadut parin vuoden päästä.
Ole vaan tiukkana. Sano että vaadit miehes alkavan " kympillä " isäksi ja jättävän turhat menot. Lapsi on tärkein siihen teidän molempien tulee kohdistaa huomionne. Sano että eroat jos ei vastuuta ala löytymään. Moni nuori isä on niin onnessaan lapsukaisesta ettei ees kuvittele lähtevänsä mihinkään baariin
Neuvon omasta kokemuksesta, minun mies oli aina menossa aikanaan kun lapset oli pieniä. Ei viihtynyt yhtään kotona. Kateellisena katsoin muita pareja missä kummatkin vietti koti-iltaa ja rakastivat lapsiaan. Ajattelin sitten että se on minun kohtaloani ja mies on vaan sellainen menevä. Vuodet kului ja sama vaan jatkui. Mies kävi kääntymässä ja pitkästyi heti meihin, omaan perheeseensä. Kaikki muu oli tärkeämpää, ei koskaan ollut aikaa omiin lapsiin tutustua. Viikonloppuisin saattoi lähteä jo aamusta kavereille, sieltä ravintolaan ja aamuyöllä kotiin. Totuin tähän ei se niin pahaa ollut miltä kuulostaa, mulla oli niin hyvät välit lasten kans ja nyt aikuisia kun he on ollaan tosi läheisiä.
Mutta toi kuvaamani ihmisluonne, siis mieheni, paljastui sitten vielä katalaksi petturiksi, monen vuoden Salasuhteen pitäjäksi.
Olisinpa jo silloin nuorena äitinä pitänyt puoleni ja vaatinut parempaa. Tai eronnut jo silloin, nyt tuntuu että elämä meni hukkaan hänen kanssaa.
Jos mies pakenee ja on kuin veltto makaroni, suhde ei kiinnosta. Jos kiinnostaisi, varmana korjaisi. Poissaolo on hyvin hämärää, ja taustalla ei ole aina hyvää. Toki saa todisteita pian etsiä jos haluaa.
Älä siivoa hänelle, älä laita ruokaa. Ostakoon omansa. Ehkä oma koti parempi noin epäselvässä tilanteessa. Pettää mahdollisesti? Ei arvosta naisia. Rakastunut muualle? Outoja menoja..
Älä anna sille enää jos muualla uittaa tautista jormaa. Hiv-vaara? Kuinka pitkä mies on? Pettävien pituus kiinnostaa, minkäpituiset pettävät. Oli miten oli, parempi erota sitten. Pariterapia ei ehkä muuta mitään, jos väheksyy.
Mies itse näyttää käytöksellään, ettei taida kiinnostaa. Eikä kiistänyt ilmeisesti. :(
Pettävien pituus kiinnostaa? Miten pituus liittyy pettämiseen? Mä tunnen muutaman pettäjän, joista yksi on lyhyt mieheksi, toinen keskipituinen ja kolmas hyvin pitkä. Ei miehen ulkonäöstä voi mitään päätellä, kuka on pettäjä. Ne komeimmat saa tietysti helpommin naisia, mutta myös vähemmän komea, joka osaa puhua ja viihdyttää naisia saa samalla lailla vierasta.
Nyt on vain kääntyneet asian toisinpäin, monissa perheissä isä pitää huolta kaikesta ja äiti tarvitsee noita vapaita ja biletyksiä yhtenään. Samoin Äidit tarvitsevat näillä retkillään miesseuraa ja eivät näytä edes ymmärtävän, että on varsin loukkaavaa toimintaa niin puolisoa, lapsia ja läheisiä kohtaan.
Nuoret naiset riitelevät kaikesta, huutavat ja vaativat, ovat koko ajan kilpasilla jostakin hienoudesta tai menosta, lapsistaan viis välittävät.
"monissa perheissä isä pitää huolta kaikesta ja äiti tarvitsee noita vapaita ja biletyksiä yhtenään. Samoin Äidit tarvitsevat näillä retkillään miesseuraa ja eivät näytä edes ymmärtävän, että on varsin loukkaavaa toimintaa niin puolisoa, lapsia ja läheisiä kohtaan"
Valitettavasti näin näyttää olevan. Olen työpaikkani työkavereita seuranneena huomannut, että juuri naiset ovat niitä "mä tarvitsen omaa aikaa" -valittajia ja sitten käy niin, että baarista ajaudutaankin väärään sankyyn.
Ennen saattoi olla niin, ettämuutamat firman myyntimiehet yrittävät kilpaa "sitä nuorta ja vapaata" konttorin puolelta. Mutta nyt on niin, että liki jokainen naispuolinen työntekijä, joka lähtee firman pikkujouluihin, käy mies työkavereiden päälle kuin se olisi viimeinen tilaisuus saada miestä. Mikä ihme tähän oikein ajaa?
Mies on jo lähempänä neljääkymppiä joten ei mikään teini enää, paitsi siis käytökseltään. En usko että koskaan kasvaa aikuiseksi siinä mielessä että perhe-elämä kiinnostaisi enemmän kuin omat menot ja oma napa.
Olen jo ottanut etäisyyttä ja aion sen pitää. Eipä miestä paljoa se näytä häiritsevän, kunhan nyt soittelee joskus (vaikka useimmiten en vastaa, enkä aio jatkossakaan vastata enää).
Ikävää mutta väistämätöntä. Parempi niin meille kaikille. Minullakin on mahdollisuus löytää vielä joku joka haluaa olla ja elää meidän kanssa, eikä viilettää pitkin kyliä ties missä.
Sillä mielellä siis eteenpäin että kun yhden oven avaa, aukenee toinen. Toivo elää, se ei kuole koskaan. Hieman taas siipeensä saaneempana, pettyneenä ja surullisena eteenpäin mutta niin paljon vahvempana jälleen. Yksi mies ei enää heilauta maailmaa. Minulla on peruspilarit kunnossa ja ne pitää suuremmassakin myrskyssä. Sen kun tiedän, mikään ei minua pysäytä :D.
tsemppiä, joku päivä olet tarpeeksi vahva ja sun siivet taas kantaa..