Pelkkä kodinhoitajako?

Miehesi kaltaisia isukkeja ja äitejäkin on Suomi nykyään täynnä. Kyse on aikuisten teiniydestä. Aikuisista, joista ei ole vastuunkantajiksi edes kolmekymmpisinä. He osallistuvat innolla kodin ja perheen perustamiseen, yhteisiä ihania haaveita suloisesta perheonnesta jne. Mutta kun lapsi tulee ja vastuu alkaa, heidän alivastuullisuutensa tulee esille. Hemmoteltuina hyvinvointi-Suomen lellikkilapsukaisina kasvaneina he toteavat että aikuisen vanhemman vastuu ei olekaan kivaa, ei olekaan mukavaa hoitaa lapsia ja luovuttaa heille aikaa. mutta biletys, oma nautinto , magee seksielämä on se joka on kivaa. Sitä sitten jatkavat, alivastuullisina uskottomuus ei ole heille mikään juttu, se on heidän oikeutensa, heidän omasta mielestään, "jokaiselle vanhemmalla kuuluu oma aika ja oma onni, minullakin on oikeus nauttia elämästäni". Vastuu vanhemmuudesta jää yksin sen toisen vanhemman, sen vastuullisemman, harteille, sillä aikaa, kun nämä teiniaivoiset pettää ja bilettää, "omalla ajallaan". Lopulta tulee ero. Yhteiskunta kutstuu tätä lapsiperheiden kriisiksi, vain uskottomuuden suuresta osuudesta kriisissä ei julkisesti puhuta, lapsiperheiden kriisi tunnetaan kyllä muutoin joka paikassa.

Jaksamista sinulle. Ei tarvitse kestää teiniä omassa kodissaan, jossa on tärkeämpää eli lapsia kasvatusvastuun alla. Potki pihalle vaan.

Lapsen syntymä on usein se suhteen ensimmäinen koetinkivi. Moni parisuhde kaatuu lapsen syntymään ja ja myös moni uusiosuhde. Siinä jos missä testataan ihmisen todellinen kypsyys.

Tekisi mieleni kysyä, minkä ikäisiä olette? Jos olette kovin nuoria, niin kokeeko miehesi että nuoruus jäi häneltä kesken? Keskustelitteko näistä asioista ennen lapsen hankkimista? Kirjoituksesi perusteella miehesi vaikuttaa hyvin lapselliselta ja keskenkasvuiselta persoonalta, joka ei ole kypsä perheenisäksi. Älä kuitenkaan hätiköi avioeron kanssa, ennen kuin sinulla on selkeät todisteet uskottomuudesta. Aina on olemassa sekin mahdollisuus, ettei miehesi ole pettänyt vaan ainoastaan pakenee kodin velvollisuuksia ulkomaailmaan. Älä siis tee mitään hätäistä, jota kadut parin vuoden päästä.

Älä siivoa hänelle, älä laita ruokaa. Ostakoon omansa. Ehkä oma koti parempi noin epäselvässä tilanteessa. Pettää mahdollisesti? Ei arvosta naisia. Rakastunut muualle? Outoja menoja..

Älä anna sille enää jos muualla uittaa tautista jormaa. Hiv-vaara? Kuinka pitkä mies on? Pettävien pituus kiinnostaa, minkäpituiset pettävät. Oli miten oli, parempi erota sitten. Pariterapia ei ehkä muuta mitään, jos väheksyy.

Mies itse näyttää käytöksellään, ettei taida kiinnostaa. Eikä kiistänyt ilmeisesti. :(

Nyt on vain kääntyneet asian toisinpäin, monissa perheissä isä pitää huolta kaikesta ja äiti tarvitsee noita vapaita ja biletyksiä yhtenään. Samoin Äidit tarvitsevat näillä retkillään miesseuraa ja eivät näytä edes ymmärtävän, että on varsin loukkaavaa toimintaa niin puolisoa, lapsia ja läheisiä kohtaan.

Nuoret naiset riitelevät kaikesta, huutavat ja vaativat, ovat koko ajan kilpasilla jostakin hienoudesta tai menosta, lapsistaan viis välittävät.

Mies on jo lähempänä neljääkymppiä joten ei mikään teini enää, paitsi siis käytökseltään. En usko että koskaan kasvaa aikuiseksi siinä mielessä että perhe-elämä kiinnostaisi enemmän kuin omat menot ja oma napa.

Olen jo ottanut etäisyyttä ja aion sen pitää. Eipä miestä paljoa se näytä häiritsevän, kunhan nyt soittelee joskus (vaikka useimmiten en vastaa, enkä aio jatkossakaan vastata enää).

Ikävää mutta väistämätöntä. Parempi niin meille kaikille. Minullakin on mahdollisuus löytää vielä joku joka haluaa olla ja elää meidän kanssa, eikä viilettää pitkin kyliä ties missä.

Sillä mielellä siis eteenpäin että kun yhden oven avaa, aukenee toinen. Toivo elää, se ei kuole koskaan. Hieman taas siipeensä saaneempana, pettyneenä ja surullisena eteenpäin mutta niin paljon vahvempana jälleen. Yksi mies ei enää heilauta maailmaa. Minulla on peruspilarit kunnossa ja ne pitää suuremmassakin myrskyssä. Sen kun tiedän, mikään ei minua pysäytä :D.